Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

[Meah]

Miten on mahdollista ostaa noin paljon safkaa, ilman että molemmat syö? Omat leivät, oma maitopurkki, omat makaroonit ja jauhelihat omiin makaroonilaatikoihin??

Meillä taitaa just nää maksamakkarat olla ruokakaapissa ainoita, mihin vaan toinen koskee.

No ei mulla nyt noin paljoa mene mutta kyllä se 30-40e menee kerralla. Mut joo. On omat leivät, tykkään erikoispastoista, omat jauhelihat, miehelle rasva mulle paistijauhis, omat jogurtit, ihan kaikki omaa. Ei tehdä mitään makaroonilaatikoita. Me tehdään itse omat ruokamme. Se on vähän eriasia jos kulutus ois samaa ja tykättäs samanlaisist esim ruoist. Mies on pihi ruokaan käytettävän rahan suhteen, mä taas käytän siihen paljon rahaa.

 

[Taskuamatsoni]

Asia on hieman erilainen kun olemme opiskelijoita. Usein kuun ensimmäisellä viikolla käydään sielä kaupungilla vaatteita keräämässä homehtumaan sinne kaappiin jne.

Eikö kannattas pistää hanat kiinni, niin neiti oppis vähän arvostamaan rahaa? Ei näin.

 

[Meah]

Kyllähän tuo aika vaikealta näyttää ja kuulostaa. Ihan kuin olisi kyse vain kaverista, ei ihmisestä, jonka kanssa jakaa koko elämän. Jos toisella loppuu hillot, niin myydäänkö sieltä jääkaapista sitten maitoa velaksi "mä olen maksanut tästä maitopurkista 70%, mulla on siitä tosite, maksat 30% maidon hinnasta takaisin"?

Ei mun tarvi lainailla kun ottasin luotolta. Enkä syö samoja ruokia kun harvoin. Nyt ollaan opittu jakaa jo margariinikin ja ketsupit :D


e: esimerkkinä muuten vaikka isäni ja hänen avokkinsa: Nainen on kasvissyöjä ja ei syö mitään mitä isä syö. Syövät siis eri ruokia.

 

[korroosio]

En vieläkään käsitä miten jonkun mielestä "kaikki" rahat ovat yhteisiä ja aviopuolisolle ei lainata vaan "annetaan".

Jos vaikka tässä tekisi mieli ostaa moottoripyörä, mutta rahat ei ihan riitä niin
mieluummin lainaan vaikka 1000 euroa vaimolta kuin otan jotain kalliimpaa lainaa.
Vaimo saa sitten pähkäillä, että haluaako lainata vai ei...

Entä kun on yhteiset rahat?
Miten saisin sovittua, että otanpa yhteiseltä tililtä 5000 euroa ja ostan mopon.

Tämän vuoksi yhteisin tilin lisäksi pitää olla oma tili, josta voi tehdä "omat ostokset".

Meillä ainakin jos yhteinen tulotaso sallisi sen mopon, sen voisi ostaa, vaikka toinen ei sellaista tarvitsekaan. Yhteisistä varoista otettaisiin se mitä irtoaa ja loput luotolla, jota taas maksettaisiin yhteisistä rahoista. Ei se sen hankalampaa ole.

Minä ajattelen näin:

Jos rahaa humputteluun ja harrastuksiin on vaikkapa 600 euroa kuussa tässä yhteistaloudessa, jossa kaikki rahat menee yhteiseen kirstuun, on kummallakin periaatteessa mahdollisuus käyttää humputteluun ja harrastuksiin 300 per nenä. Jos toinen haluaa harrastaa vain lenkkeilyä ja lukemista, eikä tarvitse näihin humputuksiin ja harrastuksiin kuin 150 euroa. Silloin toinen voi käyttää 450 euroa humputuksiin ja harrastuksiin. Kun lapsia siunaantuu, pitää rahat jakaa tietenkin uudelleen ja tällöin vanhemmat käyttävät yhdessä harkintaa.

Tietenkään tuota jakoa ei lasketa tarkalleen, mutta kumpikin yrittää pitää sen mielessään, kun tekee hankintoja ja sitoumuksia.

