Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

[Elcaco]

Kuvitteellinen tilanne: Parisuhteen toinen osapuoli tuhlaa kaikki ylimääräiset rahansa, maksaen kuitenkin pakollisen osan yhteisistä menoista. Toinen taas elää säästeliäämmin, eikä tuhlaa kaikkea ylimääräistä rahaa heti, mutta maksaa tietty jäljelle jääneen osan yhteisistä menoista. Kuka voi käsi sydämellä sanoa, että ei vituttaisi olla se säästäväisempi osapuoli, jos rahat päätettäisiinkin alkaa laittaa yhteiselle tilille, ja kun toinen alkaisikin tuhlata selkeästi enemmän? Se säästeliäämpi osapuoli kun on säästeliäämpi luultavasti jostain suuremmasta syystä, ja kyllä mua ainakin ottaisi päähän, jos mun suunnitelmat joku torpedoisi. Kysymys on mun mielestä siitä, että vaikka eletään yhteistä elämää, pitää ainakin mulla olla omakin elämä, jossa saan tehdä omat päätökseni. Ei parisuhteessa elävien tarvitse kaikessa olla kuin yksi henkilö. Pitää myös olla omaa tilaa ja päätäntävaltaa ilman neuvotteluja siitä, mihin itse tienaamat rahansa panee. Raha-asiat kuuluvat mun mielestä näihin päätöksiin.
Mä mielelläni maksan, tarjoan ja hemmottelen tyttöäni, onhan se mun tyttöni ja ihana, ja tietenkin ansaitsee sen kaiken. Mulle on kuitenkin tärkeätä, että kummallekaan ei tule tunne, että toinen on vapaamatkustaja, tai että toinen tuhlaa enemmän kuin tuhlaisi sinkkunakaan. Tää onnistuu parhaiten, kun molemmat pitävät huolta omista raha-asioistaan.

 

[modified]

Mää en kylläkään tiedä miksi sitä niin älyttömästi tarttisi seurata. Senkö takia, että jos on yhteinen tili ja kaksi tyyppiä ostaa sieltä, niin kaksi ihmistä saa sen nopeemmin tyhjäksi kuin yksi? Miten se eroaa siitä, että vaikkapa kaksi tiukilla elävää tahoillaan vahtaa joka tapauksessa tilejään siitä pelosta, ettei kate riitä?

Otetaan esimerkki ja katsotaan mennäänkö metsään.

A tilillä 50€
B tilillä 50€

A & B tilillä 100€.

Joku voisi ajatella, että 100€:sta on enemmän kulutettavaa kuin 50€:sta.

Jos on oma 50€ kulutettu niin oletettavasti toisella on kuitenkin vielä jotain jäljellä. Sitten kun 100€ on kulutettu niin ei ole mitään jäljellä. Tässä on myös tälläinen backup mahdollisuus.

Vaikka olisin sinkku niin en pitäisi vain yhtä tiliä. Miksi sitten parisuhteessa toimisin eritavalla.

Yhdeltä tililtä maksaa ruuat ja laskut ja sitten toiselle tilille menee palkka mistä siirretään rahaa tuonne korttitilille.

 

[korroosio]

Makuasia, mut must se ei oo yhteist elämänmukavuutta et miehel ei ois rahaa ja sit se saa esimerkiksi näytönohjaimen ja mä pohdin et millä maksaisin ton ja ton ja onkohan mul kaupas kaikkeen varaa ja talouteni kaatuis toisen takia.

Sillon kun on omat rahat kumpikaan ei joudu tinkimään omista jutuistaan ja se on ihan parasta. Mies saa näytönohjaimen, tuhlata rahoja peleihinsä ja mä saan shoppailla ja ostaa kalliita ruokia. Saan tarvittaessa vetää koko tilin nollille viikossa ja ottaa siltä luotolta jos huvittaa eikä toisen tarvitse siitä kärsiä yhtään.

Te tietenkin olette tyytyväisiä omaan järjestelyynne ja hyvä niin, mutta me kärsitään ja nautitaan mielellämme yhdessä.

Jos toinen olisi yhteiseen vallitsevaan tulotasoon nähden liiallinen tuhlari, se tietenkin vaatisi toimenpiteitä. Varmasti edelleen haluaisin, että kummallakin olisi yhtä paljon rahaa. Silloin varmaankin ehdottaisin sellaista järjestelyä, jossa kummallekin siirrettäisiin yhteisestä kassasta se määrä omaan käyttöön, jonka maksimissaan voi käyttää humputteluun. Sitten vain vahtisin, ettei yhteisestä kassasta tuhlata tarpeettomaan. Jos minulla jäisi humputtelurahaa yli laittaisin sen yhteisiin säästöihin.

