Voi kun Suomessakin nähtäisiin joskus vastaavanlaista väittelyä taloudesta televisiossa. Harvoja ovat olleet ne hetket.
http://firedoglake.com/2009/02/22/p...george-will-finally-lose-it-and-pull-a-novak/
Aika mielenkiintoinen pätkä. Elikkä katsotaanpa ymmärsinkö oikein mitä tuossa sanottiin. Vapaasti suomentaen:
George Will: Pääomaa on rajallinen määrä. Kun useat valtiot yhtä aikaa ottavat lainaa, nousevat korot tasapainottamaan kysyntä/tarjonta suhdetta. Mitä enemmän USA ottaa lainaa, sitä korkeammalle korot nousevat.
Paul Krugman: Olen eri mieltä. Maailmassa on paljon vapautunutta pääomaa, koska kukaan ei halua investoida. Pääoma pakenee yksityiseltä sektorilta. Valtio "kierrättää" tämän pääoman takaisin talouteen lainaamalla ja investoimalla silloin kun yksityinen sektori ei voi.
Will: Luottamuksen palattua haluamme pääoman palaavan takaisin yksityiselle sektorille.
Krugman:...Ja silloin valtio vähentää vajeitaan.
Mietin tässä pääni puhki, että missä tuo kiista nyt sitten on. Miksi ja mistä Krugman on eri mieltä Willin kanssa? Minusta Willin argumentti korkojen nousemisesta on täysin oikea ja viime kuukausina USA:n valtion 10-vuoden velkakirjojen korot nousivat 2% pinnasta lähes 3%:iin, vaikkakin ovat viime aikoina taas laskeneet sijoittajien paetessa USA:n velkakirjoihin, vahvistaen Willin argumenttia. Samalla kuitenkin pako 'turvasatamaan' näyttää vahvistavan Krugmanin argumenttia siitä, että USA:n valtio voi ottaa lainaa silloin kun muut eivät voi.
Onko tässä jokin paradoksi? Onko USA:n valtiolla tarjota USA:n taloudelle "ilmainen lounas" matalien korkojen ja itsensä takaisin maksavien stimulusten ja investointien kautta?
Will sivusi videon lopussa argumenttia tätä vastaan, mutta valitettavasti se sivuutettiin Keynesiläisellä olankohautuksella. Eli...luulen että se, mitä Will yritti sanoa, oli että USA:n valtion velkakirjamyynnit ajavat pääomaa pois yksityiseltä sektorilta. Kilpailevathan USA:n bondit yritysten ja pankkien bondien kanssa samoista sijoittajista loppujenlopuksi. Krugman taas väittää ymmärtääkseni että sijoittajat eivät sijoita yksityiselle sektorille nyt kuitenkaan, hamstraten käteistä, jolloin "käteistä vastaavat" sijoitusinstrumentit jotka USA:n valtio takaa ovat parempi vaihtoehto.
Mutta, hamstraavatko ihmiset, yritykset ja pankit käteistä, piilottaen setelit sukanvarteen? Vai maksavatko he olemassaolevia lainoja takaisin, yrittäen vähentää historiallisesti liian suurta velkavipuaan vaikeassa taloudellisessa ympäristössä? Onko noilla eroa?
Keynesiläisten teoria on, että nousukaudella valtio pitää budjetin ylijäämäisenä ja taantumassa alijäämäisenä, teoriassa tasoittaen taloussyklin vaihteluita.
Meillä on ongelmana nyt se, että nousukaudella USA:n valtion budjetti on ollut pahasti alijäämäinen. USA on velkaantunut. Sen pitäisi ottaa nyt paljon lisää velkaa, "tasoittaakseen" käsistä päässyttä talouden romahdusta. Kuinka paljon?
Julkinen velka on kasvanut viime kuukausina valtavasti. Se on nyt lähelle 80% USA:n GDP:stä. En tiedä mitä yksityiselle velalle on tapahtunut, luulen sen määrän laskeneen. Pointti on, että yksityisen sektorin velan määrä on nyt historiallisen korkealla tasolla. Näin korkealla tasolla se ei ole ollut ikinä. Tämä velan määrä on kestämätön. Se pitää maksaa takaisin tai sen pitää tuhoutua konkurssien kautta.
