Voimaharjoittelun merkitys eri urheilulajeissa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Moksu
  • Aloitettu Aloitettu

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%

Moksu

VIP
Liittynyt
23.1.2003
Viestejä
1 912
Video-threadista erilleen mmmmmielenkiintoinen aihe.

Lähti Jarkko Ruudun treenivideosta keskustelu: Postaus jossa on Ruudun video.

Mielestäni voimaharjoittelu on ihan pirun tärkeä osa-alue, minkä tahansa urheilulajin parissa. En ymmärrä, miksi kiekkoilija tekee tuossa videolla jotain muutaman toiston kyykkyhyppyjä 30kg painoilla. Sehän on ihan ämmä paino, eikä ainakaan nopeusvoimaa sillä treenata.

Nopeuskestävyydeltäkään se treeni ei näyttänyt.

Loikat, pomput yms koordinaatiohommat ymmärrän kyllä, mutta tommosten ämmäpainojen heiluttelun en.

Sitten jos olisi kyseessä voimakestävyys tai nopeuskestävyys niin asia on eri, mutta mun mielestä tuo punttien heiluttelu näytti nopeusvoimatreeniltä?

Nyt kaikki nettivalmentajat saa avata asiantuntevan sanaisen arkkunsa!

Edit. Nii ja sitte vielä. Mikäs (helvetin) jääkiekkotempaus tuo yks epämääräinen liike on nuilla helistinpainoilla tehtynä?
 
J.Ruutu on sen verran iäkäs kiekkoilija, että hänen kesäharjoittelussaan lienee pääasiallisena tavoitteena saavutettujen voimatasojen/suorituskyvyn ylläpito ja loukkaantumisten välttäminen? Kaverin pelityylillä tuo vielä korostuu. Eri asia, jos kyseessä olisi joku ensimmäiselle änäriharjoitusleirille preppaava 20v. lupaus, jolta uupuu 5kg lihasta.
 
Lähinnä kysyisin, että miksi urheilijan jonka lajissa pitää olla vaffa, sähäkkä, nopea, tms. tai tulee iskua, vääntöä, työntöä, taklausta jne. EI tulisi olla vahva ja omata lihasmassaa? Vituiksi tää keskustelu menee siinä kohtaa kun vahva tarkoittaa habitukseltaan 160kg superraskaansarjan voimanostajaa tai lihaksikas Ronnie Colemania eli olisiko mahdollista, että keskusteluun osaaottavat edes yrittäisivät ymmärtää muita keskustelijoita? :)

Menkää joku joskus painimaan vaikka Janne-Pekka Pietiläisen kanssa niin ymmärrätte mitä tarkotan. :D

jp_junttikuristus.jpg


Sitten kysymys, saa vastata kunhan perustelee vastauksensa: Kumpaa näistä kahdesta sinun mielestäsi pitäisi esim. jääkiekkoilijalla painottaa: intervalliharjoittelua (vetoja yms.) vai juoksulenkkiä tasasykkeellä?
 
Sitten kysymys, saa vastata kunhan perustelee vastauksensa: Kumpaa näistä kahdesta sinun mielestäsi pitäisi esim. jääkiekkoilijalla painottaa: intervalliharjoittelua (vetoja yms.) vai juoksulenkkiä tasasykkeellä?

Jos pelataan huipputason lätkää 30s vaihdoilla, niin melko itsestään selvästi intervalleja. Jos pipolätkää 1,5h "vaihdoilla" niin sitten sitä toista. Perusteluna tietysti lajisuorituksen luonne ja kestoaika.

Vanhemman Ruudun rooliin mielivän lienee viisasta treenata myös vähintään tunti päivässä suunsoittoa ja provosointia esim. pakkiksella:)
 
Jos pelataan huipputason lätkää 30s vaihdoilla, niin melko itsestään selvästi intervalleja. Jos pipolätkää 1,5h "vaihdoilla" niin sitten sitä toista. Perusteluna tietysti lajisuorituksen luonne ja kestoaika.

Jees. Voisiko tämän koko ketjun muuten rajata sellaiseksi, että skipataan tossulätkä yms. kokonaan ja keskitytään sellaiseen huipulle (doping-jeesustelut kuitenkin muualla) tähtäävään urheiluun?
 
Ensin vois kommentoida tota videota ja sanoa että kuka tossakin tietää minkälaista treeniä rudi tossa tekee? Palauttavaa treeniä raskaan kauden jälkeen? Tuskin kyse on ainakaan voimapainotteisesta päivästä kun noin paljon on dynaamisia liikkeitä videolla.

