Vapaaotteluharrastajien sitouttaminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja AndyS
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Kuvittelet vaan. Jos näkisit omaa tekemistäsi videolta niin se näyttäisi varmasti ihan kauhealta. Videolta näkee aina miten hitaasti oikeasti liikkuu vaikka omassa päässä tuntuu ihan erilaiselta kun itse sparritilanne päällä.

Tämä ei ole edes vittuilua, oli shokki itselle nähdä ekaa kertaa omaa matsia videolta, näytti kun liikkuisin tervassa.

e. kahdessa kuukaudessa ei paljoa opi. Se että pitää kädet ylhäällä, suojaa ja tekee vastahyökkäyksiä on jo ihan hyvää duunia.

Tämä on ihan tosi. Ekan matsin ku otin, niin sain potkastua toista naamaan. Sitte ku katoin filmiltä, niin totesin, että onpa varmaan hitain potku, joka n koskaan osunu kenenkään päähän.

Joskus alottelijana ku olin leirillä, niin sparrasin Andyn kanssa. Lupasi sillo ainaki olla pieksämättä ja niin teki
 
Ei varmaan pitäisi kirjoittaa tätä, mutta jos en suolla näitä ajatuksia ulos, niin ne jää vaivaamaan ja uskon, että loppupeleissä tässä ketjussa toivotaan jokaiselta rehellisiä mielipiteitä oli ne sitten kenenkin mielestä miten huonoja tai hyviä tahansa.

Kiinnostuin vähän tästä aiheesta ja olen nyt katsellut Youtubesta matseja potkunyrkkeilyn SM-kisoista. On ihan fyysisesti paha olo tällä hetkellä, kun on katsonut miten esim.Andy lyö jabia parissa ottelussaan. Andyhan saa huitoa juuri niin kuin haluaa, mutta se paha olo tulee siitä, että olen ymmärtänyt, että Andy valmentaa? Miten ne valmennettavat voi oppia käyttämään jabia jos valmentaja ei osaa lyödä jabia (ainakaan ottelutilanteessa) edes alkeellisella tekniikalla?

Katsoin Andy ottelut Jevgeni Smirnovia ja Harri Viitalaa vastaan, monilta osin hidastettuna, ja jabisi on todella hullunkurisen näköistä, lähinnä pelkkää käden löysää suoristamista kyynärpäästä eteenpäin, jalkojesi seisoessa tönkkönä paikallaan eikä jabissasi ole siten minkäänlaista voimaa takana. Välillä taas vain hyppäät eteenpäin käsi valmiiksi ojennettuna :D Sori kun kirjoitan tällaista, olet mielestäni parhaimpia ja loogisesti järkevimpiä postaajia tällä forumilla, joten yritä please ottaa tämä kritiikki kevyesti ja huumorilla.

Mutta kerro ihan rehellisesti oma mielipiteesi vaikka tuosta jabin käytöstä ja siitä millä tavalla opetat jabia aloittelijoille? Mielestäni tämä liittyy ketjun aiheeseen siltä osin, kuin puhutaan valmentamisesta.
 
Ei varmaan pitäisi kirjoittaa tätä, mutta jos en suolla näitä ajatuksia ulos, niin ne jää vaivaamaan ja uskon, että loppupeleissä tässä ketjussa toivotaan jokaiselta rehellisiä mielipiteitä oli ne sitten kenenkin mielestä miten huonoja tai hyviä tahansa.

Kiinnostuin vähän tästä aiheesta ja olen nyt katsellut Youtubesta matseja potkunyrkkeilyn SM-kisoista. On ihan fyysisesti paha olo tällä hetkellä, kun on katsonut miten esim.Andy lyö jabia parissa ottelussaan. Andyhan saa huitoa juuri niin kuin haluaa, mutta se paha olo tulee siitä, että olen ymmärtänyt, että Andy valmentaa? Miten ne valmennettavat voi oppia käyttämään jabia jos valmentaja ei osaa lyödä jabia (ainakaan ottelutilanteessa) edes alkeellisella tekniikalla?

