"Vuosisadan rahoitusmarkkinakriisi"

Mutta niin, voisi ajatella, että pankit tulevaisuudessa kyllä osaavat kerätä isommat puskurit. Sääntelyssä on se ongelma monesti, että se sääntelee ongelmaa mitä liki kaikki osaavat jo varoa.

En ole tässä tapauksessa lainkaan samaa mieltä.

"The Glass-Steagall Act of 1933... included banking reforms, some of which were designed to control speculation. [...] Provisions that prohibit a bank holding company from owning other financial companies were repealed on November 12, 1999, by the Gramm-Leach-Bliley Act.

"The banking industry had been seeking the repeal of Glass-Steagall since at least the 1980s. In 1987 the Congressional Research Service prepared a report which explored the case for preserving Glass-Steagall and the case against preserving the act.

The argument for preserving Glass-Steagall (as written in 1987):

1. Conflicts of interest characterize the granting of credit — lending — and the use of credit — investing — by the same entity, which led to abuses that originally produced the Act.

2. Depository institutions possess enormous financial power, by virtue of their control of other people’s money; its extent must be limited to ensure soundness and competition in the market for funds, whether loans or investments.

3. Securities activities can be risky, leading to enormous losses. Such losses could threaten the integrity of deposits. In turn, the Government insures deposits and could be required to pay large sums if depository institutions were to collapse as the result of securities losses.

4. Depository institutions are supposed to be managed to limit risk. Their managers thus may not be conditioned to operate prudently in more speculative securities businesses. An example is the crash of real estate investment trusts sponsored by bank holding companies (in the 1970s and 1980s).

The argument against preserving the Act (as written in 1987):

1. Depository institutions will now operate in “deregulated” financial markets in which distinctions between loans, securities, and deposits are not well drawn. They are losing market shares to securities firms that are not so strictly regulated, and to foreign financial institutions operating without much restriction from the Act.

2. Conflicts of interest can be prevented by enforcing legislation against them, and by separating the lending and credit functions through forming distinctly separate subsidiaries of financial firms. [En tajua tuon boldatun osan pointtia?]

3. The securities activities that depository institutions are seeking are both low-risk by their very nature, and would reduce the total risk of organizations offering them -- by diversification.

4. In much of the rest of the world, depository institutions operate simultaneously and successfully in both banking and securities markets. Lessons learned from their experience can be applied to our national financial structure and regulation."

Ja pieni vilkaisu siihen mitä LTCM:n perustaja on oppinut noin 15 vuodessa...

"LTCM was founded in 1994 by John Meriwether ... Initially enormously successful with annualized returns of over 40% (after fees) in its first years, in 1998 it lost $4.6 billion in less than four months following the Russian financial crisis and became a prominent example of the risk potential in the hedge fund industry. The fund folded in early 2000. [...]

After helping unwind LTCM, Meriwether launched JWM Partners. Haghani, Hilibrand, Leahy, and Rosenfeld all signed up as principals of the new firm. By December 1999, they had raised $250 million for a fund that would continue many of LTCM's strategies—this time, using less leverage. This leverage was supposed to be USD 15 or less for every dollar of net assets.

Unfortunately, with the Credit Crisis, JWM Partners LLC has been hit with 44 percent loss since September 2007 to February 2009 in its Relative Value Opportunity II fund. As such, JWM Hedge Fund is to be shut down in July 2009."
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Monestarismi on oikeassa ja keynesiläisyys väärässä
Monetarismi voi olla jossain määrin oikeassa keynesiläisyyteen nähden, mutta mielestäni itävaltalainen taloustiede on edistyneempää molempiin nähden.

En väitä, etteikö Kanniainen voi olla varsin hyvä alallaan, mutta on hän hellyyttävän pihalla tietyistä asioista. Mm. väittää Heikki Patomäkeä poliittisen historian professoriksi. Aika mielenkiintoinen väite ottaen huomioon, että kyseiset henkilöt työskentelivät pitkään samassa rakennuksessa ja ovat varmasti törmänneet toisiinsa esim. tiedekunnan tapahtumissa tai paneeleissa.

