Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

[Centrum]

Tässähän on ollut pari sivua oikein hyvää keskustelua. Mä tykkään kovasti kun mielipiteet esitetään ja perustellaan (johtuen siitä etten itse aina osaa).

Assis tuolla kysyi aiemmin, että mites sitten jos sellainen joka haluaa pitää omat rahat, kohtaa sellaisen joka haluaa jakaa kaiken. Onko kellään kokemuksia?

Joku aika sitten puolituttu likka valitti kun ei ollut siinä kuussa varaa kampaajalle. Se oli suuttunut kun oli käynyt ilmi, että sen avokilla olisi ollut tilillä rahaa eikä se ollut tarjoutunut maksamaan likan kampaajaa. Mä olin tietenkin, että "miksi ihmeessä sun miehes pitäis maksaa sun kampaajakäynnit, ei helev...". Sinänsä hyvä vasta-argumentti "sen pitäisi kustantaa mun kampaajalla käynnit kun sehän mua eniten kattelee". Tätä inttelyä seurasi hirveä valitus siitä kun miehellä oli säästötili josta tää likka ei tiennyt mitään. Mä itse ajattelen niin, että mitä se tuolle likalle kuuluu vaikka miehen tilillä olis tuhansia euroja säästössä niin kauan kun mies maksaa juoksevista kuluista oman osuutensa. Miten tuollaisen asian edes pitäisi tulla parin vuoden seurustelun aikana esille? Olisiko sen miehen pitänyt ihan ohimennen heittää jotain tyyliin "hei, jos joskus ostetaan oma asunto niin tiedoksi sitten, että mull on viistoistatonnia tilillä säästössä"?

Yli 70-vuotias leskitätini löysi joitakin vuosia sitten uuden elämänkumppanin. Mä en tajua miksi joku alkais passaamaan toista ihmistä, mutta tuossa ikäluokassa naiset on ehkä kasvatettu siihen, että he hoitaa kodin. Anyway, tätini hoitaa molempien kodit eli siivoaa, pyykkää jne ja papparainen syö tätini luona/tätini tekee sille ruokaa päivittäin. Mä kritisoin tädilleni sitä, että vanha ihminen alkaa passaamaan parempi kuntoisempaa ja kysyin eikö sitä vituta laittaa toiselle ruokaa päivittäin kun mun tietääkseni ykskään mies ei oo nälkään kuollut vaikka sille ei olisikaan nainen tekemässä ruokaa. Noh, täti toki on sitä ettei tuon ikäiset miehet osaa tehdä ruokaa kun ne on aikanaan passattu piloille, mutta perii se mieheltä päivittäin neljä euroa ruokarahaa! Eka ihmettelin, mutta sitten tajusin sen olevan älyttömän järkevää. Jos mun täti passaa sitä miestä ja vielä tekee ruuat päivittäin, niin sen miehen ei tarvi ostaa ite juuri lainkaan ruokaa, eikä mun tädin eläke ole suuren suuri. Sille miehelle tuo on lähes sama kuin kävisi kahdesti päivässä hyvässä, mutta käsittämättömän halvassa, ravintolassa syömässä. Eikä tuo neljä euroa kata lähellekään todellisia ruokakuluja, mutta hyvä, että tätini tajuaa edes jonkun verran ottaa. Fiksu mies olisi toki itse tarjoutunut maksamaan ruuistaan..

 

[Dopey]

Eih, mä en kestä enää tätä "kyllä säkin vielä, tyttö, muutat mieles". Loppuelämän ihmissuhde on jo löytynyt, mutta mieli omien rahojen laskemisesta ei ole kadonnut kyllä mihinkään.

Sitten kun on jälkikasvua ja perheessä on vaikka tuloero puolisoosi verrattuna venähtänyt esim. kolminkertaiseksi niin näinköhän edelleen olisit jakamassa kaikki kustannukset puoliksi jos toinen tienaa kuussa monta tonnia enemmän verojen jälkeen? Jos kulut taas jaettaisiin tulojen mukaan niin mitä eroa siinä on yhteisiin rahoihin?

Vai pitäisikö siinä skenaariossa vaihtaa puoliso saman verran tienaavaan? Entäs jos itse tienaisit enemmän ja olisi kevyesti varaa lentää lomalle businessluokassa - laittaisitko perheen economyyn ja halvempaan hotelliin?

