Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

[JarkkoMan]

Mutta se minua kiinnostaisi tietää, että ollaanko me oikeasti Suomen viimeinen nuori pariskunta (<30v.), jolla on yhteiset rahat?

Joo ette oo. Meillä on ollut yhteenmuuttamisesta asti yhteinen tili. Tuolloin ei vielä oltu naimisissa ja ikää se 18v nyt 29v. Raha asioita on käsittämättömän hankala hoitaa ilman yhteistä tiliä.

Kyllä nuo teidän pankki tädit on itse ihan eilistä päivää joten tässä :dance2: niille.

 

[sporteme]

Jo päättyneessä avioliitossa meillä oli yhteiset tilit, käyttö- ja säästö- sellaiset. Hyvin pelasi eikä ongelmia ollut. Tienasin koko yhdessäoloajan enemmän, eikä se ollut ongelma. Yhteinen talous ja menot, joten rahatkin oli yhteisiä. Ehkä hermo olisi mennyt, jos vaimo olisi ollut kauhea shoppailija. Avioeron tullessa laitettiin rahat ja omaisuus jakoon.

Ainut harmillisuus olisi se, että jouduin lunastamaan vaimoni puolikkaat perustamani firman osakkeista. Eli tehkää avioehto, kun menette naimisiin, jos on merkittävää varallisuutta.

 

[Centrum]

Yhteiset rahat on täälläkin, omat ja yhteinen tili. Omille tileille tulee palkat/tuet, niistä maksetaan kaikki juoksevat kulut ja ylimääräinen ohjataan yhteiselle tilille.

Ymmärsinkö mä oikein? Eli omilta tileitä maksetaan juoksevat kulut ja jos sinne jää niin laitetaan yhteiselle tilille eli "omaa rahaa" ei jää yhtään?
Suurin osa tuttavapariskunnistani hoitaa raha-asiat omilta tileiltä niin, että yhteiselle tilille siirretään kuussa x summa rahaa juokseviin kuluihin. Musta vaikuttaa järkevältä. Sit on tietysti näitä joissa on yh-äippää ja mietitään kuka maksaa lasten menot. Musta tietenkin ne menis yhteisestä pussista jos kerran perhettä ollaan. Samalla perustelullahan myös toisen lapset pitäisi lisätä omaan testamenttiin/henkivakuutukseen yms. jos väittää lasten olevan "kuin omia". Näin ne ei jää eriarvoiseen asemaan mahdollisten biologisten lasten kanssa.

Mä en tule laittamaan täysin yhteisiä rahoja kenenkään kanssa. Yhteistili yhteisille menoille olisi järkevin vaihtoehto. Intissä ollessani seurustelin ja silloin kun mentiin ulos eikä minun tuloillani olisi ollut oikein varaa niin poikakaverini maksoi. Joka pennin laskin mahdollisimman tarkasti ja kun menin töihin (vaikka oltiin jo erottu) niin maksoin takaisin. Se oli tosin hieman hankalaa kun toinen ei halunnut niitä rahoja, mutta mä en periaatteestakaan anna toisen elättää mua. Sit jos toinen on kotona äitiyslomalla vast. niin olisi luonnollisempaa elää toisen rahoilla kun kyse on jo perheestä.

 

[modified]

Maksut pitäisi mennä jotenkin tienaamisen mukaan.

Ei se ihan oikein ole, että jos toinen tienaa enemmän niin juoksevat kulut pistetään tasan puoliksi.

Kuitenkin jokainen saa minusta omat vaatteensa ja muut maksaa itse.

 

[MTM1977]

Meillä on yhteinen "lainanhoitotili" eli sellainen, josta menee nimenomaan asuntolainat ja muut vastaavat kulut. Palkat tulee kuitenkin molemilla omille tileille ja omat menot maksetaan omista rahoista.

Eli asumiskulut suunnilleen tasan (mä tosin maksan suurimman osan laskuista, kun palkka on mulla parempi) ja muuten sitten käytetään rahaa sen enempää toiselta kysymättä.

Toki isommat hankinnat aina suunnitellaan yhdessä.

Kokonaan yhteiseen rahaan en näe mitään tarvetta, enkä itseasiassa sellaiseen edes suostuisi.

