Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

Mä oon itseasias joskus pohtinut että vaikuttaakohan auto jonkin verran tohon et ostetaan yhes ruoat. Meillä ainakin on niin pitkä matka kauppaan ja kun ei ole autoa, niin ei sieltä hirveesti jaksa käsin kantaa kotiin + päästään eri aikaan töistä joten yleensä se sit menee niin et molemmat käy töistä päästyänsä ostamssa itselleen tarvitsemansa sapuskat.
Kuinka helvetin paljon teillä sitä kamaa kannetaan :D? Eikö esimerkiksi aamulla voisi valmistautua käymään kaupassa ottamalla vaikka ylimääräisen laukun mukaan, jotta saisi kannettua molempien ostokset. En kyllä nää siinä hirveästi järkeä, että molemmat käyvät erikseen ostamassa ostoksensa, miksei sitä voi samalla kertaa tehdä? Meilläkin on kyllä reilusti matkaa kauppaan, mutta onneksi löytyy linja-autoja. Tietysti niitä kasseja joutuu kantamaan tovin matkaa, mutta eikös me kaikki olla enemmän tai vähemmän voimailevia ihmisiä? Eikös se entisestään lisäisi sitä kuinka mukavaa se olisi toiselle tuoda hänen ruokansa, jottai hänen itse tarvisi hakea niitä?

edit. Niin, olen kyllä Centrumin kanssa siitä samaa mieltä, että jos ennen seurustelua olisin omistanut esimerkiksi yhtiön tai talon, niin pistäisin sen avioehtoon kyllä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kuinka helvetin paljon teillä sitä kamaa kannetaan :D? Eikö esimerkiksi aamulla voisi valmistautua käymään kaupassa ottamalla vaikka ylimääräisen laukun mukaan, jotta saisi kannettua molempien ostokset. En kyllä nää siinä hirveästi järkeä, että molemmat käyvät erikseen ostamassa ostoksensa, miksei sitä voi samalla kertaa tehdä? Meilläkin on kyllä reilusti matkaa kauppaan, mutta onneksi löytyy linja-autoja. Tietysti niitä kasseja joutuu kantamaan tovin matkaa, mutta eikös me kaikki olla enemmän tai vähemmän voimailevia ihmisiä?

edit. Niin, olen kyllä Centrumin kanssa siitä samaa mieltä, että jos ennen seurustelua olisin omistanut esimerkiksi yhtiön tai talon, niin pistäisin sen avioehtoon kyllä.

En mä jaksa mitää laukkuja raahata ku on jo reeni + muut kamat.:D Ja ei voi samalla tehdä koska ei toinen tiedä mitä mä haluan ja ne jaksa listoja tehdä.
 
Vakavammassa suhteessa (=perhe) ehdottomasti yhteinen talous, ei niin vakavassa ymmärrän jos halutaan vähän pitää rahoja erillään.

Mitäs jos on selvillä se että ollaan avioliittoon astumassa ja ehkä hankkimassakin se yhteinen asunto, kyllä mä nään sen vakavaksi suhteeksi vaikka olisikin eri rahat:)
 
Mutta raha on kuitenkin rahaa, sitä tulee ja menee, joskus on enemmän, joskus vähemmän.

Ja ne jotka rakastaa äitiään, nussitteko te myös äitiänne kun vertaamaan aletaan?

Tässäpä se onkin, kun kaikille se raha ei ole "vain rahaa". Jotkut tykkää säästää, jotkut tykkää käyttää sitä. Minusta on kiva, että mä voin ihan itse ja yksin päättää, mitä teen omalla työllä ansaitsemillani rahoilla. Joku ostaa suklaapatukoita koko rahalla, toinen osakkeita.

En näe myöskään järkevänä maksaa kaikkien niiden ruokia, joiden kanssa harrastaa seksiä. :D
 
Mulla oli joskus 2 kilsaa matkaa salilta kotiin, ei mikään paha matka kylläkään, mutta kyllä tuossa ihan mukavasti sai 2 kauppakassillista mukana reenikassin lisäksi roudattua. (en tiedä miten paljon muilla tuota ostettavaa on, meillä tuo riittää kyllä pidemmäksi aikaakin!) Eikä kyllä tulis mieleenkään, että kauppareissulla jättäisin isännän maksamakkarat ostamatta sen takia, että haluun ostaa vaan omat ruuat (kieltämättä pienempi paha on kyllä tää että ne kaikki kerralla ostaa, ku että pitäs toisen jotain maksamakkaraa lähtee erikseen hakemaan :jahas:). Enkä kyllä pyydä mitään hyvitystäkään tuosta maksamakkarasta, saatikka sitten siitä, että se vetää 3/4 makaroonilaatikosta. Meillä nyt on tapana, että se ostaa ja maksaa joka sattuu kaupan suunnalla käymään ja jääkaapista löytyvä on yhteistä. Ei olla laskettu kumpi ostaa enemmän tai syö vähemmän. Laskujen maksupolitiikka on se, että toinen maksaa nuo ja toinen noi, niitäkään ei olla katottu meneekö tasan tai tulojen mukaan :D

edit: eli perstuntumalla mennään. Kyllä kai se vähä niinQ fifty-sixty menee.
 
Sori kun takerrun tähän... Se, että pidetään omat rahat on eron harjoittelua, mutta avioehto ei? Ymmärrän kyllä miksi jotkut haluavat avioehdon ja kannatankin sitä, mutta nyt en pääse ajatusmaailmastasi perille. Mä kun luulin olevani ristiriitainen persoonallisuus... Siis ennen ennen seurustelua vai ennen avioliittoa keräämäsi omaisuus? Jos ennen avioliittoa niin musta on jotenkin hassua, että sitä yhteistä kämpää sä maksaisit mielelläsi enemmän tai se olisi jopa sinun omistusoikeudella, mutta ennen avioliittoa seurusteluvaiheessa hankittuun omaisuuteen et anna oikeuksia? Jos rahallisesti ajattelee niin enemmän kai sä voit rahallisesti hävitä siinä nykyisen ja kalliimman kämpän kanssa kuin jonkin aiemmin hankitun yksiön takia.

Kauan ennen nykyisen seurustelusuhteeni aloittamista sain hommattua velattoman yksiön jonka pidin muuttaessani isompaan kämppään. Tämän suojaan avioehdolla.

Nykyinen omaisuus on ostettu ja maksetaan yhdessä riippumatta siitä kumpi sitä faktisesti maksaa enemmän. Molemmat ovat olleet perhettä, kotia ja taloutta tehtäessä täysillä mukana. Siitä syystä kaikki tämä on yhteistä. Mä en koe häviäväni rahallisesti yhtään mitään vaikka puoliksi menisikin. Siinä just se jutun ydin.

Yksiö nyt ei oo kummoisenkaan arvoinen mutta tilannetta voi verrata vaikka isoon perintöön. Mun mielestä se on jo kunnioitusta niitä vanhempiaankin kohtaan jos niitä suojaa avioehdolla. Se on vaan se periaate, ei sen kummempaa.

Tiedän että se on vaikea mieltää mutta mä en halua luopua oikeudesta määrätä täysin nuoruudessa tekemästäni omaisuudestani vaikka nykyään kerryttämämme omaisuus on kaikissa tapauksissa täysin yhteistä. Btw, myös yksiöstä saamani vuokratulot ovat perheessämme yhteistä omaisuutta vaikka ko. yksiö on yksin minun.
 
En vieläkään käsitä miten jonkun mielestä "kaikki" rahat ovat yhteisiä ja aviopuolisolle ei lainata vaan "annetaan".

Jos vaikka tässä tekisi mieli ostaa moottoripyörä, mutta rahat ei ihan riitä niin
mieluummin lainaan vaikka 1000 euroa vaimolta kuin otan jotain kalliimpaa lainaa.
Vaimo saa sitten pähkäillä, että haluaako lainata vai ei...

Entä kun on yhteiset rahat?
Miten saisin sovittua, että otanpa yhteiseltä tililtä 5000 euroa ja ostan mopon.

Tämän vuoksi yhteisin tilin lisäksi pitää olla oma tili, josta voi tehdä "omat ostokset".

Tuollainen sitten taas menee liiottelun puolelle, jos pitää leffaliputkin maksaa erikseen :)
 
Tässäpä se onkin, kun kaikille se raha ei ole "vain rahaa". Jotkut tykkää säästää, jotkut tykkää käyttää sitä. Minusta on kiva, että mä voin ihan itse ja yksin päättää, mitä teen omalla työllä ansaitsemillani rahoilla. Joku ostaa suklaapatukoita koko rahalla, toinen osakkeita.

En näe myöskään järkevänä maksaa kaikkien niiden ruokia, joiden kanssa harrastaa seksiä. :D

No mitä siitä pitäisi sitten päätellä, ettet halua omalla päätökselläsi vaikka maksaa kumppanisi suklaapatukoita?

Elämä on valintoja.

Toki jotkut ei maksa toisen röökejä tai kaljoja ihan periaatesyistä.

En vieläkään käsitä miten jonkun mielestä "kaikki" rahat ovat yhteisiä ja aviopuolisolle ei lainata vaan "annetaan".

