Mä en vaan tajua miksi yhteisvastuullisuuden täytyy koskea henkilökohtaisia asioita. Mun mielestä se ei liity mitenkään raha-asioihin niin kauan kun ei ole esimerkiksi lapsia ja molemmilla on raha-asiat kuitenkin kunnossa. Musta vaan raha ja rakkaus ei kuulu yhteen, ja meillä ne onkin erikseen.
Aikaisemmin mainitsin, että toki omaa rakasta jelpataan jos tulee sellainen tilanne.
Ja mitä luottokorttiin tulee, kukas tässä nyt on sanonut että se rikkaamaksi tekee? Jos
osaa käyttää luottokorttia, niin siitä ei ole mitään haittaa. En näe mitään pahaa siinä, jos joskus käytää luotolta esim.200€ ja maksaa heti kahden viikon päästä sen takaisin. En mä ainakaan jätä edes pariksi kuukaudeksi sitä vajeeseen vaan maksan sen heti ns. nollille. Se ei vie mua minkäänlaisiin rahavaikeuksiin, mutta helpottaa siinä, että saan mitä haluan.
Siitä sun kirjoittelusta sai sellaisen kuvan, että luottokortin käyttäminen on ihan vitun siistii ja on niin sairaan hienoo ostaa sillä vaikka rahaa ei oikeestaan ookkaan (ja että sitä tulee käytettyy enemmänkin koko ajan kuin joskus, koska se on niin siistii ja rahat koko ajan lopussa). Ku se uus mekko vaan on niin hieno, että se on pakko saada, vaikka sit söis pelkkää makaronia seuraavat pari viikkoa.
Ehkä suurin näkemysero onkin juuri tuossa, kun sanoit, että raha-asiat on henkilökohtaisia asioita. Kaikkien parien maailmassa kyse ei ole henkilökohtaisesta asiasta. Monet on perustellu erillisiä rahoja sillä, että kun ovat itse tienanneet ne rahat. No, meillä pelataan yhteiseen pussiin, koska se on molempien etu, riippumatta siitä, kuka ne rahat on tienannu. Suurin ideologia tässä takana lienee se, että molemmat haluaa toisen parasta myös taloudellisesti siinä missä muillakin osa-alueilla ja haluaa tarjota omastaan kaiken sen minkä voi, jotta voidaan keskittyä muihin kuin raha-asioihin.
Esimerkiksi meillä tilanne lähti ihan luonnostaan näin päin, kun en itse voinut sivusta katsoa sitä, että yksi syö halpisjauhelihaa ja toinen kanaa, kun esim ruoasta nauttiminen on kivempaa kaksin kuin yksin. Siitä sitten on alettu tekemään ratkaisuja, joissa kaikki laskut tulee aina maksettua, riippumatta siitä, kenen laskuja ne on. Koska samassa veneessä ollaan kuitenkin ja laskut on maksettava. Toinen syy oli se, että erään bonuskortin saamiseksi piti avata tili, ja kun molempien ostokset kerryttää bonuksia samalle tilille, niin olis jotenkin väärin, että se tili olis vain yhden nimissä.
Taskuamatsoni kysyi, mitä hyötyä siitä yhteisestä tilistä on. No, jos ihan raha-asioita ajatellaan, niin esim se, että kun kahden ihmisen rahat on yhdellä tilillä, me saadaan paljon suurempi korko vuodessa sille rahalle, joka siellä makaa, kuin jos ne rahat olis erillään muilla tileillä. Esim useissa pankeissa korko maksetaan kuukauden alimman saldon mukaan. Jos saldo käy lähellä nollaa edes yhtenä päivänä kuussa (kuten molemmilla on säännöllisesti käynyt), niin korkoa ei tule yhtään vuoden aikana. Kun nyt yhteinen tili on pankissa, jossa maksetaan päiväkorko, ja mitä suurempi potti siellä makaa edes muutaman kerran kuussa, tuo enempi sitä vuosikorkoakin. No, eihän tällä rikastumaan pääse, mutta pelkästään periaatteen vuoksi tehdään kyllä tyhmempiäkin juttuja. Toinen hyvä syy yhteistileille olisi sitten se, että ei tarvitse tehdä tilisiirtoja (niin automaattiseksi kuin osan niistä voisikin tehdä), vaan kaikki isommat hankinnat voidaan tehdä suoraan molempien omistamalta tililtä.
Tässä on paljon parjattu sitä, että rakkautta ja raha-asioita ei sovi sotkea. Vaikka olenkin sitä mieltä, että yhteisistä rahoista tulee varmempi tunne yhteisten unelmien saavuttamisesta, niin en pidä raha-asioita minään parisuhteen osana. Se on osa parin välttämättömien asioiden hoitamista ja me ollaan huomattu, että meillä tämä toimii hyvin. Väittäisin, että jos rahat ei olisi yhteiset, niin sitä rahaa valuisi paljon hukkaan juurikin kaikkeen turhaan. Nyt sen sijaan tähdätään systemaattisesti unelmien toteuttamiseen ja kun molemmat on koko ajan kartalla rahatilanteen suhteen, niin on helppo pysyä ajantasalla siitä, mitä valintoja pitää tehdä, jotta ne unelmat toteutuu.
Ehkä ne, jotka on vedonnu sitoutumisen asteeseen näissä raha-asioiden hoitamismalleissa, ajattelee sen niin, että kun ollaan yhdessä siinä samassa veneessä, niin niiden raha-asioiden kanssa ei seilailla eriteillä, vaan yhdistetään ne varat, saadaan enemmän ostovoimaa ja työskennellään tavoitteellisemmin niitä unelmia kohti. No, tää oli vaan spekulaatiota, en tiedä miten muut tarkalleen ottan sen ajattelee, muuta kuin että yhteinen elämä on yhteinen elämä raha-asioineen kaikkineen.
Mää ajattelen myös niin, että sen tasavertaisuuden tulee säilyä tuloeroista huolimatta. Voisin ihan hyvin tarjota miehelleni vaikka sapattivuoden töistä joskus kymmenen vuoden päästä, jos se on mun silloisella tulotasolla mahdollista. Eri töistäkin maksetaan erilaisia määriä rahaa, ja jos sitä arkea aletaan eriarvoistamaan sen perusteella, että yks on vaikka yksityinen hammaslääkäri ja toinen siivoojana. Molemmat kuitenkin käy töissä yhtä monta tuntia päivässä ja tekee panoksensa. Monessa tilanteessa koulutustaustakin voi olla ihan sama, mutta silti toiselle maksetaan tonni vähemmän kuussa rahaa. Silti sen toisen työ ei siinä parisuhteessa tarvi olla yhtään sen vähempiarvoista. Ainakin mulle on tärkeämpää, että mies saa tehdä sitä työtä mitä haluaa tehdä, vaikka se tarkoittaisi pienempiä kuukausituloja. Kunhan tykkää työstään. Tässä varmaan monilla onkin se, että työtä tehdään vain rahan takia, kun itseäni raha motivoi vain vähän. Teen työtä, koska se on mielenkiintoista ja siinä oppii uusia asioita (ammatinvalintakysymys toki).
Joku pointti oli vielä, mut kerkein jo unohtaa.
