Yhteiset rahat vuonna 2009, kenelläkään?

[HabaMih]

Mites nämä kutsumusjutut menee sitten kun tehdään lapsia? Onko se "kutsumus" että puoliso haluaa esim. olla kotona ja imettää lasten alkuajan? Kostaako puoliso tämän sitten pitämällä rahahanat kiinni "kun tienaat vähemmän"?

Jos lapset on biologisesti yhteisiä niin kaippa se toinen sit on töissä ja elättelee perhettä toisen ollessa aikansa kotona. Mikäli toinen sitten viihtyy siellä kotona normaalia pidempään, niin se on sit jo taas oma valinta ja eihän sillä tunnetusti rikastu, vaikka arvokasta duunia onkin.

 

[assis]

Mutta miksei se avioehto riitä sen eron varalta? Miksi on elettävä koko perhe-elämä sillä varalla että jokapäiväisissä asioissa laskee "eron varalta pidän tämän itse".

Avoliitossa ei voi tehdä avioehtoa. Toisaalta jotkut tekee kaiken kattavan avioehdon ja silti ostelevat kaikenmoista yhdessä, jolloin ero on lopulta aivan yhtä sotkuinen kuin ilman avioehtoa...

 

[Jissen]

^^ Eikö muissa perheissä sitten sovita näistä asioista yhdessä? Kaikki on aina "oma valinta" ja mikään ei ole yhteistä, ei edes yhteisten lasten hoito? Onko perheen hoito ja lasten kasvattaminen typistetty siihen että "jos toinen viihtyy pidempään kotona"? Aivan kuin vaimo + lapset olisivat jotenkin erillinen yksikkö ja aviomies sitten oma erillinen yksikkönsä ja asioista ei sovita tai neuvotella? Menee yli ymmärryksen miksi tuollaisessa "perheessä" haluaisi asua.

 

[Meah]

Siis nyt on puhe seurustelun aikana kerrytetyn omaisuuden jakamisesta puoliksi. Eli lopputulos olisi se ennen seurustelua kerrytetty omaisuus + seurustelun aikana kerrytetystä puolet. En mä näe että siinä mihinkään roskiksiin joudutaan.

Oot sitä mieltä että jos ollaan vaikka 10 vuotta yhdessä. Nainen hoitaa 5 vuotta perheen 2 lasta kotona. Sit tulee ero. Nainen ei ole edennyt urallaan ja saa palkkaa 2000 kuussa. Mies on edennyt ja saa 5500 euroa. Mies on liiton aikana maksanut 250000 euron asunnosta 80 prosenttia, nainen 20. Nainen siis lähtee tulevaisuuteen kahden lapsen kanssa 50000 euron omaisuudella, muuttaa vuokralle tai alkaa maksaa isoa kaksion lainaa ja elää asumistuella, elatusavulla ja pirun pienellä palkanosalla joka jää käteen. Mies on kerryttänyt omaa omaisuutta, tehnyt uraa ja elää nyt velattomassa 200000 euron kämpässä ja isolla liksalla. Oikeudenmukaista? Ootte kuitenkin 10!! vuotta eläneet perheenä, eikö se merkitse mitään?

Silloin miehen ois musta oikeuden mukasta taata lapsille sama elintaso kun itsellä mutta ei naiselle. Ex-vaimoa voi auttaa hieman että pääsee alkuun ja myöhemmin lainata, mutta ei elättää.

 

[Jissen]

Avoliitossa ei voi tehdä avioehtoa.

Mutta eihän avoliitossa tehdä ositustakaan? Avoliitossahan kumpikin omistaa automaattisesti omissa nimissään olevat asiat eikä niistä missään kiistelläkään?

 

[assis]

Oot sitä mieltä että jos ollaan vaikka 10 vuotta yhdessä. Nainen hoitaa 5 vuotta perheen 2 lasta kotona. Sit tulee ero. Nainen ei ole edennyt urallaan ja saa palkkaa 2000 kuussa. Mies on edennyt ja saa 5500 euroa. Mies on liiton aikana maksanut 250000 euron asunnosta 80 prosenttia, nainen 20.

Kannattais mennä naimisiin, ennen kuin alkaa tehdä lapsia? :D

 

[Jissen]

Silloin miehen ois musta oikeuden mukasta taata lapsille sama elintaso kun itsellä mutta ei naiselle.