Katsoin Andy ottelut Jevgeni Smirnovia ja Harri Viitalaa vastaan, monilta osin hidastettuna, ja jabisi on todella hullunkurisen näköistä, lähinnä pelkkää käden löysää suoristamista kyynärpäästä eteenpäin, jalkojesi seisoessa tönkkönä paikallaan eikä jabissasi ole siten minkäänlaista voimaa takana. Välillä taas vain hyppäät eteenpäin käsi valmiiksi ojennettuna :D Sori kun kirjoitan tällaista, olet mielestäni parhaimpia ja loogisesti järkevimpiä postaajia tällä forumilla, joten yritä please ottaa tämä kritiikki kevyesti ja huumorilla.

Mutta kerro ihan rehellisesti oma mielipiteesi vaikka tuosta jabin käytöstä ja siitä millä tavalla opetat jabia aloittelijoille? Mielestäni tämä liittyy ketjun aiheeseen siltä osin, kuin puhutaan valmentamisesta.

Mun mielestä tämä posti kuvastaa helvetin hyvin ymmärrystäsi kamppailu-urheilusta ja valmentamisesta. Valmentajan jabin taso ei kerro hevon vittua siitä kuinka hyvä valmentaja on! Valmentajan jabin taso ei myöskään korreloi millään tasolla valmennettavien jabin tasoon.. Minkähänlainen jab on esimerkiksi nyrkkeily valmentaja Pekka Mäellä.
 
Tässä on Maulerille vähän lisää oksennusta suuhun.
Pari-kolme vuotta vanhaa videota. Toinen on säkillä, kyseessä ei ole mikään "oikea säkkitreeni", vaan kuntopyörän sijaan lämmittelyä punttitreeniä varten koska kuntopyörä varattuna, paikat ihan kylminä ei voi tehdä tekniikoita tietenkään ns. kunnolla, ja säkillä tulee treenattua ehkä kerran vuodessa jos sitäkään.
https://www.youtube.com/watch?v=IypryPCEze8

Toinen on kevyttä sparria autotallisssa, takana on loppuun asti vedetyt maastaveto ja penkkitreenit. Minkäänlaista ottelusilmää ei kummallakaan ole, koska treenattu on viimeksi about 15v vuotta sitten. Videon atleeteilla on kuitenkin yhteensä parikymmentä pystyottelumatsia yhteensä, kickboxing/thainyrkkeily/nyrkkeily/taekwondo ja ne matsit otettiin hieman kevyempinä. Sarjat oli alimmillaan 57 ja 67kg. Tässä videossa yhteispainoa pitkälle yli 200kg. Ollaan syöty yhden lisäottelijan verran :)
https://www.youtube.com/watch?v=7IVHklcK_ds
 
Hah, nyt voikin ketjun sulkea kun joku neropatti alkaa kritisoimaan ketjun aloittaneen matseja. Liittyy helvetisti "vapaaotteluharrastajien harrastamisen jatkamiseen pidempään".
Eiköhän sovita AndyS vs Mauler matsi johonkin turpapeijaisiin, niin voidaan sitten videolta jälkikäteen tarkastella jabin paskuutta.
 
Hyvin tulee myös esiin se miten ei treenaavilla on aina epärealistinen käsitys kyvyistään ja lajitietämyksestä.
 
Itselleen uskottelulla ja ns onnistumisella on sama vaikutus yksilön tyytyväisyyteen ja ehkä suomessa vähän pelätään huonolta näyttämistä. Tilannetta ei oikein auta se, että "ulkopuoliset" kritisoi videota, missä HARJOITELLAAN.

Hyvin tulee myös esiin se miten ei treenaavilla on aina epärealistinen käsitys kyvyistään ja lajitietämyksestä.

Näinpä. Varmasti monella vaikuttaa sitoutumiseen, kun valkenee mikä matka on edes jotakuinkin kelvolliseen tekniikkaan ja oivaltaa, että valmista ei tule ikinä. "Yksilöurheilussa" ei oikein voi syyttää muita, kuin itseään jos homma ei kulje ("oisin tehnyt maalin, jos kaveri ois syöttänyt" jne).