 

[MissEvilEve]

Ei ole yhteistä tiliä, eikä tule. Rahankäyttö, palkat ym ovat olleet aina täysin erilaisia kumppanieni kanssa joten kaikista helpointa on se että molemmilla omat tilit mistä sitten ostaa mitä ostaa ja käyttää rahojaan kuten haluaa omiin hankintoihinsa. Yhteistilin voisin perustaa joillekin säästöille ja yhteisiin hankintoihin jne, mutta en koskaan sellaista minne molempien palkat menevät ja sieltä sitten käytetään sekaisin niitä rahoja.

Laskujen maksu, vuokrat/lainat/vastikkeet, sähkö-, ja nettilaskut ym hoituvat oikein hyvin ilman yhteistä tiliä. Koskaan ei ole sen takia tarvinut mitään yhteistilejä edes harkita.

Minäkään en moiseen edes suostuisi. Kenenkään kanssa. Mun mielestä rakkaus-, ja raha-asioita ei kannata sotkea. Niin tylysti kun onkin sanottu mutta näin se vain menee minun elämässäni.

 

[S225T]

Meidän taloudessa on ollut yhteinen tili jo kohta yhdeksän vuotta. En osaisi kuvitellakaan, että pitäisimme erillisiä tilejä siksi, koska en luota vaimoni rahankäyttötaitoon.
Tiedän että olen vanhanaikainen ja saan karvat pystyyn kaikilta, mutta minusta erillisten tilien pitäiminen on avioeron harjoittelua.

Minä olen tienannut meidän talouden rahoista koko avioliittomme aikana ehkä 90% ( ehkä liioittelua, mutta ymmärrätte pointin). Vaimo on koko avioliittomme aikana ollut töissä n. 6kk. Minä koko ajan. Mutta hän on hoitanut lapsemme kotona, jota minusta ei voi rahassa mitata.
Minua ei harmita yhtään kun hän lähtee kavereidensa kanssa humputtelemaan ja ostamaan mitä haluaa. Eikä häntä harmita, kun kannan uutta tietokonetta tai uusia aluvanteita kotiin.

Minusta yhteinen elämä on käsite, johon kuuluu yhteiset rahat. Jos ei pysty yhdessä jakamaan rahojaan, niin miten pystyy jakamaan koko elämänsä? Ei mitenkään.
Vois joskus tehdä tutkimuksen, että kuinka iso osa niistä, jotka jakavat rahansa keskenään eroavat, vs, ne jotka pitävät rahansa erillään. Miettikääpä sitä

Korroosio, pidä kiinni yhteisestä hyvästä mitä teillä on, äläkä anna muiden, varsinkaan pankin tätien johdattaa teitä harhaan.

Aika lailla samat ajatukset ja melko tarkalleen sama tilanne meillä. Yhteinen elämä, koti, lapset ja rahat ja velat. Siitä asti kun yhteen muutettiin. Asiasta keskusteltiin yhden kerran alussa ja todettiin, että molemmilla 100% samat ajatukset asiasta. Vaimo ollut sekä töissä -että myöhemmin hyvinkin paljon kotona lasten kanssa. Ei voisi kuvitellakaan mitään muuta ratkaisua, aina yhdessä ihmetellään muutamia tuttavia jotka skitsoilee "omista" rahoistaan: välillä osa kitsastelee ja elää puolinälässä että saa ostettua uuden takin ensi kuussa kun toinen puolisko samaan aikaan ostelee tonnikaupalla vaikkapa golfkamaa itselleen. Avioliitossa.
Minä ainakin käyn töissä ryynäämässä rahan perässä tasan siksi, että perhe (jonka yksi osa olen) eläisi ja voisi hyvin ja saisi kaiken tarvitsemansa materiaalisella puolella. Ei sitä itseään siitä osaa eikä halua erotella. Kun jokaisella perheenjäsenellä on hyvä olla, perheellä on hyvä olla. Kun perheellä on hyvä olla, jokaisella perheenjäsenellä on hyvä olla.