Olin minäkin aikanaan avoliitossa, jossa puolison toiveesta samasta ostoskärrystä maksettiin kumpikin oma osuutemme, mutta koko eliniän aikana tuollainen nysvääminen ei voi vaan toimia. Jos ei ole valmis sitoutumaan kumppaniinsa myös taloudellisesti niin minusta silloin on toinen jalka ulkona siitä suhteesta tunnetasollakin. Tämä on mielestäni nuorena tai tuoreessa suhteessa ihan tervettä käytöstä.

 

[Centrum]

Toi jälkikasvu muuttaa mielestäni tilannetta niin paljon ettei sitä voi käyttää esimerkkinä. Eiköhän kaikki tänne kommentoineet ole olleet sitä mieltä, että kun on lapsia rahat on erilailla käytössä ja väkisinhän ne on kun eihän äippälomalla tienata juuri mitään. Jos lapsi haluaa uudet sukset eikä isillä ole varaa niin silloin äiti ostaa ne, että lapsi saa parhaan mahdollisen elämän ja elintason. Ok, sukset oli aika huono esimerkki, mutta tuohon suuntaan sen menee. Eli jos puhutaan parisuhteesta, eikä perheestä niin mitäs olet siloin mieltä?

Mutta tuo nuoruus-kortti alkaa jo ärsyttämään... Olenko minä kolmikymppisenä jo kykenevä ajattelemaan kuten aikuiset vai olenko vielä niin hupsu etten vaan tajua kuinka paljon heikompi sitoutumisaste minulla on jollen kuvittele yhdistäväni rahojani toisen ihmisen kanssa? Ja miksi tuollainen ei voisi toimia läpi eliniän?

 

[Dopey]

Kai noin voi mennä läpi elämänsä ja monet loppuun asti sinkut tietysti menevätkin. Parisuhteessa tuo vaan tarkoittaa mielestäni järjestelyä, joka huutaa olevansa voimassa vain "toistaiseksi". Harvalla elämä etenee niin lineaarisesti, että järjestely voi olla tuollainen hautaan asti (jonne sitä omaa tiliä ei voi anyway siirtää mukaan).

Jos vaikka rakastamasi ihminen sairastuu vakavasti, niin merkkaako sitä kulut muistiin ja perii ne sitten pois kun toinen pystyy palaamaan työelämään. Mikä olisi kohtuullinen korko?

 

[vässy74]

Sitten kun on jälkikasvua ja perheessä on vaikka tuloero puolisoosi verrattuna venähtänyt esim. kolminkertaiseksi niin näinköhän edelleen olisit jakamassa kaikki kustannukset puoliksi jos toinen tienaa kuussa monta tonnia enemmän verojen jälkeen? Jos kulut taas jaettaisiin tulojen mukaan niin mitä eroa siinä on yhteisiin rahoihin?

Meillä ei jälkikasvua ole, mutta tienaan yli tuplat enemmän kuin avokki, varmaankin jonkun 2.5-3x, tarkkaan en tiedä. Erona on se, että yhteiset investoinnit mietitään ja niihin ryhdytään sen mukaan jos päästään yhteisymmärrykseen siitä kuinka paljon molemmat haluaa johonkin panostaa.

Asumiskuluista avokki maksaa aika tarkkaan puolet. Vaati kyllä kovaan ääneen saada maksaa enemmän, mutta en suostunut kun kulut on niin pienet (mun omistama kämppä, ei velkaa) enkä suostuisi muutenkaan. Safka jne. kulukäytännön olen jo kerran kirjoittanut tässä ketjussa auki, ei ongelmaa sielläkään.

Vai pitäisikö siinä skenaariossa vaihtaa puoliso saman verran tienaavaan? Entäs jos itse tienaisit enemmän ja olisi kevyesti varaa lentää lomalle businessluokassa - laittaisitko perheen economyyn ja halvempaan hotelliin?

En vaihtaisi puoliskoani kehenkään enkä näe siihen mitään tarvetta. Olen mä maksanut reissuista enemmän, tuo on mennyt ihan samalla tavoin eli molemmat katsoo paljonko on kulloinkin valmiita panostamaan ja sen mukaan mennään. Busineksessä joskus on lennetty ja 5-tähden hotlassa asuttu, samoin kökötetty pahimmillaan kimpassa 12h 50 min economyssä Singaporeen ja nukutty kaverin sohvalla. Ei ole ollut kerrassaan mitään ongelmia reissata. Paljonko kaikkiaan on mennyt rahaa tai kuinka paljon enemmän kuin kumppanilla, ei sitten kerrassaan mitään hajua.

Jos ei ole valmis sitoutumaan kumppaniinsa myös taloudellisesti niin minusta silloin on toinen jalka ulkona siitä suhteesta tunnetasollakin.

Rahaan liittyvät ratkaisut sanelee siis tunteet, melko ylevää. Eikös "eri rahat" pitänyt olla se porukka jolla raha on keskeinen asia?

Jos vaikka rakastamasi ihminen sairastuu vakavasti, niin merkkaako sitä kulut muistiin ja perii ne sitten pois kun toinen pystyy palaamaan työelämään. Mikä olisi kohtuullinen korko?

Niinkuin tässäkin ketjussa on jo n+1 kertaa selitetty niin ei, kumppania voi auttaa ja jeesata ihan hyvin "eri rahat" systeemilläkin ja painotuksia voidaan muuttaa jos/kun lapsia tuloo. Eri tilit/rahat ei tee ihmisestä epäempaattista ahnetta kusipäätä, tokihan olette vapaita ajattelemaan niin jos välttämättä haluatte esim. oman ajatusmallinne ylivertaisuuden todistelemiseksi.

 

[kuukunen]

Joo, todellakin. Meilläkin on eri tilit ja omat rahat janiinedespäin. Ja vaikka lapsia tulisikin niin ei se saisi meitä yhdistämään tilejämme. Mutta vaikka eri tilit onkin ja asumis ym. kustannukset jaetaan että menee suht tasan, niin ei se tarkoita että kaikki pitäs laittaa just noin puokkiin että jos toisella ei oo varaa niin sitte menkööt halvempaan hotelliin jne. Vaan meillä sitä rahaa jopa annetaan toiselle jos se sitä tarvii! Se on VAIN rahaa, siis no big deal.
Mun vanhemmilla on aina ollu omat tilit ja mun miehen vanhemmilla etc. ja hyvin on saatu lapsille ostettua kaikki... miten voi joillekki olla niin vaikea käsittää.

Ja paljonhan noita mitätöimisiä kuulee...esim. meidän parisuhde ei voi kestää eikä toimia, koska...
-meillä ei oo yhteisä rahoja eiä MITÄÄN yhteistä omaisuutta
-me ei olla naimisissa eikä aiotakaan
-meillä ei ole lapsia edes suunnitelmissa
-me ei käydä yhdessä sukujuhlissa ym. eli toisen ei oo pakko lähteä (tätä sukulaiet ihmettelee)
-muutenki on omat menemiset, tulemiset ja harrastukset

Kappas vaan...meillä nyt kuitenkin menee kaikista tuntemistani pariskunnista parhaiten ja on käsittämäni mukaan onnellisinkin suhde (?) ollut jo 12 vuotta. Eipä siihen rahalla oo mitään osaa eikä arpaa, välttämätön paha. Ja kun näistä asioista ollaan samaa mieltä niin ei oo kummankaan tarvinu märehtiä sen kummemmin...asiat hoituu ihan luonnollisesti. Muut vaan tuntuu aina tietävän paremmin miten mun tai meidän tulis elää.

 

[Dopey]

Eri tilit/rahat ei tee ihmisestä epäempaattista ahnetta kusipäätä, tokihan olette vapaita ajattelemaan niin jos välttämättä haluatte esim. oman ajatusmallinne ylivertaisuuden todistelemiseksi.

Yritän todistella, ettei näissä ajatusmalleissa ole eroa, ellei tuosta tasajaosta pidä kiinni. Parisuhteessa tulee vuosien kuluessa kuitenkin niin isoja investointeja eteen puolisoiden tulojen vaihdellessa, että toinen joutuu väkisinkin kantamaan niistä suuremman osan. Kun näitä on pari ollut, on aika turhaa miettiä ruokakaupassa, että tuo syö kaikki raejuustot joten saa ne maksaakin :curs:.

Minusta kuvailemassasi systeemissä on ihan sama onko niitä tilejä yksi vai kaksi, kun kulujen jako ei kuitenkaan mene tasan. Vai pidätkö kirjaa, mitä itse ja puolisosi maksoi mistäkin ja jos lusikat joskus menee jakoon niin tämäkin tili tasataan?

 

[vässy74]

Minusta kuvailemassasi systeemissä on ihan sama onko niitä tilejä yksi vai kaksi, kun kulujen jako ei kuitenkaan mene tasan. Vai pidätkö kirjaa, mitä itse ja puolisosi maksoi mistäkin ja jos lusikat joskus menee jakoon niin tämäkin tili tasataan?

Eikö se nyt selvinnyt aika tarkkaan tuosta kirjoituksesta etten pidä mitään kirjaa eikä mitään tasata jos pöytähopeat jakoon joskus menee. En missään nimessä silti lähtisi väittämään että tässä systeemissä on se ja sama onko tilit yhteiset vai erilliset. Kuten kirjoitin molemmat saa joka tilanteessa päättää kuinka paljon ovat valmiita investoimaan sen sijaan että olisi yhteinen kassa jonka kohtalosta yhdessä päätetään.

Mä palaan siihen aiempaan moottoripyörä-esimerkkiin; väitän että 96% tapauksista joissa on se yhteinen kassa moottoripyörä (=maailman typerin hankinta) häviää aina vertailun kaikille viisaammille sijoituskohteille vaikka toinen kassaan kantaisikin 75% sen sisällöstä. Se on täällä helppo kirjoittaa kuinka kaikki tietenkin suo kumppanille prätkän, ihan eri juttu on katsella kun sieltä yhteiseltä tililtä lähtee vaikka 12 KEur Ducatin maahantuojalle ja sitten vielä pari vuotta osareita päälle. Menee vähän kategoriaan "tieto lisää tuskaa" eli jossei noista rahoista olisi tietoinen eikä niitä missään tiliotteissa näkyisi ei niille tulisi edes alitajuisesti suunnitelleeksi mitään mahdollista käyttökohdetta. Ja kyllä, olen vierestä nähnyt kuinka homma toimii ja prätkän sijaan tulee esim. paremmin viimeisimpään sisustusmuotiin sopiva sohvakalusto :D

Edelleen en yllä tarkoita, että esim. meillä mitään salaa hankittaisiin tai omaa palkkaa/omaisuutta salailtaisiin, vaan ainoastaan sitä että rahojen ollessa omia ei yhteisten kulujen ulkopuolisista jutuista tartte neuvotella. Meillä vaahdotaan ihan samalla tavalla omista innostuksista jne. kuin muuallakin, mutta sellainen ajatusmalli ei täällä elä, että toisen omilla rahoilla tekemisistä pitäisi jollain tavalla sopia/neuvotella.

 

[Dopey]

En missään nimessä silti lähtisi väittämään että tässä systeemissä on se ja sama onko tilit yhteiset vai erilliset. Kuten kirjoitin molemmat saa joka tilanteessa päättää kuinka paljon ovat valmiita investoimaan sen sijaan että olisi yhteinen kassa jonka kohtalosta yhdessä päätetään.

..., mutta sellainen ajatusmalli ei täällä elä, että toisen omilla rahoilla tekemisistä pitäisi jollain tavalla sopia/neuvotella.

Fair enough ja toimii varmasti niin kauan kun kummallakin jonkun verran löysää rahaa. Ei se, että rahat on yhteiset sekään tarkoita, että pitäisi yhtään sen enempää neuvotella hankinnoista kunhan kumpikin tajuaa, missä kohtaa toinen loukkaantuu ellei asiasta edes jutella etukäteen. Tämäkin siis siinä tapauksessa, että tulot ylittää kulutuksen.

Jos kämpän, syömisen ja pakkolaskujen jälkeen ei yhdessäkään jää paljon mitään niille tileille niin olettaisin sopimisen olevan päivittäistä toimintaa.

 

[korroosio]

Mä palaan siihen aiempaan moottoripyörä-esimerkkiin; väitän että 96% tapauksista joissa on se yhteinen kassa moottoripyörä (=maailman typerin hankinta) häviää aina vertailun kaikille viisaammille sijoituskohteille vaikka toinen kassaan kantaisikin 75% sen sisällöstä. Se on täällä helppo kirjoittaa kuinka kaikki tietenkin suo kumppanille prätkän, ihan eri juttu on katsella kun sieltä yhteiseltä tililtä lähtee vaikka 12 KEur Ducatin maahantuojalle ja sitten vielä pari vuotta osareita päälle. Menee vähän kategoriaan "tieto lisää tuskaa" eli jossei noista rahoista olisi tietoinen eikä niitä missään tiliotteissa näkyisi ei niille tulisi edes alitajuisesti suunnitelleeksi mitään mahdollista käyttökohdetta. Ja kyllä, olen vierestä nähnyt kuinka homma toimii ja prätkän sijaan tulee esim. paremmin viimeisimpään sisustusmuotiin sopiva sohvakalusto :D

Ja sun väite perustuu, mihin?

Noinhan tietenkin on, jos toinen on tossun alla. Tossun alla on muutenkin ikävää.

Minä voin käyttää suunnilleen saman summan kuin vaimoni turhuuksiin (tai siihen mitä toinen pitää turhana) tässä yhteisten rahojen ratkaisussa. Eli kun taloustilanteemme sallii vaimon pistää keittiön uusiksi ja ostaa sohvakaluston, minä voin ostaa purjeveneen. Tai kun vaimolla on mahdollisuus Jimmy Choo -kenkiin, minä voin täydentää objektiivivalikoimaani.

Jos tasa-arvosta livetään, asiat tietenkin menevät vässyn esittämään suuntaan.

Minun puolestani muuten ihmiset voivat pitää omat rahansa ja uskon, että he voivat olla ihan onnellisia. Toisaalta arvelen, että se kertoo muutenkin ihmisen arvoista. Enemmän arvostan ihmistä, joka haluaa jakaa hyvän tasan - perheessä, yhteiskunnassa, maailmassa. Mutta joka tapauksessa kukin tehköön perheen sisällä tavallaan. Se on kyllä mielestäni mulkku, joka ei halua vanhempainvapaiden ja sen sellaisten aikana jakaa rahoja puoliksi.

 

[123jippo]

Minun puolestani muuten ihmiset voivat pitää omat rahansa ja uskon, että he voivat olla ihan onnellisia. Toisaalta arvelen, että se kertoo muutenkin ihmisen arvoista. Enemmän arvostan ihmistä, joka haluaa jakaa hyvän tasan - perheessä, yhteiskunnassa, maailmassa. Mutta joka tapauksessa kukin tehköön perheen sisällä tavallaan. Se on kyllä mielestäni mulkku, joka ei halua vanhempainvapaiden ja sen sellaisten aikana jakaa rahoja puoliksi.

En nyt tiedä onko mulkku mutta tosiaan mihin on hävinnyt antamisen ilo maailmasta. En nyt tarkoita että kaikille antaa mutta kyllä niille omille rakkaimmille ihmisille on aina niin kiva antaa kaikenlaista myös rahaa. Vaikka lapselle ostaa kalliin lätkämailan tai itelle niin kumpi tuo paremman fiiliksen? Tunnetko olosi kusipääksi jos annat rakkaillesi vähän ja säästät ostaaksesi vaikka sen kalliin objektiivin tai moottoripyörän. En tiedä muista mutta minä ainakin tunnen. Tossa just vaimolta kysyin et tarviitko rahaa ja sano et ei tarvii. Sanoin et mulla on vähän ylimäärästä johon vaimo ei saa antaa hänelle ei tarvii. No siirsin kuiteskin 400 sen tilille ja pidin ite 90. Ilmeni jälkeenpäin et sillä oli vaan 50 ollu vaikka sano et kyl se pärjää...tasa-arvo ja tasajako ja kaikki muukin tasa tasa mun pitää saada kanssa tasa kuulostaa kyl niin pahalta mun korvaan...mut se on tätä nykyaikaa. Silti

 

[Raskolnikov]

Se on kyllä mielestäni mulkku, joka ei halua vanhempainvapaiden ja sen sellaisten aikana jakaa rahoja puoliksi.

Kuka tämä se on? Mä en oo lukenu tässä vielä yhtään viestiä, että jos parisuhteen toisella osapuolella ei ole tuloja, niin sen annetaan nääntyä nälkään ja se ei saa ostaa itselleen mitään ku on köyhä. Miksi teidän yhteistilihysteerikkojen argumentointi nojaa koko ajan johonki erikosjärjestelyskenaarioon, jossa toinen on yhtäkkiä kokonaan varaton, vanhempainvapaalla, tai kuolemansairas?

Edith. Vai onko nyt niin, että isossa osassa yhteistilien pitäjiä suhteen osapuolilla on sen verran isot tuloerot, että on yksinkertaisesti helpompi pitää rahoja samalla tilillä niin köyhemmän ei tarvi olla pyytämässä tai toivomassa itselleen käyttövaroja?

Ja yhä painotan että minusta mikä tahansa tomiva järjestely on okei. Siksi mua ihmetyttää nimen omaan tollanen asenne, että se oma tapa hoitaa raha-asiat on ehdottomasti paras tai ainoa oikea vaihtoehto.

En nyt tiedä onko mulkku mutta tosiaan mihin on hävinnyt antamisen ilo maailmasta.

No ei erilliset tilit ja säästäminen omia juttuja varten estä laittamasta sitä rahaa välillä toiseenkin. Justhan paljastit, että teilläkin on erilliset tilit.

 

[Dopey]

Miksi teidän yhteistilihysteerikkojen argumentointi nojaa koko ajan johonki erikosjärjestelyskenaarioon, jossa toinen on yhtäkkiä kokonaan varaton, vanhempainvapaalla, tai kuolemansairas?

Siksi, että jos puhe on eliniän kestävästä ihmissuhteesta, niin nuo kaikki tilanteet tulevat järjestyksessä eteen, monille vielä useaan kertaan. Useimmilla kestää jonnekin pitkälle 30. ikävuoden taakse, ennenkuin elämän, terveyden ja työsuhteen kestävyys osoittautuu siksi hauraaksi illuusioksi, joka se todellisuudessa on.

 

[Raskolnikov]

Siksi, että jos puhe on eliniän kestävästä ihmissuhteesta, niin nuo kaikki tilanteet tulevat järjestyksessä eteen, monille vielä useaan kertaan. Useimmilla kestää jonnekin pitkälle 30. ikävuoden taakse, ennenkuin elämän, terveyden ja työsuhteen kestävyys osoittautuu siksi hauraaksi illuusioksi, joka se todellisuudessa on.

Mutta miksi erillisten tilien pitäminen poissulkisi kumppanista huolehtimisen? Kukaan ei ole edes vaivautunut vastamaan tuohon oletettuun sairaus yms. tilanteeseen, koska sellainenhan on mullistava ja vaatii joka tapauksessa suuria uudelleenjärjestelyjä raha-asioiden hoidossa ja muussakin, en kuitenkaan usko että kukaan olisi jättämässä työkyvytöntä kumppaniaan puille paljaille vain sen takia, että on totuttu pitämään rahat omilla tileillään. Tuon skenaarion käyttäminen esimerkkinä on naurettava, koska sen esittäjät ikään kuin olettavat että että erillisten rahojen - järjestely olisi myös niissä tapauksissa ehdoton. Tilanteen mukaan. Totta kai.

 

[Dopey]

Oma pointtini on ollutkin, että kun on yksin rahoittanut yhteistaloutta vaikka muutaman vuoden, niin en kyllä usko monen palaavaan "sun ja mun rahoihin".

 

[korroosio]

Kuka tämä se on? Mä en oo lukenu tässä vielä yhtään viestiä, että jos parisuhteen toisella osapuolella ei ole tuloja, niin sen annetaan nääntyä nälkään ja se ei saa ostaa itselleen mitään ku on köyhä. Miksi teidän yhteistilihysteerikkojen argumentointi nojaa koko ajan johonki erikosjärjestelyskenaarioon, jossa toinen on yhtäkkiä kokonaan varaton, vanhempainvapaalla, tai kuolemansairas?


Ja yhä painotan että minusta mikä tahansa tomiva järjestely on okei. Siksi mua ihmetyttää nimen omaan tollanen asenne, että se oma tapa hoitaa raha-asiat on ehdottomasti paras tai ainoa oikea vaihtoehto.

Ei se argumentointi perustu mihinkään erikoistilanneskenaarioihin. Kaipaisin hieman luetun ymmärtämistä sinulta. Kirjoitus, johon viittasit, oli yleisesitys siitä mikä on kantani toisten erillisiin rajoihin. Suhtautuminen oli hyväksyvää. Sitten esittelin sen erikoistilanteen, missä erilliset rahat mielestäni ovat käsittämättömät. Tosin tämä tilanne tulee lähes kaikille eteen. Olennaista kuitenkin oli, että kukin tehköön tavallaan.

Sen tunnustan, että pidän enemmän arvossa ihmisiä, jotka edistävät ensisijaisesti yhteistä hyvää.

 

[korroosio]

Mutta miksi erillisten tilien pitäminen poissulkisi kumppanista huolehtimisen? Kukaan ei ole edes vaivautunut vastamaan tuohon oletettuun sairaus yms. tilanteeseen, koska sellainenhan on mullistava ja vaatii joka tapauksessa suuria uudelleenjärjestelyjä raha-asioiden hoidossa ja muussakin, en kuitenkaan usko että kukaan olisi jättämässä työkyvytöntä kumppaniaan puille paljaille vain sen takia, että on totuttu pitämään rahat omilla tileillään. Tuon skenaarion käyttäminen esimerkkinä on naurettava, koska sen esittäjät ikään kuin olettavat että että erillisten rahojen - järjestely olisi myös niissä tapauksissa ehdoton. Tilanteen mukaan. Totta kai.

Mielestäni se ei ole mitenkään mullistavaa. Kumppani tuo kykyjensä mukaan rahaa talouteen. Meidän mallissa rahat jaetaan sitten tasan. Jos kumppanin kyvyt muuttuvat huonompaan suuntaan rahaa tulee sisään vähemmän. Rahat jaetaan edelleenkin tasan. Toimintamalli ja -ideologia ovat siis edelleen samat.

Jos puolison tulonhankintakyky vähenee erillisten rahojen tilanteessa, voidaan valita kolme toimintamallia:

1. Selvitköön edelleen omillaan
2. Autetaan x-summalla puolisoa
3. Laitetaan potti yhteiseksi

Ratkaisuja on siis monia. Tämän takia kysymys oli mielenkiintoinen. Se minkä vaihtoehdon ihminen valitsisi, kertoo tietenkin jotain ihmisestä.

Kaikkien osalta valinta voi tietenkin olla myös ero.

Yllättävän moni kohtaa elämässään irtisanomisia ja sairautta. Ei ole mielestäni mitenkään tyhmää vähän miettiä niitä etukäteen.

 

[ossipena]

Tuossa se ketjun tärkein pointti tuleekin.

Onko parisuhteessa/avioliitossa tienatut rahat yhteisiä vai "mun ja sun" rahoja. Eihän sillä nyt ole hirveästi väliä, että mikä se käytännön järjestely on vaan se on omasta asenteesta kiinni.

Eikö rahoista pitäisi olla iloa niin itselle kuin muillekin? Parisuhde on aika huono paikka pihistellä.

Ihmiset laittavat enemmän rahaa omiin harrastuksiinsa, autoon tai mihin vaan kuin yhteiseen aikaan.

Jokainen voi sitten miettiä, että onko raha lopulta kuitenkin tärkeämpi kuin se parisuhde.

Siis mitä vittua?!?

Henk koht omassa parisuhteessa parhaat hetket on ollut täysin ilmaisia. Ainut mitä ne vaatii on aikaa. Olihan siellä ulkomailla hauskaa lomalla mutta miljoona kertaa mukavampaa oli esim tunnin kävelylenkki järven jäällä&metsässä semihyvässä talvikelissä. Tuollaista ei imo voi rahalla kauheasti ostella...

Parisuhde on tunnejuttu ja raha on järkijuttu. Eivät kuulu yhteen mun maailmassani. Vähän kuin öljy ja vesi, ei ne sekoitu vaikka kuinka yrittäis tehdä niistä tasalaatuista mössöä.

Näin se menee, helppoa sekoittaa pakkaa kun kaikki kuitenkin ajattelee eri lailla. Rahaa imo on kuitenkin fiksumpaa ajatella järjellä kuin tunteella. Jos yhteinen 350k asuntolana syventää suhdetta tunnetasolla niin ei se tarkoita että moinen olisi järkevää 2 keskituloiselle...

Elämäntilanteet ja mielipiteet näistä asioista vaihtuu. Sitten kun se loppuelämän ihmissuhde on löytynyt, niin niiden omien rahojen laskemisessa ei oikein ole edes mieltä enää - itse ainakin teen duunia ja sijoituspäätöksiä perheen hyvinvoinnin eteen.

Ja sit jos joku kipeä salaisuus toisesta paljastuu ja menee hopeat jakoon niin sit ollaan niin neuroottisia että muutetaan korpimökkiin, kaivetaan 500m syvä kaivo ja jemmataan kaikki rahat sinne 5962 lukon taakse kassakaappiin? Kuka voi taata että tuo tilanne pysyy loppuelämän ajan? Jos ei, niin millä perusteella se olisi yhtään sen oikeampi kuin mikään mielipide?
Ihmiset kuitenkin oppii erehdyksistään ja jos sinä olet mennyt alunperin polkua x ja päätynyt nykyiseen niin polkua y mennyt ei välttämättä ole nyt samassa tilanteessa vaikka muuten menee yhtä hyvin/vast.

