Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

[vilho_kanuuna]

Meillä on yhteinen tili, mutta homma onkin helpompaa kun ei olla kumpikaan omistettu mitään kun on kimppaan menty. Nyt 15 vuotta myöhemmin tilanne myös sama, yhteiset tilit. Kertakaikkiaan ihmeelliseltä tuintuisi ajatus eri tileistä, mutta varmaan ihan tottumiskysymys.

Edes silloin kun toinen opiskeli ja toinen oli töissä ei olisi tullut mieleenkään jakaa tilejä. Työttömyyttäkin on ollut mutta eiköhän se toinen aina parhaansa yritä. Nyt vaimo on ollut lasten kanssa kotona eikä sen työn arvoa voi mitata rahassa, oli sitten duunari tai lääkäri. Ei tulisi mieleenikään nöyryyttää ketään rakasta millään tiliasioilla esim. työttömyystilanteessa, tiätäen että joskus tilanne voi olla toisinkin päin.

Eri asia tietysti olisi jos omistaisi jonkun miljoona-asunnon valmiiksi ennen suhteen alkamista. Työansioista ei taas sitten voi mun mielestä näin miettiä. Kumpikin antaa täyden panoksen yhteiseen talouteen, vaikka palkat olisivatkin erisuuruiset.

 

[Meah]

Öö, ei? Jos nainen on poissa työelämästä ja menettää tuloja ja urakehitystä sen takia että kantaa, synnyttää ja kasvattaa SINUN lapsesi, niin sinun mielestäsi hän ei ole uhrannut mitään sinulle?

No ei toi ny mikään uhraus silleen ole, kun varmasti nainen itsekin haluaa niitä lapsia? Törkeää jos kehtaa puhua uhrauksesta.. Se on kuitenkin myös oma päätös ja nainen tiedostaa sen ja ajattelee että lapset on suurempi rikkaus kun se urakehitys ja jää niitä hoitamaan. Silloin mies raataa niska limassa että perhe pärjäisi.

 

[vilho_kanuuna]

No ei toi ny mikään uhraus silleen ole, kun varmasti nainen itsekin haluaa niitä lapsia? Törkeää jos kehtaa puhua uhrauksesta.. Se on kuitenkin myös oma päätös ja nainen tiedostaa sen ja ajattelee että lapset on suurempi rikkaus kun se urakehitys ja jää niitä hoitamaan. Silloin mies raataa niska limassa että perhe pärjäisi.

Jaa-a. Ei taida Meah:lla olla lapsia.

 

[Meah]

Jaa-a. Ei taida Meah:lla olla lapsia.

Ei olekaan, mutta kyllä mä silti uskon että monella jolla on niin tuskin ne toista alkaa ero tapauksessa elättämään. Toisen alkuun saattaminen onkin aivan eri juttu. Ja kyllä musta lasten kanssa vietetty aika on arvokasta.

 

[Taskuamatsoni]

Jep. Jää kotiäidiksi miehen tehdessä uraa ja sitten tulee ero, ja nainen tyhjän päällä. Jep, se on oma valinta, mutta se on _molempien_ oma valinta. Joten vähintään kohtuullista, että tuolloin eron sattuessa ei tarttee emännän muuttaa kakaroitten kanssa kaupungin kuppaiseen kaksioon, vaan saa edes "jotain".

Ja mitä tuo "auttaa alkuun" tarkoittaa? Almuja pikkuisen? Yhteisellä päätöksellä päätetty että toinen jää kotiäidiksi tai muuten vaan pidempään kotiin (tämä yleensä myös miehen tahto), kyllä siinä molemmilla silloin se vastuu on.

 

[Jissen]

Se on kuitenkin myös oma päätös ja nainen tiedostaa sen ja ajattelee että lapset on suurempi rikkaus kun se urakehitys ja jää niitä hoitamaan. Silloin mies raataa niska limassa että perhe pärjäisi.

Tässä se eriävyys näkyy.. Minä ajattelen että se on "yhteinen päätös" ja että se on "molemmille rikkaus", eikä niin että naisen on tehtävä päätös ja lapset ovat vain naiselle suurempi rikkaus. Ja mites se mies raataa niska limassa että perhe pärjäisi jos ei aio antaa enempää rahaa? Eikös siitä ollut kyse että nainen pärjätköön omillaan ja isompituloisen rahoihin ei kosketa?

 

[Meah]

Mä en nyt tiiä mihin muut vastailee mut mä vastasin tähän:



Originally Posted by Aleksei
Siis nyt on puhe seurustelun aikana kerrytetyn omaisuuden jakamisesta puoliksi. Eli lopputulos olisi se ennen seurustelua kerrytetty omaisuus + seurustelun aikana kerrytetystä puolet. En mä näe että siinä mihinkään roskiksiin joudutaan.

Oot sitä mieltä että jos ollaan vaikka 10 vuotta yhdessä. Nainen hoitaa 5 vuotta perheen 2 lasta kotona. Sit tulee ero. Nainen ei ole edennyt urallaan ja saa palkkaa 2000 kuussa. Mies on edennyt ja saa 5500 euroa. Mies on liiton aikana maksanut 250000 euron asunnosta 80 prosenttia, nainen 20. Nainen siis lähtee tulevaisuuteen kahden lapsen kanssa 50000 euron omaisuudella, muuttaa vuokralle tai alkaa maksaa isoa kaksion lainaa ja elää asumistuella, elatusavulla ja pirun pienellä palkanosalla joka jää käteen. Mies on kerryttänyt omaa omaisuutta, tehnyt uraa ja elää nyt velattomassa 200000 euron kämpässä ja isolla liksalla. Oikeudenmukaista? Ootte kuitenkin 10!! vuotta eläneet perheenä, eikö se merkitse mitään?

Silloin miehen ois musta oikeuden mukasta taata lapsille sama elintaso kun itsellä mutta ei naiselle. Ex-vaimoa voi auttaa hieman että pääsee alkuun ja myöhemmin lainata, mutta ei elättää.

Ja alunperin oon sanonut että silloin eriasia kun perheessä lapsia niin silloin mun mielestä ruokakaulut yms. yhteiseltä tililtä ja molemmille omat tilit joille jää hieman käyttörahaa. Lukekaa.

 

[anix]

Siis tottakai puolisoa jeesataan jos tilapäisesti rahat loppuu, mutta jos ne loppuisi jatkuvasti niin silloin olisi varmaan ihan käyttäjässä vika. Voin toki jelpata, mutta en kyllä toista kykenisi elättämään. Toista nimenomaan autetaan tarvittaessa. Mutta ei se tarvittaessa voi olla joka päiväistä ympäri vuoden. Äitiyslomaa tähän on nyt turha heittää, sillon se on itsestään selvyys että toinen käy töissä. Myöskin jos toinen sairastuisi vakavasti niin silloinhan toisen olisi elätettävä se perhe. Mutta mikään toisen rahattomuus, mikä johtuu huithapeli-asenteesta joka kuukausi ei saa minun empatioitani.

Eli ongelma onkin siinä, että rahankäyttö on erilaista. Jos se on samanlaista, niin ei se tilin yhteisomistus siitä rahankäytöstä tarvi yhtään sen kummempaa tehdä. En itsekään pitäisi yhtään yhteistä tiliä sellaisen ihmisen kanssa, jonka rahankäyttöön en voi luottaa. Mutta jos palataan siihen toisen luotonmaksuun, niin kyllä se luottorasite vaikuttaa siihen kokonaistalouteen kumminkin koko ajan, riippumatta siitä milloin se on tehty. Ja on eri asia lopettaa se vääränlainen käyttö sillon kun toinen jeesaa ulos siitä, kuin että jatkaa samaa rataa. Jos sama kulutusluottomeininki jatkuu, niin eihän sellaista nyt moni varmastikaan katsele. Paitsi ehkä lottovoittajat, tai ne, joiden ei oikeesti tarvi vuoden aikana kertaakaan katsoa onko sitä pätäkkää vai ei.

 

[Jissen]

^^ Meah: joo mulla meni sun vastaus tuolla kerran sekasin kun näitä viestejä tuli niin nopeaan tahtiin. Minäkin esitin kysymyksen että kuinka lasten elintaso määräytyy jos vanhemmat pitävät tiukasti eron omiensa välillä, niin sitten tuli ajateltua että vastasit siihen vaikka vastasitkin tuohon ero-aiheiseen viestiin.

 

[Meah]

^^ Meah: joo mulla meni sun vastaus tuolla kerran sekasin kun näitä viestejä tuli niin nopeaan tahtiin. Minäkin esitin kysymyksen että kuinka lasten elintaso määräytyy jos vanhemmat pitävät tiukasti eron omiensa välillä, niin sitten tuli ajateltua että vastasit siihen vaikka vastasitkin tuohon ero-aiheiseen viestiin.

Juu siks aattelin selventää.:piis:

 

[Meah]

Jep. Jää kotiäidiksi miehen tehdessä uraa ja sitten tulee ero, ja nainen tyhjän päällä. Jep, se on oma valinta, mutta se on _molempien_ oma valinta. Joten vähintään kohtuullista, että tuolloin eron sattuessa ei tarttee emännän muuttaa kakaroitten kanssa kaupungin kuppaiseen kaksioon, vaan saa edes "jotain".

Ja mitä tuo "auttaa alkuun" tarkoittaa? Almuja pikkuisen? Yhteisellä päätöksellä päätetty että toinen jää kotiäidiksi tai muuten vaan pidempään kotiin (tämä yleensä myös miehen tahto), kyllä siinä molemmilla silloin se vastuu on.

Ei vaan että mies auttaa lasten elintasoon jos on kovat tulot. Kovastikin Parempi tuloinen mies voi toki avittaa ettei tarvitse mennä kuppaiseen asuntoon ja lasten ruoka, vaate, matka tms. kuluissa, mutta vain lasten. Silloin luulisi naisella jäävän omasta palkastaan itselleen jotain. Oikeesti aika harva keskituloinen mies tai reippaasti sen alle alkaisi ex-vaimon nykyistä vuokraa maksamaan ja elämistä. Asia on sitten erikseen jos toisella on rahaa kuin roskaa mutta ei silloinkaan rahallisen avun tarvitse kohdistua kuin lapsiin.

e: ja tuo avitus tarkoitti jos on keskituloinen tai sen alle, mies voi auttaa naista esim. antamalla rahaa muutaman kuukauden että pääsee jaloillensa tai lainaamalla.

 

[Taskuamatsoni]

Vähän hankalaapa se on jos tosiaan molempien päätöksestä kotiäitinä on ollut saada jotain työpaikkaa tuosta vaan. Kusinen tilannehan tuo on kyllä kieltämättä molempien kannalta.

Menee kyllä pahasti ohi aiheen...

 

[Indica]

Ni, mies menettää rakkaat lapsensa, saa jonku kuppasen tapaamisoikeuden ja vielä maksaa itsensä kipeäksi siitä. Ei oo reilua.

Totta helvetissä sen panos, joka sitä rahaa tuo on tärkeämpi kuin sen joka sitä massia ei niin selkä väärällään kotiin kanna.

Esim jos oletetaan tilanne että talous tienaa 100 000 euroa vuodessa rahaa, ainoastaan siinä tapauksessa molempien panos on yhtä tärkeä ja arvokas, jos molemmat hankkii tasan 50k ei penniäkään yli eikä alle. Jos toinen tienaa 85 ja toinen 15, niin kai sen toisen panos on hieman tärkeämpi

Kotityölle ei voi lätkiä hintalappuja, se on totta. Mutta se onkin ihan naisen oma päätös, että jääkö kotiin ja kuinka pitkäksi aikaa vai ei? Ei niitä lapsia ole kenenkään mikään jumalan määräämä pakko hankkia. On ilman jos massinhankinta kiinnostaa, jos ei kiinnosta, niin turha vonkua, ettei niin hirveenä oo rahaa ja omaisuutta.

Valintojen maailma.. Ihan kun erossa pitäisi saada puolet siitä omaisuudesta mitä 90% ei ole hankkinut.. Ei pidä, se on väärin.

Jos äidin elintaso tippuu radikaalisti, voi vaikka lapset asua isällä?

 

[Jissen]

Kotityölle ei voi lätkiä hintalappuja, se on totta. Mutta se onkin ihan naisen oma päätös, että jääkö kotiin ja kuinka pitkäksi aikaa vai ei? Ei niitä lapsia ole kenenkään mikään jumalan määräämä pakko hankkia.

Siis oikeastiko olet sitä mieltä että nainen päättää tuleeko perheeseen lapsia ja miehellä ei ole asiaan osaa eikä arpaa? Nainen päättää annetaanko niille kotikasvatus ja äidinmaitoa, vai vauvana tarhaan, eikä mies sano siihenkään mitään, paitsi "älä hanki lapsia jos et halua tehdä niin"? Öö.. ei tuollaiseen perheeseen pitäisi lapsia tehdäkään jos isän asenne on tuo että eukko niitä tehköön jos haluaa ja kärsiköön rahoissaan ja urassaan yksinänsä. Ei kuulosta perhe-elämältä lainkaan minun korviini. Tulee mieleen joku sugardaddy - yh-äippä kuvio jossa rikas mies antaa "käyttää omaisuuttaan" jotta saa vastikkeeksi esim. seksiä ja kotityöt tehdyksi, mutta mitään tunneinvestointia parisuhteeseen ei kytketä.

 

[anix]

Mistäs sitä sitten tietää "paljonko" sitä rahaa on "säästetty" sinne yhteiselle tilille?
Tilin saldo kun ei kerro sitä.

Saldo kertoo juurikin sen, paljonko on kerätty. Ei sen niin väliä ketä sen keräs, kun kerääminen jatkuu ja saldo näyttää "kohta" taas yhtä pullealta kuin mopon ostamisen jälkeenkin. Jos tarvii kinata siitä kumman toiveita toteutetaan ekaks, niin miksei voi kerätä koko summan kasaan, että molemmat saa yhtäaikaa sen mitä halusi. Suoraan saldosta näkee että kas, nyt on mopot ja keittiörempat kerätty. Ei siitä sen vaikeempaa tarvii tehdä, säästämisestäkään.

Niin, JOS kaikki etu lasketaan vain ja ainoastaan rahassa. Se toinen näkökulmahan on se että kun se elämä yhteisrahoilla on ollut niin paljon onnellisempaa että siinä eron aikana voi hyväksyä sen pienen hävikin sillä nojalla että se vuosien suhde oli paljon antoisampi kun asiat tehtiin yhdessä.

Kiitos Jissen, kun tiivistit kaiken mitä oon yrittäny sanoa.

 

[vilho_kanuuna]

Vaikka toisinkin kotiin meidän perheeseen 80% tuloista, en kuuna päivänä haluaisi vaimoni edes ajattelevan että mä joudun jeesaamaan sitä. Jos se 80% elättäjä joutuisi työttömäksi, niin sitten sillä 20% pitäisi tulla toimeen. Sitten olisi taloudella se 20% käytössä ja sillä sitten pärjättäisiin. Avioliitossa ollaan tasavertaisia, joka asiassa.

 

[Indica]

Siis oikeastiko olet sitä mieltä että nainen päättää tuleeko perheeseen lapsia ja miehellä ei ole asiaan osaa eikä arpaa? Nainen päättää annetaanko niille kotikasvatus ja äidinmaitoa, vai vauvana tarhaan, eikä mies sano siihenkään mitään, paitsi "älä hanki lapsia jos et halua tehdä niin"? Öö.. ei tuollaiseen perheeseen pitäisi lapsia tehdäkään jos isän asenne on tuo että eukko niitä tehköön jos haluaa ja kärsiköön rahoissaan ja urassaan yksinänsä. Ei kuulosta perhe-elämältä lainkaan minun korviini. Tulee mieleen joku sugardaddy - yh-äippä kuvio jossa rikas mies antaa "käyttää omaisuuttaan" jotta saa vastikkeeksi esim. seksiä ja kotityöt tehdyksi, mutta mitään tunneinvestointia parisuhteeseen ei kytketä.

Tottakai jos lapsia on, pitää yhteisesti taloudellisesti huolehtia niistä mahdollisimman hyvin. Naisen elämää taas ei pidä rahoittaa kohtuuttomasti. Eikä niitä lapsia ole pakko hoitaa 5 vuotta kotona.

 

[ossipena]

nyt lähtenyt täysin lapasesta tämä keskustelu.

Raskaus=molempien päätös, yhdessä sovittu jne (toivottavasti!)

Kutsumusammatti = jokaisen ikioma päätös (toivottavasti!)

Itse uskon vakaasti siihen että jokainen luo elämänsä valinnoillaan. Siksi en kannata sitä että joku kutsumusammatissa työskentelevä nostaa elintasoaan paremmin tienaavan puolison kustannuksella koska päätös on täysin oma.

Lapsi monimutkaistaa asioita ja se on toivottavasti molempien tahto ja tätä väliaikaista tilannetta voi kompensoida tulonsiirroilla. Mutta jos toinen jää kotiin senkin jälkeen kun lapsi menee yläasteelle elämään ja ottaa oman elintasonsa miehensä rahoista, mennään pahasti pieleen.

Elämä on täynnä valintoja ja sen takia en kannata sellaisia vaihtoehtoja jotka vääristävät valintojen seurauksia. Vrt kehitysapu. Mitä enemmän avustaa, sitä enemmän tuntuu apua tarvittavan/pyydettävän. Raha ilman vastiketta on aina pahasta. Opettaa siihen että itse ei tarvitse ponnistella lainkaan jos toisen saa ponnistelemaan omien haaveiden tavoittelemiseksi.

Ja missä viipyy kunnon vasta-argumentit indican omistusosuus - kirjoitukseen? Oikeasti joku vitun kämppä ei ole tapa säästää. Tulojen mukaan porrastettu omistus = kumpikin saa enemmän kuin itsekseen. Eli 1+1=3.

 

[modified]

Vaikka toisinkin kotiin meidän perheeseen 80% tuloista, en kuuna päivänä haluaisi vaimoni edes ajattelevan että mä joudun jeesaamaan sitä. Jos se 80% elättäjä joutuisi työttömäksi, niin sitten sillä 20% pitäisi tulla toimeen. Sitten olisi taloudella se 20% käytössä ja sillä sitten pärjättäisiin. Avioliitossa ollaan tasavertaisia, joka asiassa.

Tuo on ihan hyvä pointti.

Mitä perheelle tapahtuu sitten kun se perheen elättäjä jää työttömäksi, sairastuu tai jotain muuta. On se ihan hirvittävä vastuu. Tai sitten säästöjä pitää olla niin paljon, että ne käytännössä kattaa lainat ja enemmänkin.

Monessa mielessä on parempi jos perheen elintaso on lähempänä vähemmän ansaitsevaa.

 

[vilho_kanuuna]

nyt lähtenyt täysin lapasesta tämä keskustelu.

Raskaus=molempien päätös, yhdessä sovittu jne (toivottavasti!)

Kutsumusammatti = jokaisen ikioma päätös (toivottavasti!)

Itse uskon vakaasti siihen että jokainen luo elämänsä valinnoillaan. Siksi en kannata sitä että joku kutsumusammatissa työskentelevä nostaa elintasoaan paremmin tienaavan puolison kustannuksella koska päätös on täysin oma.

Lapsi monimutkaistaa asioita ja se on toivottavasti molempien tahto ja tätä väliaikaista tilannetta voi kompensoida tulonsiirroilla. Mutta jos toinen jää kotiin senkin jälkeen kun lapsi menee yläasteelle elämään ja ottaa oman elintasonsa miehensä rahoista, mennään pahasti pieleen.

Elämä on täynnä valintoja ja sen takia en kannata sellaisia vaihtoehtoja jotka vääristävät valintojen seurauksia. Vrt kehitysapu. Mitä enemmän avustaa, sitä enemmän tuntuu apua tarvittavan/pyydettävän. Raha ilman vastiketta on aina pahasta. Opettaa siihen että itse ei tarvitse ponnistella lainkaan jos toisen saa ponnistelemaan omien haaveiden tavoittelemiseksi.

Ja missä viipyy kunnon vasta-argumentit indican omistusosuus - kirjoitukseen? Oikeasti joku vitun kämppä ei ole tapa säästää. Tulojen mukaan porrastettu omistus = kumpikin saa enemmän kuin itsekseen. Eli 1+1=3.

Ongelma vaan on se, että parisuhde tarkoittaa myös yhteistä elämää. Jos jollakin on tarvetta muistuttaa toiselle elämän joka käänteessä, että minä tienaan enemmäin kuin sinä - KYYKKYYN - YLÖS - niin sitten on mielestäni jotain pielessä. Kärjistys toki, mutta yritän vaan saada pointtini selkeästi esille.