Itse ymmärrän toki tuoreen pariskunnan pitävän erillistaloutta jopa vielä kun muutetaan vaikkapa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon, vaikken itse näin tehnytkään. Ja haluan ymmärtää jopa pitempään yhdessä asuvan, "ei-juridisesti pätevän" pariskunnan halun toteuttaa raha-asiansa niin. Mutta jos suhde jatkuu, tätä seuraa avioliitto ja ennen kaikkea jos/kun lapset astuvat kuvioon - ei vaan kerta kaikkiaan mahdu ajatusmaailmaan, miten siitä voi vielä erotella jotain "sellaiseksi, mikä ei noille toisille kuulu".

Mulle nykymaailman kaltaisessa elämässä stressitekijöitä on ihan riittävästi muutenkin ulkoisilta tahoilta - en todellakaan halua alkaa itse keksimään lisärasitteita omaan/perheeni elämään vaikkapa jostain perheen sisäisistä keinotekoisista raharaja-aidoista.

Ok, yksi poikkeus voi olla juuri tuollainen, jos avioituessa toisella on joku suvussa kulkeva iso omaisuus tai aiemmin perustettu firma tms suuri omaisuuserä "jo valmiiksi olevana taakkana" tjsp.
Ymmärrän jos sen haluaa (tai suku haluaa) ennakkoon rajata ulkopuolelle vaikka sitten sen eron varalta. Mutta tuollaiset "mä tienaan enemmän kuin sä, mä saan ostaa itelleni enemmän tavaraa vaikka naimisissa ollaankin" -tyypin ihmiset ei mielestäni ole ihan vailla riskiä ajaa liittoa tahattomasti tietynlaiseen kilpailuasetelmaan ja pahimmillaan piilevään kateus/katkeruuskierteeseen, mikä puolestaan ei voi olla aiheuttamatta täysin tarpeettomia jännitteitä, joita varmasti jo muutenkin seuraa joka ikisessä parisuhteessa.

 

[Weak]

Ymmärsinkö mä oikein? Eli omilta tileitä maksetaan juoksevat kulut ja jos sinne jää niin laitetaan yhteiselle tilille eli "omaa rahaa" ei jää yhtään?
Suurin osa tuttavapariskunnistani hoitaa raha-asiat omilta tileiltä niin, että yhteiselle tilille siirretään kuussa x summa rahaa juokseviin kuluihin. Musta vaikuttaa järkevältä. Sit on tietysti näitä joissa on yh-äippää ja mietitään kuka maksaa lasten menot. Musta tietenkin ne menis yhteisestä pussista jos kerran perhettä ollaan. Samalla perustelullahan myös toisen lapset pitäisi lisätä omaan testamenttiin/henkivakuutukseen yms. jos väittää lasten olevan "kuin omia". Näin ne ei jää eriarvoiseen asemaan mahdollisten biologisten lasten kanssa.

Molempien tileiltä maksetaan molempien kulut. Jos rahaa jää, se menee yhteiseen säästötiliin. Käytännössä kaikki kuitenkin menee ja säästöistä yleensä hieman joutuu pihistämään päälle. Koska kaikki raha menee, niin ei siinä juurikaan ole väliä kummalta se menee, kun se on kuitenkin molempien rahoista pois. Jos tarvitsen/haluan jotain, käytän omaa päättelykyä kannattaako se jokin ostaa vai ei. Jos toinen taas ostaa jotain, niin tuskin sekään mitään turhaa on, joten turha siitä stressata. Tulevaisuudessa molempien tienatessa ei myöskään tarvi asiasta stressata yhtään sen enempää. Kai tälläinen ajattelutapa vaatii luottoa toiseen ja kateudesta ja katkeruudesta tuskin on hyötyä. Kaikilta ei näitä tietenkään oikeassa suhteessa löydy, joten tämä menettelytapa ei myöskään sovi kaikille.

S225T:ltä hyviä mietteitä.

 

[VelttoV]

Tässä mun tapauksessa on pakko pitää erilliset tilit. Ihan veroteknillisistä syistä. Talo on mun, joten remontissa mä maksan pinnat ja kaluston avo. Jos tulee ero, niin helpohko jako. Mä maksan netit, sähköt, asumisen. Muijalla on vakaammat tulot, joten se ostaa ruuan pääsäntöisesti ja maksaa muut juoksevat kulut. Toinen ei halua lainataakkaa ainakaan vielä, joten toi on helpoin tapa.

