Työttömyysprosentti on pudonnut jo alle pitkän ajan keskiarvon, mikä on tuon rakenteellisen työttömyyden huulilla. Samaan tapaan kuin kaikkialla muuallakin nämä uudet duunit ovat valtaosaltaan pienempipalkkaisia, lyhyempiä ja lähempänä freelancer-hommaa kuin pysyvää työpaikkaa. Eli siis tällä katkeralla jengillä on kyllä duunia ihan entisten sukupolvien tapaan, mutta eläkettä ei jää säätöön, auto on raato, ja ruuhkassa saa istua tuntitolkulla joka päivä. Baby boomerit pitivät yllä ihan erilaista elintasoa perusduunariammatissa. Työntekijöistä on eniten pulaa rannikoilla, missä taas asuminen on todella kallista. Keskellä maata on kertaluokkaa (eli siis lähes 1/10) halvempaa asua, mutta hyviä duuneja on paljon vähemmän. Jengi kyllä muuttaa paljon paremman elämän toivossa - roadtrip jollain isolla interstate motarilla kuluu vuoronperään rekkoja ja U-Haul muuttokuormia ohitellen.
Hyvä esimerkki työllisyystilanteesta itärannikolla on oma high schoolia käyvä poika, joka pääsi läheiseen supermarkettiin osa-aikaduuniin ihan heittämällä - jättämällä siis yhden, elämänsä ensimmäisen työhakemuksen. Toisaalta jos tuolla kassan $10/h palkalla meinaa elää täällä, pitää asua kaukana tuosta duunipaikasta jossain kimppakämpässä. Kimppakämpissä täällä asutaan kyllä paljon muutenkin. Omat kovapalkkaiset koodarityökaveritkin asuvat niissä pääosin siihen asti, että ostavat suburbiasta talon.