Kannattaa lukea tuo tuolta Krugmanin blogista, koska se sisältää paljon mm. linkkejä.
http://krugman.blogs.nytimes.com/2009/06/18/hanging-tough-with-keynes/
Itse leipä:
Haluaisin kysyä Krugmanilta:
-Kuinka vaurastuminen tapahtuu? Tapahtuuko se tuhlaamalla vai säästämällä?
-Kuinka pankki saa rahaa, jota lainata eteenpäin? Siten, että ihmiset laittavat rahaa pankkiin sisään, vai niin että he nostavat rahat ulos?
-Onko olemassa taho, jonka lainanottokyky on RAJATON? Onko tämän tahon nimi USA:n valtio?
-Mikäli vastaus ylempään kysymykseen on ei, niin kuinka monta tuhatta miljardia on USA:n valtiolla varaa velkaantua, ilman että korot nousevat joko inflaatio-odotusten tai maksuhäiriön pelossa?
-Onko Krugmanin mielestä hyvä asia että tasavallassa äänestäjien edustajat jättävät äänestäjien mielipidettä kuulematta? Ja jos näin on, niin missä kaikissa asioissa (vajetuhlauksen lisäksi) kansalaisia olisi suojeltava itseltään?
Sitten kysyisin vielä:
-Eikö Krugmania huolestuta se, että julkisen sektorin rahan lainaaminen ajaa pääomaa pois yksityissektorilta (ns. crowding out -ilmiö)?
-Käsittääkö hän sen, että julkinen kulutus on AINA pois yksityispuolen kulutuksesta, sillä ainoa tulonlähde julkiselle sektorille on yksityissektori? Kun tämän käsittää, ymmärtää myös sen, minkä vuoksi ihmiset ovat niin huolissaan valtion velkaantumisesta. He tietävät sen, että HE joutuvat maksamaan tämän tuhlaamisen tulevaisuudessa ja hoitamaan myös velkojen korot.
-Mikäli julkinen sektori menettää luottokelpoisuutensa, johtaa tämä vakaviin poliittisiin ja taloudellisiin seuraamuksiin. Mitä tapahtui Argentiinassa? Entä Zimbabwessa? Eikö ole tärkeämpää huolehtia siitä, että kukaan ei kuole nälkään, kuin murehtia sitä että kaikki epäonnistuneet rikollispankkiirit saavat ennätysbonuksensa?
Uskon itse, että Krugman vastaisi moniin näistä kysymyksistä väärin. Lapsikin ymmärtää sen, mitä Keynesiläiset eivät koskaan tule ymmärtämään: Että vaurastuminen tapahtuu vain säästämällä ja tuottamalla enemmän kuin kuluttaa. Tämä ei ole kovin monimutkainen käsite ymmärrettäväksi. Paitsi tietysti jos hautaa itsensä hokkuspokkuskaavoihin ja monimutkaiseen käsitesanastoon... Silloin ikiliikkujakin näyttää mahdolliselta, vaikka termodynamiikan perussääntö sanookin toisin.
Ihmiset alkavat kyllä kuluttamaan sitten, kun he tuntevat olonsa riittävän turvalliseksi. Ei siihen tarvita mitään stimuluksia, vaikka prosessia voitaisiinkin nopeuttaa valtion puolesta esim. leikkaamalla verotusta. Stimuluksien aika on vasta sitten, kun vanha huono velka on poistunut systeemistä ja rakenteelliset ongelmat korjattu. Muussa tapauksessa stimuluksen vaikutus on päinvastainen kuin tarkoitus on: Syitä on monia, mutta pääasiasiassa ongelmana ovat...
...Tulevaisuuden ryövääminen menneisyyden ylläpitämiseksi. Valtaosa julkisen sektorin ottamasta lainasta käytetään estämään epäonnistuneiden dinosaurusten tekohengittämiseen.
...Raha siirretään ehjästä taskusta reikäiseen taskuun. Eli yksityissektorilta julkiselle sektorille. Jokainen sentti jonka valtio tuhlaa on pois yksityisestä kulutuksesta, paitsi että kyse on negatiivisen summan pelistä, sillä korot on maksettava.
