Valtiotieteelliseen?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Kalypso
  • Aloitettu Aloitettu
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Jissen sanoi:
Valintatilastot löytyivät melko helposti joten jos niitä ei löydä, voi varmaan miettiä onko ihan yo-materiaalia, mutta tässä linkki: http://www.helsinki.fi/opiskelijaksi/tilasto2007.pdf

Helpointa prosentuaalisesti vertaillen valtiotieteellisessä ilmeisesti on päästä kansikseen.
Click to expand...

Nuohan ovat toissavuoden tilastoja ja yleensä kansikseen on vaikeampi päästä. Poikkeusvuosi.

Viime vuoden tilastoja ei taida olla.
 
Myyn Sosiaalipoltiikan/yhteiskuntapolitiikan valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaalit. Aineistossa keskitytään Pääsykokirjaan Karisto A - Takala P - Haapola I: Matkalla nykyaikaan. Elintason, elämäntavan, sosiaalipolitiikan muutos Suomessa, Joka näyttää tänäkin vuonna olevan ainakin Helsinkiin, Turkuun ja Jyväskylään vaatimuksena. Hyvässä kunnossa, ei alleviivauksia tai merkintöjä.
Sis.
teoriakoosteen pääsykoekirjasta, essee- ja käsitteenmäärittelytehtäviä vastaushahmotelmineen sekä vanhoja valintakokeita arvosteluperusteineen
http://www.valmennuskeskus.fi/page.php?page_id=197&c_id=162

Hinta koko aineistolle: 90€
Viestiä voi laittaa Anadkola at Jyu.fi
 
Onko sille joku hyvä syy minkä takia useammat ei pyri lukemaan tilastotiedettä ja sitten vaihda heti pääainetta kun pääsee sisään? Meinaan sinne on kuitenkin niin paljon helpompi päästä. Onko siinä joku systeemi mikä estää tällasen "huijauksen" ? ;>
 
Munqi sanoi:
Onko sille joku hyvä syy minkä takia useammat ei pyri lukemaan tilastotiedettä ja sitten vaihda heti pääainetta kun pääsee sisään? Meinaan sinne on kuitenkin niin paljon helpompi päästä. Onko siinä joku systeemi mikä estää tällasen "huijauksen" ? ;>
Click to expand...

Luulisin että jos haet toiseen koulutusohjelmaan niin joudut käymään uudestaan pääsykokeissa. Tai sitten pääaineen vaihtajien määrää on rajoitettu muutamaan opiskelijaan. Tämä ihan mutua...
 
Kyllähän sitä pääaineenvaihtoa saa anoa, mutta eri tiedekunnilla on eri säännöt ja käytännöt siihen miten niiden sisälle voi "vaihtaa". Jotkut vaativat tiukasti etukäteen suoritettuina tietyn tasoisin arvosanoin heidän opintojaan aika paljon tms. ja sittenkin se on harkinnanvaraista kai.
 
No miltäs nuo kokeet nyt ovat tuntuneet, tänäänhän taisivat ensimmäiset olla. Itse en meinannut edes mennä kun lopetin lukemisen motivaation puutteessa jo aikaa sitten keväällä, mutta ihan päähänpistona menin sittenkin ja tuntuu että jotain osasin vastaillakin. Saa nähdä mihin se riittää.
 
Nostan tämän ketjun ylös, sillä kyseinen aihe on minulle tällä hetkellä ajankohtainen. olen itse "opiskellut" valtsikassa muutaman vuoden erästä huuhaa-ainetta, ja harkitsen uloskävelyä koko laitoksesta sillä olen niin kurkkuani myöten täynnä yliteoreettista, epäolennaista, sivistävyydestä kaukana olevaa harhapoluille eksyvää jauhantaa. Sinisilmäisenä fuksina ajattelin, että valtsikassa voisi sivistyä ja ammentaa hyödyllisiä faktoja maailmanmenosta, mutta näin ei ainakaan oman pääaineeni kohdalla valitettavasti ole ollut. Samoin kuvitelmat railakkaasta opiskelijaelämästä olivat kaukana totuudesta! Valtsikan bileissä ei ole kovin hauskaa, ellet ole luonteeltasi äärimmäinen ekstrovertti. esim. oman laitokseni bileissä käy vain murto-osa samaan aikaan sisäänpäässeistä. miestarjonta on heikko. Massaluennoilla joutuu usein istumaan yksin, ihmisiin on ollut vaikeaa tutustua oman pääaineen ulkopuolella, opiskelijatoiminta ei oikein kiinnosta jne. Tiedän muutaman masentuneen valtsikkalaisen. Valtsikassa parasta oli sisäänpääsy ekalla kerralla suhteellisen helposti :)

Eli suosittelen valtsikkaa vain siinä tapauksessa, että olet intohimoisesti kiinnostunut jostakin tarjolla olevasta aineesta ja ymmärrät edessä häämöttävät työllistymisongelmat. Ja kuten joku aiemmin totesi, UM hehkutus on juuri sitä, hehkutusta vailla totuuspohjaa. Itse epäilen, että suurin osa valtsikkaduuneista on juuri niitä hikisiä toimistohommia, paperikasan keskellä istumista jne. Itse suuntaan luovalle, itsenäiselle alalle ja olen mieluummin itse vastuussa elämästäni ja tuloistani, vaikka tämäkin on tietysti riskialtis ja vaikea polku. Liian monet tekevät ammatinvalintansa ULKOISTEN tekijöiden saattelemina, kun joku ammatti on arvostettu niin sinne vaan, ihan sama kiinnostaako vai ei. Pääasia että muut arvostaa ja että saa paljon rahaa ja vaikutusvaltaa. entäpäs se onnellisuus? kannattaisi ehkä aloittaa siitä kun pohtii ammatinvalintaa!

Olen nyt hieman negatiivisella tuulella, onhan valtsikassa tietty hyviäkin puolia, ja joku toinen pääaine saattaa olla toimivampi kuin omani...
 
Jos jotkut muuten kuvittelevat UM:sta jotain ihmeellista, niin se on hemmetin jaykka ja hierarkinen organisaatio. En tunne ketaan joka olisi kovinkaan paljoa pitanyt duunistaan siella ja kaytannossa ovat hylanneet ajatuksen tyoskennella siella muutaman harjoittelun jalkeen. Osa vanhan kaartin porukasta ovat suoranaisia simputtajia, mutta kukaan ei uskalla valittaa mistaan. Myos monessa lahetystossa/konsulaatissa on toissa porukkaa, jotka oikeasti eivat tee juuri mitaan jarkevia toita, ts. juoruilevat paivat pitkat tai ovat todella ammattitaidottomia ja heita sitten heitellaan maasta toiseen, koska ei oikein monottaakaan voi.

Voisin itse lisata, etta omasta kaveripiiristani viisi aloitti valtsikassa. Kukaan ei jaanyt sinne opiskelemaan, vaan siirtyivat joko oikikseen, kauppikseen ja ne joita aihe kiinnosti lahtivat ulkomaille opiskelemaan yliopistoon, jossa laitoksilla on seka oikeiston, etta vasemmiston edustajia. Helsingin laitosten professoreista kaikki ovat vasureita, kaytannossa kommunisteja, jotka haukkuvat kilpaa kaikkia muita tutkijoita, joilla on vahan oikeistolaisempia mielipiteita. Yrita siina sitten muodostaa oma mielipide asiasta, kun kurssit opetetaan jo valmiiksi varitettyina.

On tietysti oma valinta mita haluaa tehda. Tuo ala kuulostaa paperilla hienolta, mutta en tunne henkilohtaisesti ketaan, joka olisi ollut tyytyvainen opiskelupaikkaansa. Niin ja naista tutuistani kaikki paasivat sisaan ekalla yrittamalla ja saivat muutaman opiskeluvuotensa aikana lahinna parhaita arvosanoja, joten tyytymattomyys ei johtunut siita, etta olivat pihalla opetuksen sisallosta. Olivat sita mielta, etta opetus oli taytta roskaa. Kursseilla kasiteltiin siis kaytannossa pelkkaa teoriaa ja sita ei missaan vaiheessa edes yritetty kytkea mihinkaan reaalimaailman tapahtumiin. Mita korkealentoisempaa jokin oli niin sita hienompaa. Tama patee erityisesti graduun, jossa tuntuu olevan kunniakysymys, etta tietoa ei koskaan voida kayttaa mihinkaan. Jotkut tuttuni Yhdysvalloissa opiskelevat alaa ja opetus eroaa huomattavasti siina mielessa, etta teorian ohella suuri osa tunneista kaytetaan poliittisten tapahtumien pohdintaan ja niista keskusteluun, jolloin mietitaan miten opetetut teoriat voisivat selittaa naita tapahtumia. Tata ei Suomessa tehda opetuksen osana kaytannossa ikina.
 
Ihan mielenkiinnosta, mistä pääaineesta nyt puhutaan kahdessa aiemmassa viestissä?

Jotenkin vaikeaa uskoa, että kaikki ovat kommunisteja, kuten naksu tuossa väitti.

* Kansantaloustiede
* Kehitysmaatutkimus
* Käytännöllinen filosofia
* Sosiaali- ja kulttuuriantropologia
* Sosiaalipolitiikka
* Sosiaalityö
* Sosiaalipsykologia
* Sosiologia
* Tilastotiede
* Viestintä
* Yhteiskuntahistoria (poliittinen historia ja talous- ja sosiaalihistoria)
* Yleinen valtio-oppi
 
Mulla ei Helsingin valtsikasta ole kokemusta, mutta aika hurjalta kyllä kuulostaa nuo pari viestiä aiheesta. Päättelisin, että lähinnä valtio-oppi tulee pääaineista kysymykseen. Valtio-opin laitoksella professoreita on näköjään yhdeksän, ja on kyllä pikkuisen vaikea uskoa, että heistä kaikki olisivat kommunisteja eli suunnitelmatalouden ja yksipuoluejärjestelmän kannattajia, ja että opetus olisi propagandaa.
 
Kansiksen ja valtio-opin monet proffat eivat tosiaan ole oikein edes puhevaleissa. Eniten viestini koski siis maailmanpolitiikan linjaa, josta olen viimeiset pari vuotta saanut kuulla jatkuvaa valitusta tutuilta. Tuossa on siis se pelottava tekija, etta linjalle on vaikein paasta ja kun lukee laitoksen sivuja, niin hommasta saa aika erilaisen kuvan. Tuonne keraantyy siis juuri paljon myos naita kunnianhimoisia "haen minne vaikeinta paasta" -tyyppeja ja anti on harvemmin sita mita odottaa eika abi edes osaa sita etukateen selvittaa.

Jos haluaa viettaa maailmanpolittisia rock iltoja yhdessa laitoksen johtajan kanssa, jossa kommunismia kannattavat punk bandit esiintyvat, niin varmasti on kiva olla joukossa.
 
Olen kuluttanut jo hyvän aikaa lueskellen tätä topikkia ja täytyy tunnustaa, että mieli on aika maassa (en voinut mitään, on ollut niin masentavaa luettavaa): koko valtiotieteellinen tiedekunta kuulostaa kaikin puolin sekavalta, epämääräiseltä, hämärältä ja hassulta paikalta opiskella. Työllistymisestä puhutaan ensin negatiivisesti, sitten ihan positiivisesti - lopulta todetaan, että kaikki on kiinni vain omista persoonallisuuden piirteistä. Tosin niin se varmasti on vaikka missä kun työpaikkaa haetaan, mutta erityisesti valtsikassa viesti taitaa kuulua: voit tehdä tutkintosi jälkeen periaatteessa mitä työtä vain, voit räätälöidä kasaan sitä sun tätä ja tehdä vaikka tuota tai sitten tätä. Juuri tämä onkin suoraan sanottuna v**uttanut, kun ensi keväänä valmistuvana abina olen lueskellut hakuoppaita; valtiskassa ei tunnu olevan selkeää kuvaa siitä, mihin työhön pääsee yliopiston jälkeen. Ymmärrän kyllä, että tämä johtuu valinnanmahdollisuuksien laajuudesta, mutta arvatkaa ahdistaako, kun kysyttäessä "Mitä sitten haluaisit tehdä jos menet opiskelemaan valtiotieteitä?" en keksi vastaukseksi muuta kuin hakuoppaista lukemani tiedot: "Niin no, VTM voi tehdä työtä, tuota, kaiken näköisissä tutkimus-, kehittämis- ja opetustöissä." Onko olemassa mitään abstraktimpaa? Voisinko antaa itsestäni epävakuuttavamman kuvan, kun vieressä seisova osaa sanoa suoraan, että haluaa vaikkapa lääkäriksi, opettajaksi tai yrittäjäksi jne. ?

Olen harkinnut meneväni opiskelemaan valtiotieteitä kaikesta yllä luetellusta ahdingosta ja kritiikistä huolimatta. Tämä siksi, että loppujen lopuksi valtsikassa tuntuu olevan paljon kiinnostavia aineita, ja jos en opiskelupaikassani viihdy niin helpottaa tietää, että aina voi vaihtaa pääainetta tai kokonaan jopa opiskelupaikkaa.
Ostin hiljattain pääsykoekirjan kehitysmaatutkimukseen. Kadun, pelkään ja samalla ihailen valintaani jatkuvasti. Olen sisäisten ristiriitojen repimä: kehitysmaatutkimus kuulostaa tärkeältä mutta pääaineena ehkä liiankin "hihhuli-idealistiselta", ja toisaalta, olen osittain globalisaation vastainen, hivenen maahanmuuttokriittinen ja lisäksi tiedostan olevani luonteeltani niin haaveileva ja naiivi, että pelkään hirvittävästi osoittautuvani hyödyttömäksi pelkuriksi köyhyyden ja riiston repimissä valtioissa. Mutta kaiken tämän tietoisuuden myötä ahdistukseni vain kasvaa, sillä kuitenkin olen suunnattoman idealistinen, solidaarisuutta ja yhteistyötä puolustava hihhuli, joka on erittäin kiinnostunut Lähi-idän ja erityisesti Afrikan maista, kulttuureista ja kansoista, mutta samalla ajatus paperinmakuisesta toimistotyöstä jossain virastossa inhottaa ja politiikka ja byrokratia tuntuu enimmäkseen kuvottavan pitkäpiimäiseltä ja tervanmakuiselta - miten tällainen ihminen voi muka koskaan löytää itselleen käytännöllisen ja tarpeellisen työn, jossa viihtyisi? (ja tiedän kyllä humanistisessa olevasta afrikan maiden ym. tutkimuslaitoksesta, mutta luovuin ajatuksesta koska se kuulosti nin epäkäytännölliseltä paikalta - aika ironista, kun miettii nykyistä valintaani). Ainahan voin luovuttaa, heittää hyvästit suurille, hitusen ruusunpunaisille ja maapallon kokoisille haaveilleni ja mennä sinne ammattikorkeaan opiskelemaan englanniksi tradenomiksi, kuten alkusyksystä myös harkitsin - ehkä päädyn töihin johonkin v**un vakuutusyhtiöön ja elän iloisesti vakituisen työpaikkani kanssa koko loppuelämäni, tapan tämän halveksittavan ja heikon hihhuli-ääliön pois sisältäni ja sitä rataa.

Ääh, ihan oikeasti, nyt ei tunnu hyvältä - olin jo niin varma suunnitelmistani kansainvälisissä työympäristöissä sun muuta, mutta nyt taas epäilyttää ja raivostuttaa tämä saamarin aivonystyröiden ja peukaloitten pyörittely. Enkä edes abina voi mitenkään tietää, millaista "tuolla lukion ulkopuolella" on - monet käyttämistänne lyhennyksistä esimerkiksi ovat olleet täyttä hepreaa (kuten UM, mutta onneksi on olemassa google). Kai olen edelleen hakemassa sinne kehitysmaatutkimukseen (vaikka ahdistaa, että sinne pääsee vuosittain sisään niin vähän eikä mulla ole varaa mihinkään hiton valmennuskurssiin). Sydäntäni kuitenkin kalvaa jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta ja mietin kaiken aikaa, josko sittenkin löytäisin jonkun "arvostetumman" ja "hyödyllisemmän" opiskelupaikan, jolla voisin konkreettisemmin auttaa ihmisiä.
 
Marvin sanoi:
tapan tämän halveksittavan ja heikon hihhuli-ääliön pois sisältäni ja sitä rataa.
Click to expand...

Älä tee sitä.

Mutta älä myöskään hae mihinkään tiedekuntaan tietämättä, mitä voit maisterin paperit kourassa tehdä. Ja sitä tietoa täytyy joskus vähän kaivella, itsekin opiskelen yliopistolla kolmatta vuotta, ja koko ajan tulee eteen uusia juttuja mahdollisesta tulevaisuudesta. Selasin Helsingin yliopiston valtsikan kehitysmaatutkimuksen laitoksen sivuja, enkä todellakaan löytänyt mitään konkreettista työelämään liittyen. Ei pidä epäröidä postitella kysymyksiä vaikkapa laitoksen opintoneuvojalle. Kyllä ne sitten oppivat laittamaan nettisivuillekin infoa.
 
Teet Marvin niin kuin veri vetää. Valinnoista on vaikea etukäteen sanoa mitään täysin varmaa. Yhtäältä voi lykästää, toisaalta ei. Mikään toinen valinta ei välttämättä ole parempi, jos se ilmenee vastenmielisenä pakkopullana.
 
Back
Ylös Bottom