Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

[Centrum]

Entäs kun toinen päättää viettää puolet vuodesta ulkomailla maailmaa ympäri reissaten "koska hänellä on siihen varaa"? Ehkä annat hänen mennä, mutta onko se sitä yhteistä parisuhdeonnea että sinä käytät omat vapaat rahasi pokeri-peleihin ja toinen käyttää rahansa eläen puolet vuodesta karibialla? Sitä vain joskus miettii että missä se menee se raja ettei enää kannata olla edes parisuhteessa jos ei ole mitään yhteistä. Mitä yhteistä teillä siis vuoteen lisäksi on, jollei talous ole yhteinen? Ostaako molemmat omat asunnotkin "kaiken varalta", toisella varaa hienoon neliöön Westendissä ja toisella juuri ja juuri yksiöön Korsossa?

EDIT PS. Onko se pokerinpeluu jotenkin ulkona hanskasta jos ei sitä voi yhteisestä rahasta pelata?

Siis mä pelaan poikien kanssa pari kertaa vuodessa ja suurin tappio on ollut about 50 e eli baari-illassa menis enemmän. Sitä mä hain takaa, että se olis vaan mun juttu enkä mä tajua miksi toisen pitäis siitä maksaa. Tai mun meikit, savukkeet, kanin tarvikkeet... Joku toinen laittelee autoonsa kaikkia ylimääräisiä juttuja joilla ei käytännöllisyyden kannalta ole välttämättä mitään väliä. Musta pienin meriitti parisuhteen yhteisille tekijöille on yhteiset rahat. Ja tuo matkustelu oli liian kaukaa haettu esimerkki, siinä pitäis ottaa huomioon haluaako toinen olla pois työelämästä jne. Toiset parit on kriisin partaalla jos toinen lähtee vuodeksi ulkomaille töihin, minusta siinä vasta mitataan suhteen toimivuutta.

Sen verran ristiriitainen persoona olen, että voisin hetkellisesti tukea toista taloudellisesti vaikkapa työttömyyden tai sairauden sattuessa eikä seolisi ongelma. Mä en vaan halua olla toiselle elättinä. Ja toisen omistamaan asuntoon en muuttais, koska mulla on oma. Asunnon pitäis olla yhteinen tai mulla pitäis olla mahdollisuus ostaa osuus ja näin maksaa tasavertaisesti lainat+ asumiskulut ettei musta tuntuisi niinkuin asuisin toisen nurkissa. Ja taas mua ei haittais jos omaan asuntooni tulisi toinen ihminen, siis jos haluaisin asua jonkun kanssa yhdessä.

 

[Jissen]

Ok. Hyvä selvitys. Silti olen erimieltä parisuhteesta. Parisuhteessa käydään keskusteluita siitä mikä "mulle on tärkeää" ja sitten sovitaan "okei laita siihen rahaa" jne. Eikä mitään jaottelua "mun elo" / "sun elo". Tämä siis oma käsitykseni parisuhteesta ja vastamielipide, ei kritiikki sun mielipiteeseesi.

 

[hkasi]

Sekin voi kuulostaa tylyltä, mutta olen myös sitä mieltä, että rahajutut pitäisi kenen kanssa tahansa hyvin herkästi pistää arkistokelpoisella tulosteella ns. mustaa valkoiselle, nimmarit alle jne., täysin virallista linjaa. Kun näin tehdään, ei myöhemmin voi tulla mitään kitinöitä siitä, mitä kukakin on milloinkin sanonut. Ja tuo pätee mulle sitä enemmän, mitä läheisemmästä ihmisestä ja hänen kanssaan järkkäiltävistä raha-asioista on kyse. Teoriassa suullinenkin sopimus on sitova, mutta sen suhteen on riitatilanteessa mahdoton todistaa yhtään mitään. Ja jos onkin todistajia, on asia silti epävarmemmalla pohjalla, kuin jos sopimus on tehty paperille ja muutamana kopiona toki.

Silti olemme puolisoni kanssa toistaiseksi sopineet jopa satojen eurojen juttuja (esim. vuokra, ruokakustannukset muutaman kuukauden ajalta tai lisäravinnetilaus) suullisesti. Hassun ristiriitaista. :D

No huh huh! Jopa satojen eurojen juttuja ilman, että olette tehneet arkistokelpoisella musteella kolmena kappaleena tositteita.

