- Liittynyt
- 12.1.2006
- Viestejä
- 383
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Siis tä? Mikäli tuo oli mulle, niin nytten kyllä ihan ymmärtänyt... Vaikka se ei liene uutta taikka erityisen merkillistä sekään.
Mielenkiintoista fysiologiaa on jossain päin maailmaa luettu.
Ei siis sinulle tarkoitettu!
Tarkoitin osaa postauksista joissa on minun silmään aika erikoisia väitteitä.
ATL -En oikein tiedä mitä tarkalleen olit kysymässä, mutta tuosta nopeusvoimasta sen verta, että se jakantuu karkeasti pika- ja räjähtäväksivoimaksi.
Jos punttiksesta/kehonpainoharjoituksista puhutaan, niin yleistyksenä voisi sanoa, että räjähtävää treenataan 1-5 toiston sarjoissa, joissa lisävastus voi olla melkein mitä vain väliltä 0-90% maksimista, vrt esim. räjähtävät hypyt/tempausmaksimi.
Pikavoimaa taas treenaillaan yleensä lisävastuksella 30-60% maksimista ja toistot 3-10 välille, esim. kyykkissarja lyhyellä työajalla, mutta joissain tapauksissa tuo lisävastus voi olla jopa pienempikin tai sitä ei ole, esim. spurtit/askellusharjoitukset.
Oliko sinne päinkään vastaus esittämääsi kysymykseen?
edit. ja jokatapauksessa se perusvoimaharjoittelu on kaiken voimaharjoittelunkin perusta, eli peruskunto kaudella panostetaan lähinnä siihen ja ns. tehokausilla sitten otetaan perusvoimaharjoittelusta saatu hyöty irti.
Onko tuollainen nopeusvoimapohjainen kiertoharjoittelu oikeasti kehittävää? Siis pyritäänkö sillä kehittämään nopeutta nopeuskestävyyden vai nopeusvoiman osalta? Olen ymmärtänyt niin, että nopeuden kehittäminen vaatii juurikin sitä keskittymistä ja tehokkaita suorituksia. Omaan korvaan hiemankaan väsyneen elimistön treenaaminen nopeutta varten ei oikein kuulosta tarkoituksenmukaiselta?
Nopeusvoima on yläotsikko voimaominaisuudelle, jonka alle pika - ja räjähtävävoima kuuluvat. Nopeuskestävyys jo terminä kertoo, että mihin välimaastoon tämä voimaominaisuus menee.Eli eikös tuo pika- ja räjähtävä voima ole juurikin sama kuin nopeuskestävyys ja nopeusvoima? Termit vaan erit.
ATL -En oikein tiedä mitä tarkalleen olit kysymässä, mutta tuosta nopeusvoimasta sen verta, että se jakantuu karkeasti pika- ja räjähtäväksivoimaksi.
Jos punttiksesta/kehonpainoharjoituksista puhutaan, niin yleistyksenä voisi sanoa, että räjähtävää treenataan 1-5 toiston sarjoissa, joissa lisävastus voi olla melkein mitä vain väliltä 0-90% maksimista, vrt esim. räjähtävät hypyt/tempausmaksimi.
Pikavoimaa taas treenaillaan yleensä lisävastuksella 30-60% maksimista ja toistot 3-10 välille, esim. kyykkissarja lyhyellä työajalla, mutta joissain tapauksissa tuo lisävastus voi olla jopa pienempikin tai sitä ei ole, esim. spurtit/askellusharjoitukset.
Oliko sinne päinkään vastaus esittämääsi kysymykseen?
edit. ja jokatapauksessa se perusvoimaharjoittelu on kaiken voimaharjoittelunkin perusta, eli peruskunto kaudella panostetaan lähinnä siihen ja ns. tehokausilla sitten otetaan perusvoimaharjoittelusta saatu hyöty irti.
Tuo on mielestäni vähän erikoinen kysymys. Tarkoitatko, että onko harjoite kehittävää jääkiekon kannalta vai kehittävää ylipäätään missään mielessä? Jos tarkoitat jälkimmäistä, niin voin paljastaa, että ei ole sellaista hermolihasjärjestelmän toimintaa, joka ei kehittäisi mitään. Nojaan tämän väitteen täysin SAID-periaatteeseen (Specific Adaptation to Imposed Demand).
Ehdottamani harjoitehan on periaatteeltaan tyypillinen nopeuskestävyys harjoite. Kyseiset harjoitteet palvelevat jääkiekkoilijan tarkoitusta, koska mitään suoritteita ei tehdä jäällä ikinä täysin palautuneena, vaan elimistön tulisi kyetä toimimaan suurella suoritusnopeudella väsyneenäkin. Intervallilajeissa energialähteidenkäyttö aerobisen ja anaerobisen energiantuottosysteemin välillä tapahtuu päällekkäin (luontaisella lihassolujakaumalla ja harjoitustaustalla suuri merkitys).
Tuolla ylhäällä postattiin tuo video, saako tuosta kommentteja? Aika hyvännäköinen pöhinä näytti olevan päällä.
