No niin uus yritys perustelujen kanssa. Kaikki maistettu tai pullo kaapissa. Monia muitakin hyviä on matkan varrelle sattunut.
-Ardbeg 10yo. Paras tai toiseksi paras perus Islay, päivästä riippuen. Hyökkäävän savuinen.
-Ardbeg Airigh Nam Beist. Valikoimasta poistunut, pidempään (17-18 vuotta) kypsytetty hieno Ardbeg.
-Ardbeg Blasda. Vedellä laimennettu 10yo, hyvässä mielessä.Saunajuoma, voi juoda suoraan löylykauhasta.
-Ardbeg Supernova 2009 tai 2010. Kun pää pitää saada täyteen savua ja turvetta. Jim Murrayn single malt of the year jne. Molempia vuosikertoja maistanut, 2010 löytyy avaamattomana kaapista.
-Ardbeg Uigeadail. Tynnyrivahvuinen, loistava esimerkki siitä, että sherrytynnyri ei aina pilaa viskiä. Savuinen kuten 10yo, mutta hienostuneempi ja pehmeämpi. Aivan loistava.
-Ardbeg Reneissance 1998 10yo. Glenmorangien otettua tislaamon haltuun vuonna 1997 Reneissance oli uuden tulemisen huipentuma, eka kymppivuotias uudesta sarjasta. Tynnyrivahvuinen, kovaa tavaraa.
-Bruichladdich Octomore Orpheus 5yo. Bruikan turvenuijille (peat head vapaasti suomennettuna) lanseeraaman Octomore sarjan ehkä hienoin tuotos. Viimeistelty petrus tynnyreissä, joissa on siis aiemmin kypsytetty hienohkoa bordeaux viiniä. Muutamaan otteeseen maistettu, täys pullo odottaa kaapissa.
-Caol Ila 12yo. Perus Islay kaman paras hinta/laatusuhde. Savu & turve ja aika reilusti suolaa. Tästä syystä tätä nauttiessa suolaisen meriveden pärskeet voi lähes tuntea naamalla.
-Caol Ila 25yo Douglas Laing Old & Rare collection. Paria muuta yli 20-vuotiasta Caol Ilaa olen maistanut, mutten tätä. Täysi pullo odottaa kaapissa. Odotukset ovat kovat, koska Caol Ila ikääntyy yleensä arvokkaasti.
-Highland Park 18yo. Palkintoja voittanut ja laajasti tykätty.
-Johnnie Walker Black Label 12yo. Laitetaan mukaan yksi blendi, se olkoon tämä. Parempiakin on, mutta jos joku järkihintainen pitäisi valita, tässä olisi hyvä ehdokas. Turha verrata single maltteihin.
-Lagavulin 12yo cask strength. Monet rankkaavat paremmaksi kuin perus 16-vuotiaan. Vaikea valita kumpi on parempi, koska ikä ja vahvuus ovat erit. Tässä luonnollisesti maistuu enemmän alkoholi, pehmeyden kustannuksella. Vedellä ero kaventuu, mutta veden kanssa saa olla tarkkana.
-Lagavulin 16yo. Se toiseksi paras tai paras perus Islay, tällä hetkellä ehkä paras. Standardi, mihin kaikkia muita viskejä verrataan. Edesmenneen Michael Jacksonin viskiraamatun ykkönen. Pitää lähteä äkkiä kotiin tätä nauttimaan, onneksi on toista pulloa kaapissa.
-Lagavulin Pedro Ximenez Finish - Distillers Edition. Toinen esimerkki siitä, ettei sherrytynnyrissä pilaaminen aina onnistu. 16yo lisättynä pehmeydellä ja makeudella.
-Laphroaig 10yo. Itselle ehkä vähemmän rakas kuin Ardbeg, Caol Ila tai Lagavulin. Loistavaa tavaraa tietysti. Jos tykkää savusta ja turpeesta yhdistettynä lääkemäisyyteen, tämä on oikea valinta.
-Mackmyra. Hirveää paskaa. Mukana muistuttamassa, etteivät hurrit osaa mitään.
-Port Ellen 27yo 1978 6th release (bottled 2006). Tähän voisi ottaa minkä tahansa releasen, mutta laitetaan tämä, mitä olen varmuudella maistanut. Vuonna 1983 tapahtuneen tislaamon sulkemisen jälkeen PE on noussut kulttiklassikoksi ja hinnat ovat pilvissä. Tästä syystä kannattaa aika pikaisesti laittaa vähän rahaa syrjään ja ostaa pullo tästä sarjasta, jos ODB PE kiinnostaa. Aika helvetin hyvää oli tuo 6th release.
-Suntory Yamazaki 18yo. Japanin ihmemaasta tulee hyviä viskejä. Etenkin, jos kaipaa floraalisuutta ym. tyttöjen juttuja. Tämäkin tavara on palkintoja kerännyt maailmalta.
-Talisker 10yo. Paras ei-Islay viski, ainakin jos perusviskeistä puhutaan. Savu & pippuri on miellyttävä yhdistelmä.
-Talisker 57 North. Tynnyrivahvuinen Talisker.
Mutta joo, ei tarvinnu irvistellen maistella oli sen verta pehmeä maku.