Historiallinen yksityissektorin velan määrä on jossain 100 ja 200% välillä GDP:stä. Sanotaan vaikka 150%. Laskeakseen tähän, pitää velkaa maksaa takaisin (tai tuhoutua) n. 50% nykytasosta, eli n. 150% GDP:stä tai $21 biljoonaa. Jotta kokonaisvelan määrä pysyisi samana, eli estettäisiin deflaatio, olisi USA:n valtion velan kasvettava nykyisestä 11 biljoonasta 32 biljoonaan - 190% lisäys tai sanotaanko suomeksi lähes kolminkertaistuminen. USA:n valtion tulisi myydä velkakirjojaan 21 biljoonan edestä.
Katsotaanpa mitä japanilaiset koekaniinimme saivat aikaiseksi Keynesiläisellä stimulointipolitiikalla:
Japanilaiset kuluttajat rupesivat säästämään ja valtio tuhlaamaan. Lopputuloksena oli vuosikymmenen - tai pikemminkin kahden - mittainen disinflaatio ja taantuma. Kauheasti siltoja ja teitä rakennettiin, pankkeja pönkitettiin ja kaikki säädylliset ja säädyttömät Keynesiläisten opit käytettiin. Ja loppujenlopuksi Japanin kokonaisvelan määrä kasvoi 1990-luvun alusta 2000-luvulle reilusti yli puolella. Miten tämä on mahdollista? Eikö valtion kuluttama jeni olekaan yhtä arvokas ja tulosta tuottava kuin yksityisen kuluttama jeni?
Tässä on minusta Keynesiläisyyden ongelma. Ei ole suinkaan sama, mihin rahaa käytetään. On täysin eri asia, käytetäänkö $ jonkun alkoholistin vieroitushoitoon vai korilliseen viinapulloja. Toinen lisää tuottavuutta, toinen vähentää sitä. Japanissa rakennettiin siltoja ei minnekään.
Kuka on paras päättämään siitä, mihin rahat tulisi kuluttaa? Ylhäältä alas vai alhaalta ylös? Hallituksessa vai yksityisten kansalaisten tasolla?
Historia on osoittanut, että tehokkaimmin resursseja käytetään, kun annetaan yksityisen kansalaisten allokoida resurssit vapailla markkinoilla. Keskusjohtoisuutta on yritetty esim. Neuvostoliitossa. Ei toiminut.
Okei, voihan valtiokin tehdä älykkäitä asioita rahalla, kuten panostaa uusiutuviin energialähteisiin, terveydenhuoltoon, infrastruktuurin korjaamiseen jne. Mutta ovatko nämä syntyneet työpaikat kestäviä? Mitä tapahtuu kun valtio jonain päivänä lopettaa stimuloinnin ja vajeiden juoksuttamisen? Vastaus on, että nämä työpaikat katoavat sillä sekunnilla kun raha lakkaa juoksemasta, ellei tämä raha tule yksityissektorilta.
Palataan vielä tuohon lukuun, $21000000000000. Kuinka paljon rahaa OIKEASTI on tarjolla maailman markkinoilla? Ei taida olla ihan noin paljon, vaikka luku jaettaisiinkin useamman vuoden kesken. 5 vuoden ajanjaksolle jaettuna se tarkoittaisi reilu 4 tuhatta miljadia per vuosi. Oletetaan että Krugman on oikeassa ja korot eivät nouse, koska sijoittajilla on jaettavana tämä summa rahaa joka vuosi viiden vuoden ajan. Tämän ajanjakson päätteeksi USA:lla olisi 32 biljoonaa velkaa, jolle maksettaisiin - sanotaan vaikka 2% korkoa, eli USA:n valtio käyttäisi pelkkiin korkoihin 640 miljardia per vuosi. USA:n valtion verotuloista käytettäisiin siis 1/4 pelkkiin korkoihin. 3% korolla summa olisi 960 miljardia vuodessa ja 4% koroilla 1280 miljardia - puolet valtion verotuloista.
