Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

Ja sit jos joku kipeä salaisuus toisesta paljastuu ja menee hopeat jakoon niin sit ollaan niin neuroottisia että muutetaan korpimökkiin, kaivetaan 500m syvä kaivo ja jemmataan kaikki rahat sinne 5962 lukon taakse kassakaappiin? Kuka voi taata että tuo tilanne pysyy loppuelämän ajan? Jos ei, niin millä perusteella se olisi yhtään sen oikeampi kuin mikään mielipide?
Tottakai ero on mahdollinen skenaario. Siinä tilanteessa menee omaisuus puoliksi, missä sitten puoliso "voittaa" ja minä "häviän". Vertaisin tätä omaan firmaan, joka menee konkurssiin. Sen sijaan, että suojaisin itseäni etukäteen tältä konkurssiriskiltä, investoin kaiken takaisin tähän yritykseen, että se menestyisi. Mikäli kuitenkin löydän itseni joku päivä savuavien raunioiden keskeltä, niin eipähän ainakaan tarvitse miettiä olisiko homma toiminut, jos siihen olisi täydellisesti sitoutunut.

En väitä tai ole väittänyt, etteikö ihmissuhde voisi toimia loistavasti ilman yhteisiä rahoja.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
... Jos lapsi haluaa uudet sukset eikä isillä ole varaa niin silloin äiti ostaa ne, että lapsi saa parhaan mahdollisen elämän ja elintason. ..

Toivottavasti ymmärsin Centrumin viestin oikein, pahoittelut jos en. Tulipa oikein huono olo kun luin tuon kohdan. Mielestäni kummankaan vanhemman ei pitäisi joutua noin nöyryyttävään tilanteeseen. Eron jälkeen tuollaisia tilanteita ei varmaankaan voi välttää, mutta toivottavasti ehjässä perheessä kukaan ei joudu oikeasti tuollaiseen asemaan. Vaikee kuvitella että joku kohtelisi rakastaan noin. Lapseenkin tuollaisella on varmasti vääristäviä vaikutuksia.
 
Toivottavasti ymmärsin Centrumin viestin oikein, pahoittelut jos en. Tulipa oikein huono olo kun luin tuon kohdan. Mielestäni kummankaan vanhemman ei pitäisi joutua noin nöyryyttävään tilanteeseen. Eron jälkeen tuollaisia tilanteita ei varmaankaan voi välttää, mutta toivottavasti ehjässä perheessä kukaan ei joudu oikeasti tuollaiseen asemaan. Vaikee kuvitella että joku kohtelisi rakastaan noin. Lapseenkin tuollaisella on varmasti vääristäviä vaikutuksia.

No eikös tuo nyt ole päivän selvää, että jos isin tililtä on rahat loppu, niin äiti voi ne ostaa ja päinvastoin?

Tässä voi katsos olla kyse ihan teknisestä toimenpiteestä. Eikä siitä, että toinen joutuu lakki kädessä kerjäämään että lapselle voi ostaa sukset.

Kyllä sitä varmaan suurimmassa osassa perheistä on katsottava, että onko sillä hetkellä rahaa (kummallakaan) ostaa niitä suksia. Paitsi tietysti pakkotoistolla kaikki tienaa vähintään 5000 euroa kk, vanhempainvapaallakin, joten ne sukset voi ostaa sieltä yhteiseltä tililtä vaikka joka päivä. Sehän on vain rahaa, ei siitä tartte niin tarkka olla. :kippis1:
 
Yksi hyvä rajanveto voisi olla avioliitossa, että jos on avioehto niin erilliset rahat ja jos ei ole avioehtoa niin yhteiset rahat.

Mitä häh? Nyt meni ohi. Siis avioehtohan usein rajataan koskemaan omaisuutta, joka on ollut toisella ennen pariutumista ja parisuhteen aikana kertynyttä omaisuutta käsitellään yhteisenä. (Toki sekin saadaan rajattua erilliseksi.)
 
Avioehto voi olla varsin viisas teko. Ei välttämättä koske vain eroa, vaan ihan puolison poismenon kohdallakin on ihan hyvä ratkaisu. Riippuu tietysti elämäntilanteista. Ihan tarkkaan en ole ottanut selvää ja perillisilläkin on oikeudet. Testamentti kannataa tehdä samalla.

