"Vuosisadan rahoitusmarkkinakriisi"

Älä ressaa, tällähän tienataan! Tosin ei Suomi eikä ainakaan veronmaksaja vaan ihan muut tahot. :)
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Täytyy palata tuohon syvällisempään kirjoitteluun, kun on taas enemmän aikaa, mutta näin pikahuomiona:

Nykyjärjestely ei todellakaan ole Kreikan eikä Suomenkaan mukainen. Tämä on Saksan ja Ranskan etujen mukaista, koska saksalaisilla ja ranskalaisilla pankeilla on eniten velkasaatavia Kreikasta. Kreikkaa pidetään löyhässä hirressä näillä velkajärjestelyillä, joilla sen defaultti estetään ja jolla Kreikkaa luotottaneet pankit eivät joudu kärsimään luottotappioista. Tällä järjestelyllä Kreikka pikkuhiljaa vuodatetaan kuivaksi kansallisomaisuudestaan. Sinänsä Kreikalla suvereenina valtiona toki on mahdollisuus nostaa keskisormi pystyyn ja ilmoittaa etteivät pankit tule saamaan euromääräisiä velkojaan. Tällä olisi toki pitkälle meneviä vaikutuksia Kreikan taloudelle, mutta en usko että tätä vaihtoehtoa on täysin Kreikassa hylätty. Jos muut euromaat, Merkelin Saksa etunenässä, vetävät liian tiukkaa linjaa Kreikan suhteen niin en yhtään ihmettelisi vaikka Kreikka jonain päivänä näin ilmoittaisi tekevänsä: "Eroamme euroalueesta ja siirrymme kansalliseen valuuttaan. Ai niin, ja emme maksa euromääräisiä velkojamme. Moro."
 
Jami2003 sanoi:
Eikö kuitenkin olisi mahdollista että joku oman valuutan omaava valtio ajautuu (yli)velkaantumisen kautta tuohon vastaavaan tilanteeseen tavallaan toisesta suunnasta. Eli se mikä oli aiemmin riittävä valtion taloudellinen tuotannon maksimi vastuidensa hoitamiseen ei riitäkkään enää valtion lisää velkaantuessa.
Click to expand...

En ymmärtänyt esimerkistäsi miksi valtio velkaantuisi lisää tai miksi sillä olisi vaikutusta valtion vastuiden hoitamiseen. Vasta siinä tilanteessa, jos ihmiset hylkäävät valtion valuutan maksuvälineenä taloudessa, voisi tuollainen hyperinflaatiotilanne olla mahdollinen valtiolle, jolla on oma kelluva valuutta.

Hyperinflaatio voisi sen sijaan toteutua tuotantopuolen shokin kautta. Tästä itse asiassa ovat esimerkkinä kuuluisat Weimarin tasavallan ja Zimbabwen hyperinflaatiotapaukset. Ensimmäisessä kyseessä oli Ruhrin talousalueen menettäminen ja sitä seurannut työttömyys ja toisessa paikalliset maatalousreformit, jotka tuhosivat maataloustuotannon. Ei ole mitään merkitystä sillä mitä valtio tekee välittömästi tuossa tilanteessa raha- ja finanssipolitiikallaan, jos tuotanto on päässyt totaalisesti tuhoutumaan syystä tai toisesta. Jos ennen kananmunia riitti kaikille ja niiden hinta oli vaikka kaksi dollaria per tiu, niin ei ei asia ratkea rahaa painamalla jos maatalous on tuhoutunut jonkin maareformin takia ja niitä kananmunia ei yksinkertaisesti ole.
EDIT: Itse asiassa, todennäköisesti molemmissa tilanteissa rahan määrää taloudessa olisi pitänyt vähentää vastaamaan taloudessa olevien hyödykkeiden ja palveluiden määrää. Saattaa kuulostaa paradoksaaliselta, mutta valtion olisi todennäköisesti pitänyt lisätä verotustaan radikaalisti ja olla päästämättä veroina kerättyjä rahoja takaisin talouteen. Tällä tavoin olisi saattanut olla mahdollista pelastaa se, ettei valtion raha olisi menettänyt täysin arvoaan. Printtaaminen oli siis totaalisen väärä ratkaisu. Talouskurimus olisi sinänsä seurannut väkisin tuosta tuotannon menetyksestä johtuen. Weimarin osalta ongelmat olivat jo käynnistyneet vieraassa valuutassa tai kullassa esitetyissä sotakorvausvaatimuksista, joiden maksuun sillä ei ollut mitään edellytyksiä mutta joita se kuitenkin yritti maksaa katastrofaalisin seurauksin. Ruhrin talousalueen miehitys oli seurausta tästä ja kierre oli valmis.

