Ensinnäkään en kokenut Maulerin kirjoituksia loukkaavina. Mielestäni urheiluun lähtökohtaisesti kuuluu se että suorituksia saa arvostella kunhan kielenkäyttö on asiallista. Itse aiheeseen nämä liittyvät kuitenkin aika etäisesti mutta koetan vastailla niin että sillä olisi vielä jotain tekemistä vapaaottelun opetusjärjestelyiden kanssa. Maulerin mietteet ovat siitä arvokkaita että ne heijastavat paljonkin sitä miten treenaamaton ihminen ajattelee ja juuri näitähän ne vapaaottelun peruskurssille uskaltautuvat pääosin ovat. Varmasti myös lukijoissa on paljon väkeä joka ei itse treenaa mitään lajia.
Se mikä on vaikea käsittää on tasoerojen valtavuus. Minä en ole kummoinen ottelija ja jos miettii miten kävisi mikäli ottelisin jotain ykkösrivin ammattilaista - vaikka Joe Schillingiä - vastaan niin matsiahan kuluisi pikemmin sekunteja kuin minuutteja kun olisin pötkölläni. Silti kykenen jollekin muutaman kuukauden treenanneelle tekemään käytännössä aivan mitä haluan ja sparrikokemus tällaiselle on, että olen täysin voittamaton ja vahingoittumaton hänen lyönneistään. Minunkin taitotasooni päästäkseen pitää kuitenkin treenata aika paljon ja tämä kun selviää niin se myös latistaa kuvitelmia siitä, millasta kehitystä on odotettavissa normaalilla harrastajatahdilla treenaten. Henkilöt joiden alkuperäinen treenimotivaatio on jotain miehisyysjuttua ja sellaista eivät välttämättä motivoidu asiasta kovin hyvin.
Toinen ei niin selvä asia on se, että otteleminen on paljon vaikeampaa kuin tekniikan tekeminen rauhassa. Ottelutilanne jossa toinen yrittää lyödä tajua pois on erittäin stressaavaa ja se aiheuttaa kaikenlaista jännitystä lihaksiin eikä aivotkaan pelaa niin kuin rentona ollessa. Tuloksena tekniikka degeneroituu pahasti siitä mitä se on treenatessa ja esim. padeja tai säkkiä lyödessä. Esim. tässä naputtelen maissipalloa niin näyttäähän se tekeminen paljon paremmalta kuin mitä matsissa, vaikken millään muotoa väitä olevani teknisesti mitenkään hyvä lyöjä.
https://www.youtube.com/watch?v=afJv6ngtfTo
Mitä tuohon jabiin tulee niin olen kokemukseni perusteella sitä mieltä, että potkunyrkkeilyssä jabin merkitys ei ole ollenkaan samanlainen kuin esim. nyrkkeilyssä. Tuossa Viittala-matsissa
https://www.youtube.com/watch?v=ynlA3J0nr3Q teen ilmeisesti vain yhden pisteen etusuoralla ja se tapahtuu kohdassa 3:08 tuon tosi tökerön näköisen Muhammad Ali shuffle -imitaation jälkeen. Hämäys kuitenkin onnistui.
Koska potkunyrkkeilyssä etäisyys on pidempi (etenkin matsissa jossa vastustaja on kaksi metriä pitkä) niin etukädellä on vaikeampi osua suoraan ja siksi käytän sitä pikemmin hämäyksenä ja peittona muille tekniikoille kuin vakavana yrityksenä osua vastustajaan enkä yritäkään lyödä sitä mahdollisimman terävästi. Sitten jos katsoo jotain huippuammattilaisten matseja niin niissä jabilla on itseasiassa enemmän yhteyksiä nyrkkeilyyn kun ottelijat eivät pakita yhtä paljon ja muutenkin reagoivat hyökkäyksiin eri tavalla kuin amatöörimatseissa.
Edellinen ei nyt liity aiheeseen paljonkaan mutta olkoon esimerkkinä siitä miksi vapaaottelua ei voi ajatella kokoelmana eri lajien tekniikoita. En ole otellut vapaaottelussa ja sparrannutkin sen säännöillä tosi vähän. Siksi minulla ei ole oikein käsitystä miten sen otteluetäisyys ja muut tekniikat kuten alasviennit vaikuttavat esimerkiksi juuri etusuoran käyttöarvoon missäkin tilanteessa. Pätevän vapaaotteluvalmentajan pitäisi kuitenkin tuntea tällaiset asiat eikä niitä opi esim. nyrkkeilypohjilta vaikka olisi miten hyvä lyömään jabia. Harrastajille saati peruskurssilaisille näitä on kyllä melko turha selittää ja tämän tason tietämys on hyödyllisempää kilpatasolla.
Aiheeseen enemmän liittyen niin tosiaan kun tekniikka tosiaan kärsii pahasti ottelutilanteessa toisen lyödessä tosissaan päähän niin voitte kuvitella miltä näyttäisi tuon ensimmäisen videoni harrastaja ottelemassa toista samantasoista vastaan kun se taso huononisi tuosta vielä ihan dramaattisesti. Tai oikeastaan ei tarvitse kuvitella, katsokaa vaikka Espoon Hapettajan matseja Turpakeikasta niin saatte käsityksen asiasta. Peruskurssin opit unohtuvat kyllä ihan täysin kun lyödään tosissaan ja taso on silloin ihan sama kuin treenaamattomalla.
Tämä muuten eroaa rankasti painimisesta, jossa peruskurssin käynyt valkovöinen BJJ-harrastaja luultavasti päihittää helposti saman kokoisen mitään treenaamattoman ihan sillä että ymmärtää toimia painissa edes jotenkin loogisesti. Ja stressitasokaan ei ole painimatsissa sama. Luullakseni juuri tämä on yksi tärkeä syy siihen miksi esim. BJJ:n harrastajat pysyvät salilla paljon paremmin kuin vapaaotteluharrastajat - siinä kehityksen huomaa silmissä.
Mahtaisiko joku löytää jonkun takavuosien D-vapaaotteluvideon, jossa kaksi tosi aloittelevaa kundia ottaa mittaa toisistaan?