Jos vaikka tässä tekisi mieli ostaa moottoripyörä, mutta rahat ei ihan riitä niin
mieluummin lainaan vaikka 1000 euroa vaimolta kuin otan jotain kalliimpaa lainaa.
Vaimo saa sitten pähkäillä, että haluaako lainata vai ei...

Entä kun on yhteiset rahat?
Miten saisin sovittua, että otanpa yhteiseltä tililtä 5000 euroa ja ostan mopon.

Tämän vuoksi yhteisin tilin lisäksi pitää olla oma tili, josta voi tehdä "omat ostokset".

Tuollainen sitten taas menee liiottelun puolelle, jos pitää leffaliputkin maksaa erikseen :)

Kyllä lainaaminen parisuhteessa menee jo harmaalle alueelle.

Olen myös samaa mieltä, että yhdestä yhteisestä tilistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Pitäiskö lapsillakin olla sitten täysi käyttöoikeus siihen?

Mutta nämä ihmiset jotka maksavat vain omat ostokset. Pistättekö lapsetkin maksamaan omat leffaliput. "Sori et pääse eläintarhaan ku sulla ei ole rahaa." Jos tarjotaan lapsille niin miksei kumppanille?
 
Toi leffalippuesimerkki nyt todennäköisesti meillä menis niin, että jos käytäs syömässä, mies vaik maksaisi ruoat, ja sit ku mentäs leffaan ni mä sanoisin että mä ostan nyt sit leffaherkut ja maksan leffaliput, ni menis päikseen. Ja tietty jos jotain pikkujuttuja on, esim. Baariin sisäänpääsy niin kyllä tollasia voi toiselle tarjota. Mutta ei meil oo tapana tarjoilla mitään satasen juttuja huvikseen kun ei sitä rahaa ole paljoa.

Lainata ei tarvitse pahemmin toiselta koska on omat luottokortit sitä varten. Mutta jos me nyt kaupungil satuttas olee ja löytäisin jtn kivaa vaikka 70€ arvosta ja mul ei ois rahaa mukana niin lainaisin sen ja maksaisin kotona takaisin.:)

Eri juttu nyt sit oiski jos ois lapsia, en osaa sanoa kun ei ole. Sit varmaan ois yhteinen tili josta menis ruoat jne. + erikseen oma tili.


Jos tarjotaan lapsille niin miksei kumppanille?

Kyllä pikkujutut voi tarjotakin kumppanille mutta ero lapsiin on siinä että myös toinen tekee töitä.
 
En näe myöskään järkevänä maksaa kaikkien niiden ruokia, joiden kanssa harrastaa seksiä. :D
No ehkä sun on parempikin sitten elää vaikka yksin, jos sulle elämänkumppani on vain pelkkä reikä. Ihme vertauksia jengillä tosiaankin ja ilmeisesti aika hukassa parisuhteen perusta ja se, miten kaksi ihmistä ovat yhdessä pari ja elämä myös eletään yhdessä alamäkineen ja ylämäkineen.
 
Mä tunsin pariskunnan joka monen vuoden yhdessäolon jälkeenkin laskivat hilut. Siis ravintolaillallisista, kaupan laskuista jne. Lapsen tultua näillä kyllä ei ole enää niin tarkkaa. Mutta se oli heidän oma juttunsa. Kun tää tyyppi oli mukana riennoissa, niin sille ei tajottu, eikä se tarjonnut. Ei vaan kukaan jaksanut sitä säätöä.

Jotenkin vaan tottunut siihen, ettei niin tarkkaa laskentaa pidetä edes kavereiden kesken. Maksa sä leffaliput ja mä ostan mässyt. Jos joku euro jää, niin jossain jatkossa muistetaan, tai sitten seuraavaksi leffassa toisinpäin.

Ja mä olen sitä mieltä, että käyttötili on hyvä olla kummallakin oma. Talous- ja lainarahat erikseen sitten, tai jaetaan laskut. Mutta kaikki rahat samalle tilille... Ehei. Jossakin vaiheessa tulee jostain kaljoittelusta tai vaateostoksista riitaa. Alkusuhteessa tuntuu varmasti ihanteelliselta ratkaisulta. Sitten voi alkaa vähän ahdistelemaan ja talutushihnassahan sitä on.
 
Jos tota ei tapahdu joka viikko niin miksei mies voisi sen maksaa?
Vois toki jos ois hienosti rahaa mutta jos molemmat on tiukilla, niin tuskin hihkuisi innostuksesta. Tääl monil ihmisil näyttää tota rahaa olevan aika paljon ylimääräisenä. Musta 70€ on iso raha. Se on markoissa yli 400 markkaa.

e: joillekin sitä rahaa voi jäädä sen verran vähän kätee et tollanen 70€ tuntuu siinä ja pahasti.
 
