Vapaaotteluharrastajien sitouttaminen

[AndyS]

En usko että henkilöt jotka ovat kiinnostuneet itsepuolustus-BJJ:stä ovat kovin innokkaita siirtymään vapaaotteluun. Pikemmin sitten johonkin defendoon tai vastaavaan.

 

[Mauler>Bones]

Andylta tuli hyviä näkökulmia, mutta jotenkin edelleen päällimmäisenä fiiliksenä on surullisuus siitä millaista pystyottelemisen taso on Suomessa kansallisella tasolla, tai siitä miltä se ainakin omaan silmään näyttää. Myönnän, etten tiedä Suomen kamppailuskenestä yhtään mitään, mutta se mielikuva mikä nyt vähäisen seuraamisen myötä alkaa hahmottua on masentava. Toivottavasti kyse on vain siitä, että kun on tottunut vuosikausia seuraamaan jokaisessa lajissa vain sitä kaikkein terävintä huippua, niin ei osaa suhteuttaa näkemäänsä realistisesti siirryttäessä Suomen kansalliselle tasolle. Silti väkisin puskee sellainen ajatus mieleen, että valmennuksessa on oltava jotain pahoja puutteita jos ei tavallista keskivertojamppaa saada peruskurssin jälkeen näyttämään tuota paremmalta. Vai näinkö tilanne on kansainvälisestikin? Onko pystyotteluosaaminen suomalaisottelijoiden heikkous esim.vapaaottelussa vai ei? Jos on, niin mistä se johtuu jos ei valmennuksen tasosta? Entä missä on kaikki luontaiset lahjakkuudet?

Hyvin tulee myös esiin se miten ei treenaavilla on aina epärealistinen käsitys kyvyistään ja lajitietämyksestä.

En tiedä mihin perustat tuon "epärealistinen käsitys kyvyistään" mutta jos videolla nähty harrastaja edustaa keskimääräistä juuri peruskurssin käynyttä, niin ei hyvää päivää sentään. Missä ovat kaikki urheilullisesti edes kohtuullisen lahjakkaat harrastajat?

 

[Mauler>Bones]

Minä en ole kummoinen ottelija ja jos miettii miten kävisi mikäli ottelisin jotain ykkösrivin ammattilaista - vaikka Joe Schillingiä - vastaan niin matsiahan kuluisi pikemmin sekunteja kuin minuutteja kun olisin pötkölläni. Silti kykenen jollekin muutaman kuukauden treenanneelle tekemään käytännössä aivan mitä haluan ja sparrikokemus tällaiselle on, että olen täysin voittamaton ja vahingoittumaton hänen lyönneistään. Minunkin taitotasooni päästäkseen pitää kuitenkin treenata aika paljon ja tämä kun selviää niin se myös latistaa kuvitelmia siitä, millasta kehitystä on odotettavissa normaalilla harrastajatahdilla treenaten.

Ai vaikka otettaisiin kaikenkokoiset ottelijat huomioon ja tarkasteltaisiin vain teknistä osaamista? Mikä on "aika paljon"?

Sanon nyt taas ihan suoraan rehellisen (ja treenaamattoman) mielipiteeni, että tuohon sinun tekniselle tasolle yltämiseen ei vaadita välttämättä yhtä ainuttakaan treeniä. Ihmisten luontainen lahjakkuus vaihtelee todella paljon.

 

[Vensku123]

Onko pystyotteluosaaminen suomalaisottelijoiden heikkous esim.vapaaottelussa vai ei? Jos on, niin mistä se johtuu jos ei valmennuksen tasosta? Entä missä on kaikki luontaiset lahjakkuudet?



En tiedä mihin perustat tuon "epärealistinen käsitys kyvyistään" mutta jos videolla nähty harrastaja edustaa keskimääräistä juuri peruskurssin käynyttä, niin ei hyvää päivää sentään. Missä ovat kaikki urheilullisesti edes kohtuullisen lahjakkaat harrastajat?

