Valmentaja Scott Abel

[Hulkki]

pystyykö lihasmassaa sitten kasvattamaan ilman voimaa? Tottakai voima on myös erittäin liikekohtaista, mutta riittääkö sarjapainojen kasvatus eristävässä volyymitreenissä ilman kyykyn ja maven kaltaisia isoja liikkeitä aikaansaamaan lihaskasvua?

Miksi lihasmassaa ei pystyisi kasvattamaan ilman voimatasojen merkittävää kasvua? Ja miksi lihasmassaa ei voisi kehittää, vaikka ei tekisikään juuri noita kahta liikettä (varmaan sadoista ellei tuhansista mahdollisista tehokkaista liikevariaatioista salilla)?

Jos lihasmassa kasvaa, voimatasotkin sen seurauksena saattavat usein kasvaa. Mutta pelkkää voimaa saa kyllä hyvinkin lisää ilman, että lihasmassaa tulee välttämättä yhtään lisää. Puhtaasti voimatavoitteinen treeni ei siis välttämättä ole se paras keino tavoitella lihasmassan kasvua. Toki varsinkin aloittelijoilla ja keskitasonkin treenaajilla sarjapainojen kasvatus raskaissa perusliikkeissä johtaa usein myös ihan hyvään lihasmassan kasvuun, mutta tässä puhutaan pikemminkin treenirasitusten suuresta korrelaatiosta kuin puhtaista syy-seuraussuhteista.

 

[SivariKing]

Miksi lihasmassaa ei pystyisi kasvattamaan ilman voimatasojen merkittävää kasvua? Ja miksi lihasmassaa ei voisi kehittää, vaikka ei tekisikään juuri noita kahta liikettä (varmaan sadoista ellei tuhansista mahdollisista tehokkaista liikevariaatioista salilla)?

Jos lihasmassa kasvaa, voimatasotkin sen seurauksena saattavat usein kasvaa. Mutta pelkkää voimaa saa kyllä hyvinkin lisää ilman, että lihasmassaa tulee välttämättä yhtään lisää. Puhtaasti voimatavoitteinen treeni ei siis välttämättä ole se paras keino tavoitella lihasmassan kasvua. Toki varsinkin aloittelijoilla ja keskitasonkin treenaajilla sarjapainojen kasvatus raskaissa perusliikkeissä johtaa usein myös ihan hyvään lihasmassan kasvuun, mutta tässä puhutaan pikemminkin treenirasitusten suuresta korrelaatiosta kuin puhtaista syy-seuraussuhteista.

Lähinnä syy, miksi metityttää, onko lihasmassaa mahdollista kasvattaa ilman, että voimatasot enää nousisivat isoissa levytankoliikkeissä, on että jotenkin nuo tulokset on aina omassa mielessään yhdistänyt treenin onnistumiseen. Eli treenin onnistuminen = voimatasojen kasvu = lihasmassan kasvu ( ehkä? ). Eli omaa asennemailmaa ja toiveajattelua ehkä myös edustaa tämä päätelmä.

Juurikin siitä syystä, että itsellä eivät voimatasot enää kauhean helposti kasva perusliikkeissä, aloin kelaamaan, että voisiko lihasta silti kasvattaa, ilman että yhteistulos tai lisäpaino leuanveto maksimi kasvaisivat. En tiedä, onko tämä pelkkää tekosyiden keksimistä itseltä, jotta voisi välttää sen raskaan perustreenin. Mutta koko kroppa läpi 3 kertaa viikossa 1-jakoisella tyyppinen treeni alkaa olla aika nähty tässä vaiheessa. Siksi myös houkuttelee monijakoisen ohjelman kokeilu, sillä tavalla kun on paljon luontevampaa treenata enemmän "body-painotteisesti". Lähinnä body-treenissä hämää, että milläs sitä kehitystä sitten mitataan, kun ei sarjapainoilla? Tietty tuntuma ja lihaskohtainen rasitus, mutta aika subjektiiviseksi menee. Vissiin oman kehon tuntemus on valttia kehoilussa.

Joo, toi kokonaistreenirasituksen välinen korrelaato suhteessa lihasmassan kasvuun oli hyvä pointti. Ymmärrän ainakin teoriassa, että miten bodaus tyyppisellä treenillä on mahdollista rasittaa kohdelihaksia isommalla volyymillä, ilman, että hermoston ja tukikudosten kestokyky muodostavat pullonkaulaa harjoittelussa. Toisaalta taas, se mikä on edullista tällaiselle luontaiselle kynikselle 1-jakoisissa, on paradoksaalisesti kuitenkin juuri tuo rajallinen volyymi. Viikottainen treenimäärä pysyy niin pienenä, että palautumista on vaikea "tyriä".

Eli treeneistä palautuminen on se juttu, mitä kannattaa huomioida treenityyliä valitessa. Kummassakin tavassa on omat sudenkuoppansa.

 

[Hulkki]

Lähinnä syy, miksi metityttää, onko lihasmassaa mahdollista kasvattaa ilman, että voimatasot enää nousisivat isoissa levytankoliikkeissä, on että jotenkin nuo tulokset on aina omassa mielessään yhdistänyt treenin onnistumiseen. Eli treenin onnistuminen = voimatasojen kasvu = lihasmassan kasvu ( ehkä? ). Eli omaa asennemailmaa ja toiveajattelua ehkä myös edustaa tämä päätelmä.

Juurikin siitä syystä, että itsellä eivät voimatasot enää kauhean helposti kasva perusliikkeissä, aloin kelaamaan, että voisiko lihasta silti kasvattaa, ilman että yhteistulos tai lisäpaino leuanveto maksimi kasvaisivat. En tiedä, onko tämä pelkkää tekosyiden keksimistä itseltä, jotta voisi välttää sen raskaan perustreenin. Mutta koko kroppa läpi 3 kertaa viikossa 1-jakoisella tyyppinen treeni alkaa olla aika nähty tässä vaiheessa. Siksi myös houkuttelee monijakoisen ohjelman kokeilu, sillä tavalla kun on paljon luontevampaa treenata enemmän "body-painotteisesti". Lähinnä body-treenissä hämää, että milläs sitä kehitystä sitten mitataan, kun ei sarjapainoilla? Tietty tuntuma ja lihaskohtainen rasitus, mutta aika subjektiiviseksi menee. Vissiin oman kehon tuntemus on valttia kehoilussa..

Menemättä sen syvemmälle tähän aiheeseen, sanotaan nyt lähinnä että olet selkeästi aika jumissa noissa suhteellisen yleisissä (mutta pitkälti perusteettomissa) uskomuksissa ("isot painot = isot lihakset"). Ja vaikka tuo ei alle 10 vuotta kovaa treenanneilla käytännössä hirveän paljon haittaakaan, pidemmän päälle jos tavoitteena on lihaskasvu, tuosta pinttyneestä bodausvoimailijan ajatusmallista kannattaa pyrkiä pääsemään eroon jotta lihasten kasvatusta voisi tarkastella objektiivisemmin.

