Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

[vässy74]

On se mun mielestä silti aika synkkää touhua suunnitella yhteiselon raha-asiat kokoajan sillä ajatuksella, että saa sitten varmasti omansa pois KUN ero tulee...
Jos ollaan siinä tilanteessa, että lainaa maksellaan niin tuskin sitä rahaa niin paljon kummallakaan on, että siitä mitään isompia tappeluita saa aikaiseksi.

Niin pientä perintöä ja niin pientä avio-oikeuden alaista omaisuutta ei olekkaan ettei siitä saisi ihan helvetillistä tappelua aikaiseksi. Osallisena en ole ollut enkä realistina tule koskaan olemaan mutta sivusta seuranneena nuo on parempaa viihdettä kuin salkkarit, springerit ja kaikki retarded people in microwave owen reality-TV:t yhteensä. Suorastaan hämmästyttävää miten alhaiselle tasolle näennäisen järkevät ihmiset pystyvät noissa tilanteissa degeneroitumaan.

Ja pystyyhän sitä sitten tarvittaessa osoittamaan, että on maksanut isomman osan lainasta, jos se siihen menee.

Oikeudessa noita on sitten kiva esitellä kun mitään tositteita ei ole. Riittävän pitkä liitto ja riittävästi yhteisiä kuviota (toisten vanhojen velkojen maksuja, perintökesämökin remonttia jne.) niin ositus menee tasan sopuisasti neljään pekkaan sun, vaimon ja kahden juristin kesken.

Realismi ja ennalta sovitut pelisäännöt on ihan eri asia kuin jatkuva eron odottelua tai "kun erotaan" ajattelua.

 

[MTM1977]

näennäisen järkevät ihmiset pystyvät noissa tilanteissa degeneroitumaan.

Olennainen kohta boldattu ;)
Oikeasti järkevät ihmiset osaavat hoitaa nuokin tilanteet fiksusti.

edit:
kyllähän sitä voi stressata monesta asiasta, tehdä vaikka minkälaisia sopimuksia rahankäytöstä jne. Mä en kuitenkaan halua elää elämääni ajatellen aina pahinta tai miettien mitä muille on käynyt. Se jos jollain muulla on mennyt ero persiilleen, ei tarkoita, että itselläkin menisi tai että sitä eroa edes tulisi.

edit2:
ja kuten aiemmin olen sanonut, kyllä meilläkin noin suurinpiirtein tasataan kuluja, mutta mun mielestä on luonnollista, että mä maksan tietyistä asioista enemmän, kun kuitenkin tienaan tätänykyä about 2x enemmän kuin toinen osapuoli.

 

[HabaMih]

e: työstä tavataan maksaa sen mukaan, sitä enemmän, mitä suurempi rajatuottavuus työllä on. On yleisesti tiedossa että opiskelemalla hoitoalalle ja muihin naisvaltaisiin ammatteihin samalla tulee valinneeksi pienemmät tulot. Jos isompia tuloja halajaa kannattaa lukea vaikka lääkäriksi tai juristiksi. Se on ammatinvalintakysymys, ja jos ei ole palkkatasoonsa tyytyväinen ammatissaan, voi miettiä, josko on valinnut väärin, tai josko rahalla ei ole niin suurta väliä. Ja jos ei ole materialismin perään, miksi pitäisi pienemmillä tuloilla saada vipua omaisuuden kartutukseen jonkun suurituloisen siivellä?

Mulla on kans varmaan jääneet aamulääkkeet ottamata kun olen kerrankin Indican kanssa asiasta täysin samaa mieltä!

 

[Jissen]

Luulin että parisuhteessa ollaan siksi että rakastutaan toisen persoonaan. Mutta Indica heittikin kehiin tämän "Ja jos ei ole materialismin perään, miksi pitäisi pienemmillä tuloilla saada vipua omaisuuden kartutukseen jonkun suurituloisen siivellä?" Eli pienempituloinen rakastuu isompituloiseen siksi että haluaa elää siivellä? M'kay, miksi se isompituloinen sitten rakastuu siihen pienempituloiseen? Eikö sitten olisi parempi että se isompituloinen varoo rakastumasta pienempituloiseen ettei vain tule "siipeilijöitä" elämään?

 

[assis]

Tuollainen ajattelutapahan sisältää oletuksen siitä että jossain vaiheessa tavaroita jaetaan.