Sen sijaan jos tuotannolle ei sinänsä ole tapahtunut mitään, mutta yksityinen sektori on ylivelkaantunut, puhaltanut kuplaa ja sotkenut taseensa, josta tietenkin seuraa luotonkysynnän supistuminen, niin tällöin valtion raha- ja finanssipolitiikalle todellakin on tarvetta. Ei ole mitään järkeä tuhota tuotantoa antamalla talouden deflaation jyllätä, mutta silti näin taidetaan Euroopassakin tällä hetkellä tehdä.
 
Okei. Mikäs on Narrisonfordin veikkaus mitä tapahtuu euron arvolle lähiaikoina/-vuosina. Käykö eurolle lopulta niin että euro joudutaan devalvoimaan ja inflaatio jyllää.
 
Euro on kelluva valuutta, joten sen arvo määräytyy markkinoilla. Kyllähän markkinoilla on sellaista näkemystä paljon liikkeellä, että esim. usd/eur suhde pienenee, mitä onkin tapahtunut nyt viimoisen puolen vuoden aikana. Tällä hetkellä suhde pyörii 1,3 pinnassa ja näkemyksenä on että ainakin 1,2 päin pitäisi mennä. 1/1 taitaa olla monen toiveissa ja kyllähän euron heikentyminen vientiä tukisi mukavasti. Inflaatiosta tuskin on taantumassa tai sen kynnyksellä pelkoa, päinvastoin. Inflaatiolukemat ovat myös laskemaan päin olleet viime aikoina. Jos eurosta alkaa noita heikompia maita erota, kurssi varmasti vain vahvistuu. Jos kriisi jatkuu entisellään, arvo menee pikku hiljaa alaspäin. Toki tämä riippuu muun maailman talouskehityksestä myös. Maksukyvttömyydestä voi seurata pankkikriisi Euroopassa, joka luonnollisesti rajusti laskisi euron arvoa.
 
Jotenkin tässä kriisissä on ironisia piirteitä:

Saksan talouskriisi ensimmäisen maailmansodan jälkeen johtui nimenomaan sille esitetyistä suhteettoman kovista sotakorvausvaatimuksista, jotka vaadittiin maksettaviksi vieraassa valuutoissa tai kullassa. Saksa ei tähän pystynyt, vaikka sitä yritti ja tämä johti kierteeseen, mukaan lukien Ruhrin alueen haltuunotto, joka romautti talouden ja valuutan arvon. Tämä synnytti syvään juurtunutta vihaa ja osaltaan vaikutti Hitlerin valtaannousuun sekä toisen maailmansodan syttymiseen. Lisäksi hyperinflaation pelko näkyy edelleen tänä päivänä Saksan päättäjien lähes irrationaalisena inflaation pelkona.

Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, jonka tehtävänä nimenomaan oli mm. Ruhrin alueen hiili- ja terästuotannon ja teollisuuden hallinnointi, jotta uutta maailmansotaa ei pääsisi syttymään ainakaan samoista syistä. Myöhemmin yhteisö laajeni kattamaan yhä useampia Euroopan valtioita ja sääntelemään uusia elämänalueita muodostaen Euroopan unionin. Viimeisin suurin kehitysaskel oli yhteinen raha ja rahapolitiikka, European monetary union.

Ja kaikesta tästä kehityksestä huolimatta taas vaaditaan suhteettoman kovia varsinkin yhdeltä maalta, Kreikalta. Ja vielä tämän yhteisön nimissä, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli kitkeä tällaiset eripurat Euroopasta, jotka olivat aikanaan osaltaan johtaneet varsinkin toiseen maailmansotaan. Ja kovimpia vaatimuksia esittää nimenomaan Saksa.

Oh, the irony. Yksi Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva kaveri huomauttikin tähän talouskriisiin liittyen, että etteköhän te eurooppalaiset taas kohta pääse lempihommaanne: tappamaan toisianne. Soitelkaa sitten apuun, kun homma on karannut käsistä. :D
 
Vilkaisin huvikseen noita tullin tilastoja. Tammi-marraskuussa 2010 viennin kokonaisarvo on ollut n. 47 mrd euroa. Tammi-marraskuussa 2011 vastaava luku on ollut n. 51 mrd euroa.

Vastaavasti tuontiluvut ovat olleet 47 mrd (2010) ja 55 mrd (2011).

Olisi ollut huolestuttavaa, jos muutokset absoluuttisissa määrissä olisivat olleet alaspäin ja Suomen suhteellinen asema olisi samanaikaisesti heikentynyt. Näinhän ei ollut tapahtunut. Kehitys absoluuttisissa määrissä on positiivinen (vuodesta 2009). Vienti oli huippuvuosina, 2006 ja 2007, 65 mrd euroa. Nyt ollaan 2005 tasolla, jolloin vienti oli 52 mrd euroa. Kovimmat kauppataseen ylijäämät Suomi repi 2000-2002 jolloin ylijäämä oli yli 10 mrd euroa per vuosi.

http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/ulkomaankauppatilastot/tilastoja/aikasarja/index.jsp

Godleyn identiteetin mukaan globaalilla tasolla rahamääräistä velkaa on aina väistämättä saman verran kuin rahamääräistä varallisuutta. Näin ollen yhden valtion näkökulmasta Godleyn identiteetti voidaan esittää muodossa:

Yksityisen sektorin rahoitustase + julkisen sektorin rahoitustase + ulkomaansektorin rahoitustase = 0

Toisin sanoen:

Yksityisen sektorin rahoitustase = - (ulkomaansektorin rahoitustase) - (julkisen sektorin rahoitustase)

Näin ollen voimme havaita, että yksityisen sektorin varallisuusasema riippuu kahdesta ulkopuolisesta seikasta: ulkomaansektorista ja julkisesta sektorista. Tämä on tärkeää ymmärtää, koska talouden vakauden ja kasvun kannalta yksityisen sektorin varallisuusaseman turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Jos yksityisen sektorin rahoitustase kääntyy tietyllä aikavälillä negatiiviseksi, tarkoittaa tämä yksityisen sektorin nettovelkaantumista. Toisin sanoen yksityinen sektori ajautuu tilanteeseen, jossa sen velat kasvavat enemmän kuin sen rahamääräinen varallisuus.

Tällainen tilanne voi epävarmoissa olosuhteissa johtaa yksityisen sektorin pyrkimyksiin vähentää velkarasitustaan. Jos yksityinen sektori vähentää velanottoaan, johtaa tämä suurella todennäköisyydellä myös kokonaiskysynnän supistumiseen, kun talouden rahavirrat vähenevät.

Kuitenkin kenties vielä vaarallisempi tilanne syntyy, jos yksityinen sektori jatkaa velkataakkansa kasvattamista nettovelkaantumistilanteessa. Tällöin talous on käytännössä ajautunut ponzi-rahoituksen tilanteeseen: positiivinen hintakehitys edellyttää jatkuvasti kiihtyvää yksityisen sektorin kokonaisvelkamäärän kasvua. Kun luotonlaajennuksen tahti lopulta hidastuu, ei kuplatalous pysy enää pystyssä, vaan edessä on iso finanssikriisi.

Tuskin kukaan väittää, että yksityisen sektorin varallisuusaseman heikentäminen olisi toivottavaa. Sen sijaan monet eivät ymmärrä, että yksityisen sektorin varallisuusaseman turvaaminen edellyttää monesti julkisen sektorin alijäämiä.

Godleyn identiteetissä esiintyvällä ulkomaansektorilla tarkoitetaan tarkastelumaan ulkopuolista maailmaa. Näin ollen ulkomaansektorin ylijäämät tarkoittavat tarkastelumaan alijäämiä. Käytännössä kyse on siis vaihtotaseen alijäämistä.

Ulkomaansektorin ollessa ylijäämäinen (eli kun tarkastelumaan vaihtotase on alijäämäinen) on julkisen sektorin rahoitustaseen oltava väistämättä alijäämäinen, jotta yksityisen sektorin varallisuusasema säilyy positiivisena. Tarkkaan ottaen julkisen sektorin alijäämän on oltava vähintään yhtä iso kuin ulkomaansektorin ylijäämän, jotta yksityisen sektorin nettovelkaantumista ei tapahdu.
Click to expand...

On myös syytä havaita, että viime aikoina Suomenkin vaihtotase on kääntynyt tappiolliseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä Suomessakin olisi tehtävä alijäämäisiä budjetteja, jotta yksityisen sektorin varallisuusasema ei heikentyisi.
Click to expand...

http://rahajatalous.wordpress.com/2012/01/23/epavakaussopimus/
 
Hmm jos Suomen vaihtotase, eli maksu+palvelutase+tulonsiirrot nettona, jää pysyvästi pakkaselle niin Suomi voi huoletta pyöräyttää alijäämäsiä budjettaja tästä iäisyyteen?
 
pååtta sanoi:
Hmm jos Suomen vaihtotase, eli maksu+palvelutase+tulonsiirrot nettona, jää pysyvästi pakkaselle niin Suomi voi huoletta pyöräyttää alijäämäsiä budjettaja tästä iäisyyteen?
Click to expand...

Toivottavasti tilanne tasapainottuu suhteellisesti, kunhan viennin määrä saadaan nousuun. Kuten sanottua, on kokonaiskuvan kannalta positiivista että absoluuttiset luvut ovat nousseet.

Mutta vastauksena kysymykseesi: Ei ainakaan siinä tapauksessa, että Suomi on edelleen eurossa ja että talouden vakaus-, kasvu-, yms. sopimukset pysyvät Euroopassa nykymallisina tai vielä kireämpinä.

Tosin ei se ylijäämäisiin budjetteihin pyrkiminenkään mitään auta, jos vaihtotase on alijäämäinen.

Liian pienet julkisen sektorin alijäämät voivat kuitenkin aiheuttaa huomattavia ongelmia jopa noususuhdanteessa, jos tarkastelumaan vaihtotase on huomattavan alijäämäinen.

Tällöin noususuhdanne perustuu väistämättä yksityisen sektorin nettovelkaantumiseen. Tilanne on kuitenkin hyvin haavoittuvainen, koska ponzi-kuplat kääntyvät usein hyvin helposti velkadeflaatioiksi. Tällaisessa tilanteessa yksityinen sektori pyrkii vähentämään velkataakkaansa, mikä johtaa alentuvien hintojen kierteeseen.

Euroalueella ponzi-perustaisesta kasvusta hyviä esimerkkejä ovat kriisitaloudet Irlanti ja Espanja. Kuvioista 1 ja 2 havaitaan, että kummankin maan budjetti oli lähes koko 2000-luvun alun ylijäämäinen. Molempia maita yhdistää myös se, että maiden vaihtotaseet olivat samaan aikaan jatkuvasti alijäämäisiä. Näin ollen talouden kasvu nojasi yksityisen sektorin alati kiihtyvään velkaantumiseen. Velkaantumisen taas mahdollisti molemmissa maissa räjähdysmäisesti kasvanut asuntokupla, joka loi kotitalouksille ja sijoittajille näennäistä turvallisuuden tunnetta.
Click to expand...

http://rahajatalous.wordpress.com/2012/01/23/epavakaussopimus/

Jos Suomessa aletaan pyrkimään ylijäämäisiin budjetteihin (leikataan oikein innokkaasti, mikä ei olisi mikään ihme, kun on oikein kamreeri presidenttinäkin) ja vaihtotase pysyy alijäämäisenä, niin on hyvin mahdollista että Suomi seuraa esimerkiksi Irlannin ja Espanjan tietä: asuntomarkkinoille puhalletaan (entisestään) kuplaa, joka lopulta puhkeaa.

