- Liittynyt
- 3.7.2007
- Viestejä
- 127
Itsellähän kävi seuraavanlaisesti. Eli siinä peruskauden loppupuolella alkoi sattumaan marssia seuraavana päivänä niin saatanasti lonkkaan, ettei käytännössä kävelemään pystynyt. Pakkohan se oli lähteä veksiin asiasta itkemään ja vinkumaan. Siellä maanmainio sijaislääkäri määräsi Buranaa asiaa sen tarkemmin tutkimatta ja antoi vemppaa päivän. Noh, seuraavana aamuna tilanne ei yllättäen ollut sen parempi ja sama homma uusiksi. Vaihteeksi vemppaa
Taisi olla neljäs kerta kun kävin asian tiimoilta veksissä ja siellä olikin varuskunnan oikea lääkäri, joka sitten suorilta lähetti sairaalaan röntgeniin ja sieltä löytyi reisikaulaluusta suhteellisen pahasta kohtaa marssimurtuma. Lääkäri totesi, että helvetti, tämähän on paha homma Kepit tassuihin ja VP:ta taisi tulla suorilta viikko + pari viikkoa vemppaa vielä siihen päälle. Loppupalveluaika (sellaiset 120+ päivää) menikin vempassa, ei oikeasti päivääkään ilman. Hauskintahan tässä on etteivät silti lähettäneet kotia E:n papereilla, eikä koulutushaarakaan vaihtunut vaan viesti-ITKK-miehenä jatkettiin. Kotiutuspapereissa olivat merkanneet B-mieheksi, josta itse sain tosiaan tietää siinä vaiheessa kun sen passin käteen sain.
Ja ei, tarkoitus ei ole leijua, että olisin päässyt helpommalla tai mitään vastaavaa. Päinvastoin, vielä 6kk tuon marssimurtuman jälkeenkin lonkka oireili jos koitti juosta mikä sai aikaan hienoisen vitutuksen. Kovat jalkatreenitkin olivat luonnollisesti poissa kysymyksestä. Näin jälkeenpäin ajatellen oli vain aika jännästi hoidettu asia varuskunnan puolelta, kun eivät minua kotia lähettäneet.
Taisi olla neljäs kerta kun kävin asian tiimoilta veksissä ja siellä olikin varuskunnan oikea lääkäri, joka sitten suorilta lähetti sairaalaan röntgeniin ja sieltä löytyi reisikaulaluusta suhteellisen pahasta kohtaa marssimurtuma. Lääkäri totesi, että helvetti, tämähän on paha homma Kepit tassuihin ja VP:ta taisi tulla suorilta viikko + pari viikkoa vemppaa vielä siihen päälle. Loppupalveluaika (sellaiset 120+ päivää) menikin vempassa, ei oikeasti päivääkään ilman. Hauskintahan tässä on etteivät silti lähettäneet kotia E:n papereilla, eikä koulutushaarakaan vaihtunut vaan viesti-ITKK-miehenä jatkettiin. Kotiutuspapereissa olivat merkanneet B-mieheksi, josta itse sain tosiaan tietää siinä vaiheessa kun sen passin käteen sain.
Ja ei, tarkoitus ei ole leijua, että olisin päässyt helpommalla tai mitään vastaavaa. Päinvastoin, vielä 6kk tuon marssimurtuman jälkeenkin lonkka oireili jos koitti juosta mikä sai aikaan hienoisen vitutuksen. Kovat jalkatreenitkin olivat luonnollisesti poissa kysymyksestä. Näin jälkeenpäin ajatellen oli vain aika jännästi hoidettu asia varuskunnan puolelta, kun eivät minua kotia lähettäneet.