Pusutauti on sairastettu 15 -vuotiaana. Todella heikoksi silloin menin, mm. pyörryin suihkuun. Onneks kipuja ei ollu mulla kovin paljon, lääkitsin nimittäin aika huolella itseäni. (eli vedin buranaa todella tiheään)
Vittumaisempana pidän kyllä kehoni itse toimeenpanemaa "vatsahuuhtelua", josta sain nauttia noin vuosi sitten, kun fiksuna kaverin luona vedin pullon skumppaa ja päälle kofeiinitabuja purkillisen. "Vittu, mua väsyttää, annas niitä kofutabuja etten sammu baariin!" Siinä sitten kun alettiin baarin lähteä, niin mua väsyttikin niin vitusti, että menin kotiin. Kun olin sänkyyn päässy ja ruhtinaalliset 2 tuntia nukkunu, tuli kiire vessaan. Ripulipaska ja laatta päättivät tulla yhtä aikaa. Ei paljon naurattanu kun istuin vessanpöntöllä, yrjösin sappinestettä lavuaariin ja suolet oli tulossa toisesta päästä ulos. Tätä jatku seuraavan päivän iltapäivään, jolloin olin jo niin loppu, etten pystynyt muuta tekemään ku makaamaan sängyssä , just ja just sai päätä käännettyä kun yrjö tuli. Painoa tippu saatanasti ( kuivuin).
Kyllä oli voittaja olo kun sitten seuraavan päivän illalla mustikkakeitto pysyi mahassa.
Ahh, kylläpä tuota kelpaa muistella kun viettää lauantai-iltaa kotosalla netin parissa.
Mutta totaalirepeäminen!! 
Olo on todella kauhea, kuumetta n.38 päivästä päivään, kurkku kipeä ja näitä "turvonneita" imusolmukkeita kaulalla ja niskassa. Ruoka ei todellakaan maistu ja tulee vain juotua :arvi: Itsellä on käytössä antibiootteja, joista ei ole apua tässä taudissa. Se on hyvä tietää, että tätä ei voi sairastaa toista kertaa. Vittumainen tauti sinäänsä. Onneksi mamma on sairaanhoitaja ja hellii mua parhaan mukaan :haart: :thumbs: 