Meillä on tyydytty ostamaan asunnot ja kesämökki yhteisiin nimiin. Kuten myös niitä koskevat lainat. Autoa ei jaksettu rekisteröidä kuin minun nimiini, koska ei kuitenkaan ole sen suurempi ostos. Meillä molemmilla on omat asunnot, jotka oli hankittu jo ennen tutustumistamme ja ne ovat tietysti kummankin omia, mutta sen jälkeen ostetut on yhteisissä nimissä.

Jos avovaimoni alkaisi vaatimaan jotain kirjallisia sopimuksia jostain satasen ostoksesta, niin enpä tiedä mitä ajattelisin.

Jotenkin en jaksa uskoa, että jaksettaisiin riidellä jostakin normaaliin elämään liittyvisät ostoksista, vaikka tulisikin ero.

 

[Jack11]

En voisi kuvitellakaan että "kaikki rahat yhteiseksi". Vaikka kukaan ei seurustele erotakseen, joskus se ero saattaa tulla ja silloin ei välttämättä välit ole enää yhtä lämpimät kuin rakastuneena. Ei varmaan paljoa oloa piristä jos toinen on tuhlannut säästöt/vie tilin mukanaan.
No, ehkäpä tämän takia olen ikisinkku

 

[ossipena]

Omat tilit, omat rahat, omat menot. Ehdottomasti omat tilit, mutta löytyy myös yhteinen tili, josta maksellaan kiinteät kulut.

samalla systeemillä mennään. tuloeroa ehkä kaks satkua kuussa. koska osaamme keskustella kaikista asioista, ei ole ongelmaa poikkeustilanteissa esim lainata toiselle pari satkua tjsp. jos toinen jättäytyisi pois työelämästä, kyllä mä "viikkorahaa" antaisin ja maksaisin suuremman osan kaikista kuluista. mutta fifti siksti en jakaisi rahoja omat törsäilykohteet vs toisen törsäilykohteet.

 

[Gazza]

Ei ikinä tule olemaan yhteisiä rahoja, korkeintaan voisi joskus harkita pientä yhteistä tiliä, mistä maksetaan tarkkaan määritellyt ostokset ja laskut. Sen verran tarkka olen raha-asioista, että en rupea maksamaan puolison huvituksia mistään yhteiseltä tililtä.

Nyt kulut tasataan aika tarkkaan tasan, mitään euroja ei ruveta laskemaan, mutta suurin piirtein. Itse parempituloisena sitten maksan kaikki autokulut ja yleensä ravintolaskut. Näin homma toimii loistavasti.

 

[Gascoigne]

Ei ikinä 100% yhteisiä tilejä. Meillä molemmilla ovat omat osuutemme asuntovelasta ja yhteinen s-tili ruokaostoksia varten jonne laitamme saman summan kuukausittain.

Taloutemme tulot 60%-40% hyväkseni.

Kaikki laskut 50%-50%, paitsi Maksan nyt 100% autokuluista. Ja leffaliput/syömiset ulkona.
Sitten joskus kun vaimo jää kotiin lasten kanssa niin tilanne muuttuu ja maksan suurimman osan menoista.

 

[Huen]

Meillä on vaimon kanssa yksi yhteinen tili johon molempien palkat maksetaan. Siitä sitten menevät kaikki juoksevat menot. Jos jotain suurempaa haluaa ostaa niin sovitaan siitä yhdessä. Vaimo tienaa n. puolet siitä mitä minä itse, mutta yhteistä kotiahan tässä rakennetaan. Ikinä ei ole tuottanut ongelmia enkä vaihtaisi "omatilitaktiikkaan", jota kyllä harrastimme suhteen alkuaikoina.

 

[Taratin]

Meillä toimii tällanen perinteinen järjestelmä, eli kummallakin omat henk. koht tilit ja yhteinen tili johon laitetaan n. euroa kuussa. Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteiset kulut kuten vuokrat, safkat, myös mun muksun menot pääosin vaikka tämä ei yhteinen olekkaan.