Eli mies lähtee kesälomalla lasten kanssa maailmanympärimatkalle mutta vaimo jätetään kotiin? Wow, mitä perheonnea. Ei sovi minulle, mutta kukin tyylillään.

 

[Indica]

Luulin että parisuhteessa ollaan siksi että rakastutaan toisen persoonaan. Mutta Indica heittikin kehiin tämän "Ja jos ei ole materialismin perään, miksi pitäisi pienemmillä tuloilla saada vipua omaisuuden kartutukseen jonkun suurituloisen siivellä?" Eli pienempituloinen rakastuu isompituloiseen siksi että haluaa elää siivellä? M'kay, miksi se isompituloinen sitten rakastuu siihen pienempituloiseen? Eikö sitten olisi parempi että se isompituloinen varoo rakastumasta pienempituloiseen ettei vain tule "siipeilijöitä" elämään?

Ei tässä nyt taas ole kyse siipeilijoiden varomisesta rakastumalla vain omantuloisiin.. Vaan tässä nyt on kyse siitä, miten voidaan välttää parisuhteessa sellainen tilanne, että toinen kokee panostavansa kohtuuttomasti taloudellisesti suhteeseen, ja toisen saavan täysin ansiotonta taloudellista hyötyä siitä.

Luulisi että se riittää tavalliselle ihmiselle että saa ajaa kivaa autoa, katsoa hyvää telkkaa, matkailla joskus, asua kivassa asunnossa, miksi niistä kaikista pitäisi omistaa puolet? Miten se omistaminen eroaa siitä että niitä vain käyttää? Ja miksi suurituloisen kumppanin pitäisi sponsoroida helvetin hienot omaisuudet köyhälle kumppanille? Miksei se riitä sille pienituloiselle kumppanille että saa asua kivasti ja omistaa vielä siitä 10%, tai ajaa hienoa autoa? Jos sillä ei olisi sitä suurempituloista kumppania, se ei asuisi kivasti, ajaisi helvetin huonoa autoa, jos sillä autoa olisi, eikä se matkustaisi, mutta se voisi omistaa vaikka kokonaan kaiken.

Mieluummin omistaa 10% ja vapaasti käyttää 500 000 omaisuutta kun omistaa aivan räkäisen luukun jonka arvo on 50 000 kokonaan.

E: eli miksi pitää saada ansiottomasti mitättömällä taloudellisella panostuksella kauheat omaisuudet, kun se vaan oisi näennäisen reilua.. ei se reilun kanssa ole missään tekemisissä.

 

[Meah]

Eli mies lähtee kesälomalla lasten kanssa maailmanympärimatkalle mutta vaimo jätetään kotiin?

Tietenkin, se on EXvaimo.

 

[tomppa82]

Jos mieheni keräisi yhteiselle tilillemme säästöön 5000 euroa mopoa varten, niin hän saa tietysti siltä yhteiseltä tililtä sen moponsa maksaa. Jos se on tiedossa, että sitä varten on rahaa keräämässä, niin en kai mää niitä sieltä tahallani tuhlaamaan lähde???? Vaikka niitä rahoja ei korvamerkitä toisen omaisuudeksi, niin ei sitä rahaa silti huolettomasti käytetä niin paljon kun tilillä rahaa on vaan eletään sillä elintasolla, mikä on vallitseva. Ymmärrään kyllä kovasti, jos raha polttelee taskussa niin paljon, että on vaikeeta olla tuhlaamatta, mut joku roti sentään.

Mistäs sitä sitten tietää "paljonko" sitä rahaa on "säästetty" sinne yhteiselle tilille?
Tilin saldo kun ei kerro sitä.

Siksi omatili on hyvä ja lisäksi on vielä sitten yhteinen tili josta menee yhteiset menot.

 

[HabaMih]

^^ Eikö muissa perheissä sitten sovita näistä asioista yhdessä? Kaikki on aina "oma valinta" ja mikään ei ole yhteistä, ei edes yhteisten lasten hoito? Onko perheen hoito ja lasten kasvattaminen typistetty siihen että "jos toinen viihtyy pidempään kotona"? Aivan kuin vaimo + lapset olisivat jotenkin erillinen yksikkö ja aviomies sitten oma erillinen yksikkönsä ja asioista ei sovita tai neuvotella? Menee yli ymmärryksen miksi tuollaisessa "perheessä" haluaisi asua.

No nimenomaan sovitaan yhdessä, mutta ei päädytä sun ihannoimaan kuvioon, jossa kaikki jaetaan tasan. Ja varsinkin, jos lapset eivät ole biologisesti omia, niin aika hullua olisi uuden puolison maksaa kaikkista. Lasten kasvatus kotona on oma valinta ja siitä on mielestäni taas turha ero tilanteessa alkaa laskua exälle kirjoittelemaan.

 

[Mike]

Nimenomaan. Ei vaan voi ymmärtää näin hölmöä ajatustapaa. Kaikkihan ne suhteessa ollessaan rakastaa toista eikä ikinä eroo. Mut kun ei koskaan voi tietää.

Ei voikaan, mä ainakin heivaisin helvettiin heti pihin naisen, joka alkais laskemaan jotain kahvikuitteja. Nyt ei puhuta mistään asunto-osakkeista, joissa toki ihmiset nyt järjestelevät asiat fiksummin. Nyt puhutaan arkielämästä, jossa siinäkin vittu ihan oikeasti, jääkaapissa on kummankin safkat omissa lokeroissaan ja toisen kinkkuun ei saatana kosketa! Ei ikinä! Jos koskee, niin maksaa pitää! Pyörittelette muutamia euroja ja vertaatte sitä sitten kokonaisten asuntojen omistukseen. Ehkä vähän naiivia etten sanoisi.

 

[korroosio]

Joskus ei tiedä itkeä vai nauraa, kun kuulee tarinoita ihmisistä, jotka jakaa kaiken "kun yhteistä elämää tässä eletään". Jos avoliitossa mies maksaa asuntoa, joka on hänen nimissään ja nainen maksaa kaikki juoksevat kulut, ja tulee ero. Oh damn, naiselle ei jääkään mitään, koska hän hyvässä uskossa maksoi kaikki laskut ja antoi miehen rauhassa kerryttää omaisuutta. Kyllä mä vaan pitäisin tuota naista kohtuullisen sinisilmäisenä, jopa typeränä. Edit: ja melko varmaa on, ettei mies vapaaehtoisesti erotilanteessa myy asuntoa ja lahjoita naiselle puolta myyntivoitosta...

Munkaan mielestä ei kannata olla tyhmä. Jos haluaa asua avoliitossa, pitää talousasioissa tietenkin varautua myös eroon. Jos ideologia on, että "nää on mun rahojani, enkä todellakaan ala niitä tolle kutsumusammatissaan olevalle hömppäheikille jakelemaan", niin omaisuutta kummankin nimiin suhteessa X/Y. Jos tuntee, että elämä on yhteinen projekti ja rahalla on kiva edistää kummankin onnea, niin 50/50.

Tietenkin yhteiskunnassamme on käytössä myös juridinen järjestely, jolla ainakin pidemmässä suhteessa kannattaa turvata raha-asioita. Avioliitto siis.

X= oma maksukyky
Y= puolison maksukyky.

 

[assis]

Mutta eihän avoliitossa tehdä ositustakaan? Avoliitossahan kumpikin omistaa automaattisesti omissa nimissään olevat asiat eikä niistä missään kiistelläkään?

Kysehän alunperin onkin ollut siitä, kun täällä avoliitossa olevat ihmiset käyttävän rahojaan sikin sokin ja ostellaan asioita 50/50 vaikka toinen maksaakin oikeesti enemmän. Tällöin joku saa erotilanteessa mukavaa etua itselleen, joku häviää.

 

[Meah]

Ei voikaan, mä ainakin heivaisin helvettiin heti pihin naisen, joka alkais laskemaan jotain kahvikuitteja. Nyt ei puhuta mistään asunto-osakkeista, joissa toki ihmiset nyt järjestelevät asiat fiksummin. Nyt puhutaan arkielämästä, jossa siinäkin vittu ihan oikeasti, jääkaapissa on kummankin safkat omissa lokeroissaan ja toisen kinkkuun ei saatana kosketa! Ei ikinä! Jos koskee, niin maksaa pitää! Pyörittelette muutamia euroja ja vertaatte sitä sitten kokonaisten asuntojen omistukseen. Ehkä vähän naiivia etten sanoisi.

Kuka on sanonu että pikkujutuista lasketaan? Ei kukaan. Meil ei ainakaan. Kyllä mies syö mun kinkkua.:lol2: Ja mä närpin joskus sen juustoa.:D So what. Puhun isommista rahanmenoista johon pienituloisilla ei ole varaa vaikka toinen ois kuinka mussukka. Sillon ei ole varaa maksaa toiselle huvikseen juttuja. Meillä asiaa parantaa se että molemmat on pihejä, niin mua ei ainakaan heivata.:D Rakkaus vaan syvenee kun joskus tarjoaakin toiselle kinkkua omilla rahoillaan!!!! :lol2:

 

[Jissen]

Ei tässä nyt taas ole kyse siipeilijoiden varomisesta rakastumalla vain omantuloisiin.. Vaan tässä nyt on kyse siitä, miten voidaan välttää parisuhteessa sellainen tilanne, että toinen kokee panostavansa kohtuuttomasti taloudellisesti suhteeseen, ja toisen saavan täysin ansiotonta taloudellista hyötyä siitä.

Toki mutta edelleen on selvittämättä mikä on se arvo että puolisosi kasvattaa ja hoitaa sinun biologisia lapsiasi sinun tehdessä uraa? Jos se ero tulee, niin lasketko vain rahat ja unohdat sen mitä toinen on perheesi eteen tehnyt, vai kuinka se menee? Täällä tuntuu niin monella vielä lapsettomalla "perheellä" olevan niin tarkat ja tiukat säännöt raha-asioista, mutta se asia ei mene sitten ihan niin kun se perhe kasvaakin.

 

[Jissen]

No nimenomaan sovitaan yhdessä, mutta ei päädytä sun ihannoimaan kuvioon, jossa kaikki jaetaan tasan. Ja varsinkin, jos lapset eivät ole biologisesti omia, niin aika hullua olisi uuden puolison maksaa kaikkista. Lasten kasvatus kotona on oma valinta ja siitä on mielestäni taas turha ero tilanteessa alkaa laskua exälle kirjoittelemaan.

Mun ihannoimaan? Montakohan kertaa olen tähänkin keskusteluun laittanut muistutuksen siitä avioehdon tarpeellisuudesta ja siitä että osituksessa mahdollisen eron tullessa voi sitä omaisuutta jakaa sitten sen mukaan miten niitä on maksettu. Minä olen tässä peräänkuuluttanut vain sitä että se normaali perhearki voisi olla yhteisempää kuin se että "mä syön tänään häränfilettä, ai sulloli varaa vain makaroniin, noi voi voi".

 

[Meah]

Toki mutta edelleen on selvittämättä mikä on se arvo että puolisosi kasvattaa ja hoitaa sinun biologisia lapsiasi sinun tehdessä uraa? Jos se ero tulee, niin lasketko vain rahat ja unohdat sen mitä toinen on perheesi eteen tehnyt, vai kuinka se menee?

Mut eiks toi mee jo tos fiftyfifty, sä teet uraa ja nainen on himassa kasvattaa lapsia. Sit ollaan tasoissa ja jos ero tulee, lasketaan rahat. Simple.

 

[Jissen]

Kysehän alunperin onkin ollut siitä, kun täällä avoliitossa olevat ihmiset käyttävän rahojaan sikin sokin ja ostellaan asioita 50/50 vaikka toinen maksaakin oikeesti enemmän. Tällöin joku saa erotilanteessa mukavaa etua itselleen, joku häviää.

Niin, JOS kaikki etu lasketaan vain ja ainoastaan rahassa. Se toinen näkökulmahan on se että kun se elämä yhteisrahoilla on ollut niin paljon onnellisempaa että siinä eron aikana voi hyväksyä sen pienen hävikin sillä nojalla että se vuosien suhde oli paljon antoisampi kun asiat tehtiin yhdessä. Tottakai sitten erikseen jotkut talojen ostamiset yms. joista paperit tai avioehto, mutta tämä arjen pyörittäminen jossa puhutaan ruokalaskujen maksamisesta niin joidenkin mielestä (myös minun) se menee paljon iloisemmin että ruokakaupasta ostetaan sitä mitä yhdessä halutaan syödä, ja sitä laitetaan ja syödään yhdessä, laskematta niitä euroja kumpi tämän kassin nyt maksoi ja montako pihviä se saa syödä.

 

[Jissen]

Mut eiks toi mee jo tos fiftyfifty, sä teet uraa ja nainen on himassa kasvattaa lapsia. Sit ollaan tasoissa ja jos ero tulee, lasketaan rahat. Simple.

Öö, ei? Jos nainen on poissa työelämästä ja menettää tuloja ja urakehitystä sen takia että kantaa, synnyttää ja kasvattaa SINUN lapsesi, niin sinun mielestäsi hän ei ole uhrannut mitään sinulle?