Vapaaotteluharrastajien sitouttaminen

[AndyS]

Toistan itseäni, koska en vieläkään ymmärrä tätä asiaa:

Miksei kevyeen sparraukseen totuteta harrastajia alusta asti ja siinä samalla korjata ja opeteta perustekniikoita? Ei varmaan auta mahdolliseen jännitykseen jos sparraamisesta kasvaa ajan kanssa mieleen jonkinlainen möykky mikä odottaa joskus kuukausien treenaamisen jälkeen ensimmäisen kerran. Eikö alusta asti sparraaminen myös karsisi nopeammin pois sen osan harrastajista, jotka lopettavat jokatapauksessa ensimmäisten sparrikokemusten jälkeen? Näin avautuisi nopeammin henkilökohtaisempi valmennusmahdollisuus niille harvoille, jotka huomaavat nauttivansa sparraamisesta ja haluavat kehittyä siinä.

Siis tuossa videossahan nyt nimenomaan tehtiin näin. Kundi on sparraamassa heti kun osaa sellaisen määrän perustekniikoita, joilla ylipäätään voi sparrata. Homma tehdään mahdollisimman rauhassa ja annetaan neuvoja. Pätkän lopussa itseasiassa kuuluukin kun neuvon hänen oleellisinta virhettään eli perusasennon menettämistä. Tuolta se homma alussa vaan näyttää. Ongelma on kuitenkin se että kun opetettavana on 20-30 hengen ryhmä niin yleensä ei ole mahdollista saada joka jampalle ensimmäiseksi sparrikaveriksi 10 vuotta treenannutta kilpapotkunyrkkelijää vaan ne sparraavat keskenään jolloin kontrolli voi olla heikkoa. Tai pahimmillaan pariksi tulee tosiaan joku wannabe-taistelija joka näkee uuden noviisitreenaajan mahdollisuutena saada tyrmäysvoitto sparrissa.

Et ilmeisesti käsitä sitä miten pitkään menee opettaa tekniikoita, kun pystytreenejä on vain kerran viikossa. Ensimmäiset kolmisen viikkoa menee yleensä pelkkiin suoriin, perusasentoon ja liikkumiseen jo sen takia että kurssille tulee koko ajan uusia tulokkaita jotka eivät ole treenanneet vielä mitään. Senkään jälkeen uusia tekniikoita ei voi oikein ottaa kovin montaa per treeni vaan jo yksi uusi tekniikka on aika paljon, etenkin kun se pitää myöhemmin vielä kerrata niille jotka eivät olleet paikalla ensimmäistä kertaa opettaessa.

Kun tuota katsoo niin tulee mieleen että on ihan mahdollista että sparriparini ei ollut koskaan oppinut alapotkun blokkia säärtä nostamalla. Hän on ehkä ollut poissa treeneistä joissa se on käyty läpi eikä välttämättä edes tiedä että niin kannattaisi tehdä. Itse sparrissa en sitä kyllä tiedostanut koska en ole tuossa valmentajana vaan tuo on kuvattu yleisistä sparritreeneistä. Kamerakin oli tuossa siksi että sillä kuvattiin kilpailjoiden keskinäistä sparria myöhempään analyysiin.

Tuo kuvaaminen on muuten sellainen mitä kannattaisi tehdä paljon enemmän ja mikä on yleisesti alikäytetty metodi siihen nähden että nykyään joka jampalla on videokamera taskussa. Minulla on seuran youtubekanavalla piilotettuina yli 500 erää kuvattua sparria. Aiheeseen liittyen tämä on muuten yksi metodi jolla pyrin sitouttamaan lupaavampia tapauksia. Eli kuvaan heidän sparriaan tai muuta tekemistä ja annan sitten linkin videoon. Palaute tästä on ollut todella positiivista ja yleensä sieltä tulee jotain sellaista että "no nyt tajuan mitä tarkoitat kun käsket pitää sitä kättä ylhäällä". Tämä antaa aloittelevallekin kaverille tunteen että hänenkin kehitykseensä satsataan. Kaikille tätä ei tietenkään voi tehdä kun treenaajia on niin paljon mutta niille jotka jotenkin erottuvat joukosta.

 

[eot]

Aloittelevalle harrastajalle on todella haastava tilanne pystysparraus, jossa saa käyttää lyöntejä sekä potkuja ylös ja alas. Voisi olla kannattavampaa esim. tämänsuuntainen eteneminen : "silmä"sparri -> nyrkkeilysparri -> yläpotkusparri (lyönnit tietenkin mukana) -> alapotkusparri (lyönnein) -> pystysparraus jossa sallittu potkut ylös ja alas, sekä polvet kevyesti. Tossa kaiken sallivassa pystysparrissa on valtavasti huomioonotettavia seikkoja ja helposti homma menee sähläämiseksi.