Vapaaottelussa ja muissa kilpakamppailulajeissa on tosin se hyvä puoli, ettei ole paineita markkinoida sellaista "näin selviydyt aseistettua roistoa vastaan" -epärealismia. Vapaaottelussa opitaan ennen ensimmäistäkään sparria, että mitä tehdään jos omat odotukset ja todellisuus lähtee kulkemaan eri polkuja ja tarvii todeta "kiitos riittää".
 
Voitaisiin varmaan jättää tässä threadissa Andyn matsien analysoiminen väliin. Andy vastatkoon, jos haluaa.

PS. Itse Smirnovin kanssa +30 erää sparraaneena voin todeta, että heppu on poikkeuksellisen hyvä käsistään ja isokokoisena paha vastustaja kenelle vaan. 192 cm ja 100 kg ukko lyö kovaa ;)
 
Ensinnäkään en kokenut Maulerin kirjoituksia loukkaavina. Mielestäni urheiluun lähtökohtaisesti kuuluu se että suorituksia saa arvostella kunhan kielenkäyttö on asiallista. Itse aiheeseen nämä liittyvät kuitenkin aika etäisesti mutta koetan vastailla niin että sillä olisi vielä jotain tekemistä vapaaottelun opetusjärjestelyiden kanssa. Maulerin mietteet ovat siitä arvokkaita että ne heijastavat paljonkin sitä miten treenaamaton ihminen ajattelee ja juuri näitähän ne vapaaottelun peruskurssille uskaltautuvat pääosin ovat. Varmasti myös lukijoissa on paljon väkeä joka ei itse treenaa mitään lajia.

Se mikä on vaikea käsittää on tasoerojen valtavuus. Minä en ole kummoinen ottelija ja jos miettii miten kävisi mikäli ottelisin jotain ykkösrivin ammattilaista - vaikka Joe Schillingiä - vastaan niin matsiahan kuluisi pikemmin sekunteja kuin minuutteja kun olisin pötkölläni. Silti kykenen jollekin muutaman kuukauden treenanneelle tekemään käytännössä aivan mitä haluan ja sparrikokemus tällaiselle on, että olen täysin voittamaton ja vahingoittumaton hänen lyönneistään. Minunkin taitotasooni päästäkseen pitää kuitenkin treenata aika paljon ja tämä kun selviää niin se myös latistaa kuvitelmia siitä, millasta kehitystä on odotettavissa normaalilla harrastajatahdilla treenaten. Henkilöt joiden alkuperäinen treenimotivaatio on jotain miehisyysjuttua ja sellaista eivät välttämättä motivoidu asiasta kovin hyvin.

Toinen ei niin selvä asia on se, että otteleminen on paljon vaikeampaa kuin tekniikan tekeminen rauhassa. Ottelutilanne jossa toinen yrittää lyödä tajua pois on erittäin stressaavaa ja se aiheuttaa kaikenlaista jännitystä lihaksiin eikä aivotkaan pelaa niin kuin rentona ollessa. Tuloksena tekniikka degeneroituu pahasti siitä mitä se on treenatessa ja esim. padeja tai säkkiä lyödessä. Esim. tässä naputtelen maissipalloa niin näyttäähän se tekeminen paljon paremmalta kuin mitä matsissa, vaikken millään muotoa väitä olevani teknisesti mitenkään hyvä lyöjä. https://www.youtube.com/watch?v=afJv6ngtfTo

Mitä tuohon jabiin tulee niin olen kokemukseni perusteella sitä mieltä, että potkunyrkkeilyssä jabin merkitys ei ole ollenkaan samanlainen kuin esim. nyrkkeilyssä. Tuossa Viittala-matsissa https://www.youtube.com/watch?v=ynlA3J0nr3Q teen ilmeisesti vain yhden pisteen etusuoralla ja se tapahtuu kohdassa 3:08 tuon tosi tökerön näköisen Muhammad Ali shuffle -imitaation jälkeen. Hämäys kuitenkin onnistui. :) Koska potkunyrkkeilyssä etäisyys on pidempi (etenkin matsissa jossa vastustaja on kaksi metriä pitkä) niin etukädellä on vaikeampi osua suoraan ja siksi käytän sitä pikemmin hämäyksenä ja peittona muille tekniikoille kuin vakavana yrityksenä osua vastustajaan enkä yritäkään lyödä sitä mahdollisimman terävästi. Sitten jos katsoo jotain huippuammattilaisten matseja niin niissä jabilla on itseasiassa enemmän yhteyksiä nyrkkeilyyn kun ottelijat eivät pakita yhtä paljon ja muutenkin reagoivat hyökkäyksiin eri tavalla kuin amatöörimatseissa.

Edellinen ei nyt liity aiheeseen paljonkaan mutta olkoon esimerkkinä siitä miksi vapaaottelua ei voi ajatella kokoelmana eri lajien tekniikoita. En ole otellut vapaaottelussa ja sparrannutkin sen säännöillä tosi vähän. Siksi minulla ei ole oikein käsitystä miten sen otteluetäisyys ja muut tekniikat kuten alasviennit vaikuttavat esimerkiksi juuri etusuoran käyttöarvoon missäkin tilanteessa. Pätevän vapaaotteluvalmentajan pitäisi kuitenkin tuntea tällaiset asiat eikä niitä opi esim. nyrkkeilypohjilta vaikka olisi miten hyvä lyömään jabia. Harrastajille saati peruskurssilaisille näitä on kyllä melko turha selittää ja tämän tason tietämys on hyödyllisempää kilpatasolla.

Aiheeseen enemmän liittyen niin tosiaan kun tekniikka tosiaan kärsii pahasti ottelutilanteessa toisen lyödessä tosissaan päähän niin voitte kuvitella miltä näyttäisi tuon ensimmäisen videoni harrastaja ottelemassa toista samantasoista vastaan kun se taso huononisi tuosta vielä ihan dramaattisesti. Tai oikeastaan ei tarvitse kuvitella, katsokaa vaikka Espoon Hapettajan matseja Turpakeikasta niin saatte käsityksen asiasta. Peruskurssin opit unohtuvat kyllä ihan täysin kun lyödään tosissaan ja taso on silloin ihan sama kuin treenaamattomalla.

Tämä muuten eroaa rankasti painimisesta, jossa peruskurssin käynyt valkovöinen BJJ-harrastaja luultavasti päihittää helposti saman kokoisen mitään treenaamattoman ihan sillä että ymmärtää toimia painissa edes jotenkin loogisesti. Ja stressitasokaan ei ole painimatsissa sama. Luullakseni juuri tämä on yksi tärkeä syy siihen miksi esim. BJJ:n harrastajat pysyvät salilla paljon paremmin kuin vapaaotteluharrastajat - siinä kehityksen huomaa silmissä.

Mahtaisiko joku löytää jonkun takavuosien D-vapaaotteluvideon, jossa kaksi tosi aloittelevaa kundia ottaa mittaa toisistaan?
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Hauska juttu tossa judoartikkelissa että sellainen perinteinen alkulämmittely juoksenteluineen ja punnerteluineen mitä myös Ranskassa joka puolella tehdään, on Japanissa tarkoitettu ala-asteikäisille lapsille. Aika paljon tulee käytyä ohjattujen treenien lisäksi jollain pikkuporukalla treenaamassa vapaatreeneissä ja nämä ovat ihan parhaita treenejä juurikin siksi, että heti pääsee asiaan ja focus on oikeissa asioissa. Ei ole ikinä ollut sellainen fiilis ettei noihin vapaa treeneihin huvittaisi mennä, sen sijaan ohjattuihin treeneihin lähteminen on joskus vähän niin ja näin. Entistä enemmän rupeaa kuitenkin onneksi olemaan SIC kaltaisia valmentajia, jotka pyrkivät lajinomaisuuteen kaikessa tekemisessä. Toki se vaatii myös valmentajalta enemmän, kun suunnittelun ja ohjauksen määrä lisääntyy.

Joitain juttuja mitä tule mieleen itse treenaamisesta, niin vaikka vapari on tunnetusti erittäin monipuolinen laji, niin kaikkea ei ehkä kannata treenata samaan aikaan, koska se ei oppimisen kannalta ole optimaalista. Sellainen voisi olla hyvä jos aluksi esim. syyskauden voisi treenata vaparipystyä alasvienneillä ja keväällä painopiste olisi matto-ottelemisessa, tai päinvastoin. Itse olen viimeisen vuoden keskittynyt mattoon ja siinäkin niin että kuukausittain on joku painopiste esim. half guard alta, joka tarkoittaa että tätä positiota drillataan vapaatreeneissä helvetisti ja ryhmätreeneissä sen sijaan että aloitettaisiin painit polviltaan (joka on helvetin hölmöä muutenkin), niin pyydän sparrikaverin half guardiin päälle. Yhteen osa-alueeseen keskittymällä ja sitä drillaamalla olen huomannut että oma paini on kehittynyt ihan eri lailla kun aikaisemmin. Enkä nyt usko että tässä on mitään uutta, muttei tämä kovin yleistäkään tunnu olevan. Monesti treeneistä siis puuttuu se välivaihe missä tekniikoita tehdään kohtuullisesti vastustavalle kaverille.

Heh en ole mikään valmentaja, vaan vedän treenejä satunnaisesti. Olen kyllä samaa mieltä tuosta, että parhaat treenit on niitä jotka tulee vedettyä pikkuporukalla.

Tuli mieleen vielä, että yksi mikä voi ajaa ihmiset pois on tiukka kuri ja inttimeininki, mitä joskus näkee treenin vetäjän harrastavan. Punnerruttamiset ja vittuilu voivat saada varsinkin vanhemmat treenaajat katoamaan aika nopeasti. Joskus olen nähnyt miten valmentaja valittaa, jos joku tulee myöhässä treeneihin tai jopa juo ilman lupaa vettä. Lisäksi jos joku haluaa levätä erän tms. niin sen pitäisi olla ok ilman mitään valittamista. Kuitenkin treenaajat on aikuisia ihmisiä joita ei tarvitse paimentaa kuin lapsia. Treenien pitäisi olla epämuodollisimpia ja pelkästään vapaaottelutaitojen hiomiseen perustuvia.
 
Toi intti- tai sanoisinko alokasmeininki on hyvä pointti. Olin Ausseissa joskus ja kävin thaikkua treenaamassa paikallisella salilla. Kerran treenejä veti joku aasialaistaustainen tyyppi (selkeästi ei kuitenkaan thaikku), jolla oli just tollainen vittumainen armeijameininki. Rupesi sitten jossain vaiheessa mulle huutamaan kun tein jossain potkulyöntikombinaatiossa jotain väärin ja olisi pitänyt tehdä 20 punnerrusta. Pyörittelin siinä päätä etten ole punnertamassa ja kun se vaatimalla vaati että punnerran, niin sanoin sille suomeksi pidä vittu tunkkis ja lähdin nostelemaan puntteja tatamin viereen.

Ihan vastaavaa ei ole sentään Suomessa ollut, mutta lievemmässä muodossa kylläkin.
 
Heh en ole mikään valmentaja, vaan vedän treenejä satunnaisesti. Olen kyllä samaa mieltä tuosta, että parhaat treenit on niitä jotka tulee vedettyä pikkuporukalla.

Tuli mieleen vielä, että yksi mikä voi ajaa ihmiset pois on tiukka kuri ja inttimeininki, mitä joskus näkee treenin vetäjän harrastavan. Punnerruttamiset ja vittuilu voivat saada varsinkin vanhemmat treenaajat katoamaan aika nopeasti. Joskus olen nähnyt miten valmentaja valittaa, jos joku tulee myöhässä treeneihin tai jopa juo ilman lupaa vettä. Lisäksi jos joku haluaa levätä erän tms. niin sen pitäisi olla ok ilman mitään valittamista. Kuitenkin treenaajat on aikuisia ihmisiä joita ei tarvitse paimentaa kuin lapsia. Treenien pitäisi olla epämuodollisimpia ja pelkästään vapaaottelutaitojen hiomiseen perustuvia.

Tämäkin on vähän 2piippuinen juttu.. Omakohtainen kokemus eräästä seurasta, valmentaja 1 oli suoraan sanottuna treenien aikana nazi valmentaja 2 taas kaikkien kaveri.
1 treenit olivat huomattavasti suositumpia, uskoisin että tähän vaikutti se että kaikenlainen turha härvääminen puuttui, kun taas tämä 2 joutui pitämään porukkaa enemmän ruodussa.

1 Oli juurikin sellainen että myöhässä olleet eivät välttämättä päässeet edes treeneihin sisään kun valkku pisti ulko-oven lukkoon. Tämä taas vaikutti niin että myöhästelijöitä ei ollut. Saman tyypin treeneissä ei myöskään koskaan ollut ns epäselvyyksiä sen takia että harrastelijat eivät olisi kuunnelleet toisin kuin henkilö2 treeneissä. Harrastelijat myös antoivat enemmän 1 treeneissä joka sitten taas vaikutti heidän omaan treeni kokemukseensa.

Pitkältihän tuo valmentaminenkin on ihmisten lukemista, jotkut haluavat maksaa siitä että heille huudetaan kun taas toiset tykkää ottaa iisimmin. Hyvä valmentaja luonnollisesti sitten erittelee ihmiset ja toimii tarpeen vaatimalla tavalla.
 
Hyvä pointti. Olen itse vetäjänä aika tiukka - niissä asioissa joilla on merkitystä. Erityisesti turvallisuuden kannalta. Lähinnä siis se että kun ohjaaja puhuu, muut ovat hiljaa, koska muuten treenistä ei tule mitään ja pahimmillaan jää kuulematta joku varoitus harjoitteeseen sisältyvästä riskistä, jonka voi välttää kun tekee oikein. Toinen asia josta olen tiukka on se että harjoittelu aloitetaan vasta komennosta, ei aiemmin. Muuten käy joku kerta niin että joku lyö pariaan nyrkillä päähän kun tämä ei vielä odota sitä.

Yritän myös pitää juomatauot ohjatusti niin että tatamin laidalle saati vessaan/pukkariin ei jäädä lorvimaan, koska se vie taas harjoitustehoa, jos se pääsee riistäytymään käsistä. Ehkä yleisin asia mihin puutun on kuitenkin turhanaikainen puhuminen harjoitellessa. Toki parille voi sanoa jotain tekniikasta mutta monilla aloittelijoilla se menee helposti siihen että puhetta ja pohtimista siitä miten tämä meni nyt pieleen ja mitä pitäisi tehdä tulee enemmän kuin itse treeniä.

Sitten taas mitkään senseijutut, tarkka äksiisi riviin menossa tai vastaavat eivät kuulu tyyliini, koska niistä ei ole varsinaisesti hyötyä harjoittelun kannalta. Mielestäni ohjaaja voi ja saa olla tiukka kunhan sille on olemassa perustelut jotka treenaajat ymmärtävät, enkä ole koskaan kuullut asiasta valituksia. Pikemmin ne hyväasenteiset treenaajat ärsyyntyvät siitä jos porukan annetaan pöpöttää ja häröillä ympäriinsä.
 
Minulla ei ole tähän ketjuun paljoa muuta sanottavaa kuin että onpa kaiken kaikkiaan laadukasta keskustelua!

Itse olen nyt käynyt vasta muutamissa pukutreeneissä BJJ/Lukkopainin peruskurssin jälkeen (kurssi vedettiin ilman) ja voin ainakin omalta osaltani sanoa, että tässä iässä on varsin mukavaa, kun voin esim. sparrailla parempiani vastaan ilman sidä lyödyksi tulemisen riskiä/pelkoa. Tuntee, että voi urheilla ihan kunnolla ja tehdä jotain edes vähän rajumpaa kuin sähly ja jotain kehittävämpää pena-hauis-treenit, mutta silti melkolailla harrastelijamielessä. Mutta joku nuorempi saattaa tietysti ensin mattopelin kuntoon hiottuaan siirtyäkin tuosta vaparin puolelle, eli ei ne harrastajamäärät yhdentekeviä ole.
 
Joskus olen nähnyt miten valmentaja valittaa, jos joku tulee myöhässä treeneihin tai jopa juo ilman lupaa vettä. Lisäksi jos joku haluaa levätä erän tms. niin sen pitäisi olla ok ilman mitään valittamista. Kuitenkin treenaajat on aikuisia ihmisiä joita ei tarvitse paimentaa kuin lapsia.
Kehittävät kilpakamppailutreenit eivät ole demokratia, vaan asiansa osaava valmentaja määrää mitä tehdään ja milloin.

1 Oli juurikin sellainen että myöhässä olleet eivät välttämättä päässeet edes treeneihin sisään kun valkku pisti ulko-oven lukkoon. Tämä taas vaikutti niin että myöhästelijöitä ei ollut. Saman tyypin treeneissä ei myöskään koskaan ollut ns epäselvyyksiä sen takia että harrastelijat eivät olisi kuunnelleet toisin kuin henkilö2 treeneissä. Harrastelijat myös antoivat enemmän 1 treeneissä joka sitten taas vaikutti heidän omaan treeni kokemukseensa.
Just oikea meininki. Kilpaurheilu ja kehitys vaatii kurinalaisuutta. Simputus on sitten asia erikseen, mutta aikataulujen noudattamisen vaatiminen ja epämääräisen häröilyn kitkeminen ei sellaista ole.
 
Mahtaisiko joku löytää jonkun takavuosien D-vapaaotteluvideon, jossa kaksi tosi aloittelevaa kundia ottaa mittaa toisistaan?

Siinä eka mikä löytyi.
"Nuorukainen ensimmäinen D-luokan vapaaottelu"
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Tosta treenikurista sen verran, että on todella paljon treenien vetäjän persoonasta, luontaisesta auktoriteetista ja johtamistaidoista kiinni miten saa porukan järjestykseen. Kyllä sitä välillä törmää sellaisiin nihkeän vittumaisiin alikessuhenkisin tyyppeihin, joiden ohjaustapa ärsyttää alkulämmittelystä alkaen. Jotkut taas saavat porukan treenaamaan kovaa ja keskittymään olennaiseen kuin itsestään. Joillekin johtaminen ja ohjaaminen sopii luontaisesti, joillekin ei. Vähemmässä määrin noita nihkeitä tyyppejä on, mutta jotkut tuntuvat kuvittelevan että kamppailumaailmaan lähtökohtaisesti kuuluu sellainen tosikkomainen inttimeininki.
 
Siitä vaan kirjoittamaan vaikka nimetöntä palautetta :)
Yhdessä seurassa kerran kysyttiin porukalta mitä tykkäävät kenenkin vetäjän treeneistä.
Mun treeneissä oli kuulemma liikaa hienouksia, ja kovempaa kuriakin joku kaipaili. Kertoi nimetön palaute. Kaipa olin just jotain käärmeliikkeitä sitten vetänyt, ilman kuria.
 
Tietämättömän fanin höpö-ajatuksia (varokaa!) :david: saa ampua alas tän, nimittäin mielellään kuulisin perusteluja, voisiko tälläinen hyödyntää MMA-salia?

ASIAAN: On kait aika yleinen ilmiö tää BJJ/Lukkopaini<--->MMA jakautuvuus-kuilu, niin voisko sitä siltaa MMA päin rakentaa tavallaan ip-BJJ:llä? Eli kannustettais painijoita liittyyn vaikkapa sinne vapaaottelijoiden GNP/Cage-clinch "tunneille" ? Tai sit markkinoida myös/vain "ip-BJJ:tä/-lukkopainia" (originaali gracie jiu jitsu konsepti?) painilajina.

Taitaa taloudelliset/kysyntä -syyt kumota tän kyl heh. Se kynnys on kait niin pieni sille sportti-jutsulle, olisi vain "ajan hukkaa" sit keskittyä iskuihinkin, koska ne ei hyödytä bjj/lukkopaini-kisoissa. Vai....?
 

Suositut

Back
Ylös Bottom