Meillä on kans yhteinen tili, tosin akka tuhlaa suurimman osan rahoistaan ennen kuun puolta väliä, joten tämä yhteinen käyttötili tyhjenee melko nopeasti ja joudun aina lainaamaan akalle rahaa kuun loppuun asti.
Mikä siinä on ku naisten on vaikkea olla ostamatta kaikkea turhaa? :D
 
Siis mitä se oikein ostelee sitte? Mie pari sataa kuussa törsään vaatteisiin, puutarha juttuihin jne, mutta ei oo kyllä tarvinnut isännän kukkarolle mennä :jahas:
 
Vois toki jos ois hienosti rahaa mutta jos molemmat on tiukilla, niin tuskin hihkuisi innostuksesta. Tääl monil ihmisil näyttää tota rahaa olevan aika paljon ylimääräisenä. Musta 70€ on iso raha. Se on markoissa yli 400 markkaa.

e: joillekin sitä rahaa voi jäädä sen verran vähän kätee et tollanen 70€ tuntuu siinä ja pahasti.
:offtopic:
Jos 70€ on sulle iso raha niin kannattaako sitten ostaa jotain niin arvokasta jos ei välttämättä tartte? Ostaisitko sinkkunakaan? Ei se sinänsä parisuhteeseen liity millään tavalla.

Vielä yksi negatiivinen pointti yhteiselle tilille. Jos siellä ei sitten ole kauheasti rahaa niin olis älytön seuraaminen, että riittääkö siellä saldo. Vois tulla enemmän keskustelua rahankäytöstä jos sitä ei hirveästi ole.
 
:offtopic:
Jos 70€ on sulle iso raha niin kannattaako sitten ostaa jotain niin arvokasta jos ei välttämättä tartte? Ostaisitko sinkkunakaan? Ei se sinänsä parisuhteeseen liity millään tavalla.

Vielä yksi negatiivinen pointti yhteiselle tilille. Jos siellä ei sitten ole kauheasti rahaa niin olis älytön seuraaminen, että riittääkö siellä saldo. Vois tulla enemmän keskustelua rahankäytöstä jos sitä ei hirveästi ole.
Esimerkki jos ois vaikka pakko ostaa uudet kengät ja ne vanhat ois pahasti rikki:D tai vaikkapa ihan jos ruokakaupast ostas 70€ itelleen safkaa niin on se härskiä et mies ne joutuis maksaa ku ei söis yhtäkään juttua mun safkoista. Tai puhelinlasku 70e. Jos mul ei ois varaa maksaa sitä nyt ni kyl mä maksaisin miehelle sen ens kuus takas.

Ku sehän se pointti onkin et rahoilla ei pitäs olla tekemistä parisuhteen kanssa musta. Ne rahat on omaa tuloa tekemästään työstä, en tajua millä ne liittyy toiseen. Ostaisin sinkkunakin. Todennäkösesti viel enempi kaikkee turhaa:D


Ja mitä jälkimmäiseen tulee, meil kävis just noin yhteistilissä.
 
Miten on mahdollista ostaa noin paljon safkaa, ilman että molemmat syö? Omat leivät, oma maitopurkki, omat makaroonit ja jauhelihat omiin makaroonilaatikoihin??

Meillä taitaa just nää maksamakkarat olla ruokakaapissa ainoita, mihin vaan toinen koskee.
 
Siis mitä se oikein ostelee sitte? Mie pari sataa kuussa törsään vaatteisiin, puutarha juttuihin jne, mutta ei oo kyllä tarvinnut isännän kukkarolle mennä :jahas:

Asia on hieman erilainen kun olemme opiskelijoita. Usein kuun ensimmäisellä viikolla käydään sielä kaupungilla vaatteita keräämässä homehtumaan sinne kaappiin jne.
 
Kyllähän tuo aika vaikealta näyttää ja kuulostaa. Ihan kuin olisi kyse vain kaverista, ei ihmisestä, jonka kanssa jakaa koko elämän. Jos toisella loppuu hillot, niin myydäänkö sieltä jääkaapista sitten maitoa velaksi "mä olen maksanut tästä maitopurkista 70%, mulla on siitä tosite, maksat 30% maidon hinnasta takaisin"? Ymmärtäisin, jos kyse olisi miljoonien eurojen omaisuuden suojaamisesta, mutta herräisä kun pelataan muutamilla euroilla, niin silloinkin pitää olla tarkkaan omat. "Nyyh, avokki sai uuden meikkipurkin, nyt mun pitää vastaavasti saada uusi näytönohjain että ollaan tasoissa". Ei näin!
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom