Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

[Mike]

Öö eikö seurustelu ole vakavalla pohjalla jos ei asuu vuokralla? Voi olla ihan vakavalla pohjalla suhde, vaikkei perheen perustus kävisi mielessäkään. Mitenköhän noi nyt liittyy toisiinsa.

Sen toki ymmärrän, että jos on perhettä on se yhteinen tili mistä menee vuokrat jne ja lasten ruoat, harrastukset, yms. muut menot, mutta silti haluaisin että minulla olisi oma tilini jolle se palkka ensin tulee.

Ei mutta oikeesti on sairas tilanne, jos vaikka sun mies tienaisi enemmän ja sulla ei sillä hetkellä hilloa olisi johonkin haluamaasi asiaan, niin miehesi lainaisi sulle rahaa. Se on hei rahaa, ketä kiinnostaa jos toista rakastaa. Aikamoinen runkkari saa olla, joka pyytää takaisin.

Amatsoni sanoi hyvin tuolla alussa.

Ite kyllä tulee ihan ajatustasolla ajateltua, että samasta potista menee vaikka eri tilit onkin...

Samassa sopassa sitä ollaan jos eletään täysin yhdessä.

 

[MTM1977]

Juu, ei kyllä meilläkään rahaa toiselle lainata. Jos toinen rahaa tarvitsee ja toisella on niin sitten vaan yksinkertaisesti siirretään toiselta tililtä toiselle. Ei siinä sen kummempaa kikkailua tarvita.

Yhdessä jos asutaan niin taloustilanne on yhteinen, vaikka rahat eivät olisikaan, eli aika outoa touhua on jos pitää ns. elämänkumppanilta kinuta rahaa lainaksi...

 

[Meah]

Ei mutta oikeesti on sairas tilanne, jos vaikka sun mies tienaisi enemmän ja sulla ei sillä hetkellä hilloa olisi johonkin haluamaasi asiaan, niin miehesi lainaisi sulle rahaa. Se on hei rahaa, ketä kiinnostaa jos toista rakastaa. Aikamoinen runkkari saa olla, joka pyytää takaisin.

Mutta mitäs sit jos asetelma on se että kummallakaan ei sitä rahaa ole ikinä paljoa? Sillon on aika loogista ettei halua toisen kärsivän omista mokistaan. Eli kun "mä haluun ton uuden mekon ni kiva ku mies voi maksaa sen vähistä rahoistaan"? Eihän se ole reilua. Tottakai sillä on väliä jos se vaikuttaa siihen mitä syöt seur. kaks viikkoa:D Mulla ainakin. Olen perso ruoalle.:lol2:


Toki tilanne jossa mies tienaa vaikka reilusti enemmän ja nainen rutkasti vähemmän, ja jos naisella nyt ei jostain syystä (lainanlyhennys tms.)oo varaa vikan viikon ruokiin ennen palkkaa on normaalia että toinen avittaa.

 

[Centrum]

Mun mielestä erilliset rahat ja lainat on tosiaan eron harjoittelua ja kertoo ihan suoraan siitä ettei luoteta toiseen eikä uskota että liitto kestää. Koko yhdessäolo on sen odottelua että jossain vaiheessa jaetaan omaisuus ja velat.

Sen poikkeuksen itsekin tähän yhteisen talouden periaatteeseen teen että tulen suojaamaan ennen seurustelua yksin keräämäni omaisuuden (velaton yksiö ja vähän jotain muuta) avioehdolla. Toki mahdolliset lapsemme siitäkin hyötyvät aikanaan mutta jos ero kuitenkin tulisi piankin naimisiinmenon jälkeen niin olen mielestäni enemmän oikeutettu ennen avioliittoa keräämäääni omaisuuteen kuin puolisoni.

Sori kun takerrun tähän... Se, että pidetään omat rahat on eron harjoittelua, mutta avioehto ei? Ymmärrän kyllä miksi jotkut haluavat avioehdon ja kannatankin sitä, mutta nyt en pääse ajatusmaailmastasi perille. Mä kun luulin olevani ristiriitainen persoonallisuus... Siis ennen ennen seurustelua vai ennen avioliittoa keräämäsi omaisuus? Jos ennen avioliittoa niin musta on jotenkin hassua, että sitä yhteistä kämpää sä maksaisit mielelläsi enemmän tai se olisi jopa sinun omistusoikeudella, mutta ennen avioliittoa seurusteluvaiheessa hankittuun omaisuuteen et anna oikeuksia? Jos rahallisesti ajattelee niin enemmän kai sä voit rahallisesti hävitä siinä nykyisen ja kalliimman kämpän kanssa kuin jonkin aiemmin hankitun yksiön takia.

 

[MTM1977]

Mutta mitäs sit jos asetelma on se että kummallakaan ei sitä rahaa ole ikinä paljoa? Sillon on aika loogista ettei halua toisen kärsivän omista mokistaan. Eli kun "mä haluun ton uudenmekon ni kiva ku mies voi maksaa sen vähistä rahoistaan"? Eihän se ole reilua. Tottakai sillä on väliä jos se vaikuttaa siihen mitä syöt seur. kaks viikkoa:D Mulla ainakin. Olen perso ruoalle.:lol2:

No, ehkä sellainen hyvä aloitus olisi, että jos ei ole rahaa niin ei osta sitä uutta mekkoa... ostaa vasta sitten, kun on siihen varaa.

 

[Meah]

No, ehkä sellainen hyvä aloitus olisi, että jos ei ole rahaa niin ei osta sitä uutta mekkoa... ostaa vasta sitten, kun on siihen varaa.

Niin. Mutta sillon kun on omat rahat sen saa ostaa vaikkei olisi varaa. Mikä parasta. :D

e: ja sillon molemmat ovat tyytyväisiä. Minä ostan sen turhan mekon, ja mies elektroniikkansa. Kumpikaan ei natise ja sit kärsitään yhdessä köyhyydestä :lol2:

Mutta ei se musta mihinkään luottoon vaikuta. Ei vaan haluta turhia riitoja siitä mitä kukin ostaa.

 

[ossipena]

En todellakaan ymmärrä perheitä joilla on erilliset rahat. En sitten millään... Puhun perheistä, sillä pystyn ymmärtämään tilanteen jos seurustelu ei ole vielä vakavalla pohjalla ja asutaan vaikkapa vuokralla. Mutta sitten kun alkaa olla selvää että vietetään aikaa pitempäänkin yhdessä ja perustetaan se perhe niin siinä vaiheessa talouskin muuttuu kyllä yhteiseksi.

Esimerkiksi oman kodin asuntolainan tulisi mielestäni poikkeuksetta olla yhteinen. Miehet tienaa keskimäärin enemmän, naisilla on keskimäärin isompi vastuu lapsien kasvatuksesta. Sama tilanne vaikka olisi toisinkinpäin. Miksi laina pitäisi laittaa puoliksi ja olettaa että toinen pystyisi hoitamaan oman puolikkaansa. Vaikka tienaisikin yhtä paljon, en silti ymmärrä mitä hyötyä siitä on että laina on puoliksi. Meillä se ei edes toimisi sillä ei puoliso pystyisi maksamaan puolta tällaisen asunnon lainasta minkä olemme yhteisillä tuloilla pystyneet hankkimaan. En voisi ikinä vaatia puolisoani maksamaan lainaa valtaosalla omista tuloistaan kun itse pärjäisin tällöin murto-osalla.

Mun mielestä erilliset rahat ja lainat on tosiaan eron harjoittelua ja kertoo ihan suoraan siitä ettei luoteta toiseen eikä uskota että liitto kestää. Koko yhdessäolo on sen odottelua että jossain vaiheessa jaetaan omaisuus ja velat.

Ei puhettakaan että meillä mietittäisiin jotain arkipäivän velkajuttuja. Maksetaan oman tulotason mukaan kaikki yhteiset kulut. Jos toinen maksaa laskun niin se lasku on maksettu, siinä se. Sen lisäksi molemmat voi hankkia omalla rahalla itselleen mitä haluaa. Itellä sattuu olemaan vähän kalliimmat harrastukset mutta kyllä puolisokin saa ostaa ja hänelle ostetaan yhteisillä rahoilla tai vaikka mun rahoilla mitä hän haluaa. Me on ostettu kallis kämppä ja tehty iso remppa ja tulotasosta johtuen tähän mennessä 90% rempasta ja lainanhoitokuluista on maksettu mun rahoilla. Mitä sen on väliä. Jos ero tulisi niin todellakin kaikki se menisi puoliksi mutten silti ajattele että olisin jotenkin hävinnyt rahaa, yhdessähän sitä perhettä on tehty ja hoidettu.



Sen poikkeuksen itsekin tähän yhteisen talouden periaatteeseen teen että tulen suojaamaan ennen seurustelua yksin keräämäni omaisuuden (velaton yksiö ja vähän jotain muuta) avioehdolla. Toki mahdolliset lapsemme siitäkin hyötyvät aikanaan mutta jos ero kuitenkin tulisi piankin naimisiinmenon jälkeen niin olen mielestäni enemmän oikeutettu ennen avioliittoa keräämäääni omaisuuteen kuin puolisoni.

Minä en ymmärrä sitä, kuinka fanaattisia osa pelkästään yhteisten rahojen puolustajista ovat. Itse en lähtisi kritisoimaan kenenkään parisuhdetta, saati mahdollista sitoutumispelkoa sen perusteella miten raha-asioita hoidetaan....

 

[MTM1977]

Niin. Mutta sillon kun on omat rahat sen saa ostaa vaikkei olisi varaa. Mikä parasta. :D

e: ja sillon molemmat ovat tyytyväisiä. Minä ostan sen turhan mekon, ja mies elektroniikkansa. Kumpikaan ei natise ja sit kärsitään yhdessä köyhyydestä :lol2:

Käyhän se niinkin :D

Kyllä meilläkin tosiaan molemmat maksaa omat ns. turhat ostokset omistaan aina, mutta jos on jotain oikeasti tärkeää hankittavaa, johon ei ole toisella rahaa niin sitten toinen antaa rahaa (ei lainaa).

Toisen turhia hankintoja ei tietenkään kumpikaan rahoita.

 

[assis]

Miksei molemmat osta omat ruuat? Miksi ruokakulut pitäis tasata ku ette kuitenkaan syö yhtä paljon:D? Onhan niitä pariskuntia, jotka maksaa kaupassa ostoksensa erikseen.

Voihan tuollainen olla osa jotain elämänvaihetta. Meinaatteko, että laskette asioita noin pilkulleen vielä 20v päästä?

Eikö ihmiset osta lahjoja toisilleen kuin synttäreillä? Eikö tarjoaminen kuulu hyviin tapoihin?

Helposti tuollaisesta tulee vaan joku kämppisfiilis.

No me on sovittu, että ruokakulut laitetaan puoliksi. Todennäköisesti määräerot kompensoituu sillä, että mä syön kalliimpaa ruokaa. Jokaisen maitopurkin ja vessapaperirullan jakaminen ois jo aika vaikeeta.

Hauskaa, miten monen mielestä rahojen jakaminen on jokin "elämänvaihe". Yhteistä taloutta pidetään itsestäänselvyytenä samoin kuin esim. autoa. "Sitten kun teilläkin on lapsia..." Miksi ei voida hyväksyä, että jotkut ajattelee erilailla?

Ei kaikilla raha ja rakkaus sotkeennu ajatuksissa tai käytännössä yhteen. Mä en näe, miten ne edes liittyy toisiinsa. Rakastan minä äitiäkin, mutta en mä silti maksa sen ruokia. Lahjat on lahjoja, ne on pyyteettömiä eikä niihin liity vastavuoroisuuden ajatusta. Tuskin se meidän läheisyyttä lisäis, että me jaettais myös rahat. Vituttais vaan molempia ja alkais hullu kyttäys, kumpi osti mitä ja monella eurolla.