Itse asiassa, kuinkakohan hyvin Suomessa nytkään kestettäisiin asuntomarkkinoilla hintojen laskua joka siis johtaisi vakuusarvojen laskuun ja mahdollisiin pankkien velallisille esittämiin vaatimuksiin lisävakuuksista?
 
Mutta eikö sinusta, vähintään silloin kun Suomi on euroalueen jäsen, alijäämäiset budjetit lopulta johda valtion joukkolainojen korkojen nousuun? Eli suo siellä, vetelä täällä.
 
Kohta saadaan taas työvoimapulaa paikattua ja Suomi nousuun. :)

Salon suurin työnantaja on Nokia 3 800 työntekijällään. Toiseksi suurin on Salon kaupunki, jolla on 3 600 työntekijää.
Click to expand...
Hiki otsalla kaupungintalolla...
 
narrisonford sanoi:
Itse asiassa, kuinkakohan hyvin Suomessa nytkään kestettäisiin asuntomarkkinoilla hintojen laskua joka siis johtaisi vakuusarvojen laskuun ja mahdollisiin pankkien velallisille esittämiin vaatimuksiin lisävakuuksista?
Click to expand...

Minusta tuntuu että koko maailman talouden kasvu on järjestelty asuntomarkkinakuplalla. Normaalisti kiinteistöt pitää poistaa taseesta enintään 20 vuodessa, yleensä 10 vuodessa. En tiedä miten asia menee pankeilla mutta ilmeisestikin pankkien ei tarvitse tehdä arvonalenemisien kirjauksia vuosittain vakuutena olevaan kiinteistömassaan. Ja koska samat pankit lainaavat rahaa pitemmillä ja pitemmillä laina-ajoilla saadaan asuntomarkkinoilla hinnat kasvamaan. Pankki A rahoittaa asunnon X jonka arvo on 100% ja siis sillä merkattu pankin vakuuksiin. Parin vuoden päästä asunto vaihtaa omistajaa ja pankki B rahoittaa asunnon. Tässä ajassa asunnon X arvo on kohonnut vaikkapa 110%. Pankki B merkkaa sen tuosta arvosta vakuuksiin. Jälleen parin vuoden päästä asunto X vaihtaa omistajaa 120% ja pankki A merkkaa asunnon tuolla arvolla vakuuksiinsa. Talous kasvoi näennäesesti mutta kasvoiko se oikeasti ?

Voiko joku selittää tällaiselle minun kaltaisella pelkässä reaalitaloudessa eläjälle että jos tämä ei ole näennäestä talouden kasvua ja itse asiassa pelkkää kuplaa niin mitä se on. Maailman varallisuus on varmaankin noin 99% osakkeissa, kiinteistöissä ja maa-alueissa. Se että osakkeita lukuun ottamatta (jonne sinnekkin alle piiloutuu kiinteistöjä ja maa-alueita) muun varallisuuden arvo kasvaisi kasvamistaan on suuri illuusio joka puhkeaa jossain vaiheessa väkisinkin :)
 
narrisonford sanoi:
Toivottavasti tilanne tasapainottuu suhteellisesti, kunhan viennin määrä saadaan nousuun. Kuten sanottua, on kokonaiskuvan kannalta positiivista että absoluuttiset luvut ovat nousseet.
Click to expand...

Valtio tekee parhaansa viennin nousun estämiseksi nostamalla veroja. Minusta viennin nousun eteen pitäisi tehdä oikeasti päätöksiä. Veikkaan, että tuo alijäämä tulee vain kasvamaan.
 
Back
Ylös Bottom