Muistan kun huutelin yhden punaviinin perään, jonka nyt viimein löysin kiitos eräiden viinikouluttajien. Kyseessä on Chianti Classico Granaio, mutta vuosikerrasta en ole varma, mitä join aikanaan. Erittäin pehmeä, muistaakseni ei kovin tanniininen, italialainen punaviini. Mikäli halajaa italialaisia punaviinejä, eikä löydä alkosta haluamaansa, niin tää saitti auttaa asiaan:
http://www.superiore.de/. Todella kattava valikoima kyseisiä artikkeleja.
Olen asian ymmärtänyt näin:
Vanha viini kestää todella huonosti happea ja voi olla seuraavana aamuna jo ihan pilalla.
Mä oon pienessä krapulakännissä, mutta nyt kyllä olisin sitä mieltä, että tuo menee ihan toisin päin. Eli kun puhutaan vanhemmasta viinistä, niin sehän tarkoittaa sitä, että ne kypsyy vielä pullossa, ja kestää siis nimenomaan enemmän happea. Nuoremmat viinit, jotka on niin sanotusti "heti valmiita" juotavaksi taas etikoituu helpommin.
edit. nyt menee sekoiluksi. Olisko tuo vähän sekä että. Nuoremman viinin kanssa tuo ilman kanssa tekemisissä oleminen hieman "kypsyttää" sitä, mikä vanhemman viinin kanssa on jo tapahtunut. Äh, ei toimi pää
Pitää palata paremmalla ajalla asiaan. Mutta on varmaan selvä, ettei jotain hyvää ja vanhempaa viiniä olekaan tarkoitettu pidettäväksi avattuna pitkiä aikoja ennen juomista.
Kirjoitan nyt kuitenkin vielä lisää. Sen viinin elinkaarenhan voi ajatella paraabelina. Vanhempi viini kypsyy pidemmän aikaa, ja sitä voi ajatella vaikka paraabelin ylämäkenä. Jossain vaiheessa se löytää huippukohtansa, jossa viini on valmista juotavaksi. Sen jälkeen se alkaa lopahtamaan. Ja tätä liiallista ilman kanssa tekemisissä olemista voi ajatella vaikka sinä paraabelin alamäkenä. Tää nyt varmaan kuvaa tilannetta jollakin tavalla. Ja tää kuvitteellisen paraabelin muoto on nuoremmalla ja vanhemmalla viinillä eri muotoinen.