 

[Mike]

Sori kun takerrun tähän... Se, että pidetään omat rahat on eron harjoittelua, mutta avioehto ei? Ymmärrän kyllä miksi jotkut haluavat avioehdon ja kannatankin sitä, mutta nyt en pääse ajatusmaailmastasi perille. Mä kun luulin olevani ristiriitainen persoonallisuus... Siis ennen ennen seurustelua vai ennen avioliittoa keräämäsi omaisuus? Jos ennen avioliittoa niin musta on jotenkin hassua, että sitä yhteistä kämpää sä maksaisit mielelläsi enemmän tai se olisi jopa sinun omistusoikeudella, mutta ennen avioliittoa seurusteluvaiheessa hankittuun omaisuuteen et anna oikeuksia? Jos rahallisesti ajattelee niin enemmän kai sä voit rahallisesti hävitä siinä nykyisen ja kalliimman kämpän kanssa kuin jonkin aiemmin hankitun yksiön takia.

Ai sun mielestä uudet mekot, safkat, leffaliput, etelänmatkat, ruusut, ulkonasyömiset jne ovat omaisuutta? Ihan eri asia puhua jostain olemassaolevasta asunnosta, kuin normaalista elämän kulutuksesta. Avioehto tuskin koskee syötyjä snikkerssejä.

 

[Weak]

Niin. Mutta sillon kun on omat rahat sen saa ostaa vaikkei olisi varaa. Mikä parasta. :D

e: ja sillon molemmat ovat tyytyväisiä. Minä ostan sen turhan mekon, ja mies elektroniikkansa. Kumpikaan ei natise ja sit kärsitään yhdessä köyhyydestä :lol2:

Mutta ei se musta mihinkään luottoon vaikuta. Ei vaan haluta turhia riitoja siitä mitä kukin ostaa.

http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showpost.php?p=2377460&postcount=33

Jep.

 

[Meah]

No me on sovittu, että ruokakulut laitetaan puoliksi. Todennäköisesti määräerot kompensoituu sillä, että mä syön kalliimpaa ruokaa.

Meil ei ees kompensoidu. Mä syön enemmän ja ostan kalliimpaa ruokaa. Ja kaiken lisäks tykkään aivan erilaisesta ruoasta. Meil ei oikeen mikään muu ruoka täsmää kun pasta ja lohi ja raejuusto. :D Siks ostetaan omat jauhelihat, omat jogurtit, omat juustot ja leikkeleet jne. Hassua ettei ihmiset ymmärrä sitä että kaikki ei oo samanlaisia. Eikö ole pääasia että jonkin juttu toimii ja on hyvä olla?:haart:

Rakastan minä äitiäkin, mutta en mä silti maksa sen ruokia. .

:hyvä:Juuri näin.

 

[assis]

Ja kaiken lisäks tykkään aivan erilaisesta ruoasta. Meil ei oikeen mikään muu ruoka täsmää kun pasta ja lohi ja raejuusto.

Kyllä mekin taidetaan enimmäkseen syödä arkisin omia ruokia. Eilinen pizza kelpasi molemmille. :D Vuorotellen käydään kuitenkin kaupassa ja yritetään olla niin, että jääkaapissa ois molemmille ruokaa.

 

[Mike]

Kaikki ei todellakaan ole samanlaisia, mutta kyllähän sitä ihmetellään isompiakin näkemyseroja kuin tämä. Tämä on keskustelupalsta, aika normaalia, että tässä keskustellaan ja esitetään mielipiteitä. Kyllähän minä ymmärrän hyvin, että joku voi pihtaa omia rahojaan kun ne nyt on omia rahoja. Mutta raha on kuitenkin rahaa, sitä tulee ja menee, joskus on enemmän, joskus vähemmän. Ja mikäs sen mukavampaa kun ostaa rakkaalleen jotain, siinä pitäisi vielä jumalauta tehdä jotain tositetta, ei helvetti :D

Ei sitä hilloa ole koskaan kuitenkaan liikaa, joten paskanvitut, pistäkää kiertämään sen kummemmin kyttäämättä kuka nyt maksaa näkkileivän ja kuka ranskanpullan.

Ja ne jotka rakastaa äitiään, nussitteko te myös äitiänne kun vertaamaan aletaan?