Lisäksi jos toinen haluaa, vaikka ratsastaa ja sitähän ei voi halvalla harrastaa, voin vaikkapa siirtyä kalliilta ja hyvältä kaupalliselta salilta huonommalle ja ilmaiselle työpaikan salille, vaikka puolisolla menisikin selkeästi enemmän harrastuksiinsa rahaa, koska tällöin minä kuitenkin häviän vähemmän kuin puoliso voittaa.

 

[karuotsa]

Yhteinen käyttötili ja säästötili.

Rahat menee kuitenkin laskuihin sekä lainan hoitoon ja lasten elättämiseen suurimmaksi osaksi niin ei todellakaan jaksa laskea kuka maksaa mitäkin.

Toinen tienaa välillä enemmän kuin toinen niin ei senkään takia jaksa vaivautua. Ja nyt vaimo hoitaa kahta helvetin hankalaa lasta kotona vuorokauden ympäriinsä niin olisi vähintäänkin kusipäistä mielestäni alkaa vaatia, että maksaisi lyhennykset ja ruokansa omasta kodinhoidon tuestaan.

Jos ollaan teinejä/lapseton pari jne. niin voin osittain ymmärtää, että joku haluaa pitää rahat erillään, mutta omassa tilanteessa stressi lisääntyisi ainakin 50 prosentilla.

 

[anix]

Entä kun on yhteiset rahat?
Miten saisin sovittua, että otanpa yhteiseltä tililtä 5000 euroa ja ostan mopon.

Jos mieheni keräisi yhteiselle tilillemme säästöön 5000 euroa mopoa varten, niin hän saa tietysti siltä yhteiseltä tililtä sen moponsa maksaa. Jos se on tiedossa, että sitä varten on rahaa keräämässä, niin en kai mää niitä sieltä tahallani tuhlaamaan lähde???? Vaikka niitä rahoja ei korvamerkitä toisen omaisuudeksi, niin ei sitä rahaa silti huolettomasti käytetä niin paljon kun tilillä rahaa on vaan eletään sillä elintasolla, mikä on vallitseva. Ymmärrään kyllä kovasti, jos raha polttelee taskussa niin paljon, että on vaikeeta olla tuhlaamatta, mut joku roti sentään.

 

[Elcaco]

Jos mieheni keräisi yhteiselle tilillemme säästöön 5000 euroa mopoa varten, niin hän saa tietysti siltä yhteiseltä tililtä sen moponsa maksaa. Jos se on tiedossa, että sitä varten on rahaa keräämässä, niin en kai mää niitä sieltä tahallani tuhlaamaan lähde???? Vaikka niitä rahoja ei korvamerkitä toisen omaisuudeksi, niin ei sitä rahaa silti huolettomasti käytetä niin paljon kun tilillä rahaa on vaan eletään sillä elintasolla, mikä on vallitseva. Ymmärrään kyllä kovasti, jos raha polttelee taskussa niin paljon, että on vaikeeta olla tuhlaamatta, mut joku roti sentään.

No mutta miksi se mies kerää sitä rahaa sinne yhteiselle tilille? Eikö omia ostoksia varten kerätä omalle tilille?

 

[assis]

Minä ajattelen näin:

Jos rahaa humputteluun ja harrastuksiin on vaikkapa 600 euroa kuussa tässä yhteistaloudessa, jossa kaikki rahat menee yhteiseen kirstuun, on kummallakin periaatteessa mahdollisuus käyttää humputteluun ja harrastuksiin 300 per nenä. Jos toinen haluaa harrastaa vain lenkkeilyä ja lukemista, eikä tarvitse näihin humputuksiin ja harrastuksiin kuin 150 euroa. Silloin toinen voi käyttää 450 euroa humputuksiin ja harrastuksiin.

Kummallista ois ajatella, että mikä multa säästyy kuluissa ois toisen käytettävissä. Ei näin! Se mikä minulta säästyy, minä voin sijoittaa johonkin! Ei, mies ei ole sijoitus. Se ei tarkoita, ettenkö mä voisi ostella miehelle vaikka niitä suklaapatukoita (just muuten ostin sille paljon suklaata ja se heti yritti maksaa niitä takaisin :D), mutta lähtökohtaisesti iso mies saa itse maksaa omat suklaansa. Tosin yleensähän ne menee yhteisestä kauppalaskusta.