Olet jo yhden Scott Abelin teoksen ostanut ja lukenut, samalta mieheltä löytyy juuri tästä aiheesta ehkä yksi parhaista kirjoista mitä tiedän, eli The Abel Approach. Tuo toki maksaakin jo vähän enemmän kuin 1 dollarin, mutta itse olen lukenut tuon nyt jo ainakin 4 kertaa läpi, ja joka kerta siitä saa vähän enemmän irti. Mutta vaatii siis objektiivista ajattelua jota voimailupakkomielle ei pääse sumentamaan, ja käytännössä mielestäni about 10 vuotta kovaa treenitaustaa, jolloin asioita pystyy peilaamaan jo omiin kokemuksiin vuosien varrelta eikä vain spekuloimaan esim. hurjalla 5 vuoden bodausvoimailutaustalla.

 

[SivariKing]

Menemättä sen syvemmälle tähän aiheeseen, sanotaan nyt lähinnä että olet selkeästi aika jumissa noissa suhteellisen yleisissä (mutta pitkälti perusteettomissa) uskomuksissa ("isot painot = isot lihakset"). Ja vaikka tuo ei alle 10 vuotta kovaa treenanneilla käytännössä hirveän paljon haittaakaan, pidemmän päälle jos tavoitteena on lihaskasvu, tuosta pinttyneestä bodausvoimailijan ajatusmallista kannattaa pyrkiä pääsemään eroon jotta lihasten kasvatusta voisi tarkastella objektiivisemmin.

Olet jo yhden Scott Abelin teoksen ostanut ja lukenut, samalta mieheltä löytyy juuri tästä aiheesta ehkä yksi parhaista kirjoista mitä tiedän, eli The Abel Approach. Tuo toki maksaakin jo vähän enemmän kuin 1 dollarin, mutta itse olen lukenut tuon nyt jo ainakin 4 kertaa läpi, ja joka kerta siitä saa vähän enemmän irti. Mutta vaatii siis objektiivista ajattelua jota voimailupakkomielle ei pääse sumentamaan, ja käytännössä mielestäni about 10 vuotta kovaa treenitaustaa, jolloin asioita pystyy peilaamaan jo omiin kokemuksiin vuosien varrelta eikä vain spekuloimaan esim. hurjalla 5 vuoden bodausvoimailutaustalla.

Hmm, joo. kieltämättä enkkarautojen jahtaaminen on ollut prioriteettilistalla korkeammalla, kuin puhdas bodaus. Jos siinä sivussa on tullut lisää pattia, se on ollut pelkkää plussaa. Käytännössä voima ei ollut minulle henkilökohtaisesti tärkeää, kun salille ekaa kertaa puoliväkisin broidin perässä raahauduin, about 10 vuotta sitten. Mutta aika nopeasti sen huomasi, että ei siinä kropassakaan tapahtunut mitään näkyvää muutosta, jos voimat eivät kasvaneet samalla. Perus hardgainer meininkiä. Tosta 10 vuodesta ehkä 7 on ollut jotenkin järkevää ja nousujohteisuuteen pyrkivää treeniä, eli kaipa se voi olla mun treeni "ikä".

Olen siinä mielessä vähän eri mieltä, että voimailulla ei saisi pattia yhtä hyvin kuin bodaamalla, niin kauan, kuin niitä sarjapainoja pystytään järkevällä tekniikalla kasvattamaan. Enemmän tässä on mun mielestä kyse siitä, että niitä rautoja ei voi loputtomiin kasvattaa, kun yksilökohtaiset erot genetiikassa alkavat tulla esiin, niin silloin on fiksumpaa sellaisen kaverin siirtyä bodaamaan, joka ei ole luonnostaan vahva. Voin tosin olla väärässäkin, ainakin sinulla näyttää voima tarttuvan tosi helposti. Ehkä sitten luonnostaan vahvalla kaverilla ongelmaksi muodostaa liika räjähtävyys ja hyvät välitykset, jolloin kohdelihakset eivät koskaan rasitu tarpeeksi.Vähän päinvastainen ongelma kuin hardgainerilla siis, mutta sama lopputulos.

 

[Mikko Ellmén]

Olin muuten väärässä ( whaa?? ) ja Scott oikeassa.

Bodymaailmassa seikkailu helpottuu huomattavasti, kun oletetaan, että Scott on aina oikeassa;)

Olen siinä mielessä vähän eri mieltä, että voimailulla ei saisi pattia yhtä hyvin kuin bodaamalla, niin kauan, kuin niitä sarjapainoja pystytään järkevällä tekniikalla kasvattamaan. Enemmän tässä on mun mielestä kyse siitä, että niitä rautoja ei voi loputtomiin kasvattaa, kun yksilökohtaiset erot genetiikassa alkavat tulla esiin, niin silloin on fiksumpaa sellaisen kaverin siirtyä bodaamaan, joka ei ole luonnostaan vahva.

Rautoja pystyy kyllä kasvattamaan aika pitkäänkin ja jopa "järkevällä tekniikalla". Ongelma on juuri tuo Hulkin mainitsema, eli voiman ja hypertrofian suhde on toiseen suuntaan kausaalinen ja toiseen suuntaan ainoastaan korrelatiivinen. Eli et voi kasvattaa lihasta lisäämättä samalla voimaa mutta voit vallan mainiosti lisätä voimaa kasvattamatta lihasta. Periaatteessa siis heti kun voiman ja massan kasvun korrelaatio alkaa treeniuran edetessä heiketä, tulisi puhtaasti kehonrakennukseen tähtäävässä treenissä siirtyä itse asiaan, eli lihaksen ylikuormittamiseen. Ja koska tuollaista siirtymäkohtaa on aivan mahdotonta määritellä, tulisi nähdäkseni heti alusta asti treenata lihaksen ehdoilla, kun tavoitellaan maksimaalista lihaskasvua.

Sulutin tuon järkevän tekniikan, koska oikeastaan mistään ulkoisesti mitattavasta tai edes arvioitavasta muuttujasta ei voi lukea lihaksen ylikuormittumista. Eli voidaan tehdä ulkoisesti aivan identtisiä suorituksia täysin eri treenivasteilla. Vielä vaikeammaksi homma menee, kun aloittelija pystyy oletuksena ylikuormittamaan lihasta joka treenissä ja melko vähällä vaivalla mutta kokenut kaveri vaatii vastaavan ärsykkeen luomiseen esim. kolmen kuukauden yhtämittaisen ja täysin nappiin sujuneen treenijakson. Jos taas mietitään jonkun heikosti treeniin vastaavan lihaksen kehittämistä, niin siinä voidaan puhua vuosikausien yhtämittaisesta duunista "mind-muscle -connectionin" luomiseksi. Käytännössä kyse ei ole monimutkaisesta asiasta, ainoastaan joka sarjan jokaisen toiston jokaiseen senttiin keskittymisestä, tavoitteena kohdelihaksen väsyttäminen ja jos Crom suo, ylikuormittaminen. Käytettävän vastuksen merkitys supistuu tuolloin ainoastaan sarjapituuden määrittelyyn.