 

[Centrum]

Kai tälläinen ajattelutapa vaatii luottoa toiseen ja kateudesta ja katkeruudesta tuskin on hyötyä. Kaikilta ei näitä tietenkään oikeassa suhteessa löydy, joten tämä menettelytapa ei myöskään sovi kaikille.

Mitä kateudella tahi katkeruudella on yhteisten rahojen kanssa tekemistä? Luoton suhteen ehkä joo, mutta miksi kukaan olisi yhdessä ihmisen kanssa johon ei luota. Mutta jos sä siis tarttisit vaikkapa uudet salihousut ja olet maksanut sun tililtä autoon bensaa niin jos sun tili on tyhjä joudutko sä pyytää Anixilta rahat sun housuihin ja eikö se "syö miestä?"

 

[Jissen]

^ Tai sitten niitä omia rahoja käyttää kuten sinkkunakin: "Kappas, tarviin uudet salihousut muttei oo just nyt varaa, ootellaampa tilipäivää." ?

 

[assis]

Ei ole yhteistä tiliä, eikä tule.

Laskujen maksu, vuokrat/lainat/vastikkeet, sähkö-, ja nettilaskut ym hoituvat oikein hyvin ilman yhteistä tiliä. Koskaan ei ole sen takia tarvinut mitään yhteistilejä edes harkita.

Minäkään en moiseen edes suostuisi. Kenenkään kanssa. Mun mielestä rakkaus-, ja raha-asioita ei kannata sotkea. Niin tylysti kun onkin sanottu mutta näin se vain menee minun elämässäni.

Meillä samoin. Mä maksan kaikki yhteiset laskut (yhtiövastike, sähkö, vakuutus...) ja mies maksaa niistä mulle puolet takaisin. Ei oo tarvetta siirrellä rahoja ensin yhteiselle tilille ja sieltä eteenpäin. Jos jotain suurta tartte ostaa yhdessä, toinen maksaa ja toinen jää puolet velkaa, joka aikanaan hoidetaan jotenkin. Kovin usein ei edes rahaa oikeasti siirrellä, vaan paperilla lisätään ja vähennellään euroja. Ruokalaskut tasataan 3-4 krt/vuodessa kaupan yhteenvedon (molemmilla omat) mukaan.

Näin on helppo tasata myös se, jos toinen haluaa että yhteinen hankinta (esim. digiboksi) on selvästi keskivertoa kalliimpi --> toinen voi maksaa siitä enemmän.

 

[Weak]

Mitä kateudella tahi katkeruudella on yhteisten rahojen kanssa tekemistä? Luoton suhteen ehkä joo, mutta miksi kukaan olisi yhdessä ihmisen kanssa johon ei luota. Mutta jos sä siis tarttisit vaikkapa uudet salihousut ja olet maksanut sun tililtä autoon bensaa niin jos sun tili on tyhjä joudutko sä pyytää Anixilta rahat sun housuihin ja eikö se "syö miestä?"

:lol2:

Syö aivan vitusti miestä. Ihan sama se on kumman rahoilla se maksetaan, kun se kuitenkin on pois kokonaisbudjetista.

edit. Vastataan nyt vielä tohon katkeruuteen ja kateuteen: Kuvitellaan, että toinen esimerkiksi tienaa suuremman osan rahoista ja se vähemmän tienaava osapuoli kuitenkin käyttäisi enemmän rahaa "turhiin" ostoksiin. Herkemmillä se voisi aiheuttaa pientä vitutusta, kun sitä miettii "toi käyttää mun rahoja".

 

[anix]

Mutta jos sä siis tarttisit vaikkapa uudet salihousut ja olet maksanut sun tililtä autoon bensaa niin jos sun tili on tyhjä joudutko sä pyytää Anixilta rahat sun housuihin ja eikö se "syö miestä?"

Ei sen enempää kuin jos mun tarvii saada jotain ja tililtäni on rahat loppu ja pitää häneltä pyytää. Kyllä näin on käynyt ja tulee varmaan käymään toistekin. Kuten jo aiemmin sanottiin, vaikka erillisetkin tilit on vielä olemassa, niin ne rahat molempien tileillä on molempien käytössä. Tunnusluvut ei oo mikään tarkoin varjeltu salaisuus. Luottokorteille en ole rinnakkaiskortteja hankkinut, koska pyrin välttämään niiden käyttöä itsekin, mutta ihan hyvin voisin tehdä senkin. Toisaalta, jos niiden käyttöön on tarvetta, niin olen yleensä itsekin paikalla. Jos en voisi luottaa siihen, että kumppanikin tekee valintansa yhteisen edun mukaisesti, niin ei tämmöinen järjestely tietenkään tulisi kuuloonkaan.