Sä unohdat nyt tuossa sen että kyseinen kaveri on ollut vaparin peruskurssilla, jolloin pystytreeniä ei välttämättä ole tullut juuri yhtään. Sä et myöskään osaa ottaa huomioon jännityksen vaikutusta.
Mä olen jokusen vuoden valmentanut/ohjannut ja kyllä todella harvassa on tyypit jotka ilman mitään lajitaustaa erottuvat teknisesti tai muutenkaan osoittavat parissa kuukaudessa "ottelemiseen " liittyvää urheilullisuutta. Paria tälläistä olen saanut ohjata ja kyllä molemmat olivat menestyneitä ottelijoita.

- - - Updated - - -

Ai vaikka otettaisiin kaikenkokoiset ottelijat huomioon ja tarkasteltaisiin vain teknistä osaamista? Mikä on "aika paljon"?

Sanon nyt taas ihan suoraan rehellisen (ja treenaamattoman) mielipiteeni, että tuohon sinun tekniselle tasolle yltämiseen ei vaadita välttämättä yhtä ainuttakaan treeniä. Ihmisten luontainen lahjakkuus vaihtelee todella paljon.

Erittäin lahjakkaalla tyypillä vuosi niin voisi olla andyn tasolla (otteleminen kun on paljon muutakin kuin tekniikkaa). 99% harrastajista taas ei koskaan pääse lähellekkään tuota tasoa.

 

[Mauler>Bones]

Sä unohdat nyt tuossa sen että kyseinen kaveri on ollut vaparin peruskurssilla, jolloin pystytreeniä ei välttämättä ole tullut juuri yhtään.

Miksei siellä vaparin peruskurssilla ole juuri yhtään pystytreeniä? Onko se hyväksi todettu käytäntö? Kuulostaa tylsältä.

Sä et myöskään osaa ottaa huomioon jännityksen vaikutusta.

Kyllä siitä jännityksestä spekuloitiin jo tuossa aiemmin, ja sen verran osaan ottaa huomioon, että jännitti minuakin ensimmäisen kerran sparratessa. Näin maallikolla herää silti kysymys, että onko harrastajaa osattu valmistaa/valmentaa oikein jos keskivertojamppa on NOIN jäässä peruskurssin jälkeen sparratessa? Enkä ymmärrä miten voi olla ihan ok jos sparri näyttää tuolta peruskurssin jälkeen vaikka vähän jännittäisikin. Kyllähän nyt edes vähän pitäisi yrittää sitä sparrikaveria haastaa? Edelleen herää vain kysymyksiä valmennuksen suhteen. Itsehän en tiedä yhtään missä ne valmennuksen painopisteet on ja ihan sillä vain ihmettelen.

Erittäin lahjakkaalla tyypillä vuosi niin voisi olla andyn tasolla (otteleminen kun on paljon muutakin kuin tekniikkaa). 99% harrastajista taas ei koskaan pääse lähellekkään tuota tasoa.

Tarkoitin nyt itse vain sitä tekniikkaa, epäilemättä Andylla on esim.rämäpäisyyttä ja sisua vaikka muille jakaa. Ja vaikka puhuttaisiin ottelemisesta kokonaisvaltaisesti, niin sanon, että paskapuhetta tuo "erittäin lahjakkaalla tyypillä vuosi". Miten kovatasoinen painoluokka tuo +91 kiloisten potkunyrkkeily on Suomessa? Onko Andy lahjakas potkunyrkkeilijä, vai enemmän vain isokokoinen kaveri, joka on jossain vaiheessa alkanut harrastamaan potkunyrkkeilyä ja menestynyt siinä suhteellisen hyvin lähinnä siksi, että taso on niin olematon? Andy voi toki itse vastata myös näihin.

Ja sori, että tämä meni nyt tällaiseksi Andyn analysoinniksi, Andy on minun sankari jokatapauksessa tästä aina eteenpäin (halusi hän sitä tai ei), ja tulen aina kannustamaan Andya :dance:

 

[Vensku123]

Miksei siellä vaparin peruskurssilla ole juuri yhtään pystytreeniä? Onko se hyväksi todettu käytäntö? Kuulostaa tylsältä.



Kyllä siitä jännityksestä spekuloitiin jo tuossa aiemmin, ja sen verran osaan ottaa huomioon, että jännitti minuakin ensimmäisen kerran sparratessa. Näin maallikolla herää silti kysymys, että onko harrastajaa osattu valmistaa/valmentaa oikein jos keskivertojamppa on NOIN jäässä peruskurssin jälkeen sparratessa? Enkä ymmärrä miten voi olla ihan ok jos sparri näyttää tuolta peruskurssin jälkeen vaikka vähän jännittäisikin. Kyllähän nyt edes vähän pitäisi yrittää sitä sparrikaveria haastaa? Edelleen herää vain kysymyksiä valmennuksen suhteen. Itsehän en tiedä yhtään missä ne valmennuksen painopisteet on ja ihan sillä vain ihmettelen.



Tarkoitin nyt itse vain sitä tekniikkaa, epäilemättä Andylla on esim.rämäpäisyyttä ja sisua vaikka muille jakaa. Ja vaikka puhuttaisiin ottelemisesta kokonaisvaltaisesti, niin sanon, että paskapuhetta tuo "erittäin lahjakkaalla tyypillä vuosi". Miten kovatasoinen painoluokka tuo +91 kiloisten potkunyrkkeily on Suomessa? Onko Andy lahjakas potkunyrkkeilijä, vai enemmän vain isokokoinen kaveri, joka on jossain vaiheessa alkanut harrastamaan potkunyrkkeilyä ja menestynyt siinä suhteellisen hyvin lähinnä siksi, että taso on niin olematon? Andy voi toki itse vastata myös näihin.

Ja sori, että tämä meni nyt tällaiseksi Andyn analysoinniksi, Andy on minun sankari jokatapauksessa tästä aina eteenpäin (halusi hän sitä tai ei), ja tulen aina kannustamaan Andya :dance:

1 aika on rajallista ja vaparissa on niin hemmetin monta osa-aluetta ettei yksinkertaisesti 2-3kk peruskurssi riitä. Otetaan nyt vaikka verrokiksi thaikku menee pari treeniä jo siihen että saa aloittelijat omaksumaan liikkumisen ja jabin mukaan.
2. Sä menit kaverin kanssa kehään, lisäksi on yksilökohtaisia eroja ihmisissä joitakin jännittää enemmän kuin toisia.
3.Kyllä, faktaa on ettei 91 taso ole mikään päätähuimaava suomessa mutta edelleen sen verran on kokemusta itsellä että niitä hyviä aloittelijoita on harvassa. Kamppailu urheilussa pä'ästäkseen andyn tai yleensä kilpailijan tasolle vaatii aika paljon. Pitä muistaa ettei urheilullisuus yksin riitä, on monia joilla pää ei kestä. Toisilla ei kroppa kestä ja on vielä ihmisiäkin jotka eivät yksinkertaisesti jaksa treenailla tarpeeksi.

Frendi on suomen mestari eräässä lajissa +91 voin sanoa että lahjakkuutta ei ollut tippaakaan, halua oli n3v ammatti urheilijamaista treeniä vaati että pääsi tuohon pisteeseen.

 

[Hatsa]

Miksei siellä vaparin peruskurssilla ole juuri yhtään pystytreeniä? Onko se hyväksi todettu käytäntö? Kuulostaa tylsältä.

Pystytreenin määrä vaparikurssilla vaihtelee varmaan seurojen välillä paljon. Meillä on 10 viikon kurssi, jolla on kolme treeniä viikossa. Yksi harjoitus on mattoa, seinäpainia ja pystypainia, toinen lyöntejä, potkuja, alasvientejä ja seinäpainia ja kolmas on mattotreenin kertausta ja syvennystä. Joissain seuroissa kai pysty ja matto kulkevat koko ajan käsi kädessä.

Peruskurssin tarkoituksena ei ainakaan meillä ole tehdä kurssilaisesta valmista alkeiskurssitason vapaaottelijaa, vaan enemmänkin antaa hänelle työkalut harrastuksen jatkamiseen ja oikeaan kehittymiseen normaalitreeneissä. Pekun suoritettuaan kurssilainen osaa harjoitella ohjatuissa treeneissä ja ymmärtää alustavasti oman tasonsa ja omat kiinnostuksen kohteensa. Kurssin aikana on tutustuttu seuran valmentajiin ja opittu tuntemaan treenikavereita. Tämän jälkeen neuvojen kysyminen kokeneemmilta on helpompaa.

 

[Wintikka]

Gb:llä vaparikurssin käynyt saa käydä vaparitreenien lisäksi kaikissa muissakin lajitreeneissä mm. nyrkkeily, thai, kickari, lukko ja BJJ, joissa voi sitten omaa osaamistaan kehittää omien mieltymysten ja tarpeiden mukaisesti. Eri asia sitten on, että pystyykö treenamaan 12 kertaa viikossa vai onko se edes järkevää!? ;)

 

[Thonglong]

Eri asia sitten on, että pystyykö treenamaan 12 kertaa viikossa vai onko se edes järkevää!? ;)

Helposti pystyy treenaamaan 12 kertaa viikossa, enemmänkin jos vain aikaa on. Ja pitäisikin treenata paljon enemmän kuin joku 3 kertaa viikossa, koska niin kuin tässäkin ketjussa on toitotettu, niin vapari on todella monipuolinen laji ja teknikoiden kirjo valtava ja sen takia kehittyminen on hidasta, joka syö motivaatiota.

Ehdotus:
Järjestetään tunnin pituisia treenejä, joissa ei tehdä mitään muuta kuin tekniikkaa ja drillejä. Ei sparria, ei alku- eikä loppujumppia jne. Vain tunti siksi että sen jaksaa helposti keskittyä. Viikoittain voi olla vaikka joku tietty teema johon keskitytään esim. häkkiä vasten ottelu tai alasviennit jne. Näin tekninen osaaminen kehittyy ihan eri lailla kuin perinteisellä tavalla, joissa joka treeneissä sparrataan jne.

 

[Mur-Mur]

Ite ku kävin vaparin peruskurssin niin ei siellä todellakaan pystyä sparrattu. Pikemminkin annettiin eväät harjoitella kurssin jälkeen suht turvallisesti ja sai jonkinlaisen alkeellisen käsityksen tekniikoista. Aikaa tuollaisella kurssilla nyt vaan on todella vähän eikä siinä ehdi sisäistämään tekniikoita siten, että ne näkyisi sparrissa hyvänä suorituksena. Etenkään pystysparrissa. Jos ei ole koskaan kokeillut niin sparrissa on yllättävän vaikea pitää paketti kasassa, jalkatyö mukana ja vielä lyönnit ja potkut teknisinä vaikka sitä säkkiä osais kuinka lujaa ja teknisesti hyvin hakata.

 

[Underdogs]

Helposti pystyy treenaamaan 12 kertaa viikossa, enemmänkin jos vain aikaa on. Ja pitäisikin treenata paljon enemmän kuin joku 3 kertaa viikossa, koska niin kuin tässäkin ketjussa on toitotettu, niin vapari on todella monipuolinen laji ja teknikoiden kirjo valtava ja sen takia kehittyminen on hidasta, joka syö motivaatiota.

Ehdotus:
Järjestetään tunnin pituisia treenejä, joissa ei tehdä mitään muuta kuin tekniikkaa ja drillejä. Ei sparria, ei alku- eikä loppujumppia jne. Vain tunti siksi että sen jaksaa helposti keskittyä. Viikoittain voi olla vaikka joku tietty teema johon keskitytään esim. häkkiä vasten ottelu tai alasviennit jne. Näin tekninen osaaminen kehittyy ihan eri lailla kuin perinteisellä tavalla, joissa joka treeneissä sparrataan jne.

Kyllä toi 12 kertaa viikossa on jo aika maksimi. 2xpäivässä 6xviikossa, on jo sellanen että en nää itse ainakaan mitään järkeä polttaa kroppaa tota enempää loppuun.

 

[AndyS]

Onpas taas juttua.

Nyt ensinnäkin minun oikea sarjani olisi nykyään -86kg ja olen nuorempana otellut myös -81:ssä, mihin en enää aio vetää. Otan matseja myös isommissa sarjoissa jotta ylipäätään saisin otteluita enkä aina jaksa vetää painoja kovin alas. Suurin painoero vaa'alla on ollut 22kg ja voitinkin matsin. Eli ihan pelkällä koolla en ole pärjännyt ja erityisesti avoin sarja on selkeästi liian iso painoluokka minulle. Yleisesti isoimmat (ja pienimmät) painoluokat ovat heikkotasoisimpia, koska ottelijoita on vähemmän kuin keskikokoisia.

Meillä peruskurssi kestää noin 2 kuukautta ja treenit on kahdesti viikossa. Nämä on jaoteltu mattopäivään ja pystypäivään mutta pystypaini alasvienteineen ottaa molemmista oman osuutensa. Lisäksi peruskurssilaiset eivät juuri koskaan käy kaikkia treenejä vaan ovat osan poissa, eli niitä pystytreenejä on normaalitapauksessa henkilöllä luokkaa 6. Tähän kun yritetään opettaa esim. perusasento, liikkuminen, suorat, koukut, alapotkut, polvipotkut, joitain blokkeja ja ehkä jotain vartalopotkujakin, niin siinä on aika paljon asiaa.

Hatsalla oli tuossa hyvä huomio eli peruskurssin idea ei ole maksimoida sparri-/ottelutehoa vaan mahdollistaa järkevä treenaus noviisiryhmässä. Jos haluaisi tehdä 2 kuukaudessa mahdollisimman tehokkaita ottelijoita niin kannattaisi varmaan opettaa pelkästään syöksyminen kiinni heijarin suojassa, yksi kaato/alasvienti ja lyömistä ja lukottamista päältä.

Mitä tulee siihen että joku olisi treenaamatta taitavampi kuin minä, niin ... öö ... ehkäpä ei. :face:

Olen kyllä seurannut ihan vierestä useammankin oikeasti lahjakkaan kundin treenausta ja panin merkille että nämä kehittyivät samoissa treeneissä noin 3x nopeammin ja esim. pääsivät 1,5 vuodessa samalle tasolle (ottelijana muutenkin kuin tekniikaltaan) kuin itse viidessä vuodessa. Ja huom tässä siis treenattiin tyyliin 10 treeniä viikossa tai yli. Nykyäänhän 38-vuotiaana en enää juurikaan kehity vaan yritän lähinnä pitää saavuttamaani tasoa yllä - enkä treenaakaan yhtä paljon kuin ennen. Mutta katsotaanpa sitä treenaamattomien ottelua. Tässä on turpakeikassa kaksi kaveria joista ainakin tämä Rusi on treenannut selkeästi jotain ja toimii näköjään jonkun kamppailuseuran sihteerinäkin. Molemmat ja etenkin Chimal ovat taatusti sata kertaa fyysisesti lahjakkaampia - ja 15 vuotta nuorempia - kuin minä. Mutta en kyllä voi parhaalla tahdollakaan sanoa että he olisivat jotenkin teknisempiä ottelijoita.



Mitä tulee tuohon valmistamiseen sparriin niin sitähän ei tehdä siis ollenkaan. Tai ainakaan muuten kuin että ohjaaja sanoo jotain sellaista että kaikki muistaa ottaa kevyesti ja että tärkeämpää on hyvät suoritukset kuin voittaminen ja että parille kannattaa sanoa jos tämä lyö liian kovaa. Tämä taas johtuu siitä että kyseessä on ryhmäopetus, jossa on usein joku 20-30 henkeä opetettavana. Tällöin on ihan mahdotonta käydä mitään henkilökohtaisia briiffejä tai vastaavaa koska tunnin treenivuoro ei riittäisi kuin parin minuutin keskusteluun per henkilö.

Sitten kun puhutaan henkilökohtaisesta valmennuksesta niin siinä saadaan ihan erilaisia tuloksia aikaan. Tässä Lauri Suomelan (punaisessa kulmassa) ensimmäinen ottelu. Treeniä on tuossa vaiheessa takana noin 5kk jossa on 2kk peruskurssi ja 3kk henkilökohtaista valmennusta. Tekninen taso on selvästi parempi kuin mihin itse olen päässyt koskaan mutta ottelusilmä, taktinen ajattelu jne. on tietysti aika vajavaista. Esitys on 13-vuotiaalta silti melko vakuuttava.



Taustalla tässä on tosiaan se henkilökohtainen valmennus, kilpaurheilutausta (salibandy) 6-vuotiaasta lähtien ja kamppailulajeihin sopivat henkiset ominaisuudet jotka näkyvät parhaiten siinä ettei hän säiky osumia lainkaan, mikä on tuolla kokemuksella aivan poikkeuksellista.

Missä sitten on ne vastaavilla edellytyksillä varustetut vapaaottelun peruskurssilaiset? No niitä on aika vähän. Olen treenannut kamppailulajeja 25 vuotta ja nähnyt tuhansia uusia aloittajia ja näiden joukossa on ollut ihan muutama yhtä potentiaalinen tapaus. Vähemmilläkin lahjoilla on toki mahdollista päästä UFC:hen (mutta tuskin enää UFC:n mestariksi) mutta kun niitä edes kohtalaisen lahjakkaitakin on vähän.

Jos peruskurssille tulee se 30 henkeä niin niistä suurin osa on jotain reilu parikymppisiä joista useampi ei pysty esim. pyörittämään käsiään yhtaikaa eri suuntiin menemättä sekaisin. Jonkinlaista urheilutaustaa on muutamilla ja fyysisiä edellytyksiä tulla ainakin jonkin tason kilpaurheilijoiksi. Nyt on kuitenkin niin että 80-90% ihmisistä on henkisistä syistä soveltumattomia mihinkään täyskontaktilajiin puuttuvan kovuuden takia. Tuo ensimmäisen sparrivideon kaveri oli selvästi yksi näistä. Heistä voi tulla kelvollisia jalkapalloilijoita tai jopa lukkopainijoita mutta ei vapaaottelijoita, potkunyrkkeilijöitä tai nyrkkeilijöitä, koska psyyke ei kestä sitä kun toinen lyö oikeasti. Tämän tuloksena näistä 30 aloittajasta on hyvällä tuurilla yksi sellainen josta voisi tulla ottelija eikä edes se peruskurssin vetäjä osaa sanoa kuka se heistä on.

Tee siinä sitten huippuammattilaisia...

 

[wer12]

12 kertaa viikossa juu.. menee jutut vähän överiks.
Voin luvata että 3 kertaa viikossa kehittyy hyvin, mikäli treenit on hyvin vedettyjä. Tarkottaa että lajia eikä jumppaa, jumpat sit erikseen. Toisaalta kondis kyllä kehittyy lajitreeneissäkin. Lisäks kotona vähän varjoa/miettii tekniikoita, suuri hyöty. Olen monia kertoja nähnyt kun 1 kerran viikossa nyrkkeilevä kehittyy siinä. Osa vaan nyrkkeillyt ja punttia, osalla päälajina tb/vapari. Ja kehitys selkeä. Ei se vaadi niin paljoa kun moni luulee, voi jopa olla hyvä että aikaa sisäistää tekniikat ettei ihan jokapäivä. Hiljaa hyvä tulee, myös tärkeä juttu liittyen tuohon sitouttamiseen. Että vähemmälläkin treenillä pärjää jos vaan tehty fiksusti.

 

[kaseiini]

Onpas taas juttua.
Missä sitten on ne vastaavilla edellytyksillä varustetut vapaaottelun peruskurssilaiset? No niitä on aika vähän. Olen treenannut kamppailulajeja 25 vuotta ja nähnyt tuhansia uusia aloittajia ja näiden joukossa on ollut ihan muutama yhtä potentiaalinen tapaus. Vähemmilläkin lahjoilla on toki mahdollista päästä UFC:hen (mutta tuskin enää UFC:n mestariksi) mutta kun niitä edes kohtalaisen lahjakkaitakin on vähän.

Jos peruskurssille tulee se 30 henkeä niin niistä suurin osa on jotain reilu parikymppisiä joista useampi ei pysty esim. pyörittämään käsiään yhtaikaa eri suuntiin menemättä sekaisin. Jonkinlaista urheilutaustaa on muutamilla ja fyysisiä edellytyksiä tulla ainakin jonkin tason kilpaurheilijoiksi. Nyt on kuitenkin niin että 80-90% ihmisistä on henkisistä syistä soveltumattomia mihinkään täyskontaktilajiin puuttuvan kovuuden takia. Tuo ensimmäisen sparrivideon kaveri oli selvästi yksi näistä. Heistä voi tulla kelvollisia jalkapalloilijoita tai jopa lukkopainijoita mutta ei vapaaottelijoita, potkunyrkkeilijöitä tai nyrkkeilijöitä, koska psyyke ei kestä sitä kun toinen lyö oikeasti. Tämän tuloksena näistä 30 aloittajasta on hyvällä tuurilla yksi sellainen josta voisi tulla ottelija eikä edes se peruskurssin vetäjä osaa sanoa kuka se heistä on.

Tee siinä sitten huippuammattilaisia...

Tästä syystä minäkin olen vähän sitä mieltä että antaa niiden hakeutua lajien pariin ketkä itse kokee että tämä on heidän juttunsa. Heidän voi olettaa näkevän vaivaakin sen eteen että pääsee treenaamaan, vaikeuksien läpikin. Siinä voi joutua käymään läpi useamman seuran ja lajinkin ennenkuin se oma löytyy. Aika turha sitä on miettiä miten saada porukka pysymään seurassa tai käymään treeneissä, itsestään selvyyksien lisäksi kuten pätevät vetäjät, kelvollinen sali jne. Hiukan voidaan viivyttää sitä lopettamista varmasti erilaisilla keinoilla, mutta kuinka paljon? Ei kaikki nekään jatka kovin kauaa joilla olisi edellyksiäkään, muun elämän mennessä edelle. Puhumattakaan sitten niistä joilla ei ole edellytyksiä tai oikeaa mielenkiintoa.

 

[Thonglong]

Kyllä toi 12 kertaa viikossa on jo aika maksimi. 2xpäivässä 6xviikossa, on jo sellanen että en nää itse ainakaan mitään järkeä polttaa kroppaa tota enempää loppuun.

Mihin se kroppa siitä palaa, jos vedetään vaikka jotain guardin ohitusta tai käsilukkoja tai liikkumista ja positioiden vaihtamista periaatteella kaikessa rauhassa mutta paljon toistoja? Vaikka kuinka olisi laadukasta valmennusta, niin ilman riittävää määrää kunnollisia toistoja ei synny perustaa soveltaa tekniikoita kilpailutilanteessa.

 

[Underdogs]

Mihin se kroppa siitä palaa, jos vedetään vaikka jotain guardin ohitusta tai käsilukkoja tai liikkumista ja positioiden vaihtamista periaatteella kaikessa rauhassa mutta paljon toistoja? Vaikka kuinka olisi laadukasta valmennusta, niin ilman riittävää määrää kunnollisia toistoja ei synny perustaa soveltaa tekniikoita kilpailutilanteessa.

Miksei mielummin treenaa kunnolla tuota 12 kertaa viikossa ja loppuajan sitten voi miettiä niitä liikkeitä ja antaa kropan levätä. Kyllä niitä toistoja tohon treenimäärään saa varmasti ihan riittävästi että kilpailutilanteessa pärjää.

 

[Britons]

Aivovaurioista on viime aikoina ollut paljon puhetta vaparimediassa. Ilmeisesti aivot kestää nykytiedon valossa oletettua huonommin tällejä ja pysyvän vamman voi saada jo yllättävän helposti.

Oletteko aktiivisesti kamppailulajeja harrastaneet huomanneet aivovammojen merkkejä itsessänne tai treenikavereissanne? Ekana vissiin tulee muistiongelmia, impulsiivisyyden lisääntymistä, sanat katoaa puhuessa ja lopulta perus puhe alkaa sammaltaa jne. Mielestäni tämän tiedon valossa näiden lajien vakava harrastaminen vaatii jo aika paljon omistautumista, koska tälläiset vammat ei yleensä koskaan parane ja tila saattaa edelleen huonontua vaikka iskujen nauttimisen lopettaisikin.

 

[Thonglong]

No mikä on sun mielestä kunnollista treenaamista ja miksei muka toistojen tekeminen sitä olisi? Ei ne taidot miettimällä mihinkään parane, vaan tekemällä oppii. Pointti oli se että hyvin harva jos kukaan jaksaa 12 kertaa viikossa esim. Gb gymin ohjattuja treenejä, mutta kevyempiä tekniikkapainotteisia treenejä mukaan, niin asia on eri. Automaatiotasolla ollaan vissiin kun ollaan tehty joitain kymmeniä tuhansia toistoja ja sekään ei vielä tarkoita että tekniikoita osaisi niin hyvin soveltaa matsissa.

Jotkut jenkkipainijat ovat hinkanneet esim. alasvientejä lapsesta saakka ja toistoja on varmaan takana kymmeniä tuhansia ja sittren ihmetellään miksei Suomesta tule UFC mestareita, kun parikymppisenä ruvetaan treenaamaan muutaman kerran viikossa.

 

[kaseiini]

Mitä kaikkea siihen miettimiseen lasketaan?
Kyllä kaikki puuhastelu lajien parissa on hyödyllistä, treenien vetäminen, tuomari-ja valmentajakurssien käyminen, tuomarointi, otteluiden katsominen livenä ja nauhalta, kulmamiehenä toimiminen, lukeminen, keskustelu, ja... miettiminen.
En väitä että Tyson olisi ollut yhtään parempi nyrkkeilijä jos olisi harrastanut enemmän tai yhtään näitä, kuin mitä oli.

Silti olen kokenut hyödylliseksi touhuksi katsoa koko yön vhs:ltä vanhoja matseja nuorena miehenä, mitä silloin nyt oli mm. UFC1&2, pancrase hybrid wrestling, thaiboxing matsit thaimaasta, kyokushinkai otteluita, luta livre brasil jne.. Siinä näki jotain mitä siellä paikallisella salilla ja kotimaan otteluilloissa ei nähnyt.

 

[Thonglong]

No tottakai asioiden miettiminen ja vaikka mielikuvaharjoittelu on hyödyllistä, muttei se vähennä toistojen tekemisen tärkeyttä. Ja tässä tullaan siihen valmentamiseen, että tehdään mahd. hyviä ja kunnollisia toistoja.