Yllä oleva järjestely olisi tietenkin harmillisen vaivalloinen ja olen tyytyväinen, että nyt meillä on yksi tili, josta kumpikin käyttää rahaa harkintansa mukaan ja tarvittaessa hankinnoista keskustellaan.

 

[anix]

Jos miehesi säästää mopoon vaikka 5 tai 15 KEur niin miksi sen pitäisi jossain yhteisellä tilillä maata? Voisin kuvitella että yhteisellä tilillä makaava vain henkisesti korvamerkitty raha helposti nostattaisi toiselle ajatuksia "oiskohan uus sohvakalusto tai keittiöremppa tarpeellisempi..." Laitetaanko tilisiirtoon viestiksi "moposäästöä" että varmasti tiedetään ettei kyseessä ole kulutukseen menevä raha vaan itseasiassa säästöön ajateltu?

Ensimmäiseen kysymykseen: Tyhmät ja vastuuntunnottomat voisivat ehkä tehdäkin noin. Toiseen kysymykseen: sanoin viestissäni, että eletään elintason mukaan. Se tarkoittaa sitä, että kuukausittaiset asumis-, puhelin-, ruoka-, sähkö-, bussi-, lastenhoito-, yms kustannukset ovat AINA vakioita, niiden ei tarvitse muuttua edes palkkatason noustessa. Näin ollen kaikki mikä peruskustannusten päälle sinne tilille tulee, pitäisi myös jäädä sinne. Ei niitä samantien aleta polttelee pitkin kyliä. Näin ollen ihan ilman erityistä säästötiliäkin tai korvamerkintää pitäisi rahaa säästyä joka kuukausi. Se, että tilille jää vaikka 200e ylimääräistä, ei tarkoita sitä, että on heti juostava kauppaan ostamaan uusimmat trendituotteet.

Edit: En myöskään tiedä yhtään ainoota syytä lähteä hankkimaan keittiöremonttia ilman että asiasta (ja priorisoinnista) on keskusteltu. Haloo!

 

[Meah]

No kyllä mie herneet vetäsin, jos toinen oman tilinsäkään nollille vetäs. Ei sinänsä kai mulle kuulu, mutta ei kovin vastuullista rahan käyttöä.

Niin no mut perusideana siinä onkin juuri se itsemääräämisoikeus omista ansioistaan. En mäkään nyt nollille vetäs samantien, mutta saattasin hyvinkin tuhlata johonkin turhaan rahaa, vaikkei olisikaan tavallaan varaa ja syödä sitten viimeisen viikon puuroa. Niinkuin Elcaco fiksusti ilmaisikin, parisuhde ei tarkoita että kaksi ihmistä muuttuu yhdeksi. Parisuhteessa kuitenkin on 2 erillistä ihmistä jolla on oma elämä kuitenkin ja päätösvalta, toki toinen ihminen huomioon ottaen.


En nää mitään syytä miksi esim. nämä maksettaisiin yhdessä: Puhelinlasku, mulla välillä 100e kun tykkään pulputtaa ja miehellä 40-50e. Bussilippu mulla 85e kun meen Vantaalle ja miehellä 40e. Ruokalasku miehellä 15e, mulla 30e. Sitten taas mies haluu mont tonnin maksavat sterkat ja must ne on turhat. Silloin hän maksaa ne itse. Mä halusin kivan sohvan ja mies ois kelpuuttanu vanhan, ostin uuden. Omista rahoistani.

e: joitakin kalustekuluja saatetaan jakaa puoliksi, esim telkkari, pleikkari tälläistä yleistä viihdykettä. Mutta esim jos mies haluu super paljon muistia koneeseen jne ja uuden näyttiksen ni siinähän ostaa

 

[korroosio]

Kuvitteellinen tilanne: Parisuhteen toinen osapuoli tuhlaa kaikki ylimääräiset rahansa, maksaen kuitenkin pakollisen osan yhteisistä menoista. Toinen taas elää säästeliäämmin, eikä tuhlaa kaikkea ylimääräistä rahaa heti, mutta maksaa tietty jäljelle jääneen osan yhteisistä menoista. Kuka voi käsi sydämellä sanoa, että ei vituttaisi olla se säästäväisempi osapuoli, jos rahat päätettäisiinkin alkaa laittaa yhteiselle tilille, ja kun toinen alkaisikin tuhlata selkeästi enemmän? Se säästeliäämpi osapuoli kun on säästeliäämpi luultavasti jostain suuremmasta syystä, ja kyllä mua ainakin ottaisi päähän, jos mun suunnitelmat joku torpedoisi. Kysymys on mun mielestä siitä, että vaikka eletään yhteistä elämää, pitää ainakin mulla olla omakin elämä, jossa saan tehdä omat päätökseni. Ei parisuhteessa elävien tarvitse kaikessa olla kuin yksi henkilö. Pitää myös olla omaa tilaa ja päätäntävaltaa ilman neuvotteluja siitä, mihin itse tienaamat rahansa panee. Raha-asiat kuuluvat mun mielestä näihin päätöksiin.
Mä mielelläni maksan, tarjoan ja hemmottelen tyttöäni, onhan se mun tyttöni ja ihana, ja tietenkin ansaitsee sen kaiken. Mulle on kuitenkin tärkeätä, että kummallekaan ei tule tunne, että toinen on vapaamatkustaja, tai että toinen tuhlaa enemmän kuin tuhlaisi sinkkunakaan. Tää onnistuu parhaiten, kun molemmat pitävät huolta omista raha-asioistaan.

