- Liittynyt
- 18.2.2009
- Viestejä
- 212
Oon tehny ehkä kymmenisen kertaa vinopenkissä pidempää sarjaa (~15 toistoa) nyt lyhyillä palautuksilla. Hokasin semmoisen homman, että kun aktiivisesti yrittää puristaa olkavarsia "yhteen", ajattelematta kyynärpäiden ojennusta, niin ojentajien hapotus vähenee ja pystyy vielä tekemään samat toistot, mitkä ois vanhalla tyylillä ja ajatuksella jääny takuulla tekemättä. Tangon lasken aivan solisluun alapuolelle ja kovin rasitus tuolla tyylillä tuntuis menevän ylärinnalle ainakin poltteesta päätellen. Lapaluut pidän "yhdessä". Tuonkin olen tajunnut tehdä eka kerran vasta 36 vuotiaana. Sitä ennen lapaluut ja niiden päissä sijaitsevat olkapäät seilas missä tahto sarjan aikana. Kovia penkkireenejä kestikin parhaillaan ennen vanhaan vajaa kuukausi, ennen kun olkapää alkoi temppuilemaan. Olen vasta vuodenvaihteen jälkeen alkanu tekemään rinnalle jotain muuta ku levytankopunnerruksia eli käsipainoilla vipareita ja käsipainopenkkiä. Oiskohan nuo liikkeet jotenki herätelly rintalihasten toimintaa eristetymmässä muodossa. Penkkipunnerrus on ollu aina huono mulla ja monesti tuntunu sille, ettei saa yläkropan voimia kunnolla käytettyä. Siitä kertonee sekin, että kapea sotilaspenkkipunnerrusenkka on vaan 5 kg huonompi ku tavallinen penkkienkka leveällä otteella.