Kevyesti sparraamisesta.. sitäkin on monenlaista. Jotta siitä saataisiin se kovaan kontaktiin siirtyvä hyöty, se pitää tehdä samalla lailla kuin kova sparri.
Siinä pitää tehdä tekniikat samalla tavalla, varsinkin painonsiirto ja "commitment" siihen tekniikkaan. Silloin vastustajan pitää myös vastata siihen tekniikkaan niin kuin vedettäisiin kovaa. Sellaisia potkuja, lyöntejä ja rytminvaihdoksia ei saa tehdä mitä ei oikeasti kyettäisi tekemään jos vedettäisiin täysillä. Jos kaveri potkaisee etummaisella jalalla vanhan kunnon vaihtoaskel kiertopotkun sääriluulla kylkeen, oikein ähkäisten samalla, hitaasti ja painoa kunnolla siirtäen, mutta silti kevyesti, niin mun pitää ottaa se potku vastaan niin kuin oikeasti ottaisin, eikä vetäistä salamannopeaa etukättä naamaan yhtäkkiä. Jos mä teen niin, niin seuraavalla kerralla se kaveri ei oikeasti ole sen potkun takana, vaan vetää seuraavan potkun nopeana läpynä, kädet visusti naaman edessä tarkkaillen ja odottaen sitä mun nopeaa jabia. Sellaista asennosta ei saa lyödä koukkua missä sitä ei oikeasti lyödä, eikä sitä koukkua saa lyödä pelkällä kädellä. Molempien pitää pelata samoilla säännöillä, jos toinen läpsii ja toinen pelaa kunnolla niin ei sekään toimi.
Sellaisesta kevyestä sparrista missä vaan huidotaan, potkuissa ei ole painoa vaan potkitaan pelkällä jalalla nopeasti, ei ole mitään siirtovaikutusta kovaan kontaktiin, eikä koskaan tiedä mitä se kaveri oikeasti tekee. Siinä ei opi lukemaan kaveria ja ajoittamaan omaa toimintaa sen mukaan missä sen kaverin painonsiirto ja "commitment" siihen tekniikkaan on, eikä kyseessä ole hämäys, sun houkuttelu avaamaan itsesi ja asettamaan alttiiksi. Milloin se on varmasti jo siirtänyt painoaan niin, ettei se pysty sitä enää vetämään takaisin, vaan sä tiedät että nyt on oikea hetki toimia.
Mun lempparitekniikka mikä melkein aina toimi tuntemattomia vastaan on etujalan tai takajalan potku keskivartaloon vahvalla painonsiirrolla eteenpäin, ja kun kaveri on ihan varma siitä että nyt se yrittää potkaista musta ilmat pihalle, niin yleensä ne laski kädet alas jonain yrityksenä suojata vatsaa, niin lennosta aivan viimehetkellä jalka maahan potkaisematta ja samalla painonsiirrolla takakäsi naamaan.
Jos ei onnistunut vaan kaveri piti hermot, jännitti vatsalihakset eikä laskenut suojausta ja löi vastaan niin silti oli omat kädet hyvin ylhäällä suojauksessa.
Jos tällaista harjoittelisi kevyessä sparrissa ilman näitä painonsiirtoja niin ei toimi.
Mä joskus sparrasin yhden osaavan kaverin kanssa thaikkua ja se ajoi mut kulmaan kilpikonnapuolustukseen ilman että oikeastaan teki yhtään tekniikkaa perille asti. Mä reagoin aina siihen mitä se teki, ja ennen kuin ehdin toipua siitä niin sieltä tulikin jo muuta. Oli opettavaisin tunti sparria mitä on koskaan ollut.