Ja jos mä haluan tarjota kavereille jotain, se on mun päätös eikä miehen tarvii tulla narisemaan, miten mä syötän/ juotan kavereita yhteisistä varoista. Ei kyse ole piheydestä vaan itsemääräämisoikeudesta.

 

[vässy74]

Mä en tajua miksi erillisiin rahoihin liitetään tässä keskustelussa koko ajan helvetillinen pihiys, pilkunviilaaminen/penninvenytys tai esim. lahjojen arvon tuijottamien. Meillä on avokin kanssa eri tilit ja omat rahat (eikä edes tarkkaan tiedetä mitä toinen tienaa) ja kertaakaan ei olla laskettu kuiteista tai mistään mitä kukin on maksanut tai osteltu varta vasten mitään leffalippuja erikseen. Jos mä maksan raflassa syömisen toinen maksaa kauppaostokset (mä syön enemmän ja laitan vuodessa 4-numeroisen euromäärän rahaa energiajuomiin, joten kauppareissuista maksan suhteessa enempi), jos avokki maksoi kissan lääkärin mä maksan viikonlopun riennot jne. eli ei mitään ongelmaa tasata juttuja lennossa riittävällä tarkkuudella kun molemmat tietää miten homma toimii. Jos toisella on ollut yllättäviä kuluja (terveydenhuoltokulut jne. ei "oli pakko saada XYZ") voidaan painotusta hetkeksi säätää jne.

Asutaan mun velattomassa kämpässä, joten mä maksan asumiseen liittyvät laskut ja avokki siirtää kerran kuussa noista puolet mun tilille. Ei mitään tarvetta yhteisille talous tai laskunhoitotileille. Avokki saa ostaa uudet sisustustyynyt/farkut vaikka joka viikonpäivälle ja mä uusia videotykin/prätkän vaikka joka kuukausi niin kauan kuin yhteiset velvollisuudet hoituu ja hyväksi havaittu systeemi pyörii.

Jos rahaa humputteluun ja harrastuksiin on vaikkapa 600 euroa kuussa tässä yhteistaloudessa, jossa kaikki rahat menee yhteiseen kirstuun, on kummallakin periaatteessa mahdollisuus käyttää humputteluun ja harrastuksiin 300 per nenä. Jos toinen haluaa harrastaa vain lenkkeilyä ja lukemista, eikä tarvitse näihin humputuksiin ja harrastuksiin kuin 150 euroa. Silloin toinen voi käyttää 450 euroa humputuksiin ja harrastuksiin. Kun lapsia siunaantuu, pitää rahat jakaa tietenkin uudelleen ja tällöin vanhemmat käyttävät yhdessä harkintaa.

Lisäksi jos toinen haluaa, vaikka ratsastaa ja sitähän ei voi halvalla harrastaa, voin vaikkapa siirtyä kalliilta ja hyvältä kaupalliselta salilta huonommalle...

Joten ei ole oikeudenmukaista että tuntuvasti vähemmän kuluttavalle esim. kertyisi rahaa säästöön jos se vaikka innostuisi jostain kalliimmasta joskus? Haisteltuasi paskan hajua huonosti ilmastoidulla kunnallisella salilla 5 vuotta kumppanisi löytää ratsastustallilta ihkudaa Gunnarin ja lähtee yhteisesti ostetun moponsa (oli kyseessä sellanen jännä vauhtimimmi näes :D) ja Gunnarin kanssa Westendiin asumaan ja sä oot edelleen vahvasti sitä mieltä että "meni just niinkuin piti, reilu meininki ja tolleen..."

Jos mieheni keräisi yhteiselle tilillemme säästöön 5000 euroa mopoa varten, niin hän saa tietysti siltä yhteiseltä tililtä sen moponsa maksaa. Jos se on tiedossa, että sitä varten on rahaa keräämässä, niin en kai mää niitä sieltä tahallani tuhlaamaan lähde????