Ja muuten se sitten onkin aika lajikohtaista mitä siellä salilla tehdään. Harvemmissa lajeissa kuitenkaan yritetään varsinaisesti lihasmassaa kasvattaa vaan se menee ennemminkin sinne voima ominaisuuksien puolelle ja lihasmassa on sitten pelkkää bonusta mikä tulee sen voiman mukana.

Tohon tempaukseen täytyy vielä kommentoida että toi on varmaan se kuuluisa räjähtävyys harjoittelu. Ihan päin helvettiähän se näytti menevän mutta eipä sillä väliä jos noin sitä käyttää.
 
En yhtään ihmettelisi, jos voimaorientoituneella foorumilla usutettaisiin voimaharjoittelua joka lajiin turhan suurella painotuksella. Lähtökohta on, että missään lajissa suuresta voimantuotosta ei ole haittaa, jos se ei ole pois muilta fyysisiltä ja taidollisilta ominaisuuksilta. Voimaharjoittelua toteutetaessa haastavuus on säilyttää lajinomainen herkkyys ja tällöin voimaharjoittelun jaksotus ja oikeelliset metodit nousevat suureen arvoon.

Optimaalista olisi, jos kyettäisiin kartoittamaan urheilijan fyysistä suorituskykyä hieman SWOT-analyysiä mukaillen ja siltä pohjalta arvioida, että onko urheilijan voimantuoton taso optimaalista lajisuoritusta rajoittava tekijä. Jotkut tarvitsevat voimaharjoittelua toisia enemmän genetiikasta, harjoitteluhistoriasta ja esim. pelipaikasta riippuen. Oheisharjoittelun ohjelmointi on haastavaa joukkuelajeissa ja riittävä yksilöllinen räätälöinti saattaa jäädä liian vähälle huomiolle, Suomessa ensisijaisesti resurssisyistä.

Mitä tuohon videoita-ketjun keskusteluun tulee, niin olettaisin että osa kirjoittajista on saanut vahvat oppinsa ja näkemyksensä vain ja ainoastaan pakkotoistoa ja sieltä bongattuja linkkejä selaillen, ilman että heillä olisi mitään näkemystä urheiluvalmennuksesta kirjaoppineisuuden / käytännön kenttätyön osalta. Väittäisin, että Suomessa urheiluvalmennuksen ja liikuntatieteellisen tutkimuksen taso on erittäin vertailukelpoista luokkaa ja naurattaakin nettisoturien vastalauseet siitä, kuinka heidän näkemykseensä fyysisestä harjoitteluista ei täsmää jääkiekkoilijan OHEISharjoittelun kanssa. Mistä tiedätte, että Ruudun mikrosykliin ei olisi suunniteltu maksivoimatasojen kehittämiseksi vaikkapa pakkotoistolaista miellyttävää syväkyykkyä.

Sitkeästi vaan toistellaan sitä mantraa että ei urheilija voimaa tarvitse jne......
Siitäkö tämä perätön väite, koska keskivertourheilija ei ole vääristyneen pakkotoistoihanteen mitoissa?

Kamppailulajeihin ja harjoitteluun lliittyen pohdintaa:
Ken Primola kertoo eron venäläisten ja jenkkiläisten painijoiden välillä.
http://www.youtube.com/watch?v=ozm-GU6Y6L0
http://www.youtube.com/watch?v=wfzmHTZXyZE

Lähtökohtia: Jenkkiläiset harjoittelevat intensiteetiltään koviten ja ovat oletettavasti vahvimpia. Itä-blokin painijat jyräävät mielestäni maailman kovimmassa kamppailulajissa. Kummassakin maassa erittäin hyvä harrastajamassa, kova karsinta lajissa sekä (näennäisesti) laadukas valmennus.
 
Eiköhän tuo ollut vain tuollainen kokoelma siitä, mitäs kaikkea kikkailua muunmuassa se Ruudun kesätreenailu pitääkään sisällään. Tuskin tuon perusteella kannattaa vetää suurempia johtopäätöksiä kenenkään siitä, kuinka kovaa mies muutoin treenaa. Ihan varmasti Ruudullakin on voimaharjoittelunsa jaettuna kausiin sisältäen aina perusvoima treenausta aina maksimi-/räjähtävyystreeneihin asti, kuten muillakin urheilijoilla, vaikkei se tuosta hiukeasta parin minuutin treenipätkäsestä tullutkaan ilmi.

Tuo kyykishyppely oli oikeastaan ainoa, mitä hiukka ihmettelin mitä sillä edes haetaan takaa, mutta kukaties sillekkin järkevä selitys löytynee, jos kokonaisuus kyseisestä treenistä olisi tiedossa. Esim. tuo tempaushan saattoi olla ihan vain osa liikkuvuus-/koordinaatiojumppaa, kun se noin kapealla otteellakin tehtiinkin.
 
Sitten kysymys, saa vastata kunhan perustelee vastauksensa: Kumpaa näistä kahdesta sinun mielestäsi pitäisi esim. jääkiekkoilijalla painottaa: intervalliharjoittelua (vetoja yms.) vai juoksulenkkiä tasasykkeellä?

Koitan paremmalla ajalla kommentoida muutakin, mutta nyt tähän jotain. Mun mielestä ei voi vain noin yksinkertaisesti vastata.

Oon ite tätä intervalliharjotteluvimmaa vastaan aikalailla. Mikään ei korvaa peruskuntoharjoittelua ja se on nimensä mukaisesti kaiken harjoittelun pohja.

Jääkiekkoon kuuluu lajisuorituksen myötä lyhyet intervallit, mutta siltikään peruskestävyyttä ei voi jättää väliin. Eli molempia on tehtävä. En tiedä, olisiko näin voinut vastata, mutta niin se mielestäni menee. Peruskuntoharjoittelun pitäisi mielestäni kuulua erityisesti peruskuntokauteen, mutta sitä tulisi pyrkiä ylläpitämään kuitenkin koko kisakauden ajan.

Joten suurempi osa harjoittelua pitäisi olla pk-tasavauhtista-harjoittelua kuin sitä intervalleilua.

Tuohon videoon vielä: eihän yhdestä videosta voi päätellä harjoittelukokonaisuudesta yhtään mitään. Mutta lähinnä minua ihmetyttää se, että reenataan muka nopeutta pienillä painoilla räjähtävillä toistoilla vaikka nopeudenkin harjoittelu vaatisi jo hyvää maksimivoimaa, jotta siitä nopeusvoiman harjoittamisesta olisi jotain iloa.

Teoriassa siis jos tekee nopeusvoimaa kyykyssä 30 kg painoilla niin sehän tarkoittaa sitä, että kyykkymaksimi on jotain 50 kg tienoilla. Jos taas tarkoitus on treenata nopeuskestävyyttä niin kyykkymaksimi on jotain 100 kg. Hyöty harjoittelusta olisi siis aikalailla tasan nolla.
 
Helppo huudella treenin kovuudesta punttimiehenä, joka treenaa kolme-neljä kertaa viikossa ja loput päivät makaa telkkarin ääressä (ei kenellekään henkilökohtaisesti osoitettu). NHL-pelaajalle tulee se reilu 70 peliä kaudessa, päälle (luulisin) 1-2 jäätreeniä päivässä ja oheisharjoitteet (lihashuolto, puntti, kevyemmät aerobiset ja mitä vielä). Onko ihan anteeksiantamatonta, että niitä painoja ei heilutella joka kerta naama irvessä? En osaa selittää sen tarkemmin tuonkaan videon treenien tarkoitusperiä, mutta eipä tuo mitään ihmetystäkään oikeastaan herätä.

e. Jo tuon peli- ja jäätreenimäärän takia en pidä ihan hirveän tärkeänä niitä lisäintervalleja. Tässä voin olla kyllä hyvinkin väärässä. Sitä paitsi punttikin taitaa olla usein kuntopiirityyppistä
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Oon ite tätä intervalliharjotteluvimmaa vastaan aikalailla. Mikään ei korvaa peruskuntoharjoittelua ja se on nimensä mukaisesti kaiken harjoittelun pohja.

Kyllähän intervalliharjoittelu kehittää sitä "peruskuntoakin". Miksi intervalliharjoittelua vastaan? Mitä on ns. täydellinen/erinomainen peruskuntoharjoittelu esim. jääkiekkoilijalla? Otetaan, että on aikaa vaikka 3kk. Lykkää jotain esimerkkejä, jaksotusta jne.

Helppo huudella treenin kovuudesta punttimiehenä, joka treenaa kolme-neljä kertaa viikossa ja loput päivät makaa telkkarin ääressä (ei kenellekään henkilökohtaisesti osoitettu). NHL-pelaajalle tulee se reilu 70 peliä kaudessa, päälle (luulisin) 1-2 jäätreeniä päivässä ja oheisharjoitteet (lihashuolto, puntti, kevyemmät aerobiset ja mitä vielä). Onko ihan anteeksiantamatonta, että niitä painoja ei heilutella joka kerta naama irvessä? En osaa selittää sen tarkemmin tuonkaan videon treenien tarkoitusperiä, mutta eipä tuo mitään ihmetystäkään oikeastaan herätä.

e. Jo tuon peli- ja jäätreenimäärän takia en pidä ihan hirveän tärkeänä niitä lisäintervalleja. Tässä voin olla kyllä hyvinkin väärässä. Sitä paitsi punttikin taitaa olla usein kuntopiirityyppistä

Tottakai off- ja onseason treenit eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Onhan bodarinkin treenit erilaisia offilla kuin kisakaudella vaikka kisakausi bodarilla onkin vähän lyhyempi.
 
Moksu... Se peruskunto yleensä luodaan silloin junnuna ja sitä saatetaan perukuntokausilla lisätä vielä myöhemminkin, mutta muuten sitä vain pidetään yllä.

Ja tuosta videosta niin eikös nuo hypyt tuon tangon kanssa mene samaan sarjaan kuin nuo muutkin hypyt ja loikat. Ei ilmeisesti vain ole löytänyt sopivaa painoliiviä mistään niin käy sitten salilla tekemässä. Eli kyllä siinä nähdäkseni nopeusvoimaa pienellä vastuksella kehitetään. Sama juttu kuin vaikka Jarruvarjojen kanssa juokseminen...

Sitten vielä nopeasti siitä voiman merkityksestä urheilulajeissa, että ei siitä tosiaan haittaa ole mutta kun se seuraavan päivän-kahden jumi meinaa vaikeuttaa sitä harjoittelua aikas paljon. Yritä siinä nyt sovittaa puntit ja hermosto treenit kun molempien jälkeen/ennen tarvitsee lepopäivän.
 
Moksu... Se peruskunto yleensä luodaan silloin junnuna ja sitä saatetaan perukuntokausilla lisätä vielä myöhemminkin, mutta muuten sitä vain pidetään yllä.

Osittain totta joo, mutta peruskuntokausi kuuluu oleellisena osana isoon osaan urheilulajeja. Kyllä sille peruskuntokaudelle pitää varata joka vuosi aikaa. Joissakin lajeissa saattaa olla kaksikin peruskuntokautta.

Ja tuosta videosta niin eikös nuo hypyt tuon tangon kanssa mene samaan sarjaan kuin nuo muutkin hypyt ja loikat. Ei ilmeisesti vain ole löytänyt sopivaa painoliiviä mistään niin käy sitten salilla tekemässä. Eli kyllä siinä nähdäkseni nopeusvoimaa pienellä vastuksella kehitetään. Sama juttu kuin vaikka Jarruvarjojen kanssa juokseminen...

Mutta kun se on tiukkaa faktaa, että nopeusvoimaa kehitetään suurella vastuksella ja taas nopeuskestävyyttä kehitetään pienellä vastuksella. Tuolla tangon kanssa hyppelyllä ei ole siis mun mielestä yhtään mitään virkaa.

Kaivan jossain vaiheessa Dietrich Harren voimaharjoittelun perusteista nuo prosenttimäärät, mutta nyt meen omilla muistikuvilla lukemistani asioista.

Sitten vielä nopeasti siitä voiman merkityksestä urheilulajeissa, että ei siitä tosiaan haittaa ole mutta kun se seuraavan päivän-kahden jumi meinaa vaikeuttaa sitä harjoittelua aikas paljon. Yritä siinä nyt sovittaa puntit ja hermosto treenit kun molempien jälkeen/ennen tarvitsee lepopäivän.

Tuo on kyllä sitten sitä todellista taitolajia saada yhdistettyä voimaharjoittelu tekniikkaharjoittelun yms kanssa, jotta urheilija kehittyy eivätkä tulokset lähde laskuun. Voimaharjoittelu ei kyllä aiheuta välttämättä minkäänlaista jumia, kun lihakset siihen tottuvat.

Minä en ainakaan pidä tuollaista bodausharjoittelua samana asiana kuin jonkin urheilulajin voimaharjoittelu.

Kyllähän intervalliharjoittelu kehittää sitä "peruskuntoakin". Miksi intervalliharjoittelua vastaan? Mitä on ns. täydellinen/erinomainen peruskuntoharjoittelu esim. jääkiekkoilijalla? Otetaan, että on aikaa vaikka 3kk. Lykkää jotain esimerkkejä, jaksotusta jne.

Niin kait se intervalliharjoittelu jossain määrin kehittää, mutta tämä villityksen aiheuttanut tabata-metodi on eräs esimerkki siitä, miten tutkimus on ymmärretty aikalailla täysin väärin. 20sec työtä ja pikkulepo ei vastaa läheskään samaa asiaa kuin se tutkimuksessa tehty metodi. Sekin antoi vain hetkellisen boostin, mutta muutamien viikkojen jälkeen tuloksia ei enää tullut.

Esimerkiksi kamppailulajeissa treenataan aivan liikaa anaerobisella puolella, jolloin aerobinen puoli jää heikommaksi. Se opettaa elimistöä toimimaan korkeilla sykkeillä ja palautuminen heikentyy ja sitä myöten suorituskykykin on heikompi, kun kroppa on aina heti siellä maitohapollisella puolella työskentelemässä.

Siks oon intervalliharjoittelua vastaan, kun ärsyttää sen toitottaminen joka puolella ihan vääriin käyttötarkoituksiin. Tyypit vääntää hulluna intervallia ilman mitään kunnon peruskuntopohjaa. Joten kait mulla on liikaa henkilökohtaista agendaa, mutta kyllähän urheiluvalmennuskin puhuu peruskuntoharjoittelun puolesta ja intervallit ovat hyvä lisä ja keino saada kehitettyä anaerobista hapenottokykyä. Sillä ei voi mitenkään korvata niitä tylsiä kävely/juoksu/mitälie lenkkejä.

Ja em. henkilökohtainen agenda liittyy myös siihen, että näen yhdeksi pahimmaksi virheekseni peruskunnon laiminlyömisen urheilu-urallani.

Jääkiekkoilijan peruskuntokauden rakentaminen on kyllä liian vaikea ja outo aihepiiri mulle. Kamppailu-urheilun saralla voisin jotain yrittääkin keksiä, mutta jääkiekkoon perehtyminen omalta osaltani on sitä kun pelattiin naapurin poikien kanssa murrosikäisinä lätkää.

NHL-pelaajalle tulee se reilu 70 peliä kaudessa, päälle (luulisin) 1-2 jäätreeniä päivässä ja oheisharjoitteet (lihashuolto, puntti, kevyemmät aerobiset ja mitä vielä). Onko ihan anteeksiantamatonta, että niitä painoja ei heilutella joka kerta naama irvessä? En osaa selittää sen tarkemmin tuonkaan videon treenien tarkoitusperiä, mutta eipä tuo mitään ihmetystäkään oikeastaan herätä.

Naama irvessä treenaaminen ei kerro mun mielestä yhtään mitään, mutta tarkoitusperiä yritän hakea tuosta helistimien heiluttelusta.

Ja jääkiekossa on ihan varmasti kova taso valmennuksessa niin Suomessa kuin maailmalla. Meneehän täältä kovia kiekkoilijoita NHL:ään asti ja joskus kait jotain mitaleita on suomenkin joukkue voittanut arvokisoissa.

Tuossa videollahan saattoi olla kyse ihan mistä vaan. Ei edelleenkään videon perusteella voi sanoa harjoittelusta mitään, mutta kun tuo video ei ole se ainut tilanne kun näkee kiekkoilijoita, yleisurheilijoita tms heiluttamassa paskalla tekniikalla helistimiä ja ihmetyttää vaan ne tarkoitusperät.
 
Väittäisin, että Suomessa urheiluvalmennuksen ja liikuntatieteellisen tutkimuksen taso on erittäin vertailukelpoista luokkaa ja naurattaakin nettisoturien vastalauseet siitä, kuinka heidän näkemykseensä fyysisestä harjoitteluista ei täsmää jääkiekkoilijan OHEISharjoittelun kanssa. Mistä tiedätte, että Ruudun mikrosykliin ei olisi suunniteltu maksivoimatasojen kehittämiseksi vaikkapa pakkotoistolaista miellyttävää syväkyykkyä.

Hyviä pointteja arnilta, mutta haluaisin silti tietää, mitä ihmeen ominaisuutta kehittää 30kg kyykkyhypyt hitaalla temmolla?

Ruudun video on nyt vain esimerkki, jossa minua ihmetyttää nuo helistimet ja treeni, mitä niillä NÄYTETÄÄN tehtävän. Ruutu on varmasti paljon parempi urheilijan ominaisuuksiltaan kuin minä olen koskaan ollut, ja tienaakin enemmän, mutta silti kyllä kyseenalaistan tuollaista touhua, vaikka en koko kuvaa tiedäkkään. Minulla on kuitenkin sellainen kuva, että tuo on yleistä kiekkopiireissä.

Toiseksi esimerkiksi voisi ottaa sen Vitor Belfortin voimaharjoitteluvideon, joka oli pakkiksen etusivulla joku aika sitten. Mietin, että katsonko kuntoutusvideota vai oikeasti yhden kovan ottelijan valmistautumista matsiin. Jos tuo on voimaharjoittelua niin voi härre gud. Sieltä olisi enää puuttunut bosupallolla tasapainoilu levytanko niskassa.
 
Hyviä pointteja arnilta, mutta haluaisin silti tietää, mitä ihmeen ominaisuutta kehittää 30kg kyykkyhypyt hitaalla temmolla?

Näsäviisaasti voidaan todeta, että 30kg:lla tehdyt kyykkyhypyt kehittävät todennäköisimmin 30kg:lla tehtyjä kyykkyhyppyjä. Oheisharjoitteen hyvästä siirtovaikutuksesta lajisuoritukseen voidaan heittää sitten sivistyneitä arvauksia.

Lähtökohtaisesti toteaisin, että on perusteltua harjoitella monipuolisesti voima-nopeus-käyrän eri asteilla. Ei ole kiveen kirjoitettu, että nopeusvoimaa tulisi treenata vain tietyllä prosenttialueella. Nopeat lihassolut saadaan kyllä aktivoitumaan aina kehonpainolla tehtävistä kimmoharjoitteista supramaksimaalisiin kuormiin (0-110%). Jos nopeutta pilkotaan sitten pienempiin osiin, niin esim. pikavoiman harjoittamiselle perinteisin levytankoharjoittein on annettu suuntaa-antavia prosenttilukuja.

Tärkein nimittäjä nopeutta harjoitettaessa on terävä fokus harjoitukseen ja hermotusnopeuksien kehittäminen. Tässä mielessä Ruudun toteuttama suoritus ei ehkä ollut aivan oppikirja materiaalia puhtaan nopeusvoiman harjoittamiseen mm. toistojen psyyken osalta. Ottaen huomioon jääkiekon lajianalyysin, niin esim. nopeusvoimapohjainen kiertoharjoite ei ole kohtuuton ajatus, jossa syke on koko ajan hieman koholla ja vielä väsyneenä pyritään rekrytoimaan II-tyypin lihassolut. Tiedä vaikka Ruutu olisi tätä toteuttanut harjoitetta tehdessään.

Todettakoon pilke silmäkulmassa, että lätkäilijät ovat kuivalla maalla mitä ovat. Ukkojen päätyö on luistimilla ja hokkarit jalassa nämä urheilijat ovat eläimiä.
 
Tuossa videollahan saattoi olla kyse ihan mistä vaan. Ei edelleenkään videon perusteella voi sanoa harjoittelusta mitään, mutta kun tuo video ei ole se ainut tilanne kun näkee kiekkoilijoita, yleisurheilijoita tms heiluttamassa paskalla tekniikalla helistimiä ja ihmetyttää vaan ne tarkoitusperät.

Otan vaan tämän lauseen, kun koskee itseäni jonkinverran.
Pääasiassa kiekkoilijat ovat vain kiekkoilijoita, ei urheilijoita. Osalla pelaajilla ei ole mitään käsitystä mitä on olla urheilija, sillä pikkupojasta asti on opetettu väärät tavat harjoitella. Jos pelaajan alkulämmittely koostuu 2kierrosta kenttää ympäri hölkäten ja venyttely päälle, niin eipä se mitään osaa. Sama juttu punttitekniikoissa, isät kun valmentavat suuria osia joukkueita, ei siellä ole tietotaitoa opettaa oikeita tekniikoita, jolloin kyykyt ym. on ihan perseestä tekniikan osalta.

Joku mainitsikin painoliivit. Ihmetyttää kuinka vähän suomessa käytetään niitä tai muutenkin eri apuvälineitä off-seasonilla. Onhan se selvä, että jos laitetaan 10kg:n painoliivit kaverin päälle koko kesäksi, niin syksyllä jäälle mennessä on se vauhti aika erinlaista, kun kroppa on treenannut kokoajan 10kg:n extrapainolla.

Voimaharjoittelusta vielä oma näkemys joukkuelajeihin (varsinkin lätkään), ei se kenellä on ykkösmaksimi ole paras, vaan se ketä ottaa 70-80% maksimista enemmän toistoja.
Eli esimerkki, vaikka kyykystä:
Herra X, 20x130kg, maksimi 160kg
Herra Y, 10x120kg, maksimi 200kg

Näistä pitäisin Herra X:ää paremmin harjoitelleena ja valmiimpana pelamaan kiekkoa, koska hänellä on enemmän voimakestävyyttä, kuin herra Y:llä. (toivottavasti kaikki ymmärsi, mitä ajan takaa)
 
Jalkapallossa voima on erittäin tärkeää, mutta lihas tietenkin vain tiellä. Johonkin pisteeseen saakka voima auttaa varsinkin suunnanmuutoksissa ja spurteissa, mutta nurmen ja nappulakengän välisen kitkan ollessa kysessä se piste tulee melko pian vastaan (kenttä pettää alla). Tuollaisen riittävän voimatason saavuttaminen jalkoihin ja keskivartaloon on verrattain helppo tehtävä ammattipelaajalle, joten sanoisin että voimalla ei ole suurta merkitystä nykyfutiksessa. Pienen poikkeuksen tekevät hyvin alas vetäytyneessä linjassa pelaavat topparit, joidenka arsenaalista tulevat esiin useimmiten pääpeli, 1 vs 1 -haastojen puolustaminen ja lyhyet spurtit. Sama pätee target-kärkiin, jotka tuossa 1 vs 1 -asetelmassa ovat tietenkin offensiivisessa roolissa, ja lisäksi hyvin usein pyrkivät suojaamaan palloa useaan otteeseen pelin aikana. Jalkapallossa tärkein fyysinen ominaisuus on vauhtikestävyys, eli ts. aktiivinen palautuminen lyhyiden 100% suoritusten jälkeen. Jalkapalloilijan tärkeimmät ominaisuudet liittyvät pallon kanssa toimimiseen (tekniikka, peliäly, juoksunopeus pallon kanssa, jne.) ja pallottomana liikkumisen taitamiseen.
 
Moksu:Vaikkei aiheuttaisi jumia, niin lihas kehittyy levossa, eli sen pitäisi silti antaa palautua raskaasta treenistä ainakin se 24h.
Tuosta nopeusvoimasta sitten, että itsellä mennyt nyt jo voiman lajit sekaisin, mutta mitä se voima on mitä pikajuosijat, pituus/korkeuhyppääjät, koripalloilijat, jääkiekkoilijat jne. harjoitteleveat.
Eli vaikkapa pikajuoksijoilla tuo että juoksevat spurtteja. Ei se nyt varmaan mitään voimakestävyyttä ole vaikka ei vastusta olisikaan.
Sama esim. koripalloilijoilla tehdään juurikin erilaisia loikkija, tiputus hyppyjä. Korkeammalla tasolla on juurikin painoliivin kanssa hyppimistä ja jarruvarjojen kanssa tuulta vasten juoksua.
Tuossa jotain juttua siitä.(tuli vaan mieleen että olisi vastaavaa harjoittelua, kun painoliivit ovat n. 10-30kg yleensä.)
http://www.youtube.com/watch?v=3PAwCLl7iyI&feature=related
 
Ottaen huomioon jääkiekon lajianalyysin, niin esim. nopeusvoimapohjainen kiertoharjoite ei ole kohtuuton ajatus, jossa syke on koko ajan hieman koholla ja vielä väsyneenä pyritään rekrytoimaan II-tyypin lihassolut. Tiedä vaikka Ruutu olisi tätä toteuttanut harjoitetta tehdessään.

Todettakoon pilke silmäkulmassa, että lätkäilijät ovat kuivalla maalla mitä ovat. Ukkojen päätyö on luistimilla ja hokkarit jalassa nämä urheilijat ovat eläimiä.

Onko tuollainen nopeusvoimapohjainen kiertoharjoittelu oikeasti kehittävää? Siis pyritäänkö sillä kehittämään nopeutta nopeuskestävyyden vai nopeusvoiman osalta? Olen ymmärtänyt niin, että nopeuden kehittäminen vaatii juurikin sitä keskittymistä ja tehokkaita suorituksia. Omaan korvaan hiemankaan väsyneen elimistön treenaaminen nopeutta varten ei oikein kuulosta tarkoituksenmukaiselta?

Tarkoituksenani ei ole aliarvioida lätkänpelaajia lätkässä. Nehän on ehdottomasti parhaita pelaamaan lätkää. Mietin edelleen harjoittelun tarkoituksenmukaisuutta.

Näistä pitäisin Herra X:ää paremmin harjoitelleena ja valmiimpana pelamaan kiekkoa, koska hänellä on enemmän voimakestävyyttä, kuin herra Y:llä. (toivottavasti kaikki ymmärsi, mitä ajan takaa)

Tuo vois kyllä pitää hyvinkin paikkansa. Voimakestävyyttä lätkä taitaa tarvita näistä perus fyysisistä ominaisuuksista eniten. Eikö kuitenkin sarjakestävyyskin ole monesti voimailuissa sitä parempi, mitä korkeampi maksimi on? Ja myös toisinpäin: mitä kovempi sarjakestävyys niin sitä kovempi maksimi. Tuohan tietenkin edellyttää sitä, että se hermotus on kunnossa. Ainahan se ei ikävä kyllä mene noin, mutta siitähän tietäisi jo jonkin olevan pielessä (?).

Jalkapallossa voima on erittäin tärkeää, mutta lihas tietenkin vain tiellä. Johonkin pisteeseen saakka voima auttaa varsinkin suunnanmuutoksissa ja spurteissa, mutta nurmen ja nappulakengän välisen kitkan ollessa kysessä se piste tulee melko pian vastaan (kenttä pettää alla). Tuollaisen riittävän voimatason saavuttaminen jalkoihin ja keskivartaloon on verrattain helppo tehtävä ammattipelaajalle, joten sanoisin että voimalla ei ole suurta merkitystä nykyfutiksessa. Pienen poikkeuksen tekevät hyvin alas vetäytyneessä linjassa pelaavat topparit, joidenka arsenaalista tulevat esiin useimmiten pääpeli, 1 vs 1 -haastojen puolustaminen ja lyhyet spurtit. Sama pätee target-kärkiin, jotka tuossa 1 vs 1 -asetelmassa ovat tietenkin offensiivisessa roolissa, ja lisäksi hyvin usein pyrkivät suojaamaan palloa useaan otteeseen pelin aikana. Jalkapallossa tärkein fyysinen ominaisuus on vauhtikestävyys, eli ts. aktiivinen palautuminen lyhyiden 100% suoritusten jälkeen. Jalkapalloilijan tärkeimmät ominaisuudet liittyvät pallon kanssa toimimiseen (tekniikka, peliäly, juoksunopeus pallon kanssa, jne.) ja pallottomana liikkumisen taitamiseen.

Tottakai useassa urheilulajissa tekniset ominaisuudet, pelisilmä yms tulevat tärkeämpänä kuin voimaominaisuudet. Kuulosti noin muutenkin olevan hyvää näkemystä jalkapallon vaatimista ominaisuuksista. Kuitenkin voisi kuvitella, että siellä olisi lyhyelle voimajaksolle paikkansa peruskuntokauden aikana painotettuna juurikin keskivartalon ja jalkojen osalta?

Moksu:Vaikkei aiheuttaisi jumia, niin lihas kehittyy levossa, eli sen pitäisi silti antaa palautua raskaasta treenistä ainakin se 24h.
Tuosta nopeusvoimasta sitten, että itsellä mennyt nyt jo voiman lajit sekaisin, mutta mitä se voima on mitä pikajuosijat, pituus/korkeuhyppääjät, koripalloilijat, jääkiekkoilijat jne. harjoitteleveat.
Eli vaikkapa pikajuoksijoilla tuo että juoksevat spurtteja. Ei se nyt varmaan mitään voimakestävyyttä ole vaikka ei vastusta olisikaan.
Sama esim. koripalloilijoilla tehdään juurikin erilaisia loikkija, tiputus hyppyjä. Korkeammalla tasolla on juurikin painoliivin kanssa hyppimistä ja jarruvarjojen kanssa tuulta vasten juoksua.
Tuossa jotain juttua siitä.(tuli vaan mieleen että olisi vastaavaa harjoittelua, kun painoliivit ovat n. 10-30kg yleensä.)
http://www.youtube.com/watch?v=3PAwCLl7iyI&feature=related

Muistelen itse sen niin, että nopeuskestävyyttä treenataan intensiivisillä sarjoilla, joissa painot on jotain 30-40% maksimista ja sarjan kesto on lyhyt. Nopeusvoimaa taas treenataan lyhyillä sarjoilla, joissa painot on 90% ylöspäin.

Luulen, että koripalloilijat, kiekkoilijta, hyppääjät yms treenaavat molempia nopeuden osa-alueita.

Mitähän sitten pikajuoksijoiden spurtit olisivat. He taitavat tehdä niitä eri tehoilla, joten täydellä teholla tehty lyhyt spurtti voi olla nopeusvoimankin puolella. Pääosin kuvittelisin, että ne ovat nopeuskestävyysharjoituksia.
 
Joku mainitsikin painoliivit. Ihmetyttää kuinka vähän suomessa käytetään niitä tai muutenkin eri apuvälineitä off-seasonilla. Onhan se selvä, että jos laitetaan 10kg:n painoliivit kaverin päälle koko kesäksi, niin syksyllä jäälle mennessä on se vauhti aika erinlaista, kun kroppa on treenannut kokoajan 10kg:n extrapainolla.

Tästä tuli mieleen, että mikä vaikutus tuolla painoliivillä on esim. koordinaatiokykyyn? Löytyykö tutkimuksia, artikkeleita tms? Voisi kuvitella, että jos vaikka 3kk hyppii, loikkii ja tekee muita oheisharjoituksia 10kg painoliivi päällä ja sitten heittää sen veke niin luulisi, että jotain vaikutusta on koordinaatiokykyyn, kehonhallintaan jne? Varmaankin vähän lajikohtaista, lätkässä kompensaatiota tulee pelikamppeista, samoin kainalopallossa jne.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom