"Vuosisadan rahoitusmarkkinakriisi"

[D.Yates]

Ymmärsinkö ibnz oikein että eurobondien pääidea olisi velan hoito rahaa painamalla? No sehän kyllä passaa, se vaihtoehto tässä huolettaa että otettaisiin porukalla lainaa jota kaadetaan etelään.

 

[pååtta]

Eurobondit voisivat periaatteessa estää likviditeettiloukun johon monet euromaat vielä joutuvat (ja käytännösä jotkut ovatkin) ja helpottaa rahoitusmarkkinoiden käyttöä tavallisille säästäjille (pitää olla se varma sijoituskohde vertailukohtana). EKP pystyisi sitten kertarykäisyllä hoitamaan ison osan veloista inflatoimalla unionia (ja toisi euron korkeaa kurssia vähän alas), mutta taitaa olla klassinen talousoppi edelleen liian vahva siellä - eli austerity (velallisten rankaisu) ja price stability (vaikka uhkana on nimenomaan deflaatio).

Onhan EKP nyttenkin sekaantunut konkurssimaiden jälkimarkkinoille ja ostanut korot tietylle tasolle, minkä jälkeen ne ovat tietty ampaisseet uudelleen nousuun. Periaatteessa Kreikankin pitäisi olla turvassa, mutta EKP ei halua täyttää tasettaan kriisimaiden velkakirjoilla, sillä se vie siltä mahdollisuuden tehdä avomarkkinaoperaatioita. Miten eurobondien kanssa sitten olisi on hyvä kysymys. Tuosta Hurrin jutun taulukosta näkyy, että periaatteessa markkinat uskoneet euroalueeseen yhtenä kokonaisuutena aina Kreikan kriisiin saakka. En jaksa uskoa, että eurobondit paikkaisivat tuon "rikkoutuneen peilin", todennäköisesti se johtaisi nykyisissä ongelmamaissa saman menon jatkumiseen ja lopulta koko roskan kaatumiseen. Saksakaan ei ole itse mitenkään vähävelkainen maa.

Miten homma minusta menee käytännössä on näin: velkainflaatiovetoinen buumi--->velkadeflaatio rysäys ja sitten kierto alkaa alusta. Valtion jatkuva velkaantuminen johtaa Japanin tilanteeseen, eli annetaan niiden taantumien tulla, ne tervehdyttävät talouden vaikka kipeää tekevätkin.

 

[narrisonford]

EKP:n taseen koollehan ei sinänsä ole mitään rajoitetta. EU:n ja EMU:n institutionaalisessa rakenteessa on virheitä, jotka ovat tämän kriisin aikana tulleet kristallinkirkkaiksi. Kaikki eivät niitä toki suostu vieläkään myöntämään. Yksi suurimpia oli heti kokoonpanovaiheessa tehty päätös siitä, että valtiot joutuvat hakemaan rahoituksen markkinoilta.

Eli kun esimerkiksi Yhdysvalloissa FED rahoittaa suoraan liittovaltion toimintaa (FED-> liittovaltio), ei EU:ssa vastaavaa institutionaalista rakennetta ole lainkaan. Sen sijaan EU:ssa rahoitus joudutaan hakemaan markkinoilta (EKP-> rahoitusmarkkinat -> jäsenmaat), joka ensiksi hankkii sen rahoituksen EKP:ltä. Rahoitusmarkkinoille on annettu siis täysin poikkeuksellinen rooli kirstunvartijana. Asian voi tarkistaa esim. jostain ihan kansantaloustieteen perusopuksesta, vaikka Sutelan ja Pekkarisen sellaisesta.

Jos jokin eurobondijärjestely tai muu vastaava euroalueen ratkaisu halutaan saada toimimaan (mikä se sitten ikinä onkaan, eihän siitä ole vielä mitään tietoa) täytyy tuohon keskuspankin ja rahoitusmarkkinoiden rooliin puuttua tai muuten EMU jää edelleen strutsiksi.

 

[pååtta]

EKP:n taseen koollehan ei sinänsä ole mitään rajoitetta. EU:n ja EMU:n institutionaalisessa rakenteessa on virheitä, jotka ovat tämän kriisin aikana tulleet kristallinkirkkaiksi. Kaikki eivät niitä toki suostu vieläkään myöntämään. Yksi suurimpia oli heti kokoonpanovaiheessa tehty päätös siitä, että valtiot joutuvat hakemaan rahoituksen markkinoilta.

