Sääntely sinänsä ei johtanut talouskriisiin, vaan valtioiden ja keskuspankkien epäsymmetrinen talous- ja rahapolitiikka. Meillä olisi pitänyt olla syvä taantuma teknokuplan jälkeen, mutta se estettiin avaamalla rahahanat ja laskemalla rahan hinta hyvin alas. Halpa raha oli polttoaine, joka mahdollisti kaiken muun. Tästä syystä Greenspan on suurin syyllinen nykyiseen lamaan.
Epäsymmetrisyys jatkui valtion budjettitasolla. Bush juoksutti vajeita, alensi suurituloisten veroja ja kävi sotaa. Hallituksen ideologia oli näennäisesti vapaa markkinatalous, käytännössä markkinataloutta kuitenkin manipuloitiin vastuuttomalla taloudenpidolla.
Emme voi päästää Clintoniakaan pälkähästä. Hänen aikanaan vanhoja säännöksiä poistettiin, mikä lisäsi jälleen epäsymmetrisyyttä ja johti käytännössä suurempiin vipukertoimiin investointipankeilla ja muilla finanssialan toimijoilla.
Kun 9/11 tapahtui, nostettiin Amerikassa shoppailu isänmaalliseksi kunnia-asiaksi. Ja kuluttajat ryntäsivät innokkaasti kauppoihin, ja kiinteistömarkkinoille.
Viimeiseksi lähti käsistä ihmisten realiteetit. Syntyi massapsykoosi, mania, joka kohdistui kiinteistömarkkinoille. Yhtäkkiä olimme taas "uudessa taloudessa", jossa asuntojen arvot nousevat ikuisesti. Ihmiset ottivat HELOC (home equity line of credit = asunnon arvon noustessa voi noussutta arvoa vastaan ottaa lainan) lainoja päästäkseen käsiksi asuntojensa paperivoittoihin. He käyttivät kaikki nämä rahat kulutukseen - lomamatkat, autot, kotiteatterit jne. Kukaan ei miettinyt mitä tapahtuisi kun asuntojen hinnat väistämättä kääntyisivät laskuun.
Siinä sivussa meillä on ollut kaikenmaailman Madoffeja, jotka toimivat impotenttien valvojien silmien alla. Madoff ei tehnyt yhtään kauppaa 13 vuoteen, pyöritti 50 miljardin ponzia ja SEC:tä oltiin varoitettu useaan otteeseen epäilyttävästä toiminnasta. Eli vaikka säännöt olisivat olleet olemassa, niitä ei valvottu.
Markkinafundamentalismi ei toimi, mikäli samalla toisella kädellä lappaa rahaa systeemiin lisää ja tekee kaikkensa kannustaakseen talousjärjestelmää toimimaan mahdollisimman vastuuttomasti.
Nyt kaikki illuusiot markkinafundamentalismista ovat kadonneet, ja olemme siirtyneet toiseen ääripäähän. Nyt meidän on sosialisoitava tappiot, pelastettava spekuloijat, pankit ja vastuuttomat velalliset koska vaihtoehto olisi "liian kauhea."
Here's a news flash: Olemme tässä tilanteessa koska emme suostuneet nielemään tiukkaa lääkettä edellisellä kerralla. Keynesiläisen stimulointipolitiikan vuoksi olemme tässä jamassa. Greenspan löysi "vian systeemistä." Nyt on vihoviimeinen mahdollisuus puristaa mätä systeemistä. Valitettavasti tämä tarkoittaa systeeminlaajuista likvidaatiota ja konkurssien aaltoa.
Sillä ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta, ovatko jotkut olleet vastuullisia ja säästäväisiä. Keskimääräinen velkataakka ratkaisee. Keskimäärin velkaa on aivan liikaa ja sen velan on kadottava.
Esim. Jos 60% ihmisistä on valtavasti velkaa, niin että kokonaisvelkamäärä on 200% GDP:stä ja 40% ihmisistä ei ole yhtään velkaa, joutuisi 40% ottamaan tuon 60% velkataakan harteilleen ja kokonaisvelkamäärä olisi silti 200%. Mikään ei olisi muuttunut, ainoastaan velalliset olisivat vaihtaneet osia säästäväisten kanssa.
Vuonna 2000 velkaa oli liikaa, minkä vuoksi olisimme tarvinneet säästäväisyyttä (ja mahdollisesti deflaation) ja sen mukanaan tuoman pahan taantuman. Sen sijaan valtiot ja keskuspankit päättivät että tätä luonnollista korjausprosessia ei saa päästää tapahtumaan, ja yksityisen velan määrä kasvoi vielä enemmän, ennennäkemättömälle tasolle.