Ja tässä muutama vastaus tuohon Kanniaisen mielipidekirjoitukseen samassa julkaisussa:

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/1757/1599

ja

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/1797/1628

Joihin Kanniainen luonnollisesti vastaa loukkaantumalla verisesti. Järki taitaa jäädä ja tunteet saa vallan, kun herra Kanniaista mennään noin suoraan kritisoimaan:

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/1852/1687

Sen sijaan, että Kanniainen olisi tosissaan rohkaistunut miettimään mikä kansantaloustieteen metodeissa on vialla (mm. tietynlainen jämähtäminen behaviorismiin, joka muissa tieteissä oli 1940-1960-luvuilla kova sana, mutta josta kansantaloustiede ei oikein ole päässyt yli) hän kuittaa asian seuraavasti:
"Taloustieteen vahvuudet suhteessa muihin yhteiskuntatieteisiin liittyvät nimenomaan sen metodisiin vahvuuksiin. Lukija osaa jättää kirjoittajien metodikritiikin omaan arvoonsa. [...]

En usko, että lukijoiden on vaikeata tehdä valintaa sen välillä, kenellä meistä on puheoikeus makrotalousteoriassa ja kenellä sitä ei voi olla. [...] Minun kanssa on turha väitellä metodeista. Tunnen ne, ja olen opettanut niitä kolmessa eurooppalaisessa yliopistossa.
Hyvä jätkä!!! :hyvä:

Omasta mielestäni taloustieteen ongelmat eivät välttämättä niinkään ole menetelmissä, vaan tietyissä epistemologisissa ja ontologisissa taustaoletuksissa liittyen esimerkiksi ihmiseen toimijana. Jonka Kanniainenkin itse asiassa huomioi tietyllä tapaa rauhoituttuaan vähän (muutama kuukausi taisi mennä): http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/2385/2221

Tosin tässäkin on taas vähän sitä makua, että taloustieteessä ei voi olla mitään vikaa, vaan vika on oikeastaan maailmassa ja ihmisissä...

Olisi muuten ihan mielenkiintoista nähdä esim. Kanniaisen ja Krugmanin välinen väittely jostain taloustieteeseen liittyvistä seikoista. Tai no, en tiedä olisiko Krugmanilla puheoikeutta Kanniaisen mielestä... Kanniainen kun on opettanut monta vuotta Etiikka ja talous -kurssia Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitoksella...
 
Hyviä vastineita, varsinkin tämä :
ja

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/1797/1628

Joihin Kanniainen luonnollisesti vastaa loukkaantumalla verisesti. Järki taitaa jäädä ja tunteet saa vallan, kun herra Kanniaista mennään noin suoraan kritisoimaan:

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/1852/1687

...

Kanniaisen vastineessa vastineeseen taas herra kokee että häntä ja tiedettään kohti koetaan tässäkin vihamielisyyttä. Voisihan tämän ajatustenvaihdon jotenkin toisinkin nähdä.. :D
 
Edit: Aiheeseen liittyen Economistin artikkeli taloustieteisiin liittyen

http://www.economist.com/opinion/displaystory.cfm?story_id=14031376

Taitaa taloustiedekin lopulta olla ihan samanlainen empiirinen tieteenala kuin fysiikka, taloudessa vaan hypoteesit testataan oikeilla ihmisillä
Totta kai taloustiede on empiirinen tieteenala. Eroja fysiikkaan on tietysti tästä huolimatta kosolti. Osa taloustieteilijöistä ja etenkin näistä "asiantuntijoista", joita netti on pullollaan, näyttää tosin uskovan, että riittää, kun teoriat on sisäisesti konsistentteja. Sehän on tunnettu "fakta", että jos taloustieteissä teoria ja todellisuus eivät kohtaa, niin vika on aina todellisuudessa. :rolleyes:
 
Totta kai taloustiede on empiirinen tieteenala. Eroja fysiikkaan on tietysti tästä huolimatta kosolti. Osa taloustieteilijöistä ja etenkin näistä "asiantuntijoista", joita netti on pullollaan, näyttää tosin uskovan, että riittää, kun teoriat on sisäisesti konsistentteja. Sehän on tunnettu "fakta", että jos taloustieteissä teoria ja todellisuus eivät kohtaa, niin vika on aina todellisuudessa. :rolleyes:

Niinpä, kun toimintaa liittyy inhimillinen aspekti niin tarkat matemaattiset mallit johtavat kyllä helposti harhaan.
 

Satuimpa selailemaan tuota sivua joutessani ja silmiini osui tämä artikkeli rahan kiertonopeudesta, mihin täälläkin keskusteluissa aina viitataan.

http://mises.org/story/2916

1. Velocity of circulation is a result, not a cause. It is commonly a passive resultant of changes in people's relative valuations of money and goods.
2. Velocity of circulation cannot fluctuate for long beyond a comparatively narrow range, because it is closely tied (except for speculation) to the rate of consumption and production.
3. V does vary with the volume of speculation, but an increased volume of speculation may accompany either rising or falling prices.
4. V is never an independent factor on the side of money, because the transfer of goods must speed up, other things being equal, to an equal amount. It is just as valid to think of the velocity of circulation of money being caused by what happens on the side of goods as by what happens on the side of money.
5. Actually it is psychological factors — desire to buy and sell, produce and consume — that determine V.
6. Monetary theory would gain immensely if the concept of an independent or causal velocity of circulation were completely abandoned. The valuation approach, and the cash holdings approach, are sufficient to explain the problems involved.
 
Miten tulee tästä taloustieteen kritisoinnista mieleen Linuxin kritiikki. Porukka haukkuu olemassaolevat teoriat ihan pystyyn, mutta unohtaa sen että jos joku linux-distribuutio tai vaikka yksittäinen ohjelma ei miellytä, voi avoimen lähdekoodin softaa muokata mieleisekseen tai kirjoittaa vaikka oman tai laatia vaikka ihan ikioman distribuution joka toimii juuri kuten käyttäjä haluaisi kritiikin kohteen toimivan.

Mars tutkijaksi kehittämään paremmintoimivia teorioita jos ei nykyiset miellytä.
 
Miten tulee tästä taloustieteen kritisoinnista mieleen Linuxin kritiikki. Porukka haukkuu olemassaolevat teoriat ihan pystyyn, mutta unohtaa sen että jos joku linux-distribuutio tai vaikka yksittäinen ohjelma ei miellytä, voi avoimen lähdekoodin softaa muokata mieleisekseen tai kirjoittaa vaikka oman tai laatia vaikka ihan ikioman distribuution joka toimii juuri kuten käyttäjä haluaisi kritiikin kohteen toimivan.

Mars tutkijaksi kehittämään paremmintoimivia teorioita jos ei nykyiset miellytä.

njaa

http://www.dailyreckoning.com.au/de...unking-the-velocity-of-money-myth/2009/01/15/

Fisher adopted the idea of velocity in his dubious formulation MV=PT (where M is the supply of money, V is its velocity of circulation, P is the general price level and T is the volume of trade).

Both the mechanistic quantity theory and Fisher's equation have long since been refuted. No credible economist takes either of them seriously. But the idea of the velocity of money has survived, nevertheless, and today it's a pain in the neck
 
Miten tulee tästä taloustieteen kritisoinnista mieleen Linuxin kritiikki. Porukka haukkuu olemassaolevat teoriat ihan pystyyn, mutta unohtaa sen että jos joku linux-distribuutio tai vaikka yksittäinen ohjelma ei miellytä, voi avoimen lähdekoodin softaa muokata mieleisekseen tai kirjoittaa vaikka oman tai laatia vaikka ihan ikioman distribuution joka toimii juuri kuten käyttäjä haluaisi kritiikin kohteen toimivan.

Mars tutkijaksi kehittämään paremmintoimivia teorioita jos ei nykyiset miellytä.
Tähän liittyen on varmaan syytä selventää paria aikaisempaa postaustani tähän ja muihin threadeihin. Eli mulla ei ole mitään sellaista luuloa, ettei taloustieteet olisi oikeita tieteitä. Taloustieteissä on tehty ja tehdään hyvää tutkimusta, jonka avulla on saavutettu ja saavutetaan yhä parempaa ymmärrystä monista sosiaalisista ilmiöistä.

Se, mikä minua ja ymmärtääkseni monia muitakin täällä jurppii, on se kun markkinafundamentalistit (joihin sinäkin taidat kuulua?) toistelevat sokeana mantraa, että kaikki ongelmat johtuvat sääntelystä, ja jos sääntelystä vain luovuttaisiin, niin kaikki olisi paremmin. Ja tätä perustellaan höpisemällä jostain täydellisesti kilpailluista ja täydellisesti informoiduista markkinoista, jotka ovat markkinafundamentalistien suosimien matemaattisten mallien taustaoletuksena. Täysin sivuuttaen sen seikan, että tällaisia markkinoita tai mitään läheskään niiden kaltaista ei ole koskaan missään ollut eikä tule olemaan. Lisäksi sitten vielä esim. rationaalisuutta koskevat epärealistiset oletukset, niin ollaan jo valovuosien päässä mistään inhimillisestä todellisuudesta.

Taloustieteen mainstreamissahan nämä ongelmat nimen omaan tiedostetaan. Eli vika ei ole taloustieteissä, vaan Pakkiksen talousasiantuntijoiden sokeudessa todellisen maailman ja klassisen taloustieteen mallien perustavanlaatuisille eroille.
 
http://www.businessinsider.com/henry-blodget-niall-ferguson-paul-krugman-is-wrong-2009-6
Ferguson argues that rates are rising because the US is planning to borrow at least $10 trillion over the next 10 years (which we can't afford to do). Krugman says rates won't rise no matter how much we spend because there's a "global savings glut."

En nyt oikein ymmärrä miksi Krugman ylipäätään sai Nobelin. Hänhän oikeastaan väittää, että USA:lle on melkeinpä ilmainen lounas tarjolla.

Of course, Mr Krugman knew what I meant. “The only thing that might drive up interest rates,” he acknowledged during our debate, “is that people may grow dubious about the financial solvency of governments.” Might? May? The fact is that people – not least the Chinese government – are already distinctly dubious. They understand that US fiscal policy implies big purchases of government bonds by the Fed this year, since neither foreign nor private domestic purchases will suffice to fund the deficit.

Niinpä. Kauankohan Kiina ja muut aikovat rahoittaa USA:ta (ja muita elvyttäjiä) ennenkuin tulevat siihen johtopäätökseen, että nyt saa riittää vaikka kuinka kirpaisisi.
 
http://www.businessinsider.com/henry-blodget-niall-ferguson-paul-krugman-is-wrong-2009-6

En nyt oikein ymmärrä miksi Krugman ylipäätään sai Nobelin. Hänhän oikeastaan väittää, että USA:lle on melkeinpä ilmainen lounas tarjolla.

Niinpä. Kauankohan Kiina ja muut aikovat rahoittaa USA:ta (ja muita elvyttäjiä) ennenkuin tulevat siihen johtopäätökseen, että nyt saa riittää vaikka kuinka kirpaisisi.

Voin kertoa miksi sai: hän sai Nobelin mm. NTT:tä koskevasta tutkimuksestaan.

Ehkä vähän liioittelua sanoa Krugmanin väittävän, "että USA:lle on melkeinpä ilmainen lounas tarjolla." Krugman huomioi varsin selvästi velanotosta valtiontaloudelle aiheutuvat ongelmat.

Tuota Ferguson-Krugman-keskustelua käytiin touko-kesäkuun tienoilla.

Pointtinahan tuossa elvytyspolitiikassa on ollut, että julkisella velanotolla ja kulutuksella yritetään kompensoida kutistuvaa yksityistä sektoria. 1930-luvun laman opetuksiahan oli, että budjettivajeiden karsiminen (FDR:n toimesta) deflationarisessa taloustilanteessa johtaa katastrofaalisiin lopputuloksiin.

But don't take my word for it:

Joe Nocera writes about Thursday’s New York Revie/PEN event on the economy, but fails to mention what I found the most depressing aspect of the whole thing: further confirmation that we’re living in a Dark Age of macroeconomics, in which hard-won knowledge has simply been forgotten.

What’s the evidence? Niall Ferguson “explaining” that fiscal expansion will actually be contractionary, because it will drive up interest rates. At least that’s what I think he said; there were so many flourishes that it’s hard to tell. But in any case, this is really sad: John Hicks knew far more about this in 1937 than people who think they’re sophisticates know now.

In any case, I thought it might be useful to re-explain why our current predicament can be thought of as a global excess of desired savings — which means that fiscal deficits won’t drive up interest rates unless they also expand the economy.

Here’s what I imagine Niall Ferguson was thinking: he was thinking of the interest rate as determined by the supply and demand for savings. [...]

So what determines the level of GDP, and hence also ties down the interest rate? The answer is that you need to add “liquidity preference”, the supply and demand for money. In the modern world, we often take a shortcut and just assume that the central bank adjusts the money supply so as to achieve a target interest rate, in effect choosing a point on the IS curve.

Which brings us to the current state of affairs. Right now the interest rate that the Fed can choose is essentially zero, but that’s not enough to achieve full employment. As shown above, the interest rate the Fed would like to have is negative. That’s not just what I say, by the way: the FT reports that the Fed’s own economists estimate the desired Fed funds rate at -5 percent.

[...]

In effect, we have an incipient excess supply of savings even at a zero interest rate. And that’s our problem.

So what does government borrowing do? It gives some of those excess savings a place to go — and in the process expands overall demand, and hence GDP. It does NOT crowd out private spending, at least not until the excess supply of savings has been sopped up, which is the same thing as saying not until the economy has escaped from the liquidity trap.

Now, there are real problems with large-scale government borrowing — mainly, the effect on the government debt burden. I don’t want to minimize those problems; some countries, such as Ireland, are being forced into fiscal contraction even in the face of severe recession. But the fact remains that our current problem is, in effect, a problem of excess worldwide savings, looking for someplace to go.

http://krugman.blogs.nytimes.com/20...ce-loanable-funds-and-niall-ferguson-wonkish/

Krugman ym. yrittävät keksiä ratkaisuja ulos talouskriisistä. Right-wing-taloustieteilijöiden anti tähän on ollut a) kritisoida näitä ratkaisuja b) esittää ratkaisuja kriisiin, joita ei voi kuvailla muulla sanalla kuin "nerokas" (antaa markkinoiden hoitaa ja/tai leikataan ylimpien tuloluokkien verotusta... mutta hetkinen, tätä samaa logiikkaahan ne tuputtavat AINA, huolimatta siitä missä tilassa talous on...).
 
Olipa hienoja linkkejä Sft:ltä (taas kerran misesiä...), joissa kaivellaan vanhoja tekstinpätkiä ja pyritään osoittamaan niillä, että Krugman oli yksin syyllinen asuntokuplaan ja sitä seuranneeseen lamaan. :thumbs: Kannattaa lukea, varmasti nousee ÄO noiden avulla. Noita samoja tekstinpätkiä kaivellaan kaikissa right-wing blogeissa, kun ei muuta osata.

Kuten yllä sanoin, ei tuolla right-wing porukalla riitä rahkeet muuhun. Tässä ainoa pätkä, jossa yritetään vähän miettiä lamaa:

However, the real reason we're in a depression is because businesses and individuals borrowed too much and invested it poorly. [WAU, intellektuellit tykittää!] Economist Murray Rothbard explained that a depression is the recovery stage: "The liquidation of unsound businesses, the 'idle capacity' of the malinvested plant, and the 'frictional' unemployment of original factors that must suddenly and en masse shift to lower stages of production — these are the chief hallmarks of the depression stage."

Mites tuo teoria toimii siinä vaiheessa, kun nurin menee täysin elinkelpoisia yrityksiä, joiden kassavarat eivät vain riitä pyörittämään day-to-day bisnestä? Vai ovatko nämä kaikki täysin kelvottomia yrityksiä, jotka joutuvat vain menemään nurin "for the greater cause"? Voin luvata, että tulisi aika tuhottomasti lisää konkursseja ellei tähän lamaan puututtaisi julkisen vallan taholta. Ai niin, mutta konkurssithan vain tervehdyttävät taloutta tuon teorian mukaan... Työttömyyskorvauksethan maksaa Jumala, eivätkä veronmaksajat.

Vrt. 1990-luvun lama. On arvioitu, että jos markka olisi devalvoitu ajoissa olisi konkurssien määrä ollut huomattavasti pienempi ja työttömiä 100 000 vähemmän. Ja nämä firmat eivät varmasti olleet kaikki elinkelvottomia, jotka tuolloin menivät nurin. Niiden kilpailukyky ulkomaisia firmoja vastaan muodostui vaan mahdottomaksi markan liian vahvan ulkoisen arvon takia.
 
Back
Ylös Bottom