Ihan ensimmäiseksi on osattava ottaa iskuja vastaan ja olla osumien jälkeen rauhallinen ja välttää panikoimasta, tässä tulee mukaan se pointti että sparrikaverin olisi hyvä olla kokeneempi kaveri, joka ei missään nimessä koskaan tee mitään suckerpunchia. Mielestäni Andy toimi asiantuntevasti ja isällisesti tuossa nuoren kaverin kanssa pelatessa.

Välillä on hyvä tehdä esim. sparria että sovitaan että kroppaan saa antaa mennä kovempaa ja tällöinkin koeneempi kaveri voi lyödä vaikka suojaukseen painavasti. Näin päästään pikkuhiljaa sisään siihen miltä tuntuu kun lyödään ja kuinka ottaa iskuja vastaan. (Vaikka tähän tyyliin: ) Tässä oli tarkoitus ennen sparrin aloittamista ottaa tuntumaa ja saada oikea moodi päälle. Tässä kaveri oli valmistautumassa otteluun joka oli viikon päässä.

Seuratasolla kokeneimmilla vastuu siitä että aloittavia kavereita ei mätkitä kuin säkkiä vaan lähestytään/kovennetaan monipuolisella ja järkevällä tavalla kontaktia, pikkuhiljaa. Ei kuitenkaan ruveta pyytelemään kesken sparrin anteeksi jos vähän sattuu tulemaan läpi. Uskoisin että juurikin esim. Andy on omassa seurassaan tajunnut miten pitää kaverit salilla ja homman mielekkäänä.

 

[AndyS]

Vapaaottelussa on kyllä se hyvä puoli että kilpailukokemusta voi hankkia esim. lukkopainista varsin aikaisessa kehitysvaiheessa ilman suurempia riskejä.

Yleisö sparriin on hyvä idea. Toinen on tuomarien käyttö eli joku tuomarioikeudet omaava henkilö arvostelee sparrin joka vastaa kilpailun pituutta. Ja toinen toimii kehätuomarina. Vapaaottelussa onnistuu sekin että kehätuomari samalla arvostelee, kun ei ole mitään varsinaista pistearvostelua.

Pari vuotta sitten pidimme harjoituskisat, joissa kilpatasoa lähenevät harrastajat saivat ottaa näytösotteluita potkunyrkkeilyssä ja vapaaottelussa. Mukana oli myös lähialueen seuroista porukkaa ja käytiin yksi virallinen ottelukin. Näissä oli tosin se ongelma että sattui useampi yhden iskun/potkun tyrmäys kun kokemattomien kaverien suojaus ei ollut ihan priimaa. Osallistujista monet joka tapauksessa ovat myöhemmin otelleet virallisiakin matseja, parhaat SM- ja kansainväliselläkin tasolla.

 

[AndyS]

Tällä videolla englantilainen ammattilaisottelija Paul Karpowicz selittää suht leveällä Manchesterin murteella ajatuksiaan siitä miten aloittelijoita voi totuttaa sparriin.

 

[Vensku123]

Pystyottelemisen aloittaminen ei yleensä ole järkevää alle 10-vuotiaana. Keskittymiskyky ei nuoremmilla vain riitä, ja homma on kaikille ajanhaaskuuta. Painilajit sopivat lapsille paljon paremmin, koska vääntäminen on luontevaa ja helppoa verrattuna lyömiseen ja potkimiseen. Esim. nyrkkeilyssä kilpasarjat alkavat vasta n. kymmenvuotiaista. Jos oikeasti vertaa Thaimaan ja Suomen lasten kamppailukuvioita suoraan toisiinsa, niin se kertoo ettei oikein tajua kummankaan maan kamppailutouhuista mitään.

En tarkoittanut ottelemista vaan pystylajien harrastamisesta ;) Kyllä mä väitän että tollanen 10v kaveri pystyy oppimaan erittäin hyvin tekniikoita ja kehittämään näitä todella hyvälle tasolle. Onneksi suomessakin on alettu pikkuhiljaa tajuamaan tämä ja seurat ovat alkaneet panostamaan junnu ryhmiin.. Ottelemaan ei ole mikään kiire, mutta helvetin harvassa on ne tyypit jotka oikeasti pystyvät SM:iä paremmalle tasolle nousemaan jos harjoittelu on aloitettu 20vuotiaana.