...Vaikka investointeja tehtäisiin osin kannattavasti (rapaisen infrastruktuurin korjaaminen, jonkin mullistavan teknologisen projektin käynnistäminen, terveydenhuoltojärjestelmän uudistaminen jne.), niin nämä investoinnit ovat pieniä verrattuna zombie-instituutioiden saamiin rahamääriin, ne ovat myös väliaikaisia, lisäksi - ja ehkä tärkein syy on että - keskusjohtoinen ylhäältä alas järjestelmä on tehoton investoimaan verrattuna hajautettuun alhaalta ylös järjestelmään. Meillä on selvät todisteet tästä. Verrataan markkinataloutta ja sosialismia. Kumpi synnyttää yleistä hyvinvointia enemmän pitkällä tähtäimellä?
Tosiasia on se, että syy kärsimyksiimme on menneiden vuosikymmenten holtittomassa talous- ja rahapolitiikassa. Emme voi nousta taloudellisesta kärsimyksestä ennen kuin olemme tehneet tilit menneisyyden kanssa selväksi. Tämä onnistuu vain poistamalla vanha huono velka pois ja vähentämällä systeemin kokonaisvelkavipu pitkällä tähtäimellä kestävälle tasolle. Valitettavasti tervehdyttävä prosessi on kivulias ja siihen kuuluu olennaisena osana heikkojen yritysten ja pankkien konkurssi ja massatyöttömyys näiden konkurssien seurauksena. Yritykset estää tai viivästyttää tämä luonnollinen paraneminen pahentavat ongelmaa ja pitkittävät kärsimystä.
Mikäli Krugman on oikeassa ja USA:n valtio (ja muut valtiot) voivat juoksuttaa vajeitaan ilman että crowding out ilmiö tapahtuu, johtaa se kokonaisvelkataakan kasvamiseen. Prosessin päätyttyä olisimme vielä pahemmin pulassa kun aiemmin.
Mikäli crowding out ilmiö tapahtuu, johtaa se yksinkertaisesti siihen, että yksityissektorin velat siirretään julkiselle sektorille ja koska velan kokonaismäärä on niin suunnattoman suuri ja kestämätön kansantuottoon nähden, johtaa se valtion luottokelpoisuuden romahtamiseen. Tarkoitan tällä sitä, että esim. USA:n valtionvelan kaksinkertaistuminen ei riittäisi estämään deflaatiota, mutta sen sijaan se johtaisi merkittävään korkojen nousemiseen koska sentasoinen velan määrä ja velkaantumisen nopeus nostaa maksuhäiriöriskin kriittiselle tasolle.
Kaikessa tapauksessa siis merkittävä (esim. >10000 miljardia USA:n tapauksessa) velkaantuminen voi johtaa valtion vararikkoon ja pienemmistä määristä puhuttaessa kyse on lähinnä ajan ostamisesta.
En sinänsä vastusta sitä, että valtiot investoisivat rahaa asioihin, jotka ovat edes jotenkuten järkeviä. Esim. infrastruktuurin parantaminen, vanhojen järjestelmien uudistaminen jne. Tällöin talouspolitiikka toimisi tosiasiallisesti sosiaalipolitiikan välineenä, kun työttömyyskorvausten sijaan maksettaisiin ihmisille palkkaa työstä jota he tekevät. Varsinaista stimulointia en tekisi, ennenkuin kokonaisvelkataakka on palannut pitkän tähtäimen keskiarvotasolle. Eli en kusisi tuuleen. Kun stimuloinnin aika tulee, kohdentaisin sen veronkevennyksiin ja parantamaan yrittäjien mahdollisuuksia, esim. tarjoamalla heille edullista lainaa. Koko ajan kuitenkin varoisin velkaannuttamasta valtiota merkittävästi ja stimulointi olisi väliaikainen ratkaisu.
Kuinka pihalla joku ihminen voi olla? En tarkoita pååttaa, vaan tuota Mishiä.