Mutta omat tilit pitää olla! Ensinnäkin meillä tulo/omaisuus erot on aika suuret ja itsellä ei ainakaan ylpeys antaisi periksi hyödyntää avokin rahoja omaan käyttööni. Toisaalta ostelen useasti kaikkea turhaa ja kallista johon ei oikein rahaakaan olisi... nämä heräteostokset (kirjat, kengät, vaatteet jne) ostan mielelläni omilla rahoillani mikäli niitä vielä on. Eipä ole kellään sitten valittamista. Avokki ostelkoon levyjä ja muuta mistä tykkää. Kyllä meidän autokin on pelkästään hänen rahoilla ostettu. Eipä mulla olis moiseen ollut varaa juuri osallistuakkaan kun ei mitään säästöjä ole. Mutta käyttökulut maksellaan yhteisestä potista tietty.

Tällähetkellä yhteiseen pottiin menee 50/50 molemmilta, riippumatta noista tuloeroista. On kyllä puhuttu josko enemmän tienaava myös osallistuisi enemmän. Mutta toisaalta, yhteisestä laarista elätetään mun mukulanikin kuitenkin joten eiköhän tämä mene aika fifti sixti, ukko vaan joutuu vähän tinkimään elintasossa kun ei niihin yhteisiin menoihin mitään huimia summia ole sitten käyttää.

nimim. Pakastemustikat on liian kalliita!

 

[assis]

Sitä en ymmärrä, että arjessa olisi hirveän tarkkaa, että kumpi maksaa. Tai kuten joku kertoi, että perheessä pidetään suunnilleen kirjaa, että minä maksoin tuon ja sie jotain muuta.

Meillä ainakin yhteisiä menoja on äärimmäisen vähän. Ruuat, sähkö, yhtiövastike (josta mies maksaa oman osuutensa mulle suoraveloituksena kuukausittain eli ei vaadi toimenpiteitä), vakuutus. Ehkä tää jonkun mielestä on kauheeta ja tarkkaa ja molemmilla välkkyy ero silmissä :lol2:, mutta meille tämä on ollut itsestäänselvyys. Rahasta ei tartte keskustella ja molemmat saa käyttää omat rahansa ihan mihin ikinä lystää. Eikä tartte tilittää toiselle, minne ne kaikki rahat meni.

 

[Meah]

Ei ole täälläkään yhteistä tiliä eikä tule. Ainut mikä ois ok niin yhteinen säästötili. Tai joku sisustustili.

Meillä toimii hyvin se että toinen maksaa kaikki, esim. vuokrat, sähköt, jne. ja toinen siirtää puolikkaan sitten toisen tilille. Meillä on pääasiallisesti jopa eri ruoatkin, johtuen siitä että syödään niin erilaisia ruokia. Mä ostan yleensä kalliimpaa ja paljon kaikkea erikoishöystettä, ja mies haluaa vaan halpaa perussapuskaa, joista mä en taas pidä. Menot on niin erilaiset ja ollaan molemmat aika kovia käyttämään (tuhlaamaan) sitä rahaa, niin molempien osapuolien kannalta on hyvä että vältetään nää "nyt mul ei oo rahaa ku sun piti saada uutta elektroniikkaa/ uusia mekkoja"-taistelut :lol2:

Silti toimii erinomaisesti. :haart:

 

[modified]

Meillä ainakin yhteisiä menoja on äärimmäisen vähän. Ruuat, sähkö, yhtiövastike (josta mies maksaa oman osuutensa mulle suoraveloituksena kuukausittain eli ei vaadi toimenpiteitä), vakuutus. Ehkä tää jonkun mielestä on kauheeta ja tarkkaa ja molemmilla välkkyy ero silmissä :lol2:, mutta meille tämä on ollut itsestäänselvyys. Rahasta ei tartte keskustella ja molemmat saa käyttää omat rahansa ihan mihin ikinä lystää. Eikä tartte tilittää toiselle, minne ne kaikki rahat meni.

Kuulostaa vaan hieman oudolta tuollainen, että mie maksan laskut, maksa sie sitten miulle puolet. Ikäänkuin olisi velkaa toiselle. Tosin voihan se olla vaan työnjako, että toinen maksaa kaikki talouden laskut.

Sitäpaitsi on muutenkin kätevää olla erikseen laskutili mistä menee laskut jolloin pysyy ns. omat rahat erikseen.

Näissä ei ole tärkeää se, että miten tehdään vaan MIKSI on päädytty johonkin ratkaisuun. Lisäksi mitä hyviä ja huonoja puolia järjestelyssä on.