Niin en tiedä tajuanko mitään vai en.. Molemmissa paikoissa on tullut treenattua ja nähtyä syitä eroille miksi esim thaikkujen huonoimmatkin ottelijat on paremmalla tasolla kuin suomen ykköstykit ;)

 

[aidan]

En tarkoittanut ottelemista vaan pystylajien harrastamisesta ;) Kyllä mä väitän että tollanen 10v kaveri pystyy oppimaan erittäin hyvin tekniikoita ja kehittämään näitä todella hyvälle tasolle.

Väitä ihan rauhassa, mutta kokeile, niin huomaat sitten miten asian laita oikeasti on. Alle 10-vuotias nassikka haaskaa pystyottelutreeneissä kaikkien aikaa, ellei sitten ole todella poikkeuksellinen tapaus, kuten pystyotteluvalmentajan poika. Lasten kannattaa yleensä panostaa monipuoliseen urheiluun muissa kuin pystyottelulajeissa ja tehdä "lopullinen" lajivalinta vasta lähempänä 15 ikävuotta. Tuosta voi lueskella menestyneiden suomalaisnyrkkeilijöiden urheilutaustoista:
http://www.nyrkkeilyliitto.com/@Bin/181788/Juniorinyrkkeily_net.pdf

Team Londonilaiset ovat aloittaneet nyrkkeilyharjoittelun keskimäärin 10,4-vuotiaana: Vassu 8, Eemeli 9, Matti 10, Petteri 12 ja Ville 13-vuotiaana.

Onneksi suomessakin on alettu pikkuhiljaa tajuamaan tämä ja seurat ovat alkaneet panostamaan junnu ryhmiin.. Ottelemaan ei ole mikään kiire, mutta helvetin harvassa on ne tyypit jotka oikeasti pystyvät SM:iä paremmalle tasolle nousemaan jos harjoittelu on aloitettu 20vuotiaana.

20 on usein liian myöhäinen ikä aloittaa, jos meinaa yltää korkealle tasolle missään lajissa, mutta hyvin harva esim. nyrkkeilyssä huipulle noussut on aloittanut lajin alle 10-vuotiaana. 12-15 on yleinen aloitusikä, ja se riittää ihan olympialaisiinkin asti. Kamppailukoulujen kautta on mahdollista saada alle 10-vuotiaita mukaan kamppailupiireihin, mutta silloinkin kannattaa mennä paini edellä ja ottaa pysty mukaan vasta myöhemmin.

Niin en tiedä tajuanko mitään vai en.. Molemmissa paikoissa on tullut treenattua ja nähtyä syitä eroille miksi esim thaikkujen huonoimmatkin ottelijat on paremmalla tasolla kuin suomen ykköstykit ;)

Eli et kuitenkaan ymmärrä. Thaimaalaistyylinen "lastenkasvatus" thainyrkkeilytyylillä ei tulisi kysymykseenkään Suomessa tai oikein missään muussakaan sivistysvaltiossa, joten maiden kamppailu-urheilukulttuureja ei voi mitenkään verrata. Kulttuurit ja käytännöt ovat niin erilaiset. Jos miettii miksi huonotkin thaikut ovat parempia thainyrkkeilyssä kuin Suomen parhaat, niin sitten voi myös pohtia miksi thaikut ovat niin surkeita pesäpallossa, lätkässä ja krecossa verrattuna suomalaisiin.

 

[Vensku123]

Väitä ihan rauhassa, mutta kokeile, niin huomaat sitten miten asian laita oikeasti on. Alle 10-vuotias nassikka haaskaa pystyottelutreeneissä kaikkien aikaa, ellei sitten ole todella poikkeuksellinen tapaus, kuten pystyotteluvalmentajan poika. Lasten kannattaa yleensä panostaa monipuoliseen urheiluun muissa kuin pystyottelulajeissa ja tehdä "lopullinen" lajivalinta vasta lähempänä 15 ikävuotta. Tuosta voi lueskella menestyneiden suomalaisnyrkkeilijöiden urheilutaustoista:
http://www.nyrkkeilyliitto.com/@Bin/181788/Juniorinyrkkeily_net.pdf



20 on usein liian myöhäinen ikä aloittaa, jos meinaa yltää korkealle tasolle missään lajissa, mutta hyvin harva esim. nyrkkeilyssä huipulle noussut on aloittanut lajin alle 10-vuotiaana. 12-15 on yleinen aloitusikä, ja se riittää ihan olympialaisiinkin asti. Kamppailukoulujen kautta on mahdollista saada alle 10-vuotiaita mukaan kamppailupiireihin, mutta silloinkin kannattaa mennä paini edellä ja ottaa pysty mukaan vasta myöhemmin.