Toinen voi tuhlata sen yhteisen tulotason mukaan, ei enempää. Toinenhan voikin olla säästäväinen ja saa sitten joskus jotain suurempaa. Kysymys on yhteistyöstä ja ymmärryksestä, jos sellaista ei riittäisi eläisin mieluummin sinkkuna. Sinkkuelämässähän on monia hyviä puolia verrattuna parisuhteeseen.

Kysehän on siis järjestelystä, jossa kummastakin tehdään perheen sisällä samantuloisia. Yhteisellä tilillä sen voi tehdä vaivattomimmin.

 

[Aleksei]

Mä en tajua miksi erillisiin rahoihin liitetään tässä keskustelussa koko ajan helvetillinen pihiys, pilkunviilaaminen/penninvenytys tai esim. lahjojen arvon tuijottamien. Meillä on avokin kanssa eri tilit ja omat rahat (eikä edes tarkkaan tiedetä mitä toinen tienaa) ja kertaakaan ei olla laskettu kuiteista tai mistään mitä kukin on maksanut tai osteltu varta vasten mitään leffalippuja erikseen. Jos mä maksan raflassa syömisen toinen maksaa kauppaostokset (mä syön enemmän ja laitan vuodessa 4-numeroisen euromäärän rahaa energiajuomiin, joten kauppareissuista maksan suhteessa enempi), jos avokki maksoi kissan lääkärin mä maksan viikonlopun riennot jne. eli ei mitään ongelmaa tasata juttuja lennossa riittävällä tarkkuudella kun molemmat tietää miten homma toimii. Jos toisella on ollut yllättäviä kuluja (terveydenhuoltokulut jne. ei "oli pakko saada XYZ") voidaan painotusta hetkeksi säätää jne.

Siis tässähän sä just itse kerrot että teillä lasketaan toisten menoja ja tasaillaan niitä sitten. Ei tehdä sitä paperilla mutta selvästi tehdään kuitenkin.

Ja sitten seuraavaksi kerrot että koska todennäköisesti muijas lähtee jossain vaiheessa gunnarin kanssa paremmille vesille et halua että se hyötyy sinusta pennin vertaa. Täähän on just prikulleen sitä luottamuksen puutetta vakavassa parisuhteessa mihin tässä ketjussa on yhteisten rahojen puolestapuhujat näkemyksensä perustaneet.


Miken kanssa olen ehdottoman samaa mieltä. Kun kerran jaat koko muun elämäsikin elinkumppanisi kanssa niin mikset sitten taloutta. Ei meilläkään AINOASTAAN yhteistä tiliä ole. Toki molemmilla on omatkin. Kun maksoin tuontiauton veroja ja puuttui tonni niin "lainasin" ne puolisolta ja maksoin takasinkin hänen tililleen. Ei siksi että olisi tarvinnut maksaa tai että jotain kirjaa olisi pidetty. Hänellä oli vaan jotain sisustusjuttuja hankinnassa ja oli tavallaan kiva että hän pääsi ostamaan ne "itse" vaikka toki ne oltaisiin vastaavasti voitu hankkia yhteiseltä tilitäkin tai vaikka mun tililtä, aivan sama.


EDIT: Anixilla oli myös tosi hyvä pointti. Eihän se, että on yhteiset rahat tarkoita sitä että toinen yhtäkkiä käyttäisi valtavia summia toisen tietämättä. Se on just sitä parisuhteen luottamusta että luottaa toisen järjenkäyttöön myös talousasioissa. Kyllähän isommista hankinnoista täytyy pystyä keskustelemaan eikä niin että käyn ostamassa tv:n ja puoliso huomaa kaupassa että safkatili on tyhjä eikä saa ruokia maksettua.

EDIT2: Ettekö te keskustele puolisoidenne kanssa? Miksi ihmeessä sinne tilisiirtoon pitäisi mitään merkitä. Voihan sitä keskustella asiasta että haluaisin moottoripyörän. Sitten mietitään olisiko kuitenkin se keittiöremontti järkevämpi hoitaa ensin.

EDIT3: Tässä täytyy huomata että keskustelijat on hyvin eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa. Siitä syystä ymmärrän meahinkin ajatuksenjuoksua. Ehkä olisin kymmenisen vuotta sitten ajatellut itsekin suunnilleen noin vaikken ookaan koskaan ollut kovin tarkka rahoistani.