Eli kun esimerkiksi Yhdysvalloissa FED rahoittaa suoraan liittovaltion toimintaa (FED-> liittovaltio), ei EU:ssa vastaavaa institutionaalista rakennetta ole lainkaan. Sen sijaan EU:ssa rahoitus joudutaan hakemaan markkinoilta (EKP-> rahoitusmarkkinat -> jäsenmaat), joka ensiksi hankkii sen rahoituksen EKP:ltä. Rahoitusmarkkinoille on annettu siis täysin poikkeuksellinen rooli kirstunvartijana. Asian voi tarkistaa esim. jostain ihan kansantaloustieteen perusopuksesta, vaikka Sutelan ja Pekkarisen sellaisesta.

Jos jokin eurobondijärjestely tai muu vastaava euroalueen ratkaisu halutaan saada toimimaan (mikä se sitten ikinä onkaan, eihän siitä ole vielä mitään tietoa) täytyy tuohon keskuspankin ja rahoitusmarkkinoiden rooliin puuttua tai muuten EMU jää edelleen strutsiksi.

Todellakin on merkitystä. Jos EKP:n tase koostuu pelkästään konkurssimaiden niin sen jälkeen se on melkoisen kyvytön esim vetämään likviditeettiä markkinoilta, koska kukaan ei halua ostaa roskapapereita.

Tuosta FED:n rahoituksesta vielä sen verran, että jos FED pystyy suoraan rahoittamaan liittovaltiota niin miksi ylipäätään toissijaiset markkinat? Miksei Kreikka siirry omaan rahaan ja rahoittaa itse itseään? Asiasta oli puhetta toisessa ketjussa, mutta en kyllä oikein näe siellä kuvailemasi kuvio voisi tosiaan olla olemassa.

 

[SirMax]

Menisi nyt perkele Kreikka jo konkkaan, olisi kaikille paras vaihtoehto, kerran kirpaisee ja thats it. Toivottavasti Siilinjärven matemaattinen nero ei enää lainaa lisää rahaa Kreikkaan, sama ku antaisi mustalaiselle.

 

[Jami2003]

Aikoinaan opiskelin yrityksen kirjanpitoa lyhyen oppimäärän ja siinä oli opettajallamme helevetin hyvä slogani jonka hän monesti kertasi "mutta muistakaa että rahat ei laskemalla lisäänny." Tähän voisi lisätä vielä vanhan suomalaisen sanonnan "kannettu vesi ei kaivossa pysy".

Sama luonnonlaki on koko tässäkin paskassa. Yli varojensa elävä maa on yli varojensa elävä maa vaikka minkälaiset järjestelyt tehdään.

 

[pååtta]

Aikoinaan opiskelin yrityksen kirjanpitoa lyhyen oppimäärän ja siinä oli opettajallamme helevetin hyvä slogani jonka hän monesti kertasi "mutta muistakaa että rahat ei laskemalla lisäänny." Tähän voisi lisätä vielä vanhan suomalaisen sanonnan "kannettu vesi ei kaivossa pysy".

Sama luonnonlaki on koko tässäkin paskassa. Yli varojensa elävä maa on yli varojensa elävä maa vaikka minkälaiset järjestelyt tehdään.

Sinänsä on ihan hyvä kysymys, että voinko Kreikka selvitä jos EKP antaisi esim luvan Kreikan keskuspankille painaa euroja rahoittaakseen valtiota. Tarkoitan siis ihan häpeämätöntä setelirahoitusta, ei siis nykyistä missä EKP ostaa valtionlainoja markkinoilta ja neutralisoi rahamäärän (base moneyn) kasvun myymälle toisia arvopapereita markkinoille.

Ankarassa deflaatiossa missä pankkien antamat lainat erääntyvät ja niitä ei uusita, katoaa kierrosta aina rahaa mikä johtaa siihen, että valtiot voisivat rahoittaa itseään painamalla rahaa ja tämä ei johtaisi inflaatioon (hintamääräiseen) koska nettona M2 ja muut laajemman rahan mittarit supistuisivat edelleen. Pitemmän päälle tuo olisi kyllä melkoisen hasardi yhtälö, koska markkinapsykologia näyttelisi tuossa suurta roolia. Jos ihmiset saavat päähänsä, että kaikki tulee maksamaan huomenna enemmän kuin tänään niin luottamus rahaan voi hyvinkin kadota ja johtaa koko valuutan tuhoutumiseen.

 

[narrisonford]

En ymmärrä miksi ihmiset tekevät analogioita kotitalouksien ja valtioiden välillä.

Valtio määrittää missä valuutassa verot pitää maksaa, valtio on (muualla kuin euroalueella) kyseisen valuutan suvereeni liikkeellelaskija ja lisäksi se määrittää kirjanpitoyksikön. Valtio voisi siis periaatteessa vankeusrangaistuksen uhalla pakottaa ihmiset työskentelemään, jotta ihmiset saisivat valtion liikkeellaskemaa rahaa haltuunsa voidakseen maksaa veronsa valtion liikkeellelaskemassa rahassa. Voitko sanoa samaa kotitaloudesta, yrityksestä tms?

