Itsellä oli mononukleoosi muutama vuosi takaperin, enkä ole vastaavaa kipua kokenut koko elämäni aikana. Mikään ei oo sattunut läheskään yhtä paljon kuin toi, ja kipu oli loputonta ja ympärivuorokautista.
Omalla kohdallani kurkkukipu ja käheys jatkui muutaman päivän, jolloin hakeuduin terveyskeskukseen tutkittavaksi. Siellä todettiin, ettei ole angiina ja käskettiin ottaa seuraava päivä saikkua. Noh, seuraavana päivänä ei enää lähtenyt ääntä, eikä illalla pystynyt nielemään kiinteää ruokaa ollenkaan. Yöllä nousi kuume, joka yltyvän kivun lisäksi piti hereillä aamuun asti, jolloin lähdin apteekkiin hakemaan buranaa. Buranaa tietenkään en saanut nielaistua, ja maku aiheutti laattaamisen, mutta oksennus ei turvonneen kurkun takia päässyt ylös ja meinasin tukehtua. Kerkesin valvoa ja olla juomatta/syömättä 3vrk ennen kuin päädyin väkisin sairaalan päivystykseen toiselle paikkakunnalle(omalla peräkylällä ei terveyspalveluita viikonloppuisin ollut). Tällöin kuumetta oli 40.7 ja olin kerennyt hallusinoimaan jo useamman tunnin :D Sairaalassa vietin yön tiputuksessa ja sain nestettä, kuumetta alentavaa lääkettä ja kipulääkettä. Aamulla siirto toiseen sairaalaan, jossa vietin niinikään tiputuksessa seuraavat 5vrk. Crp oli jotain 130 tienoilla, en pystynyt puhumaan, nielemään edes nestettä, ja oli lähellä, ettei kurkkua pitänyt leikata auki veitsellä. Nestehukka ilmeisesti oli aika kiitettävä, kun nestettä pumpattiin 5-7 litraa vuorokaudessa ja kipulääkkeiden ansiosta olin täysin pilvessä ensimmäiset pari päivää.
Sairaalahoidon jälkeen tonnista antibioottia naamaan viikon verran, sivuoireena iho muuttui punaiseksi(jollain tuolla ylempänä kuvakin aiheesta) ja liikuntakielto jatkui 1.5kk parantumisen jälkeen. Voimat alkoivat palautumaan kuukautta myöhemmin, siihen asti pelkästään kauppakassin kantaminen kolmanteen kerrokseen vaati vähintään yhden hengähdystauon. Kolmisen kuukautta kesti, ennen kuin voimat ja vireystaso alkoivat vihdoinkin tuntumaan normaalilta. Että sellanen kurkkutulehdus.