 

[modified]

No me on sovittu, että ruokakulut laitetaan puoliksi. Todennäköisesti määräerot kompensoituu sillä, että mä syön kalliimpaa ruokaa. Jokaisen maitopurkin ja vessapaperirullan jakaminen ois jo aika vaikeeta.

Hauskaa, miten monen mielestä rahojen jakaminen on jokin "elämänvaihe". Yhteistä taloutta pidetään itsestäänselvyytenä samoin kuin esim. autoa. "Sitten kun teilläkin on lapsia..." Miksi ei voida hyväksyä, että jotkut ajattelee erilailla?

Ei kaikilla raha ja rakkaus sotkeennu ajatuksissa tai käytännössä yhteen. Mä en näe, miten ne edes liittyy toisiinsa. Rakastan minä äitiäkin, mutta en mä silti maksa sen ruokia. Lahjat on lahjoja, ne on pyyteettömiä eikä niihin liity vastavuoroisuuden ajatusta. Tuskin se meidän läheisyyttä lisäis, että me jaettais myös rahat. Vituttais vaan molempia ja alkais hullu kyttäys, kumpi osti mitä ja monella eurolla.

Yritetään nyt vääntää rautalangasta. Ei tässä ole kukaan väittänyt, että pariskunnilla pitäisi olla yksi tili.

Jos olisi yhteiset rahat niin eihän silloin voisi tarjota toiselle mitään vai mitä? Koska on omat rahat niin se mahdollistaa vaikka leffaillan tarjoamisen, yms, yms, yms.

Pikemminkin kritisoidaan sitä, että jos ihmiset harrastaa yhdessä jotain niin maksetaan erikseen tai sitten myöhemmin lasketaan jotain. Eikö sekin tunnu hieman tyhmältä että jos menette syömään niin maksatte erikseen? Tai jos ostatte junaliput niin joudutte erikseen sanomaan, että viereiset paikat jos maksatte erikseen. Ei tuo eroa mitenkään siitä, että kaupassa pariskunta maksaisi ruokansa erikseen.

Lahjat on lahjoja, ne on pyyteettömiä eikä niihin liity vastavuoroisuuden ajatusta

Eikö leffalippu tai ravintola-ilta ole lahja? Tai että maksaa toisen ruuat? Miten ne eroavat toisistaan?

Vai onko niin, että tulee tappelu jos toinen ostaa 100€:n joululahjat ja toinen 50€:n?

Kyllä väitän, että kyse on jostain sitoutumisasiasta. Koska olen joskus itsekin ajatellut suunnilleen samalla tavalla, mutta onneksi on oppinut hieman relaamaan.



Mitä haittaa olisi äidin ruokien maksamisesta? Etkö koskaan vie tuliaisia?

 

[Meah]

Kyllä mekin taidetaan enimmäkseen syödä arkisin omia ruokia. Eilinen pizza kelpasi molemmille. :D Vuorotellen käydään kuitenkin kaupassa ja yritetään olla niin, että jääkaapissa ois molemmille ruokaa.

Mä oon itseasias joskus pohtinut että vaikuttaakohan auto jonkin verran tohon et ostetaan yhes ruoat. Meillä ainakin on niin pitkä matka kauppaan ja kun ei ole autoa, niin ei sieltä hirveesti jaksa käsin kantaa kotiin + päästään eri aikaan töistä joten yleensä se sit menee niin et molemmat käy töistä päästyänsä ostamssa itselleen tarvitsemansa sapuskat.

 

[Centrum]

Ai sun mielestä uudet mekot, safkat, leffaliput, etelänmatkat, ruusut, ulkonasyömiset jne ovat omaisuutta? Ihan eri asia puhua jostain olemassaolevasta asunnosta, kuin normaalista elämän kulutuksesta. Avioehto tuskin koskee syötyjä snikkerssejä.