 

[tomppa82]

Meillä on yhteinen tili ns. kolmastili.
Eli molemmilla on omat "palkkatilit" ja se lisäksi yhteinen tili, johon siirretään kuukausittain rahaa ja ostetaan sieltä tililtä ruuat ja kotiin liittyvät tavarat / muut yhteismenot.

 

[assis]

Kuulostaa vaan hieman oudolta tuollainen, että mie maksan laskut, maksa sie sitten miulle puolet. Ikäänkuin olisi velkaa toiselle. Tosin voihan se olla vaan työnjako, että toinen maksaa kaikki talouden laskut.

Mä tosiaan maksan kaikki meidän yhteiset laskut. Tuota velkajuttua en tajunnut - jos minä maksan esim. 100e sähkölaskun, tottakai mies on minulle 50e velkaa.

Sitäpaitsi on muutenkin kätevää olla erikseen laskutili mistä menee laskut jolloin pysyy ns. omat rahat erikseen.

Mä en näe, että olisi olemassa jotain yhteistä rahaa. On vain rahaa ja omistusoikeus on sillä, kenen nimi palkkakuitissa lukee. Laskut maksetaan puoliksi, eikä se raha muutu yhteiseksi vaan AB maksaa toisen puolen ja BC toisen puolen, ellei muuta jakosuhdetta ole sovittu.

Näissä ei ole tärkeää se, että miten tehdään vaan MIKSI on päädytty johonkin ratkaisuun. Lisäksi mitä hyviä ja huonoja puolia järjestelyssä on.

Ratkaisu on ollut niin itsestäänselvä alusta asti, että kai se on geeneissä. Ei me ole koskaan edes keskusteltu, pitäisikö olla yhteinen tili. Tulotilanne on vaihdellut ja vaihtelee jatkossakin, mutta jos joku hätätilanne tulis, varmasti autettais toisiamme. Nytkin ollaan lainailtu että jos toisella ollut tiukkaa, toinen maksellut enemmän jne. Aina tosin lopulta tasataan tilit. :D

En mä oikein näe huonoja puolia. Kaikki on hyvin selkeää. Asuntokin on jaettu kauppakirjassa ja molemmilla on omat lainat. Ei kyse ole luottamuksesta tai sen puutteesta vaan siitä, että meidän mielestä raha ja rakkaus vaan on kaks erillistä palikkaa. En mä osais ajatella, että mulle ois aivan sama kun mies ostelis jotain levyjä tai tietokoneen tai jumalattoman kalliin puhelimen yhteisillä rahoilla. Nyt mulle on aivan sama, koska omatpahan on rahansa. Samoin mä tiedän, että 200e verhoihin on miehen mielestä aivan älytöntä tuhlausta, mutta kyllä se niitä verhoja kattelee, kun ei ite tarvinnut osallistua kustannuksiin. Ja molemmat on tyytyväisiä. :thumbs:

 

[modified]

Mä tosiaan maksan kaikki meidän yhteiset laskut. Tuota velkajuttua en tajunnut - jos minä maksan esim. 100e sähkölaskun, tottakai mies on minulle 50e velkaa.

Mä en näe, että olisi olemassa jotain yhteistä rahaa. On vain rahaa ja omistusoikeus on sillä, kenen nimi palkkakuitissa lukee. Laskut maksetaan puoliksi, eikä se raha muutu yhteiseksi vaan AB maksaa toisen puolen ja BC toisen puolen, ellei muuta jakosuhdetta ole sovittu.

Ratkaisu on ollut niin itsestäänselvä alusta asti, että kai se on geeneissä. Ei me ole koskaan edes keskusteltu, pitäisikö olla yhteinen tili. Tulotilanne on vaihdellut ja vaihtelee jatkossakin, mutta jos joku hätätilanne tulis, varmasti autettais toisiamme. Nytkin ollaan lainailtu että jos toisella ollut tiukkaa, toinen maksellut enemmän jne. Aina tosin lopulta tasataan tilit. :D

En mä oikein näe huonoja puolia. Kaikki on hyvin selkeää. Asuntokin on jaettu kauppakirjassa ja molemmilla on omat lainat. Ei kyse ole luottamuksesta tai sen puutteesta vaan siitä, että meidän mielestä raha ja rakkaus vaan on kaks erillistä palikkaa. En mä osais ajatella, että mulle ois aivan sama kun mies ostelis jotain levyjä tai tietokoneen tai jumalattoman kalliin puhelimen yhteisillä rahoilla. Nyt mulle on aivan sama, koska omatpahan on rahansa. Samoin mä tiedän, että 200e verhoihin on miehen mielestä aivan älytöntä tuhlausta, mutta kyllä se niitä verhoja kattelee, kun ei ite tarvinnut osallistua kustannuksiin. Ja molemmat on tyytyväisiä. :thumbs:

Eli yhteisiä laskuja ei ole kuin sähkölasku, vakuutukset ja vastike? Ehkä se sitten selittää sen.

