Mitä jos kokeiltaisiin sellaista systeemiä jossa kaikille pyrittäisiin antamaan se mikä on tarpeen, ei enempää. Onnellisuus tulisi elämyksistä, ihmissuhteista ja urheilusta.
Valtio säätelisi tarvetta. Asioista päätettäisiin kansanäänestyksellä. Omistaa saisi, mutta ei kohtuuttoman paljoa, esimerkiksi asunnon koko olisi rajattu vaikka 35m2 per hlö. Yksityisautoilusta tehtäisiin kannattamatonta, mutta toisaalta julkiseen, eritoten raideliikenteeseen, panostettaisiin ja se olisi ilmaista tai ainakin lähes ilmaista. Verotus oli vielä vahvemmin progressiivista, mutta toisaalta raha palautettaisiin kansalle ilmaisina palveluina ja viihteenä.
Valtion rajat voisivat tässä tapauksessa olla vaikka nykyinen EU, poislukien kierot ja luihut välimeren maat.
Aloitin offtopikin vitsinä kommunismista, mutta enää en ole varma olisiko se sittenkään huono idea. Maailma ja ihminen on nyt aavistuksen valistuneempi kuin 1900-luvun alussa. Systeemille pitäisi vain keksiä toinen nimi, ettei jenkit tulisi tuhoamaan meitä "demokratian ja vapaan, hienosti toimivan, markkinatalouden nimissä".
Toinen vaihtoehto olisi heittää kaikki solidaarisuus romukoppaan ja jokainen saisi huolehtia itsestään. Dumpattaisiin kaikki arvot ja elettäisiin rehellisesti kuin pellossa. Ehkä olisi jopa hyvä, että välimeren maat perustaisivat alueen joka noudattaisi "peltomallia". Voisi sitten vertailla kumpi toimi vai toimiko kumpikaan.