Sen verran vielä kommentoin vaikka tämä nyt on jo täysin eri keskustelun paikka mutta mun mielestä Indican vihjaus ihmisten eriarvoisuudesta ammatinvalinnan takia on jo aika naivia. Nää kommentit: "Ei olla oltu eikä olla valmiita tekemään elintason eteen mitään" tai "valitsee pienituloisuuden" pistää jo melkein vihaksi. Pidätkö esimerkiksi puolisoani, joka on yhtä kauan opiskellut kuin minä ja valmistunut korkeakoulusta lastentarhanopettajaksi, jotenkin vähempiarvoisena koska palkkaus sillä alalla on alhaisempi. Olet siis sitä mieltä että itselleen mielekkään ja yhteiskunnassa HELVETIN tärkeän kutsumusammatin sijaan hänen olisi pitänyt itsekkäästi valita joku ammatti josta hän tienaa enemmän. Tsiisus, hiukan kapeakatseista ajattelua.

Ensinnäkään opettaminen ei ole mikään hemmetin kutsumusammatti. Siihen kouluttaudutaan ihan kuten juristiksi tai lääkäriksikin. Joka esim. opetusalalle haluaa, tekee tietoisen päätöksen siitä, että palkka ei ole kummoinen. En ymmärrä, miksi miehen pitäisi tätä kompensoida omasta palkkapussistaan. Jos mies haluaa, kiva juttu, jos ei, naisella ei ole siihen mitään naputtamista.

Sä et varmaan käytä turvavyötäkään, koska et AIO joutua kolariin? Elämää ei vaan voi ennustaa, joten ei mun mielestä oo erityisen tyhmää varautua eri skenaarioihin, kuten mahdolliseen eroon. Ja kyllä, niin ikävä kuin jo pelkkä erokin olisi, kyllä mua vituttaisi vielä enemmän, jos menettäisin miehen lisäksi vielä läjän itse ansaitsemiani ja säästämiäni rahoja.

 

[Meah]

Tätä mä en sun ja mm. Indican ajatusmallista ymmärrä. Tai siis ymmärrän että joku voi ajatella niin mutta pidän sitä ajattelutapaa vääränä, itsekkäänä ja, kuten aikaisemminkin olen todennut, eron harjoitteluna.

Voi luoja, eron harjoitteluna. Realisti kuitenkin voi olla eikä tyhmä, koska ikinä ei voi tietää mitä käy ja se ei musta ole mitään eronharjoittelua mitenkään. Nimenomaan, elämää ei voi ennustaa ja vaikka juuri sinä olet sitä mieltä ettet ikinä eroa niin hupsista keikkaa se voikin olla edessä jo vuoden päästä.

Oli ihan pakko kysyä avioliitossa olevalta äiskältä jolla on laina myös miehensä kanssa että mitä mieltä, jos nainen maksaa 50 000 ja mies 150000 niin onko reilua että omistusjako on 50/50, johon mutsi ei tietenkään! :D Mustakin toi on aika loogista mutta muista ei. Esim äitini aviomiehellä on omaisuutta paljon ennen heidän liittoaan ja minun äiti halusi avioehdon ehdottomasti koska katsoo että hänen miehensä vanha omaisuus ei kuulu hänelle.

 

[Tähtityttö]

Meillä on yhteinen tili miehen kanssa. Meillä on myös omat tilit kummallakin jonne kumpikin saa oman liksansa (joka on muuten lähes samansuuruinen molemmilla). Sieltä sitten kuun alussa siirretään sovittu summa yhteiselle tilille. yhteiseltä tililtä menee vuokra, ruoka, auton kulut (siis lähinnä bensat), vakuutukset, reissut, dokausreissut, leffat, yhteiset harrastukset ym ym.
Jos ostetaan esim. vaatteita niin ne kumpikin maksaa omalta tililtään, kuten muutkin henk. koht. ostokset, kuten vaikkapa hieronnat, kuntosalimaksut jne.

Todella kätevää! Mä oon yleensä se joka käy kaupassa, ja aikaisemmin hiersikin välillä kun tuota yhteistä tiliä ei ollut, että vittuako mä aina maksan ruokaostokset. Näin siis esimerkkinä. Suosittelen kaikille!

 

[Aleksei]

Realismi ja ennalta sovitut pelisäännöt on ihan eri asia kuin jatkuva eron odottelua tai "kun erotaan" ajattelua.