Tämä vaikuttaa normaalitilanteissa myös siihen mitä markkinat vaativat joukkovelkakirjojen koroilta. Markkinat tietävät, ettei valtio voi joutua maksukyvyttömäksi omassa valuutassaan. Esimerkiksi Japanin (velan suhde bkt:hen yli 200 %) ja Yhdysvaltain (velan suhde bkt:hen jotain 105%) valtionobligaatioiden korot ovat erittäin matalalla tasolla, vaikka velkaa on bruttokansantuotteeseen nähden paljon. Uudelleen: Markkinat tietävät, ettei valtio voi joutua maksukyvyttömäksi omassa valuutassaan.

Ongelmallisimmat tilanteet historiassa on nähty sellaisina hetkinä, kun valtiot ovat velkaantuneet voimakkaasti vieraassa valuutassa tai ne pyrkivät pitämään kiinteää vaihtokurssia johonkin toiseen valuuttaan, vaikka taloudet ovat täysin erilaisia (esimerkiksi EMU-järjestelmä 1970-luvulla, joka muuten sekin meni nurin - Britannia, Irlanti Ranska ja Italia joutuivat eroamaan - ja joka omasta mielestäni heijastaa aika hyvin yks yhteen nyky-EMU:n ongelmia). Lisäksi tuotantopuolen shokit ovat ajaneet hintoja ylös (esim. 1970-luvun öljyshokki) tai jossain yhteyksissä jopa pilviin (Weimarin Saksa, Zimbabwe).

Jos maassa ei ole tuotantoa tai raaka-aineiden hinnat nousevat, niin ei valtio tätä rahapolitiikallaan voi ratkaista. Sen sijaan jos ongelmat liittyvät pääosin vain taseisiin, niin tällöin sille valtion raha- ja finanssipolitiikalle todellakin on tarvetta. Ei ole mitään syytä miksi koko kansantalouden tulisi kärsiä siitä, että jotkut sektorit (yleensä pankki- rahoitusala, asuntomarkkinat, Kreikan tapauksessa myös julkinen sektori) ovat kusseet asiansa.

En näe millään, että tämä Euroopan integraatioprojekti tulee onnistumaan, jos solidaarisuus jäsenmaiden välillä todella on tätä luokkaa mitä se nyt vaikuttaa olevan. Lisäksi varsinkin päättäjätason kyvyttömyys ymmärtää, etteivät kaikki EMU:un kuuluvat valtiot voi olla ylijäämämaita on yksinkertaisesti osoitus älyllisestä jälkeenjääneisyydestä. "Mutta kun oltiin vastuuttomia". Voi vittu.

 

[narrisonford]

Todellakin on merkitystä. Jos EKP:n tase koostuu pelkästään konkurssimaiden niin sen jälkeen se on melkoisen kyvytön esim vetämään likviditeettiä markkinoilta, koska kukaan ei halua ostaa roskapapereita.

Tuosta FED:n rahoituksesta vielä sen verran, että jos FED pystyy suoraan rahoittamaan liittovaltiota niin miksi ylipäätään toissijaiset markkinat? Miksei Kreikka siirry omaan rahaan ja rahoittaa itse itseään? Asiasta oli puhetta toisessa ketjussa, mutta en kyllä oikein näe siellä kuvailemasi kuvio voisi tosiaan olla olemassa.

Pidän kiinni siitä ettei markkinoilla voi olla keskuspankkirahaa uusien valtionobligaatioiden ostoon, ellei liittovaltio (Treasury) ja FED yhdessä ole ensin kuluttaneet ja luoneet tätä rahaa talouteen.

This coordination is important because their reserve tracking and auction operations are actually just a monetary tool and NOT a fiscal financing tool. When the Treasury auctions off bonds it does so only after discussing matters with the Fed’s reserve forecasters. In essence, the government is soaking up reserves that had already been spent into existence in order to target the overnight rate. It can be no other way. Without Treasury having first spent the money into existence there is no money with which the Primary Dealers can “fund” the deficit.

This doesn’t mean auctions can’t fail. They can. But quite honestly, it wouldn’t matter all that much as the reserve drain would simply take place at a later date. The auctions are designed to succeed because they are merely targeting reserves that they KNOW are in the system. There is no red phone at Treasury that Tim Geithner uses to call China before it spends money. No red phone to Japan. There is only a phone to the Fed where reserve forecasters communicate with the Treasury and the Primary Dealers to determine the size of the necessary auctions. If the Fed were to find that there were not enough reserves in the system to settle the bond auctions, as the monopoly supplier of reserves, they would make them available. Thus, when auctions are completed the reserve drain is accomplished, Congress thinks we have “funded” our spending and we can all go along our merry way.

http://pragcap.com/resources/understanding-modern-monetary-system

Ja jatkuu:

Why does any of this matter you ask? Because once you realize that foreigners and bonds in general do not fund our spending you begin to realize that much of what your textbook taught you about our monetary system is simply not true. A government with a monopoly supply of currency in a floating exchange rate system has no solvency risk unlike a nation such as Greece which exists in a single currency system with what is essentially a foreign central bank. A government with a monopoly supply of currency in a floating exchange rate system is never revenue constrained.

The policy implications in such a system are astronomically different – particularly for a nation suffering a balance sheet recession (as I believe we are now). So, when you hear politicians and pundits talking about the national debt and our imminent bankruptcy you can be certain that they have no idea what they are actually talking about and instead are using fear mongering tactics to promote a political perspective (one that usually involves separating the middle class from its savings).

 

[pååtta]

Pidän kiinni siitä ettei markkinoilla voi olla keskuspankkirahaa uusien valtionobligaatioiden ostoon, ellei liittovaltio (Treasury) ja FED yhdessä ole ensin kuluttaneet ja luoneet tätä rahaa talouteen.

Tuo kaikki vain pohjautuu siihen oletukseen, että tosiaan ainoastaan base money kelpaa bondien ostamiseen. Kuitenkaan rahaperusta ei ole kasvanut läheskään samaa tahtia kuin liittovaltio on velkaantunut. Tuohon muistaakseni vastasit, että kun pankit lainaavat fediltä niin syntynyttä rahaa ei kirjata M0:ksi (rahaperustaksi), kuitenkaan keskuspankkireserveissä ei näy muutosta, eikä fedin tase ole paisunut.

Primary dealerit ovat tietty lainata FED:ltä rahaa ja ostaa velkakirjoja sillä, mutta entäs jos niiden kysyntä jostain syystä tyrehtyy? Eli toissijaiset markkinat eivät halua velkakirjoja enään, jokin raja tällekin on olemassa. En näe juurikaan eroa Kreikan tapauksessa, samalla tapaa Kreikan lainoilla pitäisi olla kysyntää markkinoilla aina, koska EKP voi sekaantua ja on sekaantunut bondimarkkinoille ja ostanut korot hetkeksi alas.

 

[narrisonford]

Bond issuance is a relic of the gold standard that serves only to help the Fed hit its target interest rate (a pure monetary operation to control the Fed Funds Target Rate). It can also be thought of as another form of government spending because a treasury bond is basically a savings account. Disbursements in the form of interest on US government bonds add to the budget deficit. People think this is government “debt” because Congress mandates the issuance of bonds (this is primarily due to misconception and the need for accountability), but it’s not accurate to think of the government as having “debt” when that liability is essentially issued to itself in a currency that it can willingly create. As I’ve mentioned several times before, there is no such thing as the USA not being able to pay of the liabilities which are denominated in a currency which it can create out of thin air.

http://pragcap.com/resources/understanding-modern-monetary-system

Tuo kaikki vain pohjautuu siihen oletukseen, että tosiaan ainoastaan base money kelpaa bondien ostamiseen. Kuitenkaan rahaperusta ei ole kasvanut läheskään samaa tahtia kuin liittovaltio on velkaantunut. Tuohon muistaakseni vastasit, että kun pankit lainaavat fediltä niin syntynyttä rahaa ei kirjata M0:ksi (rahaperustaksi), kuitenkaan keskuspankkireserveissä ei näy muutosta, eikä fedin tase ole paisunut.

Primary dealerit ovat tietty lainata FED:ltä rahaa ja ostaa velkakirjoja sillä, mutta entäs jos niiden kysyntä jostain syystä tyrehtyy? Eli toissijaiset markkinat eivät halua velkakirjoja enään, jokin raja tällekin on olemassa.

On mahdollista, että selitin tuon "lainata FED:iltä" osion kokonaan väärin. On mahdollista, että mitään lainaamista ei varsinaisesti tapahdu, vaan ne valtionobligaatioiden ostoon vaadittavat reservit on tulleet olemaan liittovaltion ja FED:in kulutuksen kautta.

Löysin suhteellisen yksinkertaisessa muodossa esitetyn selityksen. Kun liittovaltio kuluttaa se vain kreditoi tilejä liikepankeissa, jonka jälkeen keskuspankki kreditoi liikenpankkien keskuspankissa olevia tilejä. Näitä jälkimmäisiä tilejä (reserve accounts) primary dealerit käsittääkseni käyttävät valtionobligaatioiden ostamiseen, jolloin dollarit vaihtaa tiliä reserve accountilta securities accountille.

Tämän on muuten todennut myös itse Bernanke (en ole tosin satavarma onko tämä oikeasta asiayhteydestä):


Bondiostot ja myynnit tapahtuvat keskuspankissa olevien tilien välillä (reserve account ja securities account).