Millä logiikalla menee ruuan maksaminen? Tai maksatteko leffaliput ja ulkonasyömisetkin puoleksi? Tai miten bensan osto?

On niitä yhteisiä kuluja parisuhteessa paljon enemmänkin kuin asuminen.

 

[Meah]

Eli yhteisiä laskuja ei ole kuin sähkölasku, vakuutukset ja vastike? Ehkä se sitten selittää sen.

Millä logiikalla menee ruuan maksaminen? Tai maksatteko leffaliput ja ulkonasyömisetkin puoleksi? Tai miten bensan osto?
Vastailen tähän kans ku meil sama systeemi.
On niitä yhteisiä kuluja parisuhteessa paljon enemmänkin kuin asuminen.

No ei meillä kyllä ole. Puhelinlaskut molemmat maksaa erikseen. Salit erikseen. Leffat ja ulkonasyömiset; meillä maksaa molemmat omat ruokailunsa ulkona. Paitsi jos toisella on rahat vähissä, toki toinen sitten piffaa. Ja sit taas joskus toiste kun mennään, niin sit toinen maksaa kun on rahaa, mutt aika lailla maksetaan itse omat juttumme. Eli jos mennään ravintolaan ja molemmilla ok rahatilanne, molemmat maksaa oman ruokansa. Kotiin ostettavista ruoista mies maksaa omansa ja minä omani. Ei oo autoa, mut jos ois niin varmaa menis sen mukaa et kumpi sil ajaa niin tankkaa sen sitten.

 

[Aleksei]

En todellakaan ymmärrä perheitä joilla on erilliset rahat. En sitten millään... Puhun perheistä, sillä pystyn ymmärtämään tilanteen jos seurustelu ei ole vielä vakavalla pohjalla ja asutaan vaikkapa vuokralla. Mutta sitten kun alkaa olla selvää että vietetään aikaa pitempäänkin yhdessä ja perustetaan se perhe niin siinä vaiheessa talouskin muuttuu kyllä yhteiseksi.

Esimerkiksi oman kodin asuntolainan tulisi mielestäni poikkeuksetta olla yhteinen. Miehet tienaa keskimäärin enemmän, naisilla on keskimäärin isompi vastuu lapsien kasvatuksesta. Sama tilanne vaikka olisi toisinkinpäin. Miksi laina pitäisi laittaa puoliksi ja olettaa että toinen pystyisi hoitamaan oman puolikkaansa. Vaikka tienaisikin yhtä paljon, en silti ymmärrä mitä hyötyä siitä on että laina on puoliksi. Meillä se ei edes toimisi sillä ei puoliso pystyisi maksamaan puolta tällaisen asunnon lainasta minkä olemme yhteisillä tuloilla pystyneet hankkimaan. En voisi ikinä vaatia puolisoani maksamaan lainaa valtaosalla omista tuloistaan kun itse pärjäisin tällöin murto-osalla.

Mun mielestä erilliset rahat ja lainat on tosiaan eron harjoittelua ja kertoo ihan suoraan siitä ettei luoteta toiseen eikä uskota että liitto kestää. Koko yhdessäolo on sen odottelua että jossain vaiheessa jaetaan omaisuus ja velat.

Ei puhettakaan että meillä mietittäisiin jotain arkipäivän velkajuttuja. Maksetaan oman tulotason mukaan kaikki yhteiset kulut. Jos toinen maksaa laskun niin se lasku on maksettu, siinä se. Sen lisäksi molemmat voi hankkia omalla rahalla itselleen mitä haluaa. Itellä sattuu olemaan vähän kalliimmat harrastukset mutta kyllä puolisokin saa ostaa ja hänelle ostetaan yhteisillä rahoilla tai vaikka mun rahoilla mitä hän haluaa. Me on ostettu kallis kämppä ja tehty iso remppa ja tulotasosta johtuen tähän mennessä 90% rempasta ja lainanhoitokuluista on maksettu mun rahoilla. Mitä sen on väliä. Jos ero tulisi niin todellakin kaikki se menisi puoliksi mutten silti ajattele että olisin jotenkin hävinnyt rahaa, yhdessähän sitä perhettä on tehty ja hoidettu.