"Se omaisuus, mikä henkilöllä on, kun hän avioituu, säilyy edelleen hänen omaisuutenaan myös avioliiton aikana. Sama koskee omaisuutta, jonka henkilö hankkii omiin nimiinsä avioliiton aikana. Aviopuolisoilla on kuitenkin avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen, mikä tarkoittaa, että avioliiton purkautuessa joko avioeroon tai toisen puolison kuolemaan suoritetaan ositus, jonka perusteella omaisuus jaetaan tasan molemmille puolisoille tai kuolemantapauksessa eloonjääneelle puolisolle ja rintaperillisille. Tästä pääsäännöstä voi poiketa avioehtosopimuksella."

Avioehdolla voidaan myös suojata toinen puoliso esim suurten lainataakkojen kannalta paremmin. Jos siis velat ei koske elatusjuttuja. Selkeyttää aisioiden hoitoja. Puoliso voi myös kuolla, se on ihan mahdollista.

Yrittäjä + duunari -liitoissa ei kaikki ole niin yksinkertaista, mitä monet "kaikki on yhteistä" kannattajat ajattelevat. Tiedän ainakin kaksi tapausta, jossa nainen on mennyt yrityksen (toisessa maatila) hommista ulkopuoliselle töihin ja parin vuoden päästä on lähtenyt lätkimään. Kuitenkin kaikki on ollut yhteistä, niin mies on menettänyt vaimon lisäksi elämäntyönsä. Tapauksissa jossa on paljon lainaa, ei näin helposti käy.

Ja ihan oikeasti yritysmenoiksi voi luikea myös sellaisia menoja, joista on hyötyä yksityistaloudessakin. Näissä ei tietenkään voi pitää kaikkia tilejä yhteisinä. Selkeyttää kirjanpitoa.
 
Toivottavasti ymmärsin Centrumin viestin oikein, pahoittelut jos en. Tulipa oikein huono olo kun luin tuon kohdan. Mielestäni kummankaan vanhemman ei pitäisi joutua noin nöyryyttävään tilanteeseen. Eron jälkeen tuollaisia tilanteita ei varmaankaan voi välttää, mutta toivottavasti ehjässä perheessä kukaan ei joudu oikeasti tuollaiseen asemaan. Vaikee kuvitella että joku kohtelisi rakastaan noin. Lapseenkin tuollaisella on varmasti vääristäviä vaikutuksia.

Timba tähän jo vastasikin kuten itsekin asian ajattelen.

Erotilanteet ja niiden seuraukset lasten kannalta ei kuulu tähän threadiin, mutta onhan niitä tapauksia paljonkin, että "uuden perheen" lapset saa ja kokee vaikka ja mitä ja "entisen elämän" penskat joutuu pärjäämään vähemmällä.
 
Timba tähän jo vastasikin kuten itsekin asian ajattelen.

Erotilanteet ja niiden seuraukset lasten kannalta ei kuulu tähän threadiin, mutta onhan niitä tapauksia paljonkin, että "uuden perheen" lapset saa ja kokee vaikka ja mitä ja "entisen elämän" penskat joutuu pärjäämään vähemmällä.

Ei kaikki lapset oo tasa-arvosessa asemassa saman perheen sisälläkään. Ja sosiaalitoimessa törmää jatkuvasti tilanteisiin, joissa isä ei halua osallistua lapsensa kuluihin tai elämään mitenkään muuten kuin pakollisilla (laissa määritellyt) maksuilla. Perusteluna se, ettei ole lasta alunperin halunnutkaan, vaan lapsi on naisen yksipuolisen ehkäisynlopettamispäätöksen tulos.

Ja paljon on pareja, joissa äiti ei osta suksia, jos ei isä huolehti 50%:sta kuluja. Mulle on ollu aikanaan shokki huomata miten musta-valkoisesti voidaan ajatella vaan omasta näkökulmasta lapsen tarpeet ja tunteet unohtaen. Kun ei se lapsi voi valita vanhempiaan, eikä ees sitä syntyykö vai ei. Vaikka vanhemmat ei toisistaan välittäiskään.
 
No eikös tuo nyt ole päivän selvää, että jos isin tililtä on rahat loppu, niin äiti voi ne ostaa ja päinvastoin?

Tässä voi katsos olla kyse ihan teknisestä toimenpiteestä. Eikä siitä, että toinen joutuu lakki kädessä kerjäämään että lapselle voi ostaa sukset.

Kyllä sitä varmaan suurimmassa osassa perheistä on katsottava, että onko sillä hetkellä rahaa (kummallakaan) ostaa niitä suksia. Paitsi tietysti pakkotoistolla kaikki tienaa vähintään 5000 euroa kk, vanhempainvapaallakin, joten ne sukset voi ostaa sieltä yhteiseltä tililtä vaikka joka päivä. Sehän on vain rahaa, ei siitä tartte niin tarkka olla. :kippis1:

Raha ei nyt ole ihan se pointti tässä jutussa, vaan se että toinen vanhemmista joutuu eriarvoiseen asemaan tällaisessa tilanteessa, vaikka ei lakki kädessä jouduttaisikaan rahaa pyytämään. Aikuiset ehkä pystyy tällaisia asioita ymmärtämään (paitsi minä) mutta lapselle kuvio voikin olla vähän hankalampi.
 
Raha ei nyt ole ihan se pointti tässä jutussa, vaan se että toinen vanhemmista joutuu eriarvoiseen asemaan tällaisessa tilanteessa, vaikka ei lakki kädessä jouduttaisikaan rahaa pyytämään. Aikuiset ehkä pystyy tällaisia asioita ymmärtämään (paitsi minä) mutta lapselle kuvio voikin olla vähän hankalampi.

Eiköhän se tee vain hyvää lapselle, että oppii ettei sitä rahaa ole joka ostoon. Ainahan lapset sen oppii, että kummalta vanhemmalta sitä rahaa kannattaa pummata jne jne.

Eli jos tosta nyt ei tehdä perheessä mitään numeroa ja lakki kädessä kerjäämisoperaatiota, niin tuskin ne lapset kieroon sentakia kuitenkaan kasvaa.
 
Meillä on kolme tiliä:
- yhteinen
- minun
- vaimon.

Kumpikin laittaa yhteiselle tilille saman euromäärän kuukausittain. Siitä maksetaan asuntolaina, vastike, päivähoito, huonekalut ym. yhteiset kulut.

Omilta tileiltä maksetaan omat menot, joihin toisen ei voi edellyttää osallistuvan: rouvan käsilaukut ja kengät, minun kotielektroniikkani ja prätkäni jne. Näin ei tarvitse myöskään ihmetellä jos toinen "tuhlaa" johonkin "turhaan", kun on omia rahoja. Ihan sama mitä vaimo rahoillaan tekee ja päin vastoin. Rahariitoja ei ole koskaan ollut eli hyvin toimii.
 
Mä olen pyöritellyt mielessä ajatusta yhteisestä tilistä ruokaostoksia varten. Mulle se ei ole niin tarkkaa, mutta tuo mies pitää ärsyttävän tarkasti kiinni tuosta että vuorotellen maksetaan. Tottakai jos mä käyn kaupassa pari kertaa peräkkäin, se ei haittaa mutta voi jumalauta jos hän joutuu. Tuo toimisi senkin takia, että mä lähden töihin aikasemmin, joten myös pääsen aikasemmin. Kiinnosta nälkäsenä istua kotona ja ootella että joku tois ruokaa :D

Sain vihreää valoakin idealle, eli sellasta alan järkkäillä heti kun saa nää muttosählingit pois.
 
Eiköhän se tee vain hyvää lapselle, että oppii ettei sitä rahaa ole joka ostoon. Ainahan lapset sen oppii, että kummalta vanhemmalta sitä rahaa kannattaa pummata jne jne.

Eli jos tosta nyt ei tehdä perheessä mitään numeroa ja lakki kädessä kerjäämisoperaatiota, niin tuskin ne lapset kieroon sentakia kuitenkaan kasvaa.

Niinpä. Hyvää tekee se ettei kaikkea saa, mutta se ei tee jos toiselta vanhemmalta saa ja toiselta ei. Molempien vanhempien tulee voida vaikuttaa tasapuolisesti siihen mitä lapsi saa ja mitä ei. Sinänsä ei haittaa kummalta se raha tulee jos asia lapselta saadaan peitettyä, mutta epäilen onnistuuko se kovin helposti.
 
Niinpä. Hyvää tekee se ettei kaikkea saa, mutta se ei tee jos toiselta vanhemmalta saa ja toiselta ei. Molempien vanhempien tulee voida vaikuttaa tasapuolisesti siihen mitä lapsi saa ja mitä ei. Sinänsä ei haittaa kummalta se raha tulee jos asia lapselta saadaan peitettyä, mutta epäilen onnistuuko se kovin helposti.

Jos vanhemmilla on omaakin rahaa, miksi lapselle pitäisi uskotella, että rahaa tulee jostain yhteisestä jemmasta? Onko haitallista, jos mummo ostaakin ne sukset? Se on eri asia, jos isä sanoo että lapsi ei tarvitse uusia suksia ja äiti käy ne ostamassa, mutta siitähän ei tässä ollut kyse. Meillä oli välillä aika köyhiä vuosia eikä minusta kovin kieroutunutta tullut, vaikka isovanhemmat maksoivatkin vanhempien sijaan harrastukset (soittotunnit, bussiliput, luistimet...). En mä koskaan mitään pyytänyt, en sitten tiiä oliko vanhemmat ja isovanhemmat sopineet järjestelystä keskenään eikä se oo mun mielestä edes olennaista.
 
Jos vanhemmilla on omaakin rahaa, miksi lapselle pitäisi uskotella, että rahaa tulee jostain yhteisestä jemmasta? Onko haitallista, jos mummo ostaakin ne sukset? Se on eri asia, jos isä sanoo että lapsi ei tarvitse uusia suksia ja äiti käy ne ostamassa, mutta siitähän ei tässä ollut kyse. Meillä oli välillä aika köyhiä vuosia eikä minusta kovin kieroutunutta tullut, vaikka isovanhemmat maksoivatkin vanhempien sijaan harrastukset (soittotunnit, bussiliput, luistimet...). En mä koskaan mitään pyytänyt, en sitten tiiä oliko vanhemmat ja isovanhemmat sopineet järjestelystä keskenään eikä se oo mun mielestä edes olennaista.

Tuollainen on sitäpaitsi kätevä, käytännönläheinen ja monelle arvokas tapa maksella perintöä ennakkoon jälkikasvulle. Suurin osa perintöä saavistahan saavat sen silloin kun eivät sitä varsinaisesti enää "tarvitsisi".
 
Tuollainen on sitäpaitsi kätevä, käytännönläheinen ja monelle arvokas tapa maksella perintöä ennakkoon jälkikasvulle. Suurin osa perintöä saavistahan saavat sen silloin kun eivät sitä varsinaisesti enää "tarvitsisi".

Joo ja jotenkin isovanhemmat monesti tykkää enemmän kun saavat antaa rahaa tai ostaa jotain lapsenlapsilleen ja omia jo vanhoja aikuisia lapsia kohtaan asenne sen sijaan voi olla et ette te mitään tarvii ja niinhän se tosiaan juuri onkin. Muistelempa et oma isoisäkin halusi testamentata omaisuutensa suoraan lapsenlapsilleen :D
 
Tuollainen on sitäpaitsi kätevä, käytännönläheinen ja monelle arvokas tapa maksella perintöä ennakkoon jälkikasvulle. Suurin osa perintöä saavistahan saavat sen silloin kun eivät sitä varsinaisesti enää "tarvitsisi".

Ja vielä lisäksi täysin laillistakin. Tavaralahjoja saa antaa käytännössä rajattomasti, kunhan yhden tavaran hinta ei ylitä 4000 euroa ja ei anneta mitään lahakortteja Prismaan yms. käytännössä rahaan verrattavia juttuja. Eli harrastusvälineitä, elektroniikkaa yms. saa vanhemmat ja isovanhemmmat (tai ihan kuka tahansa) ostaa toiselle käytännössä miten haluaa.
 
Mä olen pyöritellyt mielessä ajatusta yhteisestä tilistä ruokaostoksia varten. Mulle se ei ole niin tarkkaa, mutta tuo mies pitää ärsyttävän tarkasti kiinni tuosta että vuorotellen maksetaan. Tottakai jos mä käyn kaupassa pari kertaa peräkkäin, se ei haittaa mutta voi jumalauta jos hän joutuu. Tuo toimisi senkin takia, että mä lähden töihin aikasemmin, joten myös pääsen aikasemmin. Kiinnosta nälkäsenä istua kotona ja ootella että joku tois ruokaa :D

Sain vihreää valoakin idealle, eli sellasta alan järkkäillä heti kun saa nää muttosählingit pois.

Tähän kätevä vaihtoehto on esim luottokortti ja toiselle rinnakaiskortti. ja tällä kortilla maksetaan sitten vaan ne ruokaostokset ja lasku maksetaan puoliksi. toimii hyvin näin.

ja omat rahat pysyy omina
 
Ratkaisu on ollut niin itsestäänselvä alusta asti, että kai se on geeneissä. :rolleyes: Ei me ole koskaan edes keskusteltu, pitäisikö olla yhteinen tili. Tulotilanne on vaihdellut ja vaihtelee jatkossakin, mutta jos joku hätätilanne tulis, varmasti autettais toisiamme. Nytkin ollaan lainailtu että jos toisella ollut tiukkaa, toinen maksellut enemmän jne. Aina tosin lopulta tasataan tilit. :D

Mullekin tuollainen erilliset rahat- systeemi oli täysin itsestäänselvä kahdessa aiemmassa parisuhteessa. Nyt sitten tässä nykyisessä puolestaan yhteiset rahat- systeemi on yhtä itsestäänselvä :) Jännää, miten ne mielipiteet muuttuu tilanteen mukaan. Meillä on yhteinen tili, jolle molempien palkat menee ja josta maksetaan lainat, ruoat jne. Lisäksi on säästötili, jonne sitten kerätään "ylimääräistä", kuten bonuksia, veronpalautuksia jne. reissuja tai muita vastaavia varten.

Hyvin on toiminut tämä systeemi. Tällä hetkellä mies tienaa enemmän kuin minä, mutta tulevaisuudessa tilanne tulee luultavasti muuttumaan, koska olen valmistunut vasta vähän aikaa sitten. Jos ja kun perheemme tulevaisuudessa toivottavasti kasvaa, tuntuisi järjettömältä maksaa perheen yhteisiä menoja vuorotellen tai siten, että toinen on toiselle velkaa tms. Meille tämä järjestely on erinomaisen helppo ja hyväksi havaittu, toki vaatii luottamusta ja sitä, ettei kumpikaan käytä suuria summia älyttömyyksiin. Toki meillä molemmilla on sellaisia tuhlauskohteita, joihin taas toinen ei käyttäisi rahaa samassa mittakaavassa (miehellä tietokoneeseen liittyvät jutut ja mulla treenivaatteet :D), mutta tämä oli molempien tiedossa ja hyväksynnässä. Lisäksi tulee itselläkin kummasti mietittyä kahdesti, tarvitsenko OIKEASTI jumppatopin numero 63. kun se kuitenkin on sitten yhteisistä rahoista pois. Tarpeen mukaan voi ostaa hyvällä omallatunnolla, mutta suurin osa turhuuksista jää pois, kun rahat ovat yhteisiä.
 
meillä kans laitetaan puoliks kaikki menot, siis pakolliset ja asumiseen ym kuluihin liittyvät. en tajua mitään muuta tapaa. tyhmyyttä sellanen että mies tai nainen elättää kumppaniaan siinä siivellä. erityisen yleistä se että mies maksaa aivan saatanasti naisestaan kokoajan, ja todennäköisesti naisen suurin motiivi pysyä suhteessa on juurikin tämä rahan tulo ja sponsorin hyödyntäminen. aika selkeetä huoraamista sellanen mun mielestä. aika pitkälti sama kuin rahastais seurastaan ihan avoimin kortein, rehellisempää se olis kuin että rahoittaja suhteessa luulee että toinen rakastaa aidosti jne.

moni nainen sanonut että ainut syy pysyä suhteessa on se että mies maksaa kaiken ja mahdollistaa helpon ja kivan elämän ja lomat jne. maailman vanhin ammatti on monilla "verissä"..niin luontaisesti tollanen huoraus näyttää sujuvan "parisuhteessa"...

kolmen tilin systeemi toimii hyvin. en voi tajuta että sopua riittäis kenelläkään yhden ainoon tilin pyörittämiseen. tai sit jompikumpi määrää ja hallinnoi todellisuudes tiliä ja toinen alistuu, ja kai se menee silleen sit suhteen muissakin asioissa.

ehkä pahin painajainen, joka taitaa olla monelle tosi...on se että mies tienaa rahat, ja nainen sit elää siivellä..ja lisäks käytännös alistaa ja määrää sekä miehen rahoja että elämää.

no kukin tyylillään...antaa kaikkien kukkien kukkia vaan...jos molemmat aidosti onnellisia niin ei kai sillon mikään syteemi oo väärä? mutta onko onni aitoa ja molemminpuolista?

raha-asioista kai tulee aika lihavia riitoja ihmisille, oli sitä rahaa sit paljon tai vähän.
 
Back
Ylös Bottom