Esimerkiksi Kiinan dollarireservit joita aina hämmästellään mediassa ovat todellisuudessa vain dollareita Kiinan tilillä, joka on Yhdysvaltain keskuspankissa. Kiinan mahdollisuudet käyttää näitä varoja ovat hyvin rajalliset.

WM: You may have already reviewed the mechanics of how nations like the U.S. or the U.K. do their public spending in the conference, but let me do it very quickly. When the United States spends money that it doesn’t tax, it credits the reserve account of whoever gets that money. Now, a reserve account at the central bank is nothing more than a checking account.

Let me now use the example of China so I can combine the problem of external debt with deficit spending at the same time. China gets its dollars by selling goods and services in the United States. When China gets paid, the dollars go into its checking account at the Federal Reserve Bank, and when China buys Treasury securities, all that happens is that the Federal Reserve transfers the funds from their checking account at the Federal Reserve to their securities accounts at the Federal Reserve. U.S. Treasury securities are accounted much like savings accounts at a normal commercial bank. When they do that, it’s called “increasing the national debt”, although when it’s in their checking account it doesn’t count as national debt. The whole point is that the spending of dollars by the federal government is nothing more than the Federal Reserve Bank changing numbers off in someone’s reserve account. The person doing this at the Treasury doesn’t care if funds are in the reserve account at the central bank; it makes no difference at all, operationally. *There is no operational connection between spending, taxing, and debt management.* Operationally, they are completely distinct. And the way any government like the United States or the U.K. or Japan pays off its debt is the same: just transfer funds from someone’s security accounts back to the reserve accounts at your own central bank, that’s it. And this happens every week with hundreds of billions of dollars. None of this acts as an operational constraint on government spending. There is no solvency issue. There is no default condition in the central banks’ computer.

Now, when you get to the EU, it all changes because all this has been moved down to the national government level, and it’s not at some kind of federal level the way it is in the United States. There is no default risk for the U.S., for the U.K., or for Japan where the debt is triple that of the U.S. and double that of Greece. It is all just a matter of transferring funds from one account to another in your own central bank.

En näe juurikaan eroa Kreikan tapauksessa, samalla tapaa Kreikan lainoilla pitäisi olla kysyntää markkinoilla aina, koska EKP voi sekaantua ja on sekaantunut bondimarkkinoille ja ostanut korot hetkeksi alas.

Olen täysin eri mieltä. Ero on mielestäni radikaalisti erilainen, koska EKP:ltä jäsenmaiden joukkovelkakirjaostot on kielletty Maastrichtin sopimuksessa, kun taas FEDille liittovaltion joukkovelkakirjojen ostaminen on enemmän tai vähemmän arkipäivää!

Jos tätä ajattelee markkinoiden näkökulmasta, niin mikään ei takaa sitä, että EKP jatkossa noita ostoja tekee, joten on periaatteessa mahdollista että EKP päästäisi Kreikan defaulttiin.

Yhdysvaltain ja FED:n osalta markkinat taas tietävät ettei näin tule käymään.

http://pragcap.com/does-china-fund-our-spending

 

[pååtta]

Kaikilla pankeillahan on tilit keskuspankissa, nuo reserve accountit ovat minusta juuri noita mistä pankit lainaavat yön yli toisilleen. Tuohon lainakorkoon vaikuttaa siis juurikin tämä ohjauskorko (FED's funds rate), jota taas FED ohjaa juurikin noilla avomarkkinaoperaatioilla, eli ostaa keskuspankkirahalla bondeja markkinoilta ja myy niitä tilanteesta riippuen.

Eli minusta tilanne näyttää tältä pähkinänkuoressaan siltä, että varmaankin primary dealerit käyttävät tuota keskuspankin tiliään ostaessaan tai "huutaessaan" uusia velkakirjoja. FED voi haluessaan ostaa näiltä vanhoja bondeja pois ja ymmärtääkseni myös muutakin AAA luokiteltua tavaraa (tai sitten FED sai ostaa vain kamaa, joka on "backed by full faith and credit of the United States Federal Goverment", eli käytännössä USA:n velkakirjoja, en nyt muista) jos se kokee sen tarpeelliseksi jolloin luonnollisesti primary dealereiden keskuspankissa olevat reservit kasvavat ja se voi ostaa enemmän velkakirjoja.

En tiedä tarkasti millaiset sopimukset FED:llä on primary dealereiden kanssa, mutta ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen huutokauppa:

http://www.investonlinetrading.com/us-treasury-securities

On behalf of the government of the United States, the US Treasury issues what are known as Treasury Bonds or Bills to the marketplace of preferred banks known as the “primary dealers.” To become a primary dealer, a bank must be a large banking institution with a size and scope large enough to be one of the many member banks of the Federal Reserve System.