S225T sanoi kyllä asiat niin hyvin, että komppaan 100%. Eriarvoistaminen raha-asioissa on ihan vihoviimeinen juttu parisuhteessa. Jossain suht pienillä tuloeroilla sillä ei varmaan oo mitään hirveen isoo merkitystä, mutta jos tuloerot on sellaiset että toinen kituuttaa nälässä kun yks reissaa ulkomailla niin ei siinä mitään "me"-ajattelua kyllä ole mukana.

Sitä mää mietin tossa joidenkin kirjoitusten kohdalla, että mitä sellaista te ostatte, että puoliso ei saisi tietää siitä? (itse asiassa keksin kyllä kaikenmoisiakin vaihtoehtoja, tiliotteen perusteella pystyy kyllä selvittämään ihmisistä kaikenmoista). Jos joku asia hiertää niin paljon, ettei rahankäytöstään voi puhua kumppaninsa kanssa, niin .

 

[Vanek]

Täällä yhteinen tili ja rahat, kaikki tulot siis yhdelle tilille. Koska olemme naimisissa, kohta kaksi lasta ja yhteinen asunto/laina. Ei vaan istu millään mulle toi ajatus että ruvettaisiin pitämään omia rahoja. Vaimo opiskellut ja ollut äitiyslomalla lähes sen aikaa kun ollaan oltu yhdessä. Yhteiset rahat siitä asti kun muutettiin yhteen. Enkä ole kyllä kertaakaan miettinyt että saatanan akka törsää mun rahoja

 

[modified]

Sitä mää mietin tossa joidenkin kirjoitusten kohdalla, että mitä sellaista te ostatte, että puoliso ei saisi tietää siitä? (itse asiassa keksin kyllä kaikenmoisiakin vaihtoehtoja, tiliotteen perusteella pystyy kyllä selvittämään ihmisistä kaikenmoista). Jos joku asia hiertää niin paljon, ettei rahankäytöstään voi puhua kumppaninsa kanssa, niin .

Tuskin se tosta on kiinni. Monet vaan haluaa ajatella, että ostaa jotain, koska on sen omalla työllään ansainnut eikä osta toisen rahoilla. Tai toisinpäin, että jos mulla ei ole rahaa niin en tarvitse. Ei kyse ole siitä, että kenen rahoilla ruokaa ostetaan. En minä tarvitse sellaista, että jos mulla ei olisi rahaa niin koska ollaan parisuhteessa niin ostetaan toisen rahoilla. Tietty vaikuttaa miten tärkeä asia on, mutta kai sitä hyvin voi seuraavaan tiliin odottaa.

Sitä en ymmärrä, että arjessa olisi hirveän tarkkaa, että kumpi maksaa. Tai kuten joku kertoi, että perheessä pidetään suunnilleen kirjaa, että minä maksoin tuon ja sie jotain muuta. Tuollaisessa tilanteessa olisi 100 kertaa helpompaa laittaa vaikka molemmilta se 500€ palkkapäivänä yhteiselle tilille mistä maksetaan laskut. IMHOEHRAM:arvi:.

 

[Centrum]

En mä sanois, että mitään salaista olisin ostamassa vaikka omat menoni haluan maksaa itse. Seuraava on ihan vaan kuvitteellista spekulointia..
Jos vaikka nykyistä suhteenalkua miettii niin mulla menee harrastuksiin n 200e/kk, toisella 20e. Mä käytän ruokaostoksiin n.200e, toinen huomattavati vähemmän. En mä osaa kuvitella miksi sen pitäsi osallistua mun henkilökohtaisiin kuluihin vaikka tienaiskin enemmän. Ja jos mä haluan joskus pelata illan pokeria, jota toinen ei varmaankaan ymmärtäis niin eipähän olisi varaa sanoa asiasta, koska kyseessä olisi mun rahat. Toinen on säästäväinen, mä en. Muitakin vastaavia mahdollisuuksia tulee mieleen, mutta turha tähän on listaa tehdä. Jokainen tyylillään ja parit tavallaan. En kyllä myöskään suostuisi muuttamaan toisen omistamaan asuntoonkaan ihan hepposin perustein.