Nyt Krugmanit sun muut ehdottavat että toistaisimme prosessin. Mutta valitettavasti heidän keinonsa inflatoida uusi, isompi velkakupla ei onnistu. Tai pikemminkin voisi sanoa että onneksi. Tiedossamme olisi vain entistä pahempi tärviö.
Tällä hetkellä ihmiset eivät halua ottaa lainaa, koska he ovat tulleet järkiinsä. He eivät halua tehdä taloudellista itsemurhaa, toisin kuin idioottimaiset edustajansa valtion johdossa. Lainanottohalu on tyrehtynyt ja sen tilalle on tullut säästäväisyys. Vaikka pankit haluaisivat lainata keskuspankin injektoimat rahat eteenpäin, he eivät voi sulloa rahaa kuluttajien kurkusta alas väkipakolla. Ja joka tapauksessa pankit eivät ole järin innokkaita lainaamaan rahaa kuluttajille, jotka ovat ylileveroituneita, kohtapuoliin työttömiä ja joiden kaikki varallisuus on menettänyt puolet arvostaan - osakkeet, asunnot jne. Lainaisitko sinä miljoonan pummille? Vaikka saisit itse lainattua tuon miljoonan nollakorolla keskuspankilta? Vastaus on täysin yksiselitteinen. Siksi rahan kiertonopeus laskee ja Fedin printtausoperaatiot ovat tuloksettomia.
Keynesiläisyys vetää puoleensa poliitikkoja kuin paska kärpäsiä. Se antaa heille mahdollisuuden teeskennellä että he tekisivät tilanteelle jotain. Kukaan ei sano: "Olemme kusessa koska meillä näytti menevän niin hyvin. Nyt on eilispäivän känneistä maksettava krapulan muodossa." Sen sijaan sanotaan "nyt täytyy valtion tukea pulaan joutuneita ja stimuloitava talous uuteen nousuun." Se kuulostaa hyvältä mediassa ja saa poliitikot näyttämään empaattisilta. Valitettavasti järjellisen toiminnan kanssa tuolla ei ole kauheasti tekemistä.
Minusta Keynesiläisellä stimuloinnilla voi olla paikkansa, mutta vasta sitten kun kokonaisvelkataso on pudonnut historiallisesti kestävälle tasolle ja pääosa likvidaatiosta on tapahtunut. Tällöin taloudella on potentiaalia kasvaa, mutta ihmisten pessimismi estää kulutuksen ja investoinnit. Tällöin valtion stimulus voi toimia muuttaakseen ihmisten psykologisen suhtautumisen toiveekkaammaksi. Ajatellaan vaikka II Maailmansotaa. Se oli onneton tapahtuma, mutta sotaponnistukset siivittivät taloutta uuteen nousuun - ja tämä nousu lähti kestävältä pohjalta koska mätä huonojen lainojen ja investointien muodossa oli puristunut pois systeemistä.
Emme ole vielä tuossa pisteessä. Deflaation on annettava tapahtua. Pankkien on annettava kaatua ja niiden varallisuus on jaettava terveiden ja vakavaraisten tahojen haltuun. Ylivelkaantuneiden ihmisten ja yritysten on annettava mennä konkurssiin.
Nousukauden alettua valtioiden on ruvettava vähentämään velkataakkojaan ja saatava budjetit ylijäämäisiksi. Tämä hidastaa talouden nousua, mutta on välttämätöntä pidemmän päälle. Tämä on Keynesiläisyyden toinen puoli, jonka poliitikot haluaisivat unohtaa. Tarkoittaahan taloudellinen kurinalaisuus menojen leikkausta. Ja kenet viimeksi valittiin vaaleissa sen pohjalta, että hän lupasi leikata valtion menoja?
Tässä erään ajattelijan pessimistinen näkemys:
"A democracy cannot exist as a permanent form of government. It can only exist until the voters discover that they can vote themselves largesse from the public treasury. From that moment on, the majority always votes for the candidates promising the most benefits from the public treasury with the result that a democracy always collapses over loose fiscal policy, always followed by a dictatorship. The average age of the world's greatest civilizations has been 200 years.
Great nations rise and fall. The people go from bondage to spiritual truth, to great courage, from courage to liberty, from liberty to abundance, from abundance to selfishness, from selfishness to complacency, from complacency to apathy, from apathy to dependence, from dependence back again to bondage."
-Alexander Fraser Tytler
Eikö tuo sopisikin kuin nyrkki silmään kuvaamaan keskimääräistä länsimaalaista kansanvaltaa? Onneksi me suomalaiset opimme kovan läksyn viime lamasta ja hallituksemme on harjoittanut kurinalaista talouspolitiikkaa. Suurimmassa osassa maailman maita tilanne on paljon huonompi.