No onhan yhteistaloudessakin elävät realisteja ja pelisäännöt on sovittu. Avioehdolla suojataan ennen seurustelua tekemäni omaisuus ihan periaatteesta vaikkei rahallinen arvo nyt kuppia kaada juuri suuntaan eikä toiseen. Seurustelun aikana kerrytetty omaisuus on yhteistä riippumatta siitä kuka maksaa mitäkin (ja sitä ei lasketa, kunhan tulee maksettua). Raha-asiat ei ole riidanaiheena, kukaan ei maksa mitään lisäveroja eikä kukaan elä siivellä. Ihan perheenä elellään ja pirun mukavaa on vaikka mun liksa meniskin puolison vaatteisiin tai johonkin maljakkoon jolla en tee hevon vittuakaan.

Indican olettamus näyttää olevan se että yhteistaloudessa kaikki menee puoliksi ja toinen automaattisesti häviää jotain. Ei se niinkään ole. Ei mun puoliso ole niin rahan eikä materian perään että olisi shoppaamassa jatkuvasti puolilla rahoista. Ei todellakaan. Kyllä hän tietää tulotasonsa koska on sen mukaan aikaisemminkin elänyt. Ei se ole yhtäkkiä niin muuttunut että hänellä olisi käytettävissä "molempien palkat" / 2 vaikka periaatteessa mitään estettä sille ei olisi. Pointti on siinä ettei näistä pidetä mitään kirjaa ja jos hän nyt haluaa jotain mihin hänellä yksin ei olisi varaa niin miksei sitä hankittaisi yhteisin varoin. Meillä vallitsee täysi luottamus toisen järjenkäyttöön raha-asioissa, ei ole tarvetta minkäänlaiseen ositukseen. Kaikki toimii ihan luonnostaan.

Onko tää joku köyhien juttu että pidetään viimeiseen asti kiinni "omistaan". Mulle se on aivan sama häviäisinkö sen satatonnia erossa vai en. En pidä sitä häviönä. Sit tehdään lisää.

 

[jambo]

Meillä on eri tilit. Mitä väliä? Samaan pottiin ne hynät kuitenkin menee. Voishan ne tilit olla yhteisiäkin mutta ei se meidän liittoa sen auvoisemmaksi tekisi. Eron sattuessa olisi noiden kamojen/varojen jako mun mielestä pienin ongelma.

Kutsumusammatti kommentit sai meikäläisellä pienen piston sydämessä. Kuittailen nimittäin vaimolle sopivassa raossa kutsumusammatista ja palkasta, hyväntahtoisesti mutta kuitenkin. Syynä tähän on se että opiskeluaikana vaimolla olisi ollut mahdollisuus suuntautua siten että olisi päässyt nykyistä huomattavasti paremmin palkatulle sektorille. Tästä kun silloin huomautin niin sain hirveät huudot siitä kuinka hän opiskelee kutsúmuksensa mukaan, eikä juokse rahan perässä. Nyt kun kolmen lapsen ja lainojen kanssa kutsumus ei ihan riitäkkään ja meikäläinen makselee suhteessa enemmän niin heikkona ihmisenä tulee välillä kuitattua jos kinastellaan. Toisaalta sekin on ihan yhtä tyhjän kanssa. Jos vaimo sanoo että tarvii uuden juoksupuvun eikä rahaa nyt ole niin yhteisistä rahoista se kuitenkin menee.

 

[Meah]

Onko tää joku köyhien juttu että pidetään viimeiseen asti kiinni "omistaan". Mulle se on aivan sama häviäisinkö sen satatonnia erossa vai en. En pidä sitä häviönä. Sit tehdään lisää.

Aika loogisesti. Jos mul ois mielinmäärin rahaa eikä ikin tulis missään ongelmia niin joo, ei haittais vaik häviäisin sen 100 000. Mut jos tulos ois se, että joutuisin isosta omakotitalosta muuttamaan 19 neliöiseen kämppään johonkin kontulaan ja menettäisin luottotietoni niin joo, vituttaisi.