Toisella siskollani rahat on täysin yhteisiä vaikka erillisiä tilejä onkin, mutta siis käyttöoikeudet on ja miehen rahoja pitänyt käyttääkin äippälomien yms. aikaan omiinkin menoihin. Toinen siskoni taas on aina pitänyt kiinni siitä, että mitkä on perheen yhteisiä peruskuluja (mä miellän 2 aikuista parisuhteeksi, siihen lapsi =perhe) maksetaan yhdessä, mutta esim. ulkomaanmatkat ja muut kallimmat perheen menot menee yleensä miehen pussista kun se tienaa kolminkertaisesti mun siskoon nähden. Mitään omia menojaan/vaatteitaan tms. se ei ole ikinä laittanut miestään maksamaan.

 

[Maso]

Omat tilit, omat rahat, omat menot. Ehdottomasti omat tilit, mutta löytyy myös yhteinen tili, josta maksellaan kiinteät kulut.

 

[Jissen]

Ja jos mä haluan joskus pelata illan pokeria, jota toinen ei varmaankaan ymmärtäis niin eipähän olisi varaa sanoa asiasta, koska kyseessä olisi mun rahat. Toinen on säästäväinen, mä en.

Entäs kun toinen päättää viettää puolet vuodesta ulkomailla maailmaa ympäri reissaten "koska hänellä on siihen varaa"? Ehkä annat hänen mennä, mutta onko se sitä yhteistä parisuhdeonnea että sinä käytät omat vapaat rahasi pokeri-peleihin ja toinen käyttää rahansa eläen puolet vuodesta karibialla? Sitä vain joskus miettii että missä se menee se raja ettei enää kannata olla edes parisuhteessa jos ei ole mitään yhteistä. Mitä yhteistä teillä siis vuoteen lisäksi on, jollei talous ole yhteinen? Ostaako molemmat omat asunnotkin "kaiken varalta", toisella varaa hienoon neliöön Westendissä ja toisella juuri ja juuri yksiöön Korsossa?

EDIT PS. Onko se pokerinpeluu jotenkin ulkona hanskasta jos ei sitä voi yhteisestä rahasta pelata?

 

[iivili]

Ei ole yhteistä tiliä, eikä tule. Mun mielestä rakkaus-, ja raha-asioita ei kannata sotkea. Niin tylysti kun onkin sanottu mutta näin se vain menee minun elämässäni.

Näin. Tuonne väliin vain pieni lisäys, että rakkaus-, ystävyys-, ja raha-asioita.

Jos joskus lisäännymme, voi joku yhteistili tulla kyseeseen. Sitä pitää miettiä sitten, kuten myös tarkasti se, mihin sen tilin rahoja käytetään ja paljonko sinne rahaa laitetaan.

Sekin voi kuulostaa tylyltä, mutta olen myös sitä mieltä, että rahajutut pitäisi kenen kanssa tahansa hyvin herkästi pistää arkistokelpoisella tulosteella ns. mustaa valkoiselle, nimmarit alle jne., täysin virallista linjaa. Kun näin tehdään, ei myöhemmin voi tulla mitään kitinöitä siitä, mitä kukakin on milloinkin sanonut. Ja tuo pätee mulle sitä enemmän, mitä läheisemmästä ihmisestä ja hänen kanssaan järkkäiltävistä raha-asioista on kyse. Teoriassa suullinenkin sopimus on sitova, mutta sen suhteen on riitatilanteessa mahdoton todistaa yhtään mitään. Ja jos onkin todistajia, on asia silti epävarmemmalla pohjalla, kuin jos sopimus on tehty paperille ja muutamana kopiona toki.

Silti olemme puolisoni kanssa toistaiseksi sopineet jopa satojen eurojen juttuja (esim. vuokra, ruokakustannukset muutaman kuukauden ajalta tai lisäravinnetilaus) suullisesti. Hassun ristiriitaista. :D