Eli ruudun tekemät hypyt tangon kanssa olisivat mahdollisesti räjähtävää voimaa? Tai sitten pikavoimaa. Tuota nyt ei tuosta tiedä monta niitä teki.
Pulla: kyllä painoliivillä on vaikutusta kordinaatiokykyyn, riippuen mitä tehdään. Ainakin hyppiessä se vain parantaa sitä.
Ajattele tilanne että hypäät 30kg lisäpainon kanssa ja laskeudut hieman epätasapainoon niin jos pystyt säilyttämään sen tasapainon kun 30kg normaalia enemmän massaa yrittää saada sinut horjahtamaan niin eiköhän se silloin onnistu kehonpainollakin.
http://www.youtube.com/watch?v=hkK8ZwH9qu4
Tollasta koriksen puolella. Tuossa aika paljon noita vastuksilla tehtäviä harjoitteita, mutta nuo on kyllä voimakestävyyttä/nopeuskestävyyttä tai sitten olen ymmärtänyt jotain todella väärin...
kasikuus: Kiinnostava video, en ois uskonut että tekee noita vahvamies juttuja...
http://www.youtube.com/watch?v=hkK8ZwH9qu4
Tollasta koriksen puolella. Tuossa aika paljon noita vastuksilla tehtäviä harjoitteita, mutta nuo on kyllä voimakestävyyttä/nopeuskestävyyttä tai sitten olen ymmärtänyt jotain todella väärin...
Mun mielestä painoliivissä on se huono puoli, että se voi korostaa tekniikkavirheitä ja lisätä vammautumisriskiä. Se itse tekninen suorituskin voi olla erilainen painoliivin kanssa kuin ilman. En oikein näe sitä mahdolliseksi, että esim. jääkiekkoilijan tapauksessa painoliivillä luistelu voisi edesauttaa sitten normaalissa tamineissa luistelua. Keho voi olla eri asennossa ilman liiviä jne.
Kaivoin esille Dietrich Harren (DDR) Valmennusopin 1975. Ensimmäinen kappale alkaa otsikolla: Kilpaurheilun asema, tehtävä ja kehitys Saksan Demokraattisessa Tasavallassa. Tämä kirja on rautaa
Mä oon näissä videoissa jo hulluna jäljessä. Katoin tän pikasesti ja ihan jee meiningiltä näytti, mutta en ymmärtänyt niitä helistinpainoilla kyykyn ja penkin tekemistä ketjun kanssa ja superpaksulla fatbarilla?
En ole tutustunut ketjujen käyttöön harjoittelumetodina, mutta olen ymmärtänyt, että niitä käytetään lähinnä voimanostossa ja alkavat varmaan olemaan hyödyllisiä siinä vaiheessa kun penkki alkaa olla 3x oma kehonpaino.
Mielenkiinnolla kuulisin lisää näistä ketjujen käytöstä.
Misconception 3: Chains work for every exercise.
Thanks to innovative individuals such as Louie Simmons and Nautilus founder Arthur Jones, chains have become a valuable way to accommodate what is called an ascending strength curve.
When an exercise is said to have an ascending strength curve, the exercise becomes easier towards the end range of the movements; you'll find such varying torque capabilities in squats, presses and deadlifts. When an exercise is said to have a descending strength curve, the exercise becomes harder during the end of the movement; you'll find descending strength curves in such exercises as chin-ups, rows and leg curls.
(loput tästä)
Thick-barista esim. Poliquinilta löytyy miljoona artikkelia googelilla, tässä nyt vaikka yksi.
Ketjujen käytöstä taasen voisi runoilla pitempäänkin mutta idea tuosta:
Ei ehkä yleisin tai tärkein urheilijan harjoitusmetodi mutta hyödyllinen kyllä.
Sitten tuohon peruskuntokauden esimerkkeihin. Tehdään seuraavat oletukset:
- jääkiekkoilija, 25v, habitus mallia semi-puuhelmi eli 180/70, rasvat 20%.
- peruskuntokausi, aikaa 3kk
- tavoitteena lisää voimaa lajiin ja jos tulee lihaa luiden ympärille niin se on tietysti plussaa
- juoksukuntoa on jo erittäin hyvin lajin tarpeisiin
- ravinto-ojeistus maillia teurasnauta (paljon protua yms.)
- salille 3-4 viikossa
Nyt tarvitaan siis punttiohjelma, lenkkeilyt, lajiharjoitukset ja muut jeesustelut hoituu seuran kanssa. Sovitaan, että keho on about tasapainossa notta ei tarvitse lähteä suunnittelemaan mitään strukturaalista balanssia.
Irtooko keltään mitään?
Mitä näihin nyt irrottaa kun perusoletukset ja näkökulma aika ulapalla. Jos puhutaan ammattijääkiekkoilijasta niin perushabitus ei luonnollisesti ole painon tai rasvaprosentin suhteen tuota. Eli lähempänä paino on varmasti niitä kahta viimeistä senttilukemaa näin yleissääntönä. Ja aika monella varmaan ne vatsapalikatkin näkyy ilman yrittämistä, jolloin ei varmaan 20% rasvoista puhuta.