These member banks, or primary dealers, are required by law of the United States to buy US Treasuries at each Treasury auction. This means, that no matter how much debt is for sale at any given time, all of it must be absorbed by the primary dealers who participate in auction-style bidding for the Treasury debt.

Bids are placed on Treasuries based on the interest rate, with primary dealers bidding down the interest rates they’re willing to accept to buy a particular Treasury bond. After the firms submit their interest bids and their desired quantities, the US Treasury reviews the bids and accepts the lowest interest bids until all bonds and bills from that particular auction are sold.

 

[Kerrostalo]

Toukukuussa sivulla 58 haukuttiin taloustoimitajia tietämättömyydestä tuon EKP:n pääomittamisen kanssa. Keskuspankki ei voi mennä konkurssiin jne. Nyt kuitenkin asiasta on kirjoitettu paljon viime aikoina ja mm. Vesa Kanniainen sanoo, että EKP onjo käytännössä konkurssissa: http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110993813

Kieltämättä ajatus on hieman erikoinen, että keskuspankki voisi mennä konkurssiin, mutta toisaalta sekin toimii periaatteessa samoin säännöin kuin muutkin pankit, yritykset jne. Keskuspankkihan voi teoriassa painaa rahaa, mutta käytännössähän homma on (?) toiminut niin, että avomarkkinaoperaatioiden yhteydessä myydään ja ostetaan hieman ristiin. Lisäksi EKP:lla on rajoitteena EU eli se ei ole vain itsenäisen valtion keskuspankki. Toisaalta jos Kreikka jättää maksamatta velkansa ja EKP joutuu velkoja maksamaan, niin eikö periaatteessa olisi sama painaa rahaa kuin ottaa sitä eri maiden veronmaksajilta? Inflaatiohan on käytännössä vero. Ajatuksia asian tiimoilta?

 

[narrisonford]

Aika monta kertaa on jo sanottu, mutta kerta kiellon päälle:
EMU:ssa on valuvika.

Seinällinen tekstiä, joka selittää ongelmat:

The fundamental point to be made here is that the Euro arrangement was flawed from the beginning. Crisis was inevitable—as I have been writing since the mid 1990s.
...
Due to flaws in the set-up, it was obvious (at least to those who adopted MMT) that the original arrangement was not sustainable.
...
At one end of the spectrum of outcomes, the European Monetary Union would simply be dissolved and each nation would return to a sovereign currency. At the other end, a “more perfect union” would be created. We always argued that separating fiscal and monetary policy was the basic problem. Almost no one would listen to us. A notable exception was the economist Charles Goodhart. Now, in fall 2011, it has become common to blame the separation of monetary and fiscal policy for the crisis of the EMU. It is finally recognized that an arrangement in which monetary policy is unified under the international ECB, but fiscal policy is left to individual nations, was the primary flaw. Most economists still do not recognize, however, that it comes down to currency sovereignty. It is not just that you need unification of fiscal policy; you need a sovereign currency issuer that will take responsibility for fiscal policy. Extremely slow recognition of that problem has now dragged out the crisis for four years; and as of Fall 2011 it still is not clear that resolution is politically possible.
...
But what is interesting about the European response is that they are still clueless. While they have begun to talk about the need for linking fiscal and monetary policy at the level of the union, they do not understand currency sovereignty. As we have discussed in previous sections, a sovereign currency nation like the US can always afford to spend more and faces no solvency constraints; the size of its budget deficits or outstanding debt do not impinge on that. Deficits can be too big—inflationary—but the problem today in the US is that deficits are too small given demand gaps and Treasury debt outstanding is too small relative to domestic and global demands to save in US Dollars. So, to argue that the US is in the more precarious situation is just plain wrong.

The Euro: the Set-up of a nonsovereign currency

For the nations that have adopted the Euro, their currency is not sovereign in the sense adopted throughout this primer. To some extent, it is as if they had adopted a foreign currency—something like “dollarization” of a country that chooses to operate with a currency board based on the US Dollar. ... [However], the existence of the European Central Bank (ECB) that has the ability to act as “lender of last resort” provides some flexibility for individual nations. When a country—say, Argentina—adopts a currency board based on a foreign currency, it has no assurance (and perhaps no expectation) that the issuer of that currency (say, the US) will come to its rescue. And while the Maastricht criteria had appeared to erect strong barriers to financial rescues of troubled states, there probably always was some expectation that “bail-outs” would be provided in an emergency.