Pelkkä ajatus jo huvittaa (mikä on törkeetä:D) että ihminen joka ajattelee noin yksinkertasesti, erookin siitä ihqusta mussukastaan ja joutuu hetkeksi roskiskaton alle ja sieltä äkkiä vanhempien siipiin takas elelemään..Pääasia että ex-mussugalla on nyt kaikki hyvin eikä rahojen menetys haittaa yhtään. Yeah right. :lol2:

 

[Aleksei]

Oli ihan pakko kysyä avioliitossa olevalta äiskältä jolla on laina myös miehensä kanssa että mitä mieltä, jos nainen maksaa 50 000 ja mies 150000 niin onko reilua että omistusjako on 50/50, johon mutsi ei tietenkään! :D Mustakin toi on aika loogista mutta muista ei. Esim äitini aviomiehellä on omaisuutta paljon ennen heidän liittoaan ja minun äiti halusi avioehdon ehdottomasti koska katsoo että hänen miehensä vanha omaisuus ei kuulu hänelle.

Sanoinhan itsekin että ennen seurustelua tehty omaisuus suojataan avioehdolla, ihan periaatteesta. Mutta seurustelusuhteen aikana tehtyä omaisuutta ei vaan se jaetaan käytännössä tasan. Ainakin nyt asunnon osalta, joka USEIMMITEN on se suurin omaisuus.

 

[HabaMih]

Omat rahat molemmilla ja yhteinen ruokatili, johon molemmat laittaa suht saman verran joka kuukausi. Lisäksi vuokra+sähköt yms. asumismenot puoliksi. Loput rahat saa kumpikin tunkea mihin haluaa ja näyttää toimivan. Lisäksi koska avolla on lapsia entisestä liitosta, niin olisi täysin kohtuutonta, että minä joutuisin maksamaan esim. heidän vaatteensa yms. menot. Toki kun mennään esim. ulos syömään niin maksan koko jengin, sillä mulla on hieman paremmat tulot kun avolla. Ei ole yhteistä tiliä ja tuskin tuleekaan. Haluan pitää oman illuusioni vapaudesta säästämällä omat rahani mihin ikinä haluankaan.

 

[Aleksei]

Ensinnäkään opettaminen ei ole mikään hemmetin kutsumusammatti. Siihen kouluttaudutaan ihan kuten juristiksi tai lääkäriksikin. Joka esim. opetusalalle haluaa, tekee tietoisen päätöksen siitä, että palkka ei ole kummoinen. En ymmärrä, miksi miehen pitäisi tätä kompensoida omasta palkkapussistaan. Jos mies haluaa, kiva juttu, jos ei, naisella ei ole siihen mitään naputtamista.

Sä et varmaan käytä turvavyötäkään, koska et AIO joutua kolariin? Elämää ei vaan voi ennustaa, joten ei mun mielestä oo erityisen tyhmää varautua eri skenaarioihin, kuten mahdolliseen eroon. Ja kyllä, niin ikävä kuin jo pelkkä erokin olisi, kyllä mua vituttaisi vielä enemmän, jos menettäisin miehen lisäksi vielä läjän itse ansaitsemiani ja säästämiäni rahoja.

Mikäs sitten on kutsumusammatti jos ei lasten parissa työskenteleminen? Miksi hänen pitäisi työskennellä alalla jossa hän ei viihdy vain sen takia että saisi enemmän euroja. Arvoja hei! Mä ainakin arvostan hänen työtään. Jopa paljon enemmän kuin omaani.

Eikä miehen täydy kompensoida. Mutta kun perheenä eletään niin se tulee luonnostaan.


Kyllä mä turvavyötä käytän. En halua loukkaantua mahdollisessa kolarissa. En kuitenkaan pidä mahdollisessa erossa tapahtuvaa jakoa loukkaantumisena vaikka saisinkin vähän vähemmän euroja kuin mitä olen liiton aikana maksanut.

 

[Mike]

Jos vaimo sanoo että tarvii uuden juoksupuvun eikä rahaa nyt ole niin yhteisistä rahoista se kuitenkin menee.

Aivan, ostettava se kuitenkin on, ei pystyisi sanomaan tuommoisessa tapauksessa "jaa hillot loppu, no se on voi voi, mä meen ostamaan jotain itselleni kun mullapas onkin tilillä rahaa".

 

[HabaMih]

Toi kutsumusammatti-kortin vetäminen on kyllä niin syvältä että huh huh! JOs haluaa rahaa niin voi valita sen työn mistä sitä saa ja unohtaa kutsumukset. Jos taas kutsumus kiinnostaa niin siitä sitten vaan vähemmällä rahalla elelemään! Pitäiskö jostain hommasta siis maksaa vaan sen takia enemmän, että kun se on yleensä kutsumusammatti...