Ja kuka ei ajattelisi yhteistä etua? Kyse on vaan siitä että mitä pitää oleellisena uhrauksena yhteisen edun eteen. Jos tahdon pitää itselläni täyden päätäntävallan osaan rahoistamme = ajattelen vain itseäni ja olen sitoutumiskammoinen?

Tuskimpa kukaan pitäisi tiukasti kiinni omista rahoistaan toisen hyvinvoinnin takia. On ne syyt jokatapauksessa itsekkäitä.

Olen aika varma, että suurimmalla osalla kyse on pihiydestä.

Saman ilmiön voi nähdä mökillä.

"Nyt ne syö mun ruokia."
"Nyt ne juo mun kaljoja."

Ainakin itse haluan ehdottomasti eroon tuollaisesta ajattelusta.

Niin just :D kyllähän se vituttaa jos on kaveri joka aina skippaa oman vuoronsa tarjota. Ja vieläkin se että tahtoo osan rahoistaan pitää niin että itsellä on ainoastaan päätäntävalta, oon itsekäs ja pihi? Jos tahdon että 20% rahoistani menee säästöön eikä kulutukseen niin olen paska jätkä?

Eihän tilien yhteisyys tai erillisyys liity välttämättä mitenkään siihen, onko rahat yhteisiä tai erillisiä, vaan just toi edellä mainittu sopiminen rahojen käytöstä määrittää pitemmälle sen, kuinka yhteisiä ne pääomat on.

Niin siis mistäs hitosta tässä nyt siis väitellään? Kaikilla joilla erilliset tilit=ilmestyskirjan petoja ja antavat toisen kuolla nälkään? Vai miten se nyt menikään?

Mutta miksi erillisten tilien pitäminen poissulkisi kumppanista huolehtimisen? Kukaan ei ole edes vaivautunut vastamaan tuohon oletettuun sairaus yms. tilanteeseen, koska sellainenhan on mullistava ja vaatii joka tapauksessa suuria uudelleenjärjestelyjä raha-asioiden hoidossa ja muussakin, en kuitenkaan usko että kukaan olisi jättämässä työkyvytöntä kumppaniaan puille paljaille vain sen takia, että on totuttu pitämään rahat omilla tileillään. Tuon skenaarion käyttäminen esimerkkinä on naurettava, koska sen esittäjät ikään kuin olettavat että että erillisten rahojen - järjestely olisi myös niissä tapauksissa ehdoton. Tilanteen mukaan. Totta kai.

tätä tuulimyllyä vastaan on kohta yritetty taistella melkein 50 sivun verran....

 

[assis]

Parisuhteessa tulee vuosien kuluessa kuitenkin niin isoja investointeja eteen puolisoiden tulojen vaihdellessa, että toinen joutuu väkisinkin kantamaan niistä suuremman osan.

Perusperiaate kuitenkin on ja pysyy: rahat on omia ja yhteiset kulut maksetaan puoliksi. En mä ole ajatellutkaan, että jos määräaikaisen työsuhteeni jälkeen jään työttömäksi, mies hoitaisi munkin asuntolainaani. Ei, vaan mä olen ihan itse laskeskellut, miten MÄ aion sitten lainani hoitaa. Se ei tarkoita, että etteikö oikeasti hätätilanteessa mies ostaisi minulle raejuustoa (tai minä hänelle).

Yhteisen tilin käytön vastavuoroisuus toimii, jos molemmat ostelee asioita. Se ei toimi, jos toinen haluaa ostella ja toinen säästää kaiken ylimääräisen pahan päivän varalle.

 

[modified]

Eläminen on helvetin kallista. Mitä väliä sillä sitten on siinä projektissa, että onko toinen 50€ vai 5000€"velkaa"? Siitä tässä on minusta lopulta kyse.

Ihmiset laittaa kaikki rahansa esimerkiksi asuntoon kiinni ja sitten miettii jotain raejuustopakettia.

Ja ei, ei, ei kukaan täällä väitä, että eläminen on kuluttamista varten.

Loppupeleissä turhakin säätö on turhaa. Varmaan parisuhteessa voi keksiä muutakin tekemistä kuin rahan laskemisen.

Vielä tuosta yhteisestä tilistä. Jos ei ole aviossa niin ei siinä hirveästi järkeä ole.