Ja tuo budjetti on muuten rajusti alijäämäinen.
On tietysti naurettavaa ajatella että korot pysyisivät ikuisesti näin alhaalla. Tätä Krugman kuitenkin käsittääkseni ajaa takaa.
Epäilemättä olen käyttänyt karkeaa ja epätarkkaa matematiikkaa, mutta luulen että kuka tahansa voi vetää loogiset johtopäätökset, että
USA:N VALTION VELANOTTOKYVYLLÄ ON OLEMASSA RAJA,
jonka asettaa markkinoiden luottamus USA:n valtion kykyyn maksaa velkansa takaisin. Kaikki velalliset joutuvat täyttämään samat ehdot markkinoilla ja nämä ehdot määrää sijoittajat globaalilla velkakirjamarkkinoilla. Kaikki velanottajat kilpailevat samoista sijoittajista. Kukaan ei ole erityinen. On olemassa luotonarvoisempia ja epäluotettavampia velallisia, ja korot nousevat vastaamaan riskiä. Mikä riski on? Se on mahdollisuus, että
LAINANOTTAJA EI KYKENE MAKSAMAAN VELKOJAAN TAKAISIN.
Eli suomeksi sanottuna
maksuhäiriön riski nousee eksponentiaalisesti mitä suurempi velka on verrattuna tuloihin. Täksi maksuhäiriöksi lasketaan myös se, että velallinen yrittää maksaa takaisin devalvoidulla valuutalla eli yrittää inflatoida velkansa pois.
Eli joko Krugman on väärässä, tai sitten puhumme aivan eri mittaluokan summista. Ehkä Krugman tarkoittaa vain että USA:n valtio voi ottaa lainaa, sanotaanko muutaman biljoonan verran? Hän on todennäköisesti oikeassa. Muutaman biljoonan lisäys valtion velkaan ei aiheuta kovin suurta riskin lisäystä - joskin se epäilemättä jonkin verran riskiä nostaa. Valitettavasti muutama biljoona ei ole kovin paljon laajemmassa mittakaavassa. Jokainen dollari jonka amerikkalainen kuluttaja säästää on pois kulutuksesta. Kuluttajat, yritykset ja pankit deleveroivat historiallisen korkeita ja kestämättömiä velkatasoja pois. Näitä "kadotettuja" dollareita on paljon enemmän kuin muutama biljoona.
Loppukaneetiksi:
Kulutukseen otettu velka on todellisuudessa kysynnän siirtämistä tulevaisuudesta nykyhetkeen. Otan lainan, että voin ostaa kulutushyödykkeen nyt, enkä vasta sitten kun olen säästänyt sitä varten. Suurten ostosten kuten autojen kohdalla tämä ajallinen kysynnän siirto on useita vuosia. Talojen kohdalla kymmeniä vuosia. Plasmatelevisioiden kohdalla kenties joitain kuukausia. Joka tapauksessa, kulutuksen siirtäminen tähän hetkeen tulevaisuudessa ei ole ilmaista. Velka pitää maksaa korkojen kera takaisin, jolloin todellisuudessa nettovaikutus on ollut NEGATIIVINEN. En voi ostaa kulutushyödykettä tulevaisuudessa, sillä ostin sen tänään velkarahalla. Minun on ensin maksettava velka pois ja vasta sitten voin ottaa lisää velkaa tai mahdollisesti SÄÄSTETTÄVÄ uutta ostosta varten.
Kun puhutaan globaalista velkakuplasta, pitäisi myös puhua globaalista kulutuskuplasta. Kysyntää siirrettiin astronomiset määrät tulevaisuudesta tähän hetkeen. Kun velka on maksettava takaisin, tarkoittaa se absoluuttisen välttämättömästi sitä että kulutuksen kokonaismäärän on heikettävä sen verran mitä velkaa maksetaan takaisin. Sen takia meillä on nyt tiedossa kovat ajat. Nälkävyötä on kiristettävä. Keynesiläinen stimulointi tulee epäonnistumaan joka tapauksessa, sillä kestämätön velan määrä on pienennyttävä kestävälle tasolle suhteessa kansantuotteeseen...