Enkä mä saanutkaan siihen viestiini, jota tuossa kommentoit, quotattua oikeaa kohtaa? Viittasin siis konkreettiseen omaisuuteen, en suklaapatukoihin. Juurikin siihen, että jos ennen naimisiinmenoa on omistuasunto niin miksi se rajataan yhteisestä omaisuudesta pois? Samalla tavalla toisella voisi olla säästötili jossa olevia rahoja haluaisi suojella toiselta mahdollisen avioeron tullessa. Ja yritin (siinä selvästikään onnistumatta) tarttua siihen miksi tuollainen ei ole eroon valmistautumista, mutta rahojen erillään pito on?

Osaako joku selittää parilla lauseella mitä mä haen takaa, anyone?

 

[Meah]

Eikö leffalippu tai ravintola-ilta ole lahja? Tai että maksaa toisen ruuat? Miten ne eroavat toisistaan?

Vai onko niin, että tulee tappelu jos toinen ostaa 100€:n joululahjat ja toinen 50€:n?

Kyllä väitän, että kyse on jostain sitoutumisasiasta. Koska olen joskus itsekin ajatellut suunnilleen samalla tavalla, mutta onneksi on oppinut hieman relaamaan.

Ei leffalippu eikä ravintolassa käyminen ole mikään lahja. Ajanvietettä. Eikä lahjoja anneta koko aikaa. Se on eriasia jos vie toisen syömään, mutta ei se mikään tapa saisi olla että oletetaan että jompi kumpi maksaa.. Mutta jos nyt on tapa et käydään viikonloppusin elokuvissa ja syömässä tms. niin ihan normaalia et maksetaan itse.

En mää kyl tajua mitä outoa siin on jos mennään ravintolaan syömään ja molemmat maksaa oman laskunsa.


Centrum, mä tajusin mutten osaa selittää:D

 

[modified]

Ei leffalippu eikä ravintolassa käyminen ole mikään lahja. Ajanvietettä. Eikä lahjoja anneta koko aikaa. Se on eriasia jos vie toisen syömään, mutta ei se mikään tapa saisi olla että oletetaan että jompi kumpi maksaa.. Mutta jos nyt on tapa et käydään viikonloppusin elokuvissa ja syömässä tms. niin ihan normaalia et maksetaan itse.

En mää kyl tajua mitä outoa siin on jos mennään ravintolaan syömään ja molemmat maksaa oman laskunsa.

Centrum, mä tajusin mutten osaa selittää:D

Pitää erottaa se, että jos on pihi eikä halua maksaa toisen ostoksia tai jos ei jostain syystä halua, että toinen maksaa.

Mutta jos esimerkiksi kavereille/vieraille tarjotaan eikä kumppanille niin mennään pahasti metsään.

Tosin tässä mennään jo hieman aiheen ohi.

Pikemminkin yhteinen tili tekisi yhteisolosta turhan arkista. Mukavampi se on antaa rahaa kuin, että vain ottaisi yhteiseltä tililtä.

 

[Aleksei]

Öö eikö seurustelu ole vakavalla pohjalla jos ei asuu vuokralla? Voi olla ihan vakavalla pohjalla suhde, vaikkei perheen perustus kävisi mielessäkään. Mitenköhän noi nyt liittyy toisiinsa.

Vähän turhaan tartuit. Mut selitän hieman.

Olen itsekin ollut suhteessa jossa minulle on aika pian ollut selvää että tässä nyt tuskin ollaan avioliittoon tai mihinkään pidemmälle menossa. Homma on kuitenkin toiminut sillä hetkellä niin ei olla heti erottukaan. Ei silti olla mitään yhteisiä rahoja tai asuntoja mietitty. Nykyisessä suhteessa taas alusta alkaen ollut selvillä että tämän henkilön kanssa haluan olla loppuelämäni. Puhun tällöin perheestä vaikkei meitäkään ole kuin kaksi emmekä ole vielä avioliitossa.

Nimenomaan tein siis eroa vakavan ja ei niin vakavan seurustelun välille joista ensimmäistä kutsun perheeksi riippumatta siitä onko lapsia ja ollaanko naimisissa, saati siitä asutaanko vuokralla vai omassa.

Vakavammassa suhteessa (=perhe) ehdottomasti yhteinen talous, ei niin vakavassa ymmärrän jos halutaan vähän pitää rahoja erillään.