It is important to recognize the difference between a sovereign currency (defined as a floating, nonconvertible currency) and a nonsovereign currency. A government that operates with a nonsovereign currency, issuing debts either in foreign currency or in domestic currency pegged to foreign currency (or to precious metal) faces solvency risk. However, the issuer of a sovereign currency, that is, a government that spends using its own floating and nonconvertible currency cannot be forced into debt. This is something that is recognized—at least partially—by markets and even by credit raters. This is why a country like Japan can run government debt to GDP ratios that are more than twice as high as the “high debt” Euro nations (the “PIIGS”: Portugal, Ireland, Italy, Greece, and Span) while still enjoying extremely low interest rates on sovereign debt. By contrast, US states, or nations like Argentina that operate currency boards (in the late 1990s), and Euro nations face downgrades and rising interest rates with deficit ratios much below those of Japan or the US . This is because a nation operating with its own currency can always spend by crediting bank accounts, and that includes spending on interest. Thus there is no default risk. However, a nation that pegs or operates a currency board can be forced to default—much as the US government abrogated its commitment to gold in 1933.

The problem with the Eurozone is that the nations gave up their sovereign currencies in favor of the Euro. For individual nations, the Euro is a foreign currency. It is true that the individual national governments still spend by crediting bank accounts of sellers and this results in a credit of bank reserves at the national central bank. The problem is that national central banks have to get Euro reserves at the ECB for clearing purposes. The ECB in turn is prohibited from buying public debt of governments. The national central banks can get reserves only to the extent the ECB will lend them against national government debt (or other debt submitted as collateral).

What this means is that although national central banks can facilitate “monetization” to enable governments to spend, the clearing imposes fiscal constraints. This is similar to the situation of individual states in the US, which really do need to tax or borrow in order to spend. Similarly, because a nation like Greece is integrated into the Eurozone, if its government runs deficits then the central bank of Greece is likely to face a continual drain of reserves from its ECB account. This is replenished through sale of Greek government bonds in the rest of the Eurozone, reversing the flow of reserves in favor of the Greek central bank. The mechanics of this are somewhat different for US states (which, of course, do not operate with their own central banks) but the implications are similar: euro nations and U.S. states really do need to borrow.

By contrast, a sovereign nation like the US, Japan, or UK does not borrow its own currency. It spends by crediting bank accounts. When a country operates on sovereign currency, it doesn’t need to issue bonds to “finance” its spending. Issuing bonds is a voluntary operation that gives the public the opportunity to substitute their non-interest earning government liabilities, currency and reserves at the central bank, into interest-earning government liabilities, treasury bills and bonds, which are credit balances in securities accounts at the same central bank. If one understands that bond issues are a voluntary operation by a sovereign government, and that bonds are nothing more than alternative accounts at the same central bank operated by the same government it becomes irrelevant for matters of solvency and interest rates whether there are takers for government bonds and whether the bonds are owned by domestic citizens or foreigners.

Solvency questions and Ponzi finance in a nonsovereign currency

There is a further consideration. When a private entity goes into debt, its liabilities are another entity’s asset. Netting the two, there is no net financial asset creation. When a sovereign government issues debt, it creates an asset for the private sector without an offsetting private sector liability. Hence government issuance of debt results in net financial asset creation for the private sector. Private debt is debt but government debt is financial wealth for the private sector.

A buildup in private debt should raise concerns because the private sector cannot run persistent deficits. But the sovereign government as the monopoly issuer of its own currency can always make payments on its debt by crediting bank accounts—and those interest payments are nongovernment income, while the debt is nongovernment assets. Said another way, Ponzi finance is when one must borrow to make future payments. (This is the term popularized by Economist Hyman Minsky, named after Charles Ponzi, a fraudster who ran a “pyramid scheme.” A more recent pyramid scheme was run by Bernie Madoff. In Minsky’s terminology, Ponzi means that a debtor must borrow just to pay interest, which means debt grows—typically in an unsustainable manner.) For government with a sovereign currency, there is no imperative to borrow; hence it is never in a Ponzi position.

Sovereign governments do not face financial constraints in their own currency as they are the monopoly issuers of that currency. They make any payments that come due, including interest payments on their debt and payments of principal by crediting bank accounts meaning that operationally they are not constrained in terms of how much they can spend. As bond issues are voluntary, a sovereign government doesn't have to let the markets determine the interest rate it pays on its bonds either.

On the other hand, nonsovereign issuers like Greece that give up their monetary sovereignty, do face financial constraints and are forced to borrow from capital markets at market rates to finance their deficits. As the Greek debt crisis shows, this monetary arrangement allows the markets and rating agencies (or other countries in case of Greece) to dictate domestic policy to a politically sovereign country. Nonsovereign governments can become Ponzi—unable to service existing debt out of tax revenue, they must go to markets to borrow to pay interest.

Clearly such debt dynamics severely constrain the nonsovereign government. As it borrows more, markets demand higher interest rates to compensate for rising risk of insolvency. The government can easily get into a vicious spiral as it must borrow ever more to pay ever higher interest rates. Markets will cut-off credit, probably even before a true Ponzi position is reached. Orange County, California (one of the richest pieces of real estate in the US) got caught in a situation in which markets refused to lend. While Euro nations like Greece have not quite got to that point, they have required intervention by the ECB (as well as other entities that have helped provide a series of quasi-bail-outs).