 

[assis]

Joskus ei tiedä itkeä vai nauraa, kun kuulee tarinoita ihmisistä, jotka jakaa kaiken "kun yhteistä elämää tässä eletään". Jos avoliitossa mies maksaa asuntoa, joka on hänen nimissään ja nainen maksaa kaikki juoksevat kulut, ja tulee ero. Oh damn, naiselle ei jääkään mitään, koska hän hyvässä uskossa maksoi kaikki laskut ja antoi miehen rauhassa kerryttää omaisuutta. Kyllä mä vaan pitäisin tuota naista kohtuullisen sinisilmäisenä, jopa typeränä. Edit: ja melko varmaa on, ettei mies vapaaehtoisesti erotilanteessa myy asuntoa ja lahjoita naiselle puolta myyntivoitosta...

 

[Jissen]

Mites nämä kutsumusjutut menee sitten kun tehdään lapsia? Onko se "kutsumus" että puoliso haluaa esim. olla kotona ja imettää lasten alkuajan? Kostaako puoliso tämän sitten pitämällä rahahanat kiinni "kun tienaat vähemmän"?

 

[Meah]

Joskus ei tiedä itkeä vai nauraa, kun kuulee tarinoita ihmisistä, jotka jakaa kaiken "kun yhteistä elämää tässä eletään". Jos avoliitossa mies maksaa asuntoa, joka on hänen nimissään ja nainen maksaa kaikki juoksevat kulut, ja tulee ero. Oh damn, naiselle ei jääkään mitään, koska hän hyvässä uskossa maksoi kaikki laskut ja antoi miehen rauhassa kerryttää omaisuutta. Kyllä mä vaan pitäisin tuota naista kohtuullisen sinisilmäisenä, jopa typeränä.

Nimenomaan. Ei vaan voi ymmärtää näin hölmöä ajatustapaa. Kaikkihan ne suhteessa ollessaan rakastaa toista eikä ikinä eroo. Mut kun ei koskaan voi tietää.

 

[Aleksei]

Aika loogisesti. Jos mu lois mielinmäärin rahaa eikä ikin tulis missään ongelmia niin joo, ei haittais vaik häviäisin sen 100 000. Mut jos tulos ois se, että joutuisin isosta omakotitalosta muuttamaan 19 neliöiseen kämppään johonkin kontulaan ja menettäisin luottotietoni niin joo, vituttaisi.

Pelkkä ajatus jo huvittaa (mikä on törkeetä:D) että ihminen joka ajattelee noin yksinkertasesti, erookin siitä ihqusta mussukastaan ja joutuu hetkeksi roskiskaton alle ja sieltä äkkiä vanhempien siipiin takas elelemään..Pääasia että ex-mussugalla on nyt kaikki hyvin eikä rahojen menetys haittaa yhtään. Yeah right. :lol2:

Siis nyt on puhe seurustelun aikana kerrytetyn omaisuuden jakamisesta puoliksi. Eli lopputulos olisi se ennen seurustelua kerrytetty omaisuus + seurustelun aikana kerrytetystä puolet. En mä näe että siinä mihinkään roskiksiin joudutaan.

Oot sitä mieltä että jos ollaan vaikka 10 vuotta yhdessä. Nainen hoitaa 5 vuotta perheen 2 lasta kotona. Sit tulee ero. Nainen ei ole edennyt urallaan ja saa palkkaa 2000 kuussa. Mies on edennyt ja saa 5500 euroa. Mies on liiton aikana maksanut 250000 euron asunnosta 80 prosenttia, nainen 20. Nainen siis lähtee tulevaisuuteen kahden lapsen kanssa 50000 euron omaisuudella, muuttaa vuokralle tai alkaa maksaa isoa kaksion lainaa ja elää asumistuella, elatusavulla ja pirun pienellä palkanosalla joka jää käteen. Mies on kerryttänyt omaa omaisuutta, tehnyt uraa ja elää nyt velattomassa 200000 euron kämpässä ja isolla liksalla. Oikeudenmukaista? Ootte kuitenkin 10!! vuotta eläneet perheenä, eikö se merkitse mitään?

 

[Jissen]

^^ Mutta miksei se avioehto riitä sen eron varalta? Miksi on elettävä koko perhe-elämä sillä varalla että jokapäiväisissä asioissa laskee "eron varalta pidän tämän itse".