 

[SivariKing]

Bodymaailmassa seikkailu helpottuu huomattavasti, kun oletetaan, että Scott on aina oikeassa;)



Rautoja pystyy kyllä kasvattamaan aika pitkäänkin ja jopa "järkevällä tekniikalla". Ongelma on juuri tuo Hulkin mainitsema, eli voiman ja hypertrofian suhde on toiseen suuntaan kausaalinen ja toiseen suuntaan ainoastaan korrelatiivinen. Eli et voi kasvattaa lihasta lisäämättä samalla voimaa mutta voit vallan mainiosti lisätä voimaa kasvattamatta lihasta. Periaatteessa siis heti kun voiman ja massan kasvun korrelaatio alkaa treeniuran edetessä heiketä, tulisi puhtaasti kehonrakennukseen tähtäävässä treenissä siirtyä itse asiaan, eli lihaksen ylikuormittamiseen. Ja koska tuollaista siirtymäkohtaa on aivan mahdotonta määritellä, tulisi nähdäkseni heti alusta asti treenata lihaksen ehdoilla, kun tavoitellaan maksimaalista lihaskasvua.

Sulutin tuon järkevän tekniikan, koska oikeastaan mistään ulkoisesti mitattavasta tai edes arvioitavasta muuttujasta ei voi lukea lihaksen ylikuormittumista. Eli voidaan tehdä ulkoisesti aivan identtisiä suorituksia täysin eri treenivasteilla. Vielä vaikeammaksi homma menee, kun aloittelija pystyy oletuksena ylikuormittamaan lihasta joka treenissä ja melko vähällä vaivalla mutta kokenut kaveri vaatii vastaavan ärsykkeen luomiseen esim. kolmen kuukauden yhtämittaisen ja täysin nappiin sujuneen treenijakson. Jos taas mietitään jonkun heikosti treeniin vastaavan lihaksen kehittämistä, niin siinä voidaan puhua vuosikausien yhtämittaisesta duunista "mind-muscle -connectionin" luomiseksi. Käytännössä kyse ei ole monimutkaisesta asiasta, ainoastaan joka sarjan jokaisen toiston jokaiseen senttiin keskittymisestä, tavoitteena kohdelihaksen väsyttäminen ja jos Crom suo, ylikuormittaminen. Käytettävän vastuksen merkitys supistuu tuolloin ainoastaan sarjapituuden määrittelyyn.

Mun mielestä tämä ei ole sellainen joko/tai asia, niinkuin sinä ja Hulkki annatte ymmärtää. Tietty jos tavoitteena on oikeasti kilpailla joko bodauksessa, tai voimannostossa, niin silloin on järkevää "valita puolensa". Itsellä ei rahkeet realistisesti riitä kumpaankaan, joten haen salilta epämääräistä itsensä voittamisen tunnetta. Eli ilmeisesti bodausvoimailua. Mutta mun nähdäkseni ero esim. takareisien treenaamisen lihastenkasvatus mielessä ja vaikkapa maastavedon heikon lenkin vahvistamisen välillä ei välttämättä ole niin suuri. Lähinnä isompi konteksti ja päätavoite eroavat toisistaan. Bodari saattaisi tehdä romanialaista mavea ensinmanitusta syystä, voimailija samaa liikettä jälkimmäisestä syystä. Eri tavoite, sama lopputulos. Selkeimmin toi ero tulee mutuna esille juuri niiden heikosti treeniin vastaavien lihasten yhteydessä. Niitä kun on aika vaikeaa stimuloida pienellä volyymillä ja isoilla raudoilla. Eli ilmeisesti tässä kohtaa bodarin ja voimailijan tiet erkanevat, juuri niinkuin sanoit.

Sitten kun taas miettii, että jos tavoitteena ei ole bodylava, niin kuka oikeasti jaksaa hinkata mind-muscle connectionilla vuodesta toiseen, vain jotta saisi etureisin sweepin tai rintalihaksen yläosan paremmin tuotua esille? Tietty se mikä ihmistä motivoi, on subjektiivista. Kehitys motivoi varmaan kaikkia, joten siihen kannattaa aina pyrkiä. Bodauksessa on se hankala puoli, että lihaskasvua kehityksen mittarina käytettäessä, siihen menee aikaa, se on hidasta, yli 5 treenanneelle natulle jopa naurettavan hidasta. Voimaa voi liikekohtaisesti kasvattaa suhteessa nopeammin = motivaatio on uudelleen syntynyt! Paitsi että kyllä voimassakin tulee se lasikatto vastaan, joten vaikeaksi menee..

 

[Mikko Ellmén]

Mun mielestä tämä ei ole sellainen joko/tai asia, niinkuin sinä ja Hulkki annatte ymmärtää. Tietty jos tavoitteena on oikeasti kilpailla joko bodauksessa, tai voimannostossa, niin silloin on järkevää "valita puolensa". Itsellä ei rahkeet realistisesti riitä kumpaankaan, joten haen salilta epämääräistä itsensä voittamisen tunnetta. Eli ilmeisesti bodausvoimailua. Mutta mun nähdäkseni ero esim. takareisien treenaamisen lihastenkasvatus mielessä ja vaikkapa maastavedon heikon lenkin vahvistamisen välillä ei välttämättä ole niin suuri. Lähinnä isompi konteksti ja päätavoite eroavat toisistaan. Bodari saattaisi tehdä romanialaista mavea ensinmanitusta syystä, voimailija samaa liikettä jälkimmäisestä syystä. Eri tavoite, sama lopputulos. Selkeimmin toi ero tulee mutuna esille juuri niiden heikosti treeniin vastaavien lihasten yhteydessä. Niitä kun on aika vaikeaa stimuloida pienellä volyymillä ja isoilla raudoilla. Eli ilmeisesti tässä kohtaa bodarin ja voimailijan tiet erkanevat, juuri niinkuin sanoit.

Aika harva varmaankaan valitsee puolensa. Tarkoitin lähinnä sitä, että jos sitä valintaa ei tee, ei voi myöskään olettaa saavansa aivan parasta kehonrakennuskehitystä irti. Toiseen suuntaan tuo toimii paremmin, kuten esimerkissäsi, eli isommilla takareisillä voimanostaja vetää myös enemmän maasta. Bodarin pitäisi sen sijaan kysyä, millä todennäköisyydellä ja hinnalla maastavetotuloksen kasvattaminen parantaa takareisiä?

Itsellänikin on tällä hetkellä pari pitkän aikavälin voimailutavoitetta bodaamisen ohessa mutta pidän tuota selkeästi kompromissina. Haitta koituu siitä, että voimailuun sisältyy tässä vaiheessa huomattavasti suurempi loukkaantumisriski, joka realisoituessaan saattaa vaikeuttaa huomattavasti myöhempää kehonrakennusharjoittelua. Voimatreeni on myös suoraan pois ajallisista- ja palautumisresursseista, jotka voisi käyttää kehonrakennusspesifiseen tekemiseen. Tosin tältä kokemuspohjalta en myöskään kokonaan sulje pois sitä vaihtoehtoa, että kyykkytuloksen nostaminen suurella työllä 10-20kg voisi oikeasti jopa kasvattaa jalkoja. Pidän sitä kuitenkin hyvin epätodennäköisenä.

Sitten kun taas miettii, että jos tavoitteena ei ole bodylava, niin kuka oikeasti jaksaa hinkata mind-muscle connectionilla vuodesta toiseen, vain jotta saisi etureisin sweepin tai rintalihaksen yläosan paremmin tuotua esille? Tietty se mikä ihmistä motivoi, on subjektiivista. Kehitys motivoi varmaan kaikkia, joten siihen kannattaa aina pyrkiä. Bodauksessa on se hankala puoli, että lihaskasvua kehityksen mittarina käytettäessä, siihen menee aikaa, se on hidasta, yli 5 treenanneelle natulle jopa naurettavan hidasta. Voimaa voi liikekohtaisesti kasvattaa suhteessa nopeammin = motivaatio on uudelleen syntynyt! Paitsi että kyllä voimassakin tulee se lasikatto vastaan, joten vaikeaksi menee..

Näkisin että mikä tahansa saliprojekti on tuomittu epäonnistumaan jos kyse on pelkästään tuloksista. Vaikuttaisi jopa siltä, että mitä nopeammin ja helpommin kehitystä alkuun tulee, sitä vaikeampaa on jatkossa. Mulle tuo "joka sarjan joka toiston joka senttiin" keskittyminen on nykyään itsessään riittävä tavoite ja hyvin mielekästä treeniä. Haaste ei lopu oikeastaan koskaan kesken koska kaikkia lihaksia on aina varaa oppia treenaamaan hiukan paremmin. Voimailussa kiinnostaa liikkeiden teknisen hallinnan kehittäminen sekä treenin ja levon rytmittämisen opettelu, joka toivon mukaan mahdollistaa isompien painojen nostamisen. Mitattavien tulosten kanssa touhutessa pitää vain olla tarkkana ettei homma lipsu numeroiden pyörittelyksi.

 

[Hulkki]

mun nähdäkseni ero esim. takareisien treenaamisen lihastenkasvatus mielessä ja vaikkapa maastavedon heikon lenkin vahvistamisen välillä ei välttämättä ole niin suuri. Lähinnä isompi konteksti ja päätavoite eroavat toisistaan. Bodari saattaisi tehdä romanialaista mavea ensinmanitusta syystä, voimailija samaa liikettä jälkimmäisestä syystä. Eri tavoite, sama lopputulos.

Aivan eri treenivasteet, jos voimanostaja treenaa lajinomaisesti ja bodari lajinomaisesti. Voimanostajalle se yksi romanialainen mave saattaa toimia juuri sellaisenaan tuon maastavedon heikon lenkin vahvistamiseksi, kun taas bodarille romanialainen mave on vain yksi liikevariaatio monen erilaisen joukossa, joita käyttämällä rasitusta pyritään kohdentamaan takareisiin. Tuossa esimerkissä on myös se ongelma, että heikosti treeniin vastaaville lihasryhmille aika harvoin kannattaa tehdä venyttäviä moninivelliikkeitä ns. ratkaisuna kehittymättömyyteen, koska lihastuntuma katoaa juuri tuollaisissa liikkeissä paljon helpommin kuin supistusta painottavissa liikkeissä (varsinkin yksinivelliikkeissä).

Ja vaikka oletettaisiinkin, että sekä voimanostaja että bodari tekisivät nyt pelkästään tuota romanialaista mavea, yhden pitäisi treenata liikettä ja toisen lihasta liikkeen avulla. Koska meikäläisellä on vuosikausia kokemusta molemmista suoritustavoista, voin sanoa että kaksi aivan eri asiaa vaikka ulkoisesti näyttääkin että samaa juttua siinä tehdään.

Sitten kun taas miettii, että jos tavoitteena ei ole bodylava, niin kuka oikeasti jaksaa hinkata mind-muscle connectionilla vuodesta toiseen, vain jotta saisi etureisin sweepin tai rintalihaksen yläosan paremmin tuotua esille? Tietty se mikä ihmistä motivoi, on subjektiivista. Kehitys motivoi varmaan kaikkia, joten siihen kannattaa aina pyrkiä. Bodauksessa on se hankala puoli, että lihaskasvua kehityksen mittarina käytettäessä, siihen menee aikaa, se on hidasta, yli 5 treenanneelle natulle jopa naurettavan hidasta. Voimaa voi liikekohtaisesti kasvattaa suhteessa nopeammin = motivaatio on uudelleen syntynyt! Paitsi että kyllä voimassakin tulee se lasikatto vastaan, joten vaikeaksi menee..

Tämä on täysin totta. Numeroilla mitattava kehitys (eli voimailutavoitteet) on useimmille paljon helpompi keino pysyä motivoituneena, kuin lihaskasvuun suoranaisesti liittyvien markkereiden tavoittelu (varsinkin natikkana). Juuri tuon helppouden takia jopa moni bodykilpailija uskottelee itselleen, että isot painot = isot lihakset. Tavallaan perustellaan itselleen, että eihän nyt mitään lihasta voi lähteä treenaamaan kun sitä ei voi kauhean helposti mitata. Vaikka todellisuus on se, että oikeasti bodaustreeni on todella hankalasti mitattavaa melkeinpä puolitaidetta, jossa tulokset näkyvät useimmiten vasta vuosien aikajänteellä. Olisi paljon helpompaa pääkopalle vain voimailla ja rustailla nousujohteisia numeroita treenivihkoon joka viikko.

 

[SivariKing]

Itsellänikin on tällä hetkellä pari pitkän aikavälin voimailutavoitetta bodaamisen ohessa mutta pidän tuota selkeästi kompromissina. Haitta koituu siitä, että voimailuun sisältyy tässä vaiheessa huomattavasti suurempi loukkaantumisriski, joka realisoituessaan saattaa vaikeuttaa huomattavasti myöhempää kehonrakennusharjoittelua. Voimatreeni on myös suoraan pois ajallisista- ja palautumisresursseista, jotka voisi käyttää kehonrakennusspesifiseen tekemiseen. Tosin tältä kokemuspohjalta en myöskään kokonaan sulje pois sitä vaihtoehtoa, että kyykkytuloksen nostaminen suurella työllä 10-20kg voisi oikeasti jopa kasvattaa jalkoja. Pidän sitä kuitenkin hyvin epätodennäköisenä.

Hassu juttu, itsellä on aina vasta loukkaantumisen sattuessa, eli pakon edessä, tullut kokeiltua mitään uutta treenityyliä. Eli jos en olisi koskaan hajottanut mitään paikkaa, luultavasti olisin puksuttanut eteenpäin sillä perusvoimarunttaamisäijälyllä vaikka ikuisesti. Mutta eihän ihminen yleensäkään kyseenalaista sellaista asiaa, minkä kokee hyväksi, toimivaksi ja oikeaksi sillä hetkellä. Valtava kongnitiivinen dissonanssi syntyykin siitä, jos jollain toisella ihmisellä on erilainen kokemus, ja vieläpä perusteita omalle näkemykselleen. Ps. en silti suosittele realisoimaan loukkaantumista, vaikka pitkällä tähtäimellä ne oman kokemuksen perusteella haittaavat ja rajoittavat paljon enemmän voima-, kuin bodytreeniä. Bodatessa ei ole pakko kyykätä tai vetää maasta, jos lantioa ja selkä ovat ottaneet osumaa vuosien varrella, tai vetää lisäpainoleukoja, vaikka kyynärvarsi on tohjona.

Näkisin että mikä tahansa saliprojekti on tuomittu epäonnistumaan jos kyse on pelkästään tuloksista. Vaikuttaisi jopa siltä, että mitä nopeammin ja helpommin kehitystä alkuun tulee, sitä vaikeampaa on jatkossa. Mulle tuo "joka sarjan joka toiston joka senttiin" keskittyminen on nykyään itsessään riittävä tavoite ja hyvin mielekästä treeniä. Haaste ei lopu oikeastaan koskaan kesken koska kaikkia lihaksia on aina varaa oppia treenaamaan hiukan paremmin. Voimailussa kiinnostaa liikkeiden teknisen hallinnan kehittäminen sekä treenin ja levon rytmittämisen opettelu, joka toivon mukaan mahdollistaa isompien painojen nostamisen. Mitattavien tulosten kanssa touhutessa pitää vain olla tarkkana ettei homma lipsu numeroiden pyörittelyksi.

Toi on kyllä ihan totta, että jos siitä tekemisestä itsestään ei millään tasolla nauti, vaan se on pelkkä välinen tulosten saavuttamiseen, niin homma muuttuu aika nihkeäksi. Itsellä on välillä käynyt juuri näin, kun jotain nostotulosta lähtee liian neuroottisesti jahtaamaan, niin hommasta katoaa kaikki ilo ja rentous. Toisaalta voi toi päteä myös kehoiluun, että jos elämän tärkein asia on se 40cm käsi, ja sen saavuttaminen, niin vaikeaksi menee. Mitä muuten tarkoitat sillä, että mitä nopeammin kehitystä tulee alussa, sitä vaikeampaa on jatkossa? Jos meinaat sitä. että kun gainsseja tulee lahjakkaalle jannulle saliuran alussa ovista ja ikkunoista, niin sitten kun homma vaikenee, ei pystytä asennoitumaan oikein, niin ymmärrän pointin. Vai tarkoititko, että ei malteta rakentaa pohjakuntoa ja yleistä työkykyä riittävälle tasolle, joten sitten kun beginner gainssit on nähty, niin seinä tulee vastaan kovaa, riippumatta ihmisen luontaisesta lahjakkuudesta?

 

[SivariKing]

Tuossa esimerkissä on myös se ongelma, että heikosti treeniin vastaaville lihasryhmille aika harvoin kannattaa tehdä venyttäviä moninivelliikkeitä ns. ratkaisuna kehittymättömyyteen, koska lihastuntuma katoaa juuri tuollaisissa liikkeissä paljon helpommin kuin supistusta painottavissa liikkeissä (varsinkin yksinivelliikkeissä).

Tämä ei ole nyt mitään v*******a, mutta tarkoitatko tällä sitä, että minun kannattaisi tehdä esim. luikuille etureisilleni ennemmin reidenojennusta, kuin prässiä tai kyykkyä? Sama juttu rinnalle, punnerrukset pois, ja peck dekkiä ja flyesseja kehiin? Käsille tosin olen jo kokeillut eristävää treeniä, hankala juttu, kädet ei kasva eristävällä volyymillä, mutta ei ole kasvaneet voimailullakaan.. Pattitilanne. Tosin dipeissä pääsin 45kgx4 painoihin, eikä kädet kasvaneet 37cm:stä mihinkään, joten voimailulogiikalla voisin ajatella, että joku 60kgx5 voisi näkyä käsissä. Tai sitten ei.

 

[Hulkki]

Tämä ei ole nyt mitään v*******a, mutta tarkoitatko tällä sitä, että minun kannattaisi tehdä esim. luikuille etureisilleni ennemmin reidenojennusta, kuin prässiä tai kyykkyä? Sama juttu rinnalle, punnerrukset pois, ja peck dekkiä ja flyesseja kehiin?

Missä olen sanonut noin? Vetelet kyllä aika erikoisia johtopäätöksiä vastauksesta hypoteettiseen tilanteeseen, jossa ei tehdä kuin yhtä liikettä heikosti treeniin vastaavan lihaksen kehittämiseksi. Ei tuollaista tilannetta todellisuudessa pitäisi edes olla. Muutenkin vähän vastaavaa ajatuksenjuoksua, kuin voimaryskääjillä silloin, kun sanotaan että EHKÄ 200 kg aivan hirveän näköiset ryskäyskulmasoudut eivät ole se paras keino kasvattaa lihasta selkään, vaan voisi olla parempi ottaa sopivammilla painoilla ja paremmalla tuntumalla. Vastauksena tulee jotain tyyliin "ai että mun pitäisi muka kasvattaa selkää 40 kilon kulmasouduilla?"

Ensinnäkin: prässi, kyykky, rintapunnerrukset eivät ole venytystä painottavia liikkeitä, vaan mid-range-liikkeitä. Iso ero.

Toiseksi: huonosti treeniin vastaavan lihaksen treenaaminen ei tapahdu yhdellä liikelajilla, vaan hommassa on useampi eri vaihe. Pidemmällä aikavälillä pitäisi pyrkiä kehittämään ko. lihaksen aktivaatiota ja sitä kautta vastetta treeniin. Tämä on pitkällinen prosessi, jossa kannattaa mieluummin käyttää kaikenlaisia eri kulmia kuin vain yhtä liikettä, mutta oleellisinta on nimenomaan lihaksen eikä liikkeen treenaaminen. Ja varsinkin alussa tuntuman saaminen huonosti aktivoituvaan lihakseen onnistuu 100x helpommin supistavilla yksinivelliikkeillä, kuin venyttävillä moninivelliikkeillä. Mid-range-liikkeet ovat yleensä siinä välimaastossa.

Yksittäisen treenin kohdalla on vähän samaa. Jos joku ei ole koskaan oikein saanut liikkeitä tuntumaan etureisissä, on vähän huono veto tehdä ensimmäisenä maksimikyykkyjä (joissa rasitus karkaa todella helposti muille lihaksille). Mieluummin aloittaa treenin vaikka reisiojennuksella, jolla saa lähes väkisin rasituksen osumaan sinne etureiteen ja pumpin oikeaan lihakseen. Tuosta voi sitten jatkaa esim. prässiin tai hackiin, joissa rasituksen pitäminen etureidellä on edelleen helpompaa kuin maksimikyykyissä. Sitten kolmantena voi ehkä kokeilla, josko ne vapaat kyykyt voisi saada näin etukäteisväsytettynä osumaan etureiteen (eikä esim. taka-akseliin).

Huonosti treeniin vastaavan lihaksen kohdalla on aina varmistettava, että treeni oikeasti osuu kyseiseen lihakseen. Ja tässä joutuu yleensä käyttämään noita jo selittämiäni liiketyyppien järjestyksiä, eristävien liikkeiden 100x varmempaa osumista kohdelihakseen, ja edelleenkin sitä lihaksen eikä liikkeen treenaamista. Noihin raameihin kun saa sitten upotettua myös niitä raskaita moninivelliikkeitä, voidaan ehkä saada aikaan kasvuärsykkeeksi riittävää rasitusta.

 

[SivariKing]

Missä olen sanonut noin? Vetelet kyllä aika erikoisia johtopäätöksiä vastauksesta hypoteettiseen tilanteeseen, jossa ei tehdä kuin yhtä liikettä heikosti treeniin vastaavan lihaksen kehittämiseksi. Ei tuollaista tilannetta todellisuudessa pitäisi edes olla. Muutenkin vähän vastaavaa ajatuksenjuoksua, kuin voimaryskääjillä silloin, kun sanotaan että EHKÄ 200 kg aivan hirveän näköiset ryskäyskulmasoudut eivät ole se paras keino kasvattaa lihasta selkään, vaan voisi olla parempi ottaa sopivammilla painoilla ja paremmalla tuntumalla. Vastauksena tulee jotain tyyliin "ai että mun pitäisi muka kasvattaa selkää 40 kilon kulmasouduilla?"

Ensinnäkin: prässi, kyykky, rintapunnerrukset eivät ole venytystä painottavia liikkeitä, vaan mid-range-liikkeitä. Iso ero.

Toiseksi: huonosti treeniin vastaavan lihaksen treenaaminen ei tapahdu yhdellä liikelajilla, vaan hommassa on useampi eri vaihe. Pidemmällä aikavälillä pitäisi pyrkiä kehittämään ko. lihaksen aktivaatiota ja sitä kautta vastetta treeniin. Tämä on pitkällinen prosessi, jossa kannattaa mieluummin käyttää kaikenlaisia eri kulmia kuin vain yhtä liikettä, mutta oleellisinta on nimenomaan lihaksen eikä liikkeen treenaaminen. Ja varsinkin alussa tuntuman saaminen huonosti aktivoituvaan lihakseen onnistuu 100x helpommin supistavilla yksinivelliikkeillä, kuin venyttävillä moninivelliikkeillä.

Yksittäisen treenin kohdalla on vähän samaa. Jos joku ei ole koskaan oikein saanut liikkeitä tuntumaan etureisissä, on vähän huono veto tehdä ensimmäisenä maksimikyykkyjä (joissa rasitus karkaa todella helposti muille lihaksille). Mieluummin aloittaa treenin vaikka reisiojennuksella, jolla saa lähes väkisin rasituksen osumaan sinne etureiteen ja pumpin oikeaan lihakseen. Tuosta voi sitten jatkaa esim. prässiin tai hackiin, joissa rasituksen pitäminen etureidellä on edelleen helpompaa kuin maksimikyykyissä. Sitten kolmantena voi ehkä kokeilla, josko ne vapaat kyykyt voisi saada näin etukäteisväsytettynä osumaan etureiteen (eikä esim. taka-akseliin).

Mutta huonosti treeniin vastaavan lihaksen kohdalla on aina varmistettava, että treeni oikeasti osuu kyseiseen lihakseen. Ja tässä joutuu yleensä käyttämään noita jo selittämiäni liiketyyppien järjestyksiä, eristävien liikkeiden 100x varmempaa osumista kohdelihakseen, ja edelleenkin sitä lihaksen eikä liikkeen treenaamista.

Ok, ymmärrän pointin. Kulmasoutu on silti vähän hassu esimerkki. Ei siis liity varsinaiseen aiheeseen, mutta toi tangolla tehtävä kulmis esimerkkinä voimaryskäämisestä on vähän samaa luokkaa, kuin 5 cm kyykyt tai prässit. Ne ovat niin selkeästi väärin tehtyjä liikkeitä, että tosi harva voimilijakaan tieten tahtoen käyttää em. näköistä suoritustekniikkaa.

Tottakai treenissä on iso harmaa alue, mutta netissä keskustellessa se ei aina tule esille. Kiitos vinkeistä!

 

[Mikko Ellmén]

Mitä muuten tarkoitat sillä, että mitä nopeammin kehitystä tulee alussa, sitä vaikeampaa on jatkossa? Jos meinaat sitä. että kun gainsseja tulee lahjakkaalle jannulle saliuran alussa ovista ja ikkunoista, niin sitten kun homma vaikenee, ei pystytä asennoitumaan oikein, niin ymmärrän pointin.

Juuri tätä. Sitten vielä jos motivaatio on täysin sen nopean kehittymisen varassa, niin voikin olla hankala paikka. Monella on varmaankin tuossa kohtaa edessä lajin vaihto tai ongelman siirto tulevaisuuteen ei-niin-naturaalitreenien merkeissä.

Noista hankalien lihasten treeneistä vielä, ja mitä Abel usein painottaa, niin liikesekvenssi on todella tärkeä juttu. Esimerkiksi omalla kohdalla selän suhteen toimivaksi on osoittautunut treenin aloittaminen parilla 1)räkkiveto ja 2)alatalja. Ei siis supersarjana vaan peräkkäin. Tuolla saan joka kerta hyvän tuntuman latseihin, mutta vain tuossa järjestyksessä ja treenin alussa. Kumpikaan liike yksinään tai eri paikassa ei toimi yhtä hyvin. Samaten mun on aivan turha yrittää aloittaa selkätreeniä millään suorin käsin ylätaljalla tai pulloverilla etukäteisväsyttääkseni latsit, koska mulla väsyvät niissä aina ojentajien pitkät päät kauan ennen selkää. Mutta jos laittaa saman eristävän liikkeen treenin loppupuolelle, niin se toimii siellä jo kohtalaisesti. Parhaiten nuo eristävät silti toimivat, kun tungen ne osaksi useamman selkäliikkeen metabolista jättiläissarjaa. Silloinkaan liikkeen ei parane olla turhan varovainen, vaan mieluummin aika vauhdikas, niin kylläpä menee perille.

Mutta nämäkin ovat kaikki useamman vuoden kokeiluilla ja toistamisella varmennettuja yksilökohtaisia havaintoja, jotka ovat kyllä osaltaan auttaneet selän treenaamista ja kehittymistä huomattavasti. Abelin Innervation -treenisysteemi on erittäin toimiva tuollaisten yksilöllisten taipumusten löytämiseksi, koska liikkeiden keskinäinen järjestys muuttuu joka treenikierrolla.

 

[SivariKing]

Juuri tätä. Sitten vielä jos motivaatio on täysin sen nopean kehittymisen varassa, niin voikin olla hankala paikka. Monella on varmaankin tuossa kohtaa edessä lajin vaihto tai ongelman siirto tulevaisuuteen ei-niin-naturaalitreenien merkeissä.

Broidille kävi vähän tällä tavalla. Taisi olla jonkun verran lahjoja kehoiluun, ainakin mitä voi päätellä lihasmassan määrästä suhteessa aika vaatimattomiin voimatasoihin. Tai sit osasi vaan treenata alusta saakka oikein, Hulkin mind-muscle tyyliin. Kuitenkin kun se ekojen vuosien kasvupyrähdys oli käytetty, broidi ilmeisesti päätteli, että jos paljon massaa on hyvä, niin vielä v*****i enemmän massaa on paaljon parempi. Ensin bulkkasi itsensä 100 kg:sta jossain vuodessa 125 kg:hen, sitten huomasi, että vuorokausi on lyhyt aika, jos se kuluu pelkästään syödessä. Eikä vissiin se pro-bodarin tasoa oleva painoindeksikään sitten tuonut elämään sitä onnea, mitä Arska lupailee Encyclopedia of modern bodybuildingissa. No sitten laihdutti itsensä takaisin 90 kiloseksi, ja siihen ne salitreenit jäi. Eipä siis turvauduttu apteekkiin, mutta aika äärimmäistä meininkiä noin muuten omaan silmään. No, olen silti ikuisesti kiitollinen, että sali tuli tutuksi veljen kautta.

Noista hankalien lihasten treeneistä vielä, ja mitä Abel usein painottaa, niin liikesekvenssi on todella tärkeä juttu. Esimerkiksi omalla kohdalla selän suhteen toimivaksi on osoittautunut treenin aloittaminen parilla 1)räkkiveto ja 2)alatalja. Ei siis supersarjana vaan peräkkäin. Tuolla saan joka kerta hyvän tuntuman latseihin, mutta vain tuossa järjestyksessä ja treenin alussa. Kumpikaan liike yksinään tai eri paikassa ei toimi yhtä hyvin. Samaten mun on aivan turha yrittää aloittaa selkätreeniä millään suorin käsin ylätaljalla tai pulloverilla etukäteisväsyttääkseni latsit, koska mulla väsyvät niissä aina ojentajien pitkät päät kauan ennen selkää. Mutta jos laittaa saman eristävän liikkeen treenin loppupuolelle, niin se toimii siellä jo kohtalaisesti. Parhaiten nuo eristävät silti toimivat, kun tungen ne osaksi useamman selkäliikkeen metabolista jättiläissarjaa. Silloinkaan liikkeen ei parane olla turhan varovainen, vaan mieluummin aika vauhdikas, niin kylläpä menee perille.

Mutta nämäkin ovat kaikki useamman vuoden kokeiluilla ja toistamisella varmennettuja yksilökohtaisia havaintoja, jotka ovat kyllä osaltaan auttaneet selän treenaamista ja kehittymistä huomattavasti. Abelin Innervation -treenisysteemi on erittäin toimiva tuollaisten yksilöllisten taipumusten löytämiseksi, koska liikkeiden keskinäinen järjestys muuttuu joka treenikierrolla.

Okei, tuollaisia juttuja on varmaan aika vaikea itse keksiä, ellei oikeasti lähde tyyliin joka treenissä vaihtamaan ja kokeilemaan liikejärjestystä. Itse en ole koskaan edes yrittänyt tehdä pulloveria selkätreenin alkuun, olen aina pitänyt sitä niin eristävänä liikkeenä, että parhaiten toimii treenin lopussa, jossa pumpataan selästä kaikki jäjellä olevat mehut irti. Mulla muuten myös hapottuu ojentajat tossa, vaikka teen sen treenin loppuun. Kuitenkin selästä loppuu voimat ekana, kun pohjalla on tarpeeksi soutuja ja vetoja. Itsellä tosin selkä on aina ollut kaikkein helpon lihasryhmä treenata, periaatteessa kaikki liikkeet toimivat, missä tahansa järjestyksessä. Käsien ja rinnan kanssa onkin sitten päinvastainen tilanne.

 

[Casino]

Hulkkihan on kirjoittanut hyvän artikkelin aiheeseen liittyen: https://lihastohtori.wordpress.com/2014/03/12/treenaatko-lihasta-vai-liiketta-hulkki-hietala-osa-i/
Eli sen liikkeen maksimituloksen hakeminen on aikalailla eri juttu kuin lihaksen aktivointi.

Lisäksi tällaisen tutkimuksen olen nähnyt juurikin tuosta voimatasojen nostosta vs voimailu.. Ei nyt suoraan, mutta ihan hyvää settiä.
http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0012033

 

[SivariKing]

Mitäs E-mies olet muuten mieltä Abelin suhtautumisesta lisäravinteisiin? Scott on ilmeisesti sitä mieltä, että kaikki hera- ja protskujauhot ovat ihan schaibaa, eivätkä mitenkään olennaisia natutreenaajan kehittymisen kannalta. Eivät ainakaan, jos niitä vertaa riittävän levon, nousujohteisen ja fiksun harjoitteluun, sekä riittävän oikean safkan tärkeyteen. Oletko itse samoilla linjoilla?

 

[Mikko Ellmén]

Mitäs E-mies olet muuten mieltä Abelin suhtautumisesta lisäravinteisiin? Scott on ilmeisesti sitä mieltä, että kaikki hera- ja protskujauhot ovat ihan schaibaa, eivätkä mitenkään olennaisia natutreenaajan kehittymisen kannalta. Eivät ainakaan, jos niitä vertaa riittävän levon, nousujohteisen ja fiksun harjoitteluun, sekä riittävän oikean safkan tärkeyteen. Oletko itse samoilla linjoilla?

Aika lailla. Hera on tietyissä tilanteissa käytännöllinen protsku ja itse tykkään joidenkin laadukkaampien jauhojen mausta mutta mitään varsinaista ajoitushyötyä siitä tuskin on, kun treenataan kerran päivässä salilla ja päästään syömään tunnin sisään viimeisestä työsarjasta. Aineenvaihdunnan optimointiin pitkälle prosessoitu ruoka on sen sijaan useimmissa tilanteissa ja etenkin rasvaa poltettaessa huono valinta. Useimmiten käytän heraa (tai vielä harvemmin protskupatukoita) silloin, kun vaihtoehtona olisi skipata ruokailu kokonaan, mikä olisi metabolisesti vielä huonompi ratkaisu.

 

[SivariKing]

Aika lailla. Hera on tietyissä tilanteissa käytännöllinen protsku ja itse tykkään joidenkin laadukkaampien jauhojen mausta mutta mitään varsinaista ajoitushyötyä siitä tuskin on, kun treenataan kerran päivässä salilla ja päästään syömään tunnin sisään viimeisestä työsarjasta. Aineenvaihdunnan optimointiin pitkälle prosessoitu ruoka on sen sijaan useimmissa tilanteissa ja etenkin rasvaa poltettaessa huono valinta. Useimmiten käytän heraa (tai vielä harvemmin protskupatukoita) silloin, kun vaihtoehtona olisi skipata ruokailu kokonaan, mikä olisi metabolisesti vielä huonompi ratkaisu.

Tämä on omakin kokemus. Se mikä noissa hera-jauhoissa on, niillä saa painoa nostettua nopeasti nesteen muodossa. Mutta aina kun sen pirtelön latkiminen on lopetettu, niin ne muutamat "gainssi" kilot ovat lähteneet sen sileän tien. Mutta juuri tuohon noiden markkinointi varmaan perustuukin, paino nousee nopeasti, kun kalorit saadaan korkeammalle, kuin normi safkalla. Ja sit jengi ajattelee "tämä todellakin toimii! Gaaainzz brroooh!!!" Broidillakin taisi dieetti koostua lähinnä erilaisista jauhoista, silloin kuin bulkkasi. Tietty itsellä on välillä vaikeuksia syödä tarpeeksi, jotta paino nousisi, niin siihen nää sheikit saattaisi auttaa. Mutta sitten kun kelaa, että ei se lihas kuitenkaan kasva sen nopeammin ( jos ylipäätänsä on kasvaakseen ), vaikka olisi mitkä Gainer Prot aamupalana joka päivä.

Toi "anabolinen ikkuna" on kanssa sellaista kusetusta, että huhuh. Just niinkuin sanoit, jos niitä treenejä ei tule 2/pvä ja 7pvä/vko, niin kyllä sitä safkaa "yleensä" ehtii syödä. Tietty jos on tosi fyysinen duuni, kuten muuttomies, niin ehkä sitten voi olla apua.

 

[Mikko Ellmén]

Tämä on omakin kokemus. Se mikä noissa hera-jauhoissa on, niillä saa painoa nostettua nopeasti nesteen muodossa. Mutta aina kun sen pirtelön latkiminen on lopetettu, niin ne muutamat "gainssi" kilot ovat lähteneet sen sileän tien. Mutta juuri tuohon noiden markkinointi varmaan perustuukin, paino nousee nopeasti, kun kalorit saadaan korkeammalle, kuin normi safkalla. Ja sit jengi ajattelee "tämä todellakin toimii! Gaaainzz brroooh!!!" Broidillakin taisi dieetti koostua lähinnä erilaisista jauhoista, silloin kuin bulkkasi. Tietty itsellä on välillä vaikeuksia syödä tarpeeksi, jotta paino nousisi, niin siihen nää sheikit saattaisi auttaa. Mutta sitten kun kelaa, että ei se lihas kuitenkaan kasva sen nopeammin ( jos ylipäätänsä on kasvaakseen ), vaikka olisi mitkä Gainer Prot aamupalana joka päivä.

Toi "anabolinen ikkuna" on kanssa sellaista kusetusta, että huhuh. Just niinkuin sanoit, jos niitä treenejä ei tule 2/pvä ja 7pvä/vko, niin kyllä sitä safkaa "yleensä" ehtii syödä. Tietty jos on tosi fyysinen duuni, kuten muuttomies, niin ehkä sitten voi olla apua.

Jos pitää syystä tai toisesta syödä todella suuria määriä päivässä, niin tietysti silloin nestemäinen sapuska on hyödyksi. Kunhan ruoka silti suurimmaksi osaksi on kiinteää. Ja joissain tilanteissa suurien määrien syöminen on aineenvaihdunnallisestikin järkevää. Toisaalta, jos nyt vaikkapa superkompensaatiodieetillä on aika viettää tankkauspäivää, niin keksin siihen helposti kymmenen mielenkiintoisempaa tapaa kuin jauhot.

 

[SivariKing]

Pakko vähän hehkuttaa bodauksen ihanuutta, vaikka ei tämä Scott Abeliin suoraan liitykään. Abelillä on kuitenkin sanonta, jonka minäkin tiedän: " Train for development, and strength will come ". Eli suomeksi: treenaa lihasta, niin saat massan lisäksi voimaa bonarina kaupan päälle. Eli E-mies ja Hulkkihan taisivat tämän myös jo artikuloida ylempänä. Oma ongelma tämän sanonnan luonteessa oli aina se, että mitä v****a se oikeastaan loppupeleissä tarkoittaa? Ymmärrän kyllä, että mitä " Train for strength, and development will come " tarkoittaa, ja ainakin treenin alkuvuosina tämä piti kutinsa. Eli voima toi myös massaa. Mutta ei enää.

Kädet eivät ole koskaan kasvaneet voimailusta, mitä itkin jo tuossa ylempänä. Niinpä aloitin reilu 3kk sitten bodaamaan käsiä. Eli siis oikeasti bodasin hauista ja ojentajaa tekemällä joka viikko vähintään 2-3 treeniä, joissa kaikissa oli eristävää käsitreeniä. Ei siis mitään kapeita penkkejä, mutta leukoja tuli muutamassa treenissä. Eli käytännössä ojentajille taljapunnerruksia, ranskalaisia, kapeita etunojapunnerruksia, niskan takaa ojennuksia jne. Eli tuntumahomoilua korkealla frekvenssillä ja volyymillä. Yllätys tuli pari viikkoa sitten, kun otin dipit takaisin ohjelmaan. Reilussa parissa viikossa sarjapainot kasvoivat vanhasta enkasta 45kgx4~50kgx4, eli tyyliin joka treenissä sai heittää lisää rautaa kehiin. Toi 50kgx4 veti kyllä kropan vähän jumiin, mutta mitä väliä.

Huvittavaa tässä on se, että en itse olisi 14 viikkoa takaperin ikinä uskonut, että tämän tyyppinen, eristäviä liikkeitä ja volyymiä painottava, kohdelihaksen väsyttämiseen perustuva treeni, voisi koskaan oikeasti "toimia". Ajattelin, että ainoa tapa saada voimaa, on nostella jatkuvasti isompia rautoja. No, ainakin omat silmät ovat auenneet tämän myötä. Ja tämä oli melkein 10 vuotta saliteenin aloittamisen jälkeen. Joskus ihminen vaan kasvaa niin kiinni sellaisiin ajatuksiin, joita pitää totena, että mitään vaihtoehtoista tapaa nähdä asiat ei pysty edes harkitsemaan.