While we won’t go into details, most of the so-called PIIGS got into serious trouble only because of the global financial crisis—both because tax revenue fell while fiscal demands increased but also because many of them tried to rescue their financial institutions. All of that led to rapidly growing government debts; interest rate differentials (between troubled PIIGS and stronger economies such as German, Dutch and French) exploded. The vicious interest rate dynamics set in.

Had the European governments attempted to follow the restrictions of SGP--an attempt that would most certainly fail because of the endogenous nature of budget deficits--they would not have been able to support their economies in the global crisis, possibly leading to a global or at least a continental depression. Swings of the government budget balance need to be as large as swings of investment (or, more broadly, swings of the private sector balance) so that fiscal policy can be used to counteract the business cycle.

Instead of using the government budget as a tool to create a system that is relatively stable and supports high employment, the Europeans have made low deficits the policy goal without any regard for the consequences that will have for the economy. Yet even without the SGP government spending is constrained by market perceptions of risk—precisely because these nations do not have a sovereign currency system like that of the US, the UK or Japan.

In other words, the arrangements of the EMU were not up to the task of dealing with the GFC. Now, the US did not deal well with the GFC either—but that was almost entirely due to bad policy. In Euroland, even with the best possible policy the nations individually could not deal with the problems they faced. They needed something equivalent to a central treasury (a US-style national treasury) with the ability to spend on the necessary scale. Instead, they have bumbled through, relying on a combination of half-steps by the ECB plus austerity. And that is why Euroland is in much worse shape than the US, in spite of the proclamations made by their finance ministers.

http://neweconomicperspectives.blogspot.com/2011/09/mmp-blog-16-unusual-case-of-euroland.html

 

[SirMax]

http://www.taloussanomat.fi/politii...veloista-puolet-anteeksi/201113657/12?ref=tf1 Oisko kannattanut oikeasti miettiä mitä siihen äänestyslappuun laittaa? Kiitos vitusti!

 

[jambo]

En ymmärrä miksi ihmiset tekevät analogioita kotitalouksien ja valtioiden välillä.

QUOTE]

Voin vastata tähän. Itse pidän täällä olevasta analyyttisesta ja asiaan perustuvasta talouskirjoittelusta. Kuitenkin, vaikka taloustieteilijät mielellään toisin todistelevatkin, niin kotitaloutta kuin valtioitakin ohjaavat aivan samat perusperiaatteet taloudenpidossa. Tuloja pitää olla, yli tulojen ei voi elää, velkaa ei voi olla määräänsä enempää jne. Nämä eivät muutu siitä huolimatta että valtioilla on kotitalouteen verrattuna erilaiset oikeudet ja mahdollisuudet.

Kreikka hässäkässä tämä on unohtunut ja kehitellään jotain hätäratkaisuja vaikka paskat on jo housussa, jännätään että tuleeko vielä litrut perään.

 

[takomo]

http://t.co/BCHaiRgO

 

[narrisonford]

EKP:n roolia tullaan kaiketi muuttamaan:

The package is expected to involve a quadrupling - from the current projected level of 440bn euros - in the firepower of Europe's main bailout fund, the European Financial Stability Facility (EFSF).

This would be done by putting in place an arrangement that would allow the European Central Bank (ECB) to lend alongside the fund, our editor says.

http://www.bbc.co.uk/news/business-15055713

EFSF siis toimisi näiden kaavaluiden mukaan (viimekätisenä) rahoituksenvälittäjänä eli eräänlaisena EU:n valtiovarainministeriönä omaksuen saman roolin kuin Yhdysvaltain Treasury. EFSF lainaa siis keskuspankista ja välittää sen rahoitusta tarvitsevalle EMU-maalle.

Kuulostaa ainakin tässä vaiheessa varsin hyvältä.

 

[Huppe]

Tosta vähän kauhua ilmaan:

 

[Kas-vain]

Tosta vähän kauhua ilmaan:

Pakko laittaa :wanha: kun on kaksi viestiä aikaisemmin laitettu sama pätkä :D No ei; tämä pätkä taitaa nyt kiertää ihan kaikkialla ja jengi tuijottaa sitä ihan kauhulla. Tuliko jollekkin yllätyksenä että nämä isot investointipankit ajattelevat ja toimivat näin tunteettomasti ja häikäilettömän tulosorientoituneesti? Tällä kriisillä on sama tarkoitus/lopputulos kuin millä kaikilla aikaisemmillakin kriiseillä: Varojen uusjako ja valitettavasti yleensä ne joilla on rahaa saavat suhteellisesti isomman siivun hyödystä. Raha tulee rahan luo...