Sen poikkeuksen itsekin tähän yhteisen talouden periaatteeseen teen että tulen suojaamaan ennen seurustelua yksin keräämäni omaisuuden (velaton yksiö ja vähän jotain muuta) avioehdolla. Toki mahdolliset lapsemme siitäkin hyötyvät aikanaan mutta jos ero kuitenkin tulisi piankin naimisiinmenon jälkeen niin olen mielestäni enemmän oikeutettu ennen avioliittoa keräämäääni omaisuuteen kuin puolisoni.

 

[assis]

On niitä yhteisiä kuluja parisuhteessa paljon enemmänkin kuin asuminen.

No ei meilläkään oikein muita ole. Autoa ei ole ja jos olis, mä varmaan makselisin lähinnä pikkusen bensoja siltä osin, kuin olisin itse kyydissä (korttiahan mulla ei ole).

Leffat, ulkonasyömiset, harrastukset kumpikin maksaa itse omat kulunsa (eikä ne oo yhteisiä kuluja, usein käydään ihan muiden kanssa esim. ulkona tai leffassa). Ruokaa ostetaan pääsääntöisesti k-kaupasta, joten kun molemmilla on omat plussa-kortit, tiedotteesta on helppo tasailla muutaman kuukauden välein ruokalaskut.

 

[Meah]

En todellakaan ymmärrä perheitä joilla on erilliset rahat. En sitten millään... Puhun perheistä, sillä pystyn ymmärtämään tilanteen jos seurustelu ei ole vielä vakavalla pohjalla ja asutaan vaikkapa vuokralla. Mutta sitten kun alkaa olla selvää että vietetään aikaa pitempäänkin yhdessä ja perustetaan se perhe.

Mun mielestä erilliset rahat ja lainat on tosiaan eron harjoittelua ja kertoo ihan suoraan siitä ettei luoteta toiseen eikä uskota että liitto kestää.

Öö eikö seurustelu ole vakavalla pohjalla jos ei asuu vuokralla? Voi olla ihan vakavalla pohjalla suhde, vaikkei perheen perustus kävisi mielessäkään. Mitenköhän noi nyt liittyy toisiinsa.

Sen toki ymmärrän, että jos on perhettä on se yhteinen tili mistä menee vuokrat jne ja lasten ruoat, harrastukset, yms. muut menot, mutta silti haluaisin että minulla olisi oma tilini jolle se palkka ensin tulee.

Tai sit erilliset rahat kertoo sen, että tiedostaa itse olevansa kova kuluttamaan ja tiedostaa myös toisen olevan, eikä halua aiheuttaa turhaa riitaa siitä kun tili onkin tyhjä :D

 

[modified]

No ei meilläkään oikein muita ole. Autoa ei ole ja jos olis, mä varmaan makselisin lähinnä pikkusen bensoja siltä osin, kuin olisin itse kyydissä (korttiahan mulla ei ole).

Leffat, ulkonasyömiset, harrastukset kumpikin maksaa itse omat kulunsa (eikä ne oo yhteisiä kuluja, usein käydään ihan muiden kanssa esim. ulkona tai leffassa). Ruokaa ostetaan pääsääntöisesti k-kaupasta, joten kun molemmilla on omat plussa-kortit, tiedotteesta on helppo tasailla muutaman kuukauden välein ruokalaskut.

Miksei molemmat osta omat ruuat? Miksi ruokakulut pitäis tasata ku ette kuitenkaan syö yhtä paljon:D? Onhan niitä pariskuntia, jotka maksaa kaupassa ostoksensa erikseen.

Voihan tuollainen olla osa jotain elämänvaihetta. Meinaatteko, että laskette asioita noin pilkulleen vielä 20v päästä?

Eikö ihmiset osta lahjoja toisilleen kuin synttäreillä? Eikö tarjoaminen kuulu hyviin tapoihin?

Helposti tuollaisesta tulee vaan joku kämppisfiilis.