 

[sporteme]

Ihan selkeästi vastaukset jakaantuu niin, että vanhemmat keskustelijat, enemmän tienaavat ja perhettä saaneet jakavat rahansa useammin, kuin nuoret ja lapsettomat. Mitä tästä voi päätellä? Oppia ikä kaikki ja ymmärretään oikeasti, että raha on vain rahaa niin kuin Mikekin sanoi. Lapset, perhe ja se puoliso menee lopulta kaiken edelle.

Tosin itse lähdin jakamaan rahojani jo 22 -vuotiaana, kun muutin 1. kerran naisen kanssa yhteen. Poikkeus säännöstä

 

[vässy74]

Siis tässähän sä just itse kerrot että teillä lasketaan toisten menoja ja tasaillaan niitä sitten. Ei tehdä sitä paperilla mutta selvästi tehdään kuitenkin.

Suurpiirteisesti, pilkkua nussimatta ja asiasta sen enempää stressaamatta tai jokapäiväistä elämää monimutkaistamatta kyllä koska molemmat haluavat ns. "kantaa oman painonsa".

Ja sitten seuraavaksi kerrot että koska todennäköisesti muijas lähtee jossain vaiheessa gunnarin kanssa paremmille vesille et halua että se hyötyy sinusta pennin vertaa. Täähän on just prikulleen sitä luottamuksen puutetta vakavassa parisuhteessa mihin tässä ketjussa on yhteisten rahojen puolestapuhujat näkemyksensä perustaneet.

Meillä homma toimii noin, koska molemmat haluavat sen olevan noin. Molemmat osallistuvat, kumpikaan ei vapaamatkusta ja itsemääräämisoikeus omiin tekemisiin ja ostoksiin säilyy. Ei pysty ymmärtämään miten tää kääntyy epäluottamukseksi. Yhtä mustavalkoisesti voisi väittää, että raha-asiat yhdistetään jotta voisi valvoa toista kun ei luota, mutta sitä minä en lähtisi väittämään.

EDIT: Anixilla oli myös tosi hyvä pointti. Eihän se, että on yhteiset rahat tarkoita sitä että toinen yhtäkkiä käyttäisi valtavia summia toisen tietämättä. Se on just sitä parisuhteen luottamusta että luottaa toisen järjenkäyttöön myös talousasioissa. Kyllähän isommista hankinnoista täytyy pystyä keskustelemaan eikä niin että käyn ostamassa tv:n ja puoliso huomaa kaupassa että safkatili on tyhjä eikä saa ruokia maksettua.

Meillä riittää luottamusta ilman että sitä tarvitsee todistella yhdistämällä raha-asioita. Meidän ajatusmallimme on "yksilöinä yhdessä" eikä parisuhde tarkoita muuttumista pelkästään "me" yksikön osaksi, jossa kaikki asiat päätetään komiteassa.

Edelleen erilliset raha-asiat ei tarkoita yhteisen talouden päälle kusemista, talousrahojen kusemista ja itsekästä taloudenpitoa.

EDIT2: Ettekö te keskustele puolisoidenne kanssa? Miksi ihmeessä sinne tilisiirtoon pitäisi mitään merkitä. Voihan sitä keskustella asiasta että haluaisin moottoripyörän. Sitten mietitään olisiko kuitenkin se keittiöremontti järkevämpi hoitaa ensin.

Jos kykenee osallistumaan yhteiseen elämään omalla sovitulla panoksellaan miksi altistaa omia mielihalujaan/haaveitaan mihinkään keskusteluihin. Moottoripyörä on siitä hyvä esimerkki että sen on maailman typerin ja huonoin sijoitus (trust me on this, mulla on 2 prätkää ja olen vakaasti tuota mieltä) ja mikä tahansa on järkevämpää hankkia kuin sellainen. Omat mielihalut/teot eivät siis mahdu parisuhteeseen/perheeseen? Mullakin on naapurusto täynnä näitä MV Agustan ihailijoita, jotka haaveilevat prätkästä ensi kesänä vaikka komitea tulee nyt aina ja iänkaikkisesti keksimään järkevämpiäkin hankintoja vaikka kesämökit on ostettu, keittiöt rempattu ja lapsille on kengät jalkaan.

EDIT3: Tässä täytyy huomata että keskustelijat on hyvin eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa. Siitä syystä ymmärrän meahinkin ajatuksenjuoksua. Ehkä olisin kymmenisen vuotta sitten ajatellut itsekin suunnilleen noin vaikken ookaan koskaan ollut kovin tarkka rahoistani.

Ja ihmisillä on erilaisia ajatusmalleja iästä riippumatta eli ei pliis pelata noita elämänkokemuskortteja. Elcaco:n/Meahin kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla vaikka ainakin toista olen melkein tuplat vanhempi eli vanha ja väsynyt

 

[jsp]

Täällä yhteinen tili ja rahat, kaikki tulot siis yhdelle tilille. Koska olemme naimisissa, kohta kaksi lasta ja yhteinen asunto/laina. Ei vaan istu millään mulle toi ajatus että ruvettaisiin pitämään omia rahoja. Vaimo opiskellut ja ollut äitiyslomalla lähes sen aikaa kun ollaan oltu yhdessä. Yhteiset rahat siitä asti kun muutettiin yhteen. Enkä ole kyllä kertaakaan miettinyt että saatanan akka törsää mun rahoja

Täysin samalla tavalla meidän perheen kanssa. Ei mitää järkeä pitää erillisiä tilejä ja rahoja.

 

[Aleksei]

Suurpiirteisesti, pilkkua nussimatta ja asiasta sen enempää stressaamatta tai jokapäiväistä elämää monimutkaistamatta kyllä koska molemmat haluavat ns. "kantaa oman painonsa".

Kyllähän yhteisessäkin taloudessa molemmat kantaa oman painonsa. Nimenomaan kantavat yhtä suurta taakkaa. Ja täten myös saavatkin yhteisestä potista.

Meillä homma toimii noin, koska molemmat haluavat sen olevan noin. Molemmat osallistuvat, kumpikaan ei vapaamatkusta ja itsemääräämisoikeus omiin tekemisiin ja ostoksiin säilyy. Ei pysty ymmärtämään miten tää kääntyy epäluottamukseksi. Yhtä mustavalkoisesti voisi väittää, että raha-asiat yhdistetään jotta voisi valvoa toista kun ei luota, mutta sitä minä en lähtisi väittämään..

Ei yhteistaloudessakaan automaattisesti vapaamatkustella. Muttei myöskään sitä pelätä koska luotetaan kumppaniin. Tästä syystä rahat voivat olla yhteiset. Siitä epäluottamusolettamus... Toi on aika kaukaa haettu vertaus että on yhteinen talous jotta toista voisi valvoa. Eikö siinä juuri lähdetä siitä että hoidetaan yhteisvastuullisesti velvollisuudet ja toisaalta annetaan toiselle omastaan. Ei siinä ole mistään valvomisesta kyse. Toki joskus voi tulla ikäviäkin keskusteluita raha-asioista mutta se vasta perseestä olisi jossei näissä tilanteissa voisi puolisoa tukea ja selvittää asioita.

Meillä riittää luottamusta ilman että sitä tarvitsee todistella yhdistämällä raha-asioita. Meidän ajatusmallimme on "yksilöinä yhdessä" eikä parisuhde tarkoita muuttumista pelkästään "me" yksikön osaksi, jossa kaikki asiat päätetään komiteassa. .

Mutta kun parisuhde välttämättä tarkoittaa muuttumista "me" yksikön osaksi niin mitä sitä kieltämään pitämällä yksi hyvin tärkeä osa parisuhdetta erillään. Ei se yksilöllisyyttä pois vie. Yhtä lailla rahaa voi käyttää yksilönä mutta hyvähän näistä asioista on keskustella kun kerran perheenä eletään.

Jos kykenee osallistumaan yhteiseen elämään omalla sovitulla panoksellaan miksi altistaa omia mielihalujaan/haaveitaan mihinkään keskusteluihin. Moottoripyörä on siitä hyvä esimerkki että sen on maailman typerin ja huonoin sijoitus (trust me on this, mulla on 2 prätkää ja olen vakaasti tuota mieltä) ja mikä tahansa on järkevämpää hankkia kuin sellainen. Omat mielihalut/teot eivät siis mahdu parisuhteeseen/perheeseen? Mullakin on naapurusto täynnä näitä MV Agustan ihailijoita, jotka haaveilevat prätkästä ensi kesänä vaikka komitea tulee nyt aina ja iänkaikkisesti keksimään järkevämpiäkin hankintoja vaikka kesämökit on ostettu, keittiöt rempattu ja lapsille on kengät jalkaan.

No sen takia kaikki hankinnat altistetaan keskusteluihin koska eletään parisuhteessa jossa asioita on tapana jakaa sen toisen kanssa. Mutta ei meilläkään mikään komitea kokoonnu. Keskustelut voi olla hyvin lyhyitä, ilmoitusluontoisia asioita. Kyllä mun puoliso mulle ainakin moottoripyörän suo ihan mielellään vaikka tietää että se on sama kuin polttais rahaa takassa. Tokihan nämä mielihalut kuuluu perheeseenkin. Kyllä mäkin parit saatanan kalliit korut olisin voinut jättää ostamatta ja olisin eläny itse leveämmin ne ajat mutta miksi ihmeessä olisin itsekäs puolisoni suhteen.

Ja ihmisillä on erilaisia ajatusmalleja iästä riippumatta eli ei pliis pelata noita elämänkokemuskortteja.

On tässä selkeästi kuitenkin huomattavissa trendi jonka mukaan nuoret pitävät kiivaammin kiinni rahoistaa kuin vähän vanhemmat. Lisäksi olen ollut huomaavinani sellaista että tasatuloisille se on jotenkin tärkeämpää erotella niitä rahoja.

 

[Gazza]

Kyllä tästä ketjusta pystyy tekemään päätelmiä, ettei ole ihme, että jotkut ihmiset ovat velkakierteessä ja elävät yli varojensa. Sen verran eroavat ajatusmaailmat omastani.

Itse lähden siitä, että saan tilille xxxx määrän rahaa kuussa, nyt kun vakituiseeen työelämään olen siirtynyt ja samoin puoliso hieman eri periaattein. Tästä lasken aika tarkkaan paljonko voin sijoittaa ja paljonko menee elämiseen, samoin tekee puoliso. Ei todellakaan ole sitä periaatetta että kaikki olisi kulutettava minkä tienaa ja "raha on vain rahaa". Ehkä tämän takia tulen taloudellisestikin elämässä pärjäämään ja pystyn aikanaan maksamaan mukavan käteissumman ensiasunnosta. Jotkut varmaan pärjäävät myös yhteisillä tileillä, mutta ei toimisi omalla kohdallani.

Jos joskus lapsia tulee olemaan, niin varmaan joku yhteinen tili tulee, mutta se on vain osalle rahoja ja kulutusta.

 

[modified]

Kyllä tästä ketjusta pystyy tekemään päätelmiä, ettei ole ihme, että jotkut ihmiset ovat velkakierteessä ja elävät yli varojensa. Sen verran eroavat ajatusmaailmat omastani.

Itse lähden siitä, että saan tilille xxxx määrän rahaa kuussa, nyt kun vakituiseeen työelämään olen siirtynyt ja samoin puoliso hieman eri periaattein. Tästä lasken aika tarkkaan paljonko voin sijoittaa ja paljonko menee elämiseen, samoin tekee puoliso. Ei todellakaan ole sitä periaatetta että kaikki olisi kulutettava minkä tienaa ja "raha on vain rahaa". Ehkä tämän takia tulen taloudellisestikin elämässä pärjäämään ja pystyn aikanaan maksamaan mukavan käteissumman ensiasunnosta. Jotkut varmaan pärjäävät myös yhteisillä tileillä, mutta ei toimisi omalla kohdallani.

Jos joskus lapsia tulee olemaan, niin varmaan joku yhteinen tili tulee, mutta se on vain osalle rahoja ja kulutusta.

Höpöhöpö.

Se millä tavalla järjestelee laskujen maksun tai ruuan ostamisen ei kyllä kerro mitään yleisesti asenteesta rahan käyttöön. Tuo nyt kuulostaa hieman liikaa jalustalle nostamiselta.

Onhan tässä ketjussa velattomassakin kämpässä eläviä. Pitäiskö siitä paukutella henkseleitä?

Harvoja raha-asoita kannattaa tehdä periaatteen vuoksi suuntaan tai toiseen. Kyllä niissä pitäis olla ihan kunnon perusteet.

Joku maksaa vaan omat ostokset, koska sillä säästää rahaa. Joku maksaa toisenkin ostokset, koska ajattelee sillä helpottavansa toisen arkea tai vastaavaa.

 

[assis]

Mutta kun parisuhde välttämättä tarkoittaa muuttumista "me" yksikön osaksi niin mitä sitä kieltämään pitämällä yksi hyvin tärkeä osa parisuhdetta erillään. Ei se yksilöllisyyttä pois vie. Yhtä lailla rahaa voi käyttää yksilönä mutta hyvähän näistä asioista on keskustella kun kerran perheenä eletään.

Mun mielestä raha ei ole mitenkään lähtökohtaisesti osa parisuhdetta. Välillä näitä lukiessa tuntuu, että joidenkin mielestä erilliset rahat ovat pelottava asia, aivan kuin se toinen olisi karkaamassa kohta pian johonkin, jos raha ei ole yhteistä. Varsinkin avoliitossa elävien on yksinkertaisesti tyhmää pitää yhteistä taloutta - ellei tosiaan ole aivan sama, mitä eron sattuessa rahoille tapahtuu (ja meille ei todellakaan ole). Ei kyse ole mistään eroon valmistautumisesta vaan rationaalisisesta järjestelystä. On mulla vakuutuskin, vaikka kovasti toivon, etten sitä koskaan tarvitse.

 

[VelttoV]

Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita. Siksi ei kaikki sovi kaikille. Parisuhteessa se yhteinen talous kuitenkin vetää sen yhden ihmisen mopon oston edelle. Mopoon säästetään rahaa, jos on siihen varaa yhteisten menojen jälkeen.

Sinänsä en näe siinä pahaa, että esim toinen tienaa 30% enemmän ja sen 30% enemmän maksaa myös yhteisistä kuluista pois. Oli sitten yhteiset tilit tai ei. Jos nyt kuitenkin kummallekkin jää omaan käyttöön se 10% palkasta, niin en näe sitä "me" hengen vastaisena pitää niitä omilla tileillään. Säästää sitten sitä mopoa varten, käy baareissa tai ostaa vaatteita. Jos toinen on esim äitiyslomalla tai kotiäitinä/isänä, niin tietenkin asia on aina eri. Siinä omaa rahahanaa on vähentänyt yhteisen hyvän vuoksi. Kaikki ei ole aina vain rahaa. Asioista joustaminen on kuitenkin kaiken a ja o. Erilliset tilitkin varmasti toimii. Se on nyt käytännöstä kiinni. Joku pieni oma raha on kiva kuitenkin olla. Jos siis perheellä on siihen varaa. Jos se elo menee penninvenytykseksi, niin ei se ole järkevää antaa toisen kärsiä tietenkään varattomuudesta. Yhdessä siinä kuitenkin ollaan. Se oma raha on vain optio hyviä aikoja varten. Erilliset tilit kuitenkin on ihan yhtä paljon luottamuksen osoitus. Hyvin usein perheet on muodostuneet esim yrittäjästä + palkansaajasta. Siinä ei oikein edes voi olla vain yhteisiä tilejä.

 

[Mikakinlie]

Meillä mennään sillai, että on yhteinen tili mihin siirretään rahaa ja josta maksetaan yhteiset menot. Sitten molemmilla on omat tilit joista kustannetaan omat menot. Tienataan suurinpiirtein yhtä paljon eikä kummankaan tarvitse siipeillä. Toki toistakin autettaisiin jos huonosti menisi mutta tuntuu paremmalta, ettei tarvitse toisen tyhjänpäiväisiä hankintoja kustantaa. Esim. minä halusin hienon auton mutta avokki ei ollut halukas sijoittamaan n. 15 000 € autoon, koska on sitä mieltä, että huonommalakin pääsee. Avokki kulkee työmatkansa julkisilla kun taas minä tarvitsen työssäni autoa. Joten minä ostin haluamani hienon auton omilla rahoillani. Avokki laittaa silloin tällöin autoon bensaa, koska ajellaan yhteiset kauppa- ja salireissut kahdestaan.

Mielestäni osan omista rahoista omanaan pitäminen ei ole sen enempää eron harjoittelua kuin omien kalsareidenkaan käyttäminen. Ne ovat minun ja minä niitä käytän, toki voin niitä avokille lainata mutta kyllä ne silti pääasiassa ovat minun käytössäni.

Edit: ja mitä pahaa siinä on varautua mahdollisen eron varalle pitämällä suurimmat varat erillään? Suurella todennäköisyydellä (onko se nyt 50% vai jo enemmän) ero tulee joten ei haittane ketään, ettei tarvitse sitten syyttää toista siipeilystä.

 

[modified]

Esim. minä halusin hienon auton mutta avokki ei ollut halukas sijoittamaan n. 15 000 € autoon, koska on sitä mieltä, että huonommalakin pääsee. ... minä tarvitsen työssäni autoa. Joten minä ostin haluamani hienon auton omilla rahoillani.

Tuollaisenkaan tuskin kuka vaan suostuisi. Vaikka omat rahat onkin omia rahoja niin 15 000€:lla ostaa aika monta maitopurkkia.

Tietty jos on OKT + kesämökki niin tuollaisessa ei varmaan ole mitään.

 

[laugher]

Meillä menee yhteiselle tilillle tietty summa rahaa kuukausittain ja josta sitten aina maksetaan laskut (pl. puhelinlasku) ja ruoka. Sen verran tasaista ollut rahanmeno ettei koskaan ole tarvinnut ylimääräistä siirtää yhteiselle tilille. Molemmilla omat tilit johon loput tulot menee ja josta sitten saa käyttää niin paljon kuin sielu sietää, ihan mihin sen katsoo sopivaksi laittaa. Nainen ostaa vaatteita ja minä elektroniikkaa ja molemmat on tyytyväisiä.

Kummaksuttaa suuresti että tietyt ihmiset täällä arvottavat oman rahanjakotoimintansa niin paljon paremmaksi kuin toisten. Että ollaan jo valmistautumassa eroon ja mitä skeidaa jos ei olekaan yhteiset tilit. Tehköön jokainen pari niin kuin itse haluaa ja parhaakseen näkee. Ei ole olemassa mitään absoluuttista oikeaa tapaa hoitaa asiat.

 

[Ultimecia]

Meillä on omat tilit, mutta siinä mielessä yhteiset rahat että ei tasailla kauppalaskuja eikä mitään muutakaan, vuokrakin taitaa olla vähän sinne päin puoliksi. Minä tienaan tällä hetkellä enemmän, ja olen saidempi käyttämään omia rahojani mihinkään "ylimääräiseen", mutta tilanne ei koko ajan ole ollut sama. Välillä tienattiin molemmat niin vähän että itketti; olisiko mun pitänyt nyt jotenkin jättää puoliso oman hyvän tuurin ulkopuolelle, kun oman tienaamisen luonto parani? Toisaalta koen saaneeni ihan tarpeeksi vastinetta kaikille kenenkään tämän parisuhteen aikana tienaamille pennosille, joten aivan vitun sama jos nyt muka jäisin tappiolle jos tuo tuosta karkaa. En usko, että toiseen ihmiseen käytetyt rahat olisivat säästyneet minulle, jos olisin toiminut toisin, ja yksin jäädessäni voisin tällä potilla jotakin riemuita. Raha on siinä mielessä vain rahaa, että mulla ainakin leviää pää jos alan miettiä että mitä silläkin olisi saanut, jos en olisi maksanut molemmille keikkalippuja tai jos olisinkin kieltäytynyt osallistumasta hifihankintoihin.

Jotenkin tuntuu ihan vitun ankealta ajatella, että eron tullessa olisi se murheena että jakoi rahansa toisen kanssa. Hyi saatana. Tämä toki sillä periaatteella, että kumpikin osallistuu tienaamisensa mukaisesti yhteisiin menoihin. Jos on sellaista ekstraa, johon toisella ei ole varaa en näe ongelmana tarjota jos toinen tienaa enemmän, enkä koe sitä minään almujen antamisena tai saamisena. Jos mies ostaa mulle kengät niin ei mun tarvitse kuitata sitä vastalahjalla tai hoitamalla sen tiskivuoroja. Kummallakin on sen verran järkeä päässä, että tästä jakamisesta ja holtittomuudesta huolimatta pysyy mieli turvallisena, ei tule paniikki jos iskee yllättävä sairastuminen ja sukanvarteenkin jää vähäsen.

 

[vässy74]

Kyllähän yhteisessäkin taloudessa molemmat kantaa oman painonsa. Nimenomaan kantavat yhtä suurta taakkaa. Ja täten myös saavatkin yhteisestä potista.

Yhtä lailla molemmat voivat kantaa oman painonsa ilman mitään yhteistä pottia/tiliä. Mulla on palkkakuitissa oma nimi ja avokilla samoin, "me" ei tienata palkkaamme, yksilöt tienaa ja sijoittajat sitten osan tuloistaan yhteiseen elämään ihan vapaaehtoisesti.

Mutta kun parisuhde välttämättä tarkoittaa muuttumista "me" yksikön osaksi niin mitä sitä kieltämään pitämällä yksi hyvin tärkeä osa parisuhdetta erillään. Ei se yksilöllisyyttä pois vie. Yhtä lailla rahaa voi käyttää yksilönä mutta hyvähän näistä asioista on keskustella kun kerran perheenä eletään.

Tuossa kai se tärkein ero näissä ajatusmalleissa tulee. Mun mielestä raha-asiat eivät saisi olla minkäänlainen osa parisuhdetta tai ainakin mitä pienempi sen parempi. Mä inhoan paperitöitä, laskujen hoitamista jne. yli kaiken ja mitä vähemmän moisia tarvitsee ajatella sen parempi saati sitten että ne olis jotenkin keskeinen osa parisuhdetta :urjo: Kyllä musta siinä ajattelussa mennään vähän väärään suuntaan, jos raha-asioiden yhdistäminen määrittää suhteeseen sitoutumisen asteen.

On tässä selkeästi kuitenkin huomattavissa trendi jonka mukaan nuoret pitävät kiivaammin kiinni rahoistaa kuin vähän vanhemmat. Lisäksi olen ollut huomaavinani sellaista että tasatuloisille se on jotenkin tärkeämpää erotella niitä rahoja.

Paljon mahdollista, johtuuko sitten vanhempien elämänkokemuksesta vai vaan ajan ja käsitysten muuttumisesta ylipäätään? Aikana jolloin ~60% avioliitoista (muista liitoista puhumattakaan) päättyy eroon en koe huonona asiana, että kyky ja halu itsenäiseen taloudenpitoon säilyy. Vai onko nykyliitoissa vikana se ettei raha-asiat oo pakkoyhdistämässä? "Meidän liiton peruskivi on yhteinen 40 vuoden asuntolaina" sanoi Pekka ja Pirkko Hallikaiselle Tuttu juttu Show:ssa :haart: