Anteeksi, jos loukkasin sinua. Et tietenkään ole tyhmä vaan omaat erilaisen käsityksen maailman menosta kuin minä. Minä siis olin tyhmä kun nimittelin. En vaan kovin hyvin jaksa lueskella (ilman tunnereaktioita) teorioita/totuuksia, jotka ovat liian kevyellä faktapohjalla.
Sanotaan, että Berliini on maailman toiseksi suurin turkkilaiskaupunki. Saksan alaluokassa on valtava määrä maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään (Saksan kansalaisia), jotka eivät vielä kolmannessakaan polvessa puhu Saksaa! Tämä ryhmä syrjäytyy, ei työllisty ja tekee rikoksia.
Lisäksi itäpuolen Saksassa on miljoonilla ihmisillä edelleen valtava henkinen trauma, joka juontuu kommunismin ajalta. Siis pari sukupolvea eli aivan toisenlaisessa maailmassa, kuin länsipuoli, eikä vieläkään ole toipunut siitä. Ovat siis henkisesti jäljessä.
Näiden asioiden takia Saksaa ja Suomea ei oikein voi verrata.
Olen kaikesta huolimatta varma, että suomalaista koulujärjestelmää pitää merkittävästi korjata tulevaisuudessa. Muutkin maat kouluttavat insinöörejä, tohtoreita ja maistereita koko ajan enemmän, joten emme me siinä asiassa pääse monopoliasemaan.
Suomalaisten täytyy tarttua vasaraan ja jakoavaimeen tulevaisuudessa myös itse nykyistä enemmän. Tai sitten otetaan uusi duunariluokka maahanmuuttajista, mutta kuka sitä haluaa?
Tämä on viimeinen viestini tähän aiheeseen. Tunnen kyllä Saksan olot. Olen asunut täällä jo 1,5 vuotta ja seuraan tietysti jatkuvasti paikallista lehdistöä. Tiedän myös tuon oksettavan seikan, että on kolmannen polven turkkilaisia, jotka eivät puhu kunnolla saksaa. En tiedä, mitä näille pitäisi tehdä.
Täällä ei tosiaan kaikille yhteinen peruskoulu kestä kuin 4 vuotta. Jo 10-11-vuotiaina lapset jaotellaan siis eri kouluihin. Tähän jakoon vaikuttaa paitsi koulumenestys, myös opettajan henkilökohtainen mielipide. Sen jälkeen tämä amislinja käy vielä 5 vuotta koulua ja menee sitten oppisopimuksella hommiin. Tuosta reaalikoulusta mennään sitten, myöskin oppisopimuksella, johonkin toimistohommiin tai vaihtoehtoisesti hankitaan lisäkoulutusta tiettyihin ammatteihin, kuten sairaanhoitajan.
Kun järjestelmä luotiin, lukioon meni ehkä 15-20% koululaisista ja muut sitten jakautuivat kohtalaisen tasaisesti näihin muihin kouluihin. Siis tasaisesti, sillä mikäs oli teollisuuden leivissä ollessa, kun se tuotti hyvin. Tästä syystä amislinja ei ollut vielä jämäkoulun maineessa.
Nykyisin lukion käy jotain 50 % jengistä ja muut siisteihin sisähommiin haluavat menevät sitten tuohon reaalikouluun kattaen 20-30 % koululaisista. Itse asiassa noita teollisuudenkin oppisopimuspaikkoja saa paremmin, jos on käynyt reaalikoulun. Perinteinen tie käsityöläisammattiin on siis käytännössä muuttunut niiden kanssa kouluun menemiseksi, jotka eivät muualle kykene. Itsekin olet sanonut, että kaveripiirillä on suuri vaikutus. Mitä luulet, mistä nämä lapset saisivat hyviä roolimalleja? Nämä nuoret saavat oppisopimuspaikkoja muuten keskimäärin todella huonosti kaikkialla muualla, paitsi Baden-Württembergin ja Baijerin osavaltioissa, joissa teollisuudella menee edelleen hyvin. Siis myös niillä läntisen Saksan alueilla, joilla on hyvin vähän ulkomaalaisia. Jos ei satu asumaan jommassa kummassa näistä em. osavaltioista, niin miksi osalle lapsia pitää antaa huonommat mahdollisuudet jo noin aikaisin? Myös poliitikot ovat huomanneet tämän ja parissa läntisessä osavaltiossa ollaankin jo uudistamassa rakenteita.
Enhän minä edes tiedä, minkälaisia uudistuksia kaavailet, kunhan lämpimikseni kirjoittelen täkäläisen järjestelmän heikkouksista. Jos mietin omaa yläastettani ja ottaisin sieltä nimenomaan sen 20-30% huonoimpia oppilaita (koska siis käytännössä se menee täällä niin, älkää verratko Suomen amikseen), niin ei siitä kyllä kovinkaan kannustava oppimisilmapiiri syntyisi. En halua tehdä sitä näille lapsille.
Mitä sinä muuten miettisit työnantajana, mikäli joku hakisi töihin papereilla, joissa lukee "Hei! Minä kuulun suurella todennäköisyydellä joko tyhmimpien tai opettajan vihaamien lasten joukkoon ja olen viettänyt lapsuuteni joko työttömien lasten tai ulkomaalaisten parissa".
Tai ehkä me vain joudumme tämän asian suhteen tyytymään olemaan eri mieltä.