Eli et kuitenkaan ymmärrä. Thaimaalaistyylinen "lastenkasvatus" thainyrkkeilytyylillä ei tulisi kysymykseenkään Suomessa tai oikein missään muussakaan sivistysvaltiossa, joten maiden kamppailu-urheilukulttuureja ei voi mitenkään verrata. Kulttuurit ja käytännöt ovat niin erilaiset. Jos miettii miksi huonotkin thaikut ovat parempia thainyrkkeilyssä kuin Suomen parhaat, niin sitten voi myös pohtia miksi thaikut ovat niin surkeita pesäpallossa, lätkässä ja krecossa verrattuna suomalaisiin.

Kokeilen ja olen kokeillut ;) Omat mukulatkin vetää kohtuullisen näpäkästi ja ikää on 6v-12v. Ja juu junnuna ei tietenkään kannata yksipuolistaa harjoittelua vaan harrastaa monia lajeja niin kehitytään fyyisesti tasapainoisesti ja mahdollinen laji erikoistuminen vanhemmalla iällä on helpompaa.
Olen ennenkin sanonut että paini on ehkä paras laji mihin juniorin voi laittaa mutta en kyllä näe mitään vikaa siinäkään että rinnalla olisi myös pystytreeniä jos junioria kiinnostaa, yleisesti vaan tuntuu monen vanhemman mielestä ns päähänlyönti lajit olevan pannassa. (näitäkään ei tarvitse harrastaa thaimaan tyyliin kontaktia ottaen vaan välineharjoittelu yms riittää).

Nyt jos ajatellaan tulevaisuuttaa pystylajien kannalta niin olen täysin varma että suomessakin kehitys paranee noiden junnuryhmien ansiosta.

Voi olla etten ymmärrä sitten, onneksi täällä pakkiksella on paljon ihmisiä jotka tietävät ja ymmärtävät kaikesta kaiken. Ainakin omasta mielestään.

 

[Mauler>Bones]

Tämä koko ketjun aihe on siinä mielessä mielenkiintoinen, että toisaalta mietitään miten harrastajia saataisiin sitoutettua jatkamaan lajia pidempään ja samaan aikaan kerrotaan miten harrastajia on treeneissä niin paljon, että resursseja ja aikaa ei riitä henkilökohtaisempaan ja tehokkaampaan valmentamiseen.

Kummalle on tärkeämpää luoda olosuhteet suomalaisen vapaaottelun menestyksen kannalta: Sille, että mahdollisimman moni (toivoton) aloittelija harrastaa mahdollisimman pitkään vai sille, että järjestelmä karsii nopeammin ne, joissa on potentiaalia ja heidän kehitykseen päästään nopeammin ja paremmin satsaamaan? Eikö olisi paljon järkevämpää painottaa alusta asti enemmän sellaisia elementtejä, joiden tiedetään lopulta JOKATAPAUKSESSA karsivan ison osan harrastajista pois?

Mitä väliä sillä on, että perustekniikoiden opettaminen vie niin paljon aikaa jos ne henkiset ominaisuudet lopulta kuitenkin estävät lajin pidemmälle harrastamisen? Mitä nopeammin niitä henkisiä ominaisuuksia testataan sitä nopeammin luulisi vapautuvan resursseja potentiaalisten aloittelijoiden parempaan valmentamiseen.

Kiitos ja anteeksi. Vetäydyn nyt taustalukijaksi, kun tuntuu että saan kohta syövän tästä ketjusta.

 

[Karihtala]

Ootko Mauler koskaan miettinyt, että seuran täytyy jostain saada sitä rahaakin?
Suurin osa seuran tuloista tulee juuri näiltä mainitsemiltasi "toivottomilta aloittelijoilta" ja "sunnuntaiharrastelijoilta"

 

[ujo]

Minusta kuitenkin on väärin ajatella, että voidaan heti eliminoida osa porukasta, joista ei ole toivoakaan tulla mitään legittejä kilpailijoita, koska henkinen kantti ei riitä.

Henkinen kantti nimenomaan on kehitettävissä.

 

[AndyS]

Henkistä kanttia voi kehittää mutta siinä on rajansa eikä lampaasta saa leijonaa vaikka tekisi mitä. Itse olen sitä mieltä että 80-90% ihmisistä on oikeasti toivottomia tapauksia minkään täyskontaktilajin kilpailijoiksi. Kenet tahansa voi kuitenkin uran alussa hakata ulos salilta vaikka olisi luonnostaan miten kova jätkä. Jos ei muuten niin telomalla paikat niin ettei voi treenata.

Vaikka suurin osa ihmisistä ei sovellukaan kilpailijoiksi niin harrastaa he silti voivat ja kilpailla esim. BJJ:ssä jossa kilpailijoiden osuus treenaajista onkin ihan eri luokkaa kuin näissä lyöntilajeissa. Harrastajien raju karsinta vapaaottelussa ei kuitenkaan minusta johdu pelkästään siitä lyömisestä koska potku- ja thainyrkkeilyssäkin lyödään päähän treeneissä ja niissä porukka pysyy paremmin. Syy siihen että vapari ei ole oikein hyvä laji perus perheenisän kunnonkohotukseen löytyykin muualta.

Tuossa kysyttiin ulkomaiden systeemeistä. En tunne niitä kovin hyvin mutta vapaaottelun ykkösmaa jenkeissä ammattilaisottelijat tulevat minun käsittääkseni järkiään mukaan siten että heillä on jo kilpatason taustaa jostain muusta lajista, yleensä painista. Näistä on tietysti sitten suhteellisen helppo saada kohtuuhyviä pystyottelijoitakin kun ovat lähtökohtaisesti huippu- tai ainakin keskivertokilpaurheilijoita. Pystyottelutreeniin voidaan myös panostaa tosi paljon kun painipuoli on jo kunnossa. Suomessa tämä ei oikein ole mahdollista kun ei ole vastaavaa pohjaa minkään kamppailulajin harrastajissa joita voisi rekrytoida.

Kun katsoo vaikkapa Xtreme Couturen treeniaikatauluja - jotka on nimetty "MMA Training" - huomaa ettei siellä edes ole vapaaottelua muuten kuin kilparyhmälle. Epäilemättä siksi ettei se ole kannattavaa bisnestä. Vapaaottelun sijaan löytyy mm. kickboxingia, gi jiu jitsua ja wrestling for MMA:ta.

Class Schedule at Xtreme Couture Las Vegas, NV

Kaverini joka valmentaa vapaaottelua kävi kerran lasvegasilaisella vapaaottelusalilla treenaamassa (se ei tosin tainnut olla juuri Xtreme Couture) ja oli sitä mieltä että harrastajaryhmän treenaajat olivat taidoiltaan ihan susia. Varmaankin näistä parhaat sitten rekrytoidaan kilparyhmään ottamaan amatöörimatseja samaan tyyliin kuin Suomessa.

 

[lieska]

Vapaaottelu on todellisuudessa todella vaikeaa ja moni luopuu leikistä koska ei opi koskaan tekniikoita kunnolla ja eivätkä pärjää treeneissä. Pitäisi löytyä oman tasoista vastusta ja sen kautta kehittyä. Pitäisi myös painottaa, ettei ainoa tavoite aina voi olla kilpaileminen, voi myös harrastaa. Vapaa-ottelu ei missään nimessä pitäisi olla ensimmäinen laji mitä lähtee treenaamaan. Taustalla pitäisi olla kilpatason harrastamista jostain muuta lajista, ennen kuin edes harkitaan vapaaottelu treenejä.

Jos puhutaan vapaaottelu salista. Sieltä pitäisi löytyä Nyrkkeily, Vapaa/Grego-Paini, Thai-nyrkkeily, Kickboxing, BJJ/SW ja vapaaottelu, kestävyys/Voima valmentajat , jotka ovat itse kilpailleet huippu-tasolla. Yhdeltä salilta pitäisi myös löytyä näistä em. lajeista säännölliset treenit ja myös eri tasoisille harjoittelijoille. Silloin Esim. bjj tai nyrkkeily harrastajan olisi helppo lähteä treenaamaan myös muita lajeja ja samalla käydä kevyemmän tason vapaaottelu treeneissä. Samalla salilla pitäisi olla myös päävalmentajat mitkä seuraavat kavereiden kehitystä ja sitä kautta siirrytään kovempiin treeneihin, eikä "koska musta tuntuu siltä". Vapaaottelussa ottelemisessa ei ole mitään järkeä, ellei osaa perustekniikoita muista lajeista(=Nyrkkeily, Kickboxing, BJJ/SW, VapaaPaini). Kun ne on halussa, niin sen päälle vapaaottelu sparria pitäisi olla ainakin vuosi-pari takana ennen kun kehään noustaan, myös kestävyys kunto pitäisi olla hyvä. Tämän lähtökohdallisesti tarkoittaa, että kaikki vanhat pierut voi suoraan unohtaa vapaaottelu matsit, koska niissä ei ole mitään järkeä. ;)

 

[kaseiini]

Tämä koko ketjun aihe on siinä mielessä mielenkiintoinen, että toisaalta mietitään miten harrastajia saataisiin sitoutettua jatkamaan lajia pidempään ja samaan aikaan kerrotaan miten harrastajia on treeneissä niin paljon, että resursseja ja aikaa ei riitä henkilökohtaisempaan ja tehokkaampaan valmentamiseen.

Kummalle on tärkeämpää luoda olosuhteet suomalaisen vapaaottelun menestyksen kannalta: Sille, että mahdollisimman moni (toivoton) aloittelija harrastaa mahdollisimman pitkään vai sille, että järjestelmä karsii nopeammin ne, joissa on potentiaalia ja heidän kehitykseen päästään nopeammin ja paremmin satsaamaan? Eikö olisi paljon järkevämpää painottaa alusta asti enemmän sellaisia elementtejä, joiden tiedetään lopulta JOKATAPAUKSESSA karsivan ison osan harrastajista pois?

Mitä väliä sillä on, että perustekniikoiden opettaminen vie niin paljon aikaa jos ne henkiset ominaisuudet lopulta kuitenkin estävät lajin pidemmälle harrastamisen? Mitä nopeammin niitä henkisiä ominaisuuksia testataan sitä nopeammin luulisi vapautuvan resursseja potentiaalisten aloittelijoiden parempaan valmentamiseen. Kiitos ja anteeksi. Vetäydyn nyt taustalukijaksi, kun tuntuu että saan kohta syövän tästä ketjusta.

Saa olla tosi potentiaalinen aloittelija että pääsee nauttimaan esim. henkilökohtaisesta valmennuksesta. Kyllä se pitää yleensä ansaita osoittamalla oikeaa kiinnostusta, ja
yleensä vielä oikeaa kiinnostusta ottelemiseen, treeneissä käymällä ja seuraamalla sitä opetusta tunneilla. Kiinnostusta, halua ja potentiaalia. Ei monikaan jaksa sparrata ja valmentaa sellaista jamppaa kovin tosissaan, josta tietää(joko hlö itse kertoo, tai muuten on aika selvää), ettei mene koskaan ottelemaan. Kyse on pääasiallisesti resurssien rajallisuudesta, se on sun omasta treenaamisesta, ja muiden valmentamisesta pois se aika ja vaiva minkä annat jollekin. Monikin valmentaja on joskus aika katkerana tilittänyt miten paljon on antanut jollekin kaverille, joka sitten lopetti. Jos et ottele, sulla pitää olla jotain annettavaa kuitenkin itsellä, jotta kukaan pätevä kaveri viitsii sun kanssa treenata. Esim. olet itse niin hyvä pystyssä, että ottelijat treenaa sun kanssa pystyä, vaikka olisit ihan vitun surkea matossa, etkä ole todellakaan menossa ottamaan yhtään vaparimatsia. Sitten voit saada vaikka vähän oppia ja sparria muissakin asioissa.
Monelle vetäjälle ja valmentajalle on tarjottu ihan käteistä yksityisoppitunneista, melko aloittelijoiden toimesta, en usko että on onnistunut. Itse en ainakaan ole suostunut, vaan ainoastaan ottelijoiden takia viitsii nähdä vaivaa. Sinne vaan harrastajaryhmään hankkimaan niitä kannuksia, sitten kilparyhmään.

 

[AndyS]

Tämä koko ketjun aihe on siinä mielessä mielenkiintoinen, että toisaalta mietitään miten harrastajia saataisiin sitoutettua jatkamaan lajia pidempään ja samaan aikaan kerrotaan miten harrastajia on treeneissä niin paljon, että resursseja ja aikaa ei riitä henkilökohtaisempaan ja tehokkaampaan valmentamiseen.

Kummalle on tärkeämpää luoda olosuhteet suomalaisen vapaaottelun menestyksen kannalta: Sille, että mahdollisimman moni (toivoton) aloittelija harrastaa mahdollisimman pitkään vai sille, että järjestelmä karsii nopeammin ne, joissa on potentiaalia ja heidän kehitykseen päästään nopeammin ja paremmin satsaamaan? Eikö olisi paljon järkevämpää painottaa alusta asti enemmän sellaisia elementtejä, joiden tiedetään lopulta JOKATAPAUKSESSA karsivan ison osan harrastajista pois?

Mitä väliä sillä on, että perustekniikoiden opettaminen vie niin paljon aikaa jos ne henkiset ominaisuudet lopulta kuitenkin estävät lajin pidemmälle harrastamisen? Mitä nopeammin niitä henkisiä ominaisuuksia testataan sitä nopeammin luulisi vapautuvan resursseja potentiaalisten aloittelijoiden parempaan valmentamiseen.

Kiitos ja anteeksi. Vetäydyn nyt taustalukijaksi, kun tuntuu että saan kohta syövän tästä ketjusta.

Siis ongelma on se että treenaajia tulee kyllä kohtuudella kursseille. Ei huippuvuosien tapaan mutta tulee kyllä ihan järjellisiä määriä. Ja peruskurssikin onnistutaan yleensä pitämään niin että porukka pysyy siellä eikä lopeta. Nyt tämä iso ryhmä tulee yleisiin harjoituksiin joissa on lähinnä kilpailijoita jotka treenaavat keskenään. Porukka alkaa nopeasti vähentyä ja uuden peruskurssin valmistuessa jäljellä onkin taas vain muutama jotka joko lopettavat pian tai joista hyvällä tuurilla joku kehittyy kilpatasolle ja jatkaa harrastusta. Potentiaalisen uuden kilpailijan kannalta tämä on hankala tilanne koska hän saa uransa alussa tosi huonoa treeniä. Kilpailijat eivät halua treenata hänen kanssaan koska hän ei vielä osaa juuri mitään vaikka intoa onkin. Siksi hän joutuu treenaamaan muiden aloittelijoiden kanssa jolloin kehitys on hidasta ja häntä pahimmassa tapauksessa kolhitaan säikyksi jonkun ison riehujan toimesta.

Lajeissa joissa keskimääräinen harrastusaika on pidempi on siinä yleisessä ryhmässä sen kilpaporukan lisäksi joukko enemmän tai vähemmän treenanneita tyyppejä jotka kuitenkin osaavat lajin perusasiat ja kykenevät neuvomaankin aloittelijaa perusjutuissa. Heidän tekemistään matkimalla ja neuvoja kuuntelemalla tämä uusi innokas aloittaja kehittyy paljon nopeammin eikä turhaudu ja lopeta lajia niin helposti. Lisäksi nämä perusharrastajat tosiaan kutsuvat treeneihin kavereitaan jolloin peruskurssitkin kasvavat ja myös niitä potentiaalisia kilpailijoita tulee lajin pariin enemmän.

Yleisesti suosittelisin että kävisit treenaamassa vapaaottelua. Edes sen peruskurssin ja vähän sen päälle (niin kuin useimmat muutkin ;) ) niin homma selviäisi aika paljon. Luultavasti tämä antaisi aika paljon myös lajin seuraamiseen penkkiurheiluna. Varmaankin ainakin ottleijoiden arvostus lisääntyisi kun hieman tajuaisi kuinka hyviä ne heikoimmatkin UFC-tason ottelijat ovat.

 

[Thonglong]

No eihän tämä nyt hirveän hyvältä vaikuta. Helsingissä GB gym ja BJJ-center taitavat olla ainoat paikat kunnon vaparitreenille, moni sali on pudottanut vaparin kokonaan pois. Vapariseminaareja tai -leirejä ei pidetä juuri ollenkaan. Lucio Linhares on monestikin pitänyt, mutta nyt kun tulee Suomeen pitää vain BJJ-seminaarin. Syy on ilmeinen; ei ole kiinnostusta.

Lippukartan mukaan Cage ei taida saada edes tulevaa kulttuuritalon iltaa loppuunmyydyksi. Mistähän tällainen totaalinen laskusuhdanne johtuu. Pitäisi saada joku edes Gustafsonin kaltainen ottelija, joka tekisi lajia tunnetuksi ja saisi porukkaa alkeiskurssille.

 

[AndyS]

Ei kyse ole mistään varsinaisesta laskusuhdanteesta vaan pikemmin vakiintumisesta normaalitilaan hypen jälkeen. Sen verran pitkään olen ollut näissä kuvioissa mukana että olen nähnyt saman jo monta kertaa. Ihan samoin Krav Maga oli aikoinaan kuuminta hottia ja peruskurssit pursusivat väkeä. Hermopistelajit olivat myös aikanaan aallon harjalla ja tällä foorumilla ehkä tutumpana ilmiönä ovat kahvakuulat. Takavuosina kahvakuulien piti mullistaa kuntoilu kerralla ja niillä treenaaminen kuulemma paransi syövän ja aidsinkin. Mihin kahvakuulat ovat kadonneet? Eivät mihinkään vaan ne ovat vakiinnuttaneet paikkansa kuntoilupuolella muttei kukaan enää jaksa niistä keuhkota sen enempää.

Sama on vapaaottelun osa. Hypen vetovoima on nyt käytetty ja kokonaisuutta ajatellen se on käytetty aika hyvin. Laji on saatu leviämään ympäri Suomen ja sillä on jo kohtuullisen vankka ja vakiintunut asema. Mikään ei viittaa siihen että vapaaottelu alkaisi jotenkin hirveästi kurjistumaan ja aktiiviset seurat kuolemaan. Toki yksittäisiä seurakuolemia voi tapahtua johtohahmon poistuessa kuvioista jostain syystä mutta sitä tapahtuu kaikissa lajeissa.

Mutta jatkossa vapaaottelun on selvittävä markkinoilla omin avuin ilman mitään ylimääräistä buustia joka tulisi TV-näkyvyydestä tai muusta vastaavasta - niin kuin muidenkin lajien. Oikeastaan ainoa mahdollinen buusti olisi tosiaan saada joku suomalaisottelija UFC:n mestariksi tai ainakin mestaruuden vakavaksi haastajaksi kuten Gustafsson. Valitettavasti en näe tämän olevan näköpiirissä lähivuosina.

Se että Helsingissä on vain kaksi aktiivisesti toimivaa vapaaotteluseuraa on minusta pikemmin hyvä asia. Paljon parempi kuin se että olisi kymmenen seuraa joista vain kahdessa lajiin panostetaan tosissaan ja on myös asiantuntemusta siihen. Nyt kun joku lupaava helsinkiläinen haluaa aloittaa vapaaottelun niin hän menee joko GB:lle tai Hardknocksille ja saa mahdollisuuden oikeasti kehittyä lajissa sen sijaan että jäisi junnaamaan johonkin seuraan jossa ei ole edellytyksiä viedä häntä eteenpäin.

 

[Mauler>Bones]

Oikeastaan ainoa mahdollinen buusti olisi tosiaan saada joku suomalaisottelija UFC:n mestariksi tai ainakin mestaruuden vakavaksi haastajaksi kuten Gustafsson. Valitettavasti en näe tämän olevan näköpiirissä lähivuosina.

IMO Tinalla on realistinen mahdollisuus nousta top5 UFC:n korsisarjassa seuraavan kahden vuoden sisällä, hän on jo nyt taidoiltaan lähellä sitä. Ongelma on vain siinä, että niin monia asia ei kiinnosta pätkän vertaa, koska Tina on nainen. Onneksi uskon tuon asian muuttuvan jos/kun Tina alkaa niittää menestystä, koska korsisarjan kiinnostavuus UFC:ssa on kovassa nosteessa. Nyt olisi kuitenkin oikea aika koko Suomen vapariskenen tukea Tinaa kaikin mahdollisin keinoin.

 

[Mauler>Bones]

Makussahan on myös hyvin potentiaalia pienen vaparibuumin nostajaksi Suomessa. Ei välttämättä tarvitse nousta edes top10:iin, sen verran hyvä mies on itseään markkinoimaan ja nostamaan esille. Voitto seuraavasta ottelusta ja suomalainen media saattaa alkaa seuraamaan ihan aktiivisesti miehen uraa.

 

[Thonglong]

Onhan se niinkin kuin Andy kirjoittaa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että buumi jäi buumiksi ilman että se olisi tuonut kestävää nostetta lajille. Olisihan siinä voinut toisinkin käydä. Tunteeko joku Ruotsin vapariskeneä? Ainakin sieltä tulee Suomea parempia ottelijoita ja vaparitapahtumissa on yleisöä paljon Suomea enemmän.

Makusta olisi tosissaa ainakin semisti aineksia suomalaiseksi vaparitähdeksi, mutta vaatisi että lyö itsensä läpi myös häkissä eli sanotaan 2-3 voittoa tohon, niin ruvetaan ehkä puhumaan hypestä.

Nainen vapartähtenä valitetavasti kiinnosta yhtä paljon kuin menestyvä naisten jääkiekkojoukkue.

 

[Mauler>Bones]

Nainen vapartähtenä valitetavasti kiinnosta yhtä paljon kuin menestyvä naisten jääkiekkojoukkue.

Ei se ihan noin mene. Ensinnäkin Lähdemäki on yksilöurheilija ja Suomessa media seuraa menestyviä yksilöurheilijoita olivat ne sitten naisia tai miehiä. Kaisa Mäkäräinen on varmaan Suomen seuratuin yksilöurheilija talvilajeissa. En näe mitään estettä sille miksi media ja sitä myötä Suomen kansa ei voisi innostua mahdollisesta Tinan menestyksestä samaan tapaan, kuin jonkun miesotteiljan. Tuo naisvapaaottelua dissaava asenne näkyy enemmän Suomen vapaaotteluskenen sisällä, kuin valtamediassa.