Jos miehesi säästää mopoon vaikka 5 tai 15 KEur niin miksi sen pitäisi jossain yhteisellä tilillä maata? Voisin kuvitella että yhteisellä tilillä makaava vain henkisesti korvamerkitty raha helposti nostattaisi toiselle ajatuksia "oiskohan uus sohvakalusto tai keittiöremppa tarpeellisempi..." Laitetaanko tilisiirtoon viestiksi "moposäästöä" että varmasti tiedetään ettei kyseessä ole kulutukseen menevä raha vaan itseasiassa säästöön ajateltu?

 

[modified]

Mä en tajua miksi erillisiin rahoihin liitetään tässä keskustelussa koko ajan helvetillinen pihiys, pilkunviilaaminen/penninvenytys tai esim. lahjojen arvon tuijottamien. Meillä on avokin kanssa eri tilit ja omat rahat (eikä edes tarkkaan tiedetä mitä toinen tienaa) ja kertaakaan ei olla laskettu kuiteista tai mistään mitä kukin on maksanut tai osteltu varta vasten mitään leffalippuja erikseen. Jos mä maksan raflassa syömisen toinen maksaa kauppaostokset (mä syön enemmän ja laitan vuodessa 4-numeroisen euromäärän rahaa energiajuomiin, joten kauppareissuista maksan suhteessa enempi), jos avokki maksoi kissan lääkärin mä maksan viikonlopun riennot jne. eli ei mitään ongelmaa tasata juttuja lennossa riittävällä tarkkuudella kun molemmat tietää miten homma toimii. Jos toisella on ollut yllättäviä kuluja (terveydenhuoltokulut jne. ei "oli pakko saada XYZ") voidaan painotusta hetkeksi säätää jne.

Yhtälailla vois olla niin, että jos toinen maksaa asumisen niin vähemmän tienaava maksaa vaikka ruuat. Tärkeintä on varmasti, että systeemi kelpaa molemmille ja molemmilla on hyvä mieli.

Hieman erikoista on tuollainen rahan siirtäminen pariskunnan tilien välillä. Asian voi hoitaa muutenkin.

Ettei ole niin, että toinen on köyhyysrajalla ja toinen törsää tonnin viikossa.

Tietenkin mitä vähemmän sitä rahaa on niin helposti suhde rahaankin on tarkempi. Että mielummin maksaa asuntolainaa kuin maksaa kumppanin leffaliput ja syömiset.

 

[Meah]

Mä en tajua miksi erillisiin rahoihin liitetään tässä keskustelussa koko ajan helvetillinen pihiys, pilkunviilaaminen/penninvenytys tai esim. lahjojen arvon tuijottamien. Meillä on avokin kanssa eri tilit ja omat rahat (eikä edes tarkkaan tiedetä mitä toinen tienaa) ja kertaakaan ei olla laskettu kuiteista tai mistään mitä kukin on maksanut tai osteltu varta vasten mitään leffalippuja erikseen. Jos mä maksan raflassa syömisen toinen maksaa kauppaostokset (mä syön enemmän ja laitan vuodessa 4-numeroisen euromäärän rahaa energiajuomiin, joten kauppareissuista maksan suhteessa enempi), jos avokki maksoi kissan lääkärin mä maksan viikonlopun riennot jne. eli ei mitään ongelmaa tasata juttuja lennossa riittävällä tarkkuudella kun molemmat tietää miten homma toimii. Jos toisella on ollut yllättäviä kuluja (terveydenhuoltokulut jne. ei "oli pakko saada XYZ") voidaan painotusta hetkeksi säätää jne.

Asutaan mun velattomassa kämpässä, joten mä maksan asumiseen liittyvät laskut ja avokki siirtää kerran kuussa noista puolet mun tilille. Ei mitään tarvetta yhteisille talous tai laskunhoitotileille. Avokki saa ostaa uudet sisustustyynyt/farkut vaikka joka viikonpäivälle ja mä uusia videotykin/prätkän vaikka joka kuukausi niin kauan kuin yhteiset velvollisuudet hoituu ja hyväksi havaittu systeemi pyörii.


Joten ei ole oikeudenmukaista että tuntuvasti vähemmän kuluttavalle esim. kertyisi rahaa säästöön jos se vaikka innostuisi jostain kalliimmasta joskus? Haisteltuasi paskan hajua huonosti ilmastoidulla kunnallisella salilla 5 vuotta kumppanisi löytää ratsastustallilta ihkudaa Gunnarin ja lähtee yhteisesti ostetun moponsa (oli kyseessä sellanen jännä vauhtimimmi näes :D) ja Gunnarin kanssa Westendiin asumaan ja sä oot edelleen vahvasti sitä mieltä että "meni just niinkuin piti, reilu meininki ja tolleen..."

Ihan mahtava:hyvä: Varsinkin toi Westend-esimerkki! Mutta joo, ei se aina tarkoita piheyttä jos haluaa itse säästää tms. sijoittaa johonkin itse tienaamansa rahat. Sithän toinen vaa vois käydä töissä kun toinen makaa himassa, kun sama se on mist ne rahat tulee kun yhteisiä ovat ja toista rakastaa? Not. Miksi omasta ansaitusta elämänmukavuudesta pitäisi tinkiä, jotta nainen pääsee kalliille heppatallille? Nainen käy sitä varten töissä ja jos sil ei oo varaa siihen, se ottaa luottokortin/lainaa ja hankkii sen heppatallimahdollisuuden itse tai jättää ideansa.

 

[korroosio]

Joten ei ole oikeudenmukaista että tuntuvasti vähemmän kuluttavalle esim. kertyisi rahaa säästöön jos se vaikka innostuisi jostain kalliimmasta joskus? Haisteltuasi paskan hajua huonosti ilmastoidulla kunnallisella salilla 5 vuotta kumppanisi löytää ratsastustallilta ihkudaa Gunnarin ja lähtee yhteisesti ostetun moponsa (oli kyseessä sellanen jännä vauhtimimmi näes :D) ja Gunnarin kanssa Westendiin asumaan ja sä oot edelleen vahvasti sitä mieltä että "meni just niinkuin piti, reilu meininki ja tolleen..."

Esimerkissäni puhuin vain humputtelu ja harrastelu -menoista. Lisäksi tietenkin sieltä yhteisestä rahakirstusta siirretään rahaa yhteisiin säästöihin.

Mitä vitukseen omien tulojen kulumisesta tulee, niin minua ei harmita, jos puolisollani on kivaa yhteisillä rahoillamme. Itse asiassa päinvastoin.

Mitä Gunnariin tulee, niin siinä tapauksessa minua harmittaisi muut asiat (lähinnä huoltajuusasiat) varmasti paljon enemmän. Jos rakkaus loppuu niin se loppuu, sitten pistetään liiton aikana kertynyt omaisuus kahtia. Kuten sanottua muut asiat on silloin isompia.

Joku otti esille ennen suhdetta kertyneen omaisuuden. Jotenkin minun ajatusmaailmaani sopii, että omaisuus itsessään suojataan avioehdolla. Sen sijaan tuotto on nähdäkseni yhteistä, tällöinhän tämä omaisuuskin on käytännössä liiton ajan yhteistä.

 

[Meah]

Tietenkin mitä vähemmän sitä rahaa on niin helposti suhde rahaankin on tarkempi. Että mielummin maksaa asuntolainaa kuin maksaa kumppanin leffaliput ja syömiset.

Nimenomaan. Varsinkin jos itekin joutuu jo laskemaan niitä rahojaan että riittää. En mä halua kärsiä taloudellisesti siitä jos toinen on hoitanut vaikka raha-asiansa huonosti ja törsäillyt ja tykännyt pelata pelikoneilla. Se on voivoi. Oppiipahan käyttämään sitä rahaa. Ja sama toistepäin. Ei se oo miehen vika ja velvollisuus maksaa jos mulle ei kelpaa perusruoat. Tai muutenkaan. Minähän ne syön niin itse maksanki.

 

[korroosio]

Sithän toinen vaa vois käydä töissä kun toinen makaa himassa, kun sama se on mist ne rahat tulee kun yhteisiä ovat ja toista rakastaa?

Jos tykkää toisesta sohvalla makaamassa, niin miksi ei. Itse käytin sen verran harkintaa, että valitsin kauniin, älykkään ja ahkeran vaimon. Vaimo olisi tietenkin voinut valita vielä vähän parempituloisen työn .

Parisuhteen aikana tilanne voi tietenkin elää. Toinen voi vaikka sairastua masennukseen. Tällöin puoliso tietenkin edelleen saa hyvällä omallatunnolla nauttia yhteisistä tuloista, vaikka oma panos olisikin pienempi ja yhteissumma siten vähäisempi.

Not. Miksi omasta ansaitusta elämänmukavuudesta pitäisi tinkiä, jotta nainen pääsee kalliille heppatallille? Nainen käy sitä varten töissä ja jos sil ei oo varaa siihen, se ottaa luottokortin/lainaa ja hankkii sen heppatallimahdollisuuden itse tai jättää ideansa.

Ajattelen yhteistä elämänmukavuuden summaa.

 

[anix]

No mutta miksi se mies kerää sitä rahaa sinne yhteiselle tilille? Eikö omia ostoksia varten kerätä omalle tilille?

Koska se pysyy siellä yhteisellä tilillä yhtä hyvin kuin omallakin (itse asiassa varmaan paremmin). Se, että tili on yhteinen, ei tarkoita sitä, että molemmat yrittää varastaa sieltä rahaa.

 

[Meah]

Jos tykkää toisesta sohvalla makaamassa, niin miksi ei. Itse käytin sen verran harkintaa, että valitsin kauniin, älykkään ja ahkeran vaimon. Vaimo olisi tietenkin voinut valita vielä vähän parempituloisen työn .



Ajattelen yhteistä elämänmukavuuden summaa.

Makuasia, mut must se ei oo yhteist elämänmukavuutta et miehel ei ois rahaa ja sit se saa esimerkiksi näytönohjaimen ja mä pohdin et millä maksaisin ton ja ton ja onkohan mul kaupas kaikkeen varaa ja talouteni kaatuis toisen takia.

Sillon kun on omat rahat kumpikaan ei joudu tinkimään omista jutuistaan ja se on ihan parasta. Mies saa näytönohjaimen, tuhlata rahoja peleihinsä ja mä saan shoppailla ja ostaa kalliita ruokia. Saan tarvittaessa vetää koko tilin nollille viikossa ja ottaa siltä luotolta jos huvittaa eikä toisen tarvitse siitä kärsiä yhtään.

 

[anix]

Vielä yksi negatiivinen pointti yhteiselle tilille. Jos siellä ei sitten ole kauheasti rahaa niin olis älytön seuraaminen, että riittääkö siellä saldo. Vois tulla enemmän keskustelua rahankäytöstä jos sitä ei hirveästi ole.

Mää en kylläkään tiedä miksi sitä niin älyttömästi tarttisi seurata. Senkö takia, että jos on yhteinen tili ja kaksi tyyppiä ostaa sieltä, niin kaksi ihmistä saa sen nopeemmin tyhjäksi kuin yksi? Miten se eroaa siitä, että vaikkapa kaksi tiukilla elävää tahoillaan vahtaa joka tapauksessa tilejään siitä pelosta, ettei kate riitä?

 

[Taskuamatsoni]

Onko tuosta yhteisestä tilistä käytännön hyötyä eri tileihin verrattuna?

 

[Meah]

Mää en kylläkään tiedä miksi sitä niin älyttömästi tarttisi seurata. Senkö takia, että jos on yhteinen tili ja kaksi tyyppiä ostaa sieltä, niin kaksi ihmistä saa sen nopeemmin tyhjäksi kuin yksi? Miten se eroaa siitä, että vaikkapa kaksi tiukilla elävää tahoillaan vahtaa joka tapauksessa tilejään siitä pelosta, ettei kate riitä?

Juuri se että yhteistiliä ei vedetä nollille siks ku itteensä huvittaa. Omassa tilissä on vapaus tehä mitä vaan.

 

[Taskuamatsoni]

No kyllä mie herneet vetäsin, jos toinen oman tilinsäkään nollille vetäs. Ei sinänsä kai mulle kuulu, mutta ei kovin vastuullista rahan käyttöä.