Kun nopeasti lukaisin ton artikkelin, niin omaan silmään vaikutti oudolta, että olisi joku mystinen osa populaatiota, jonka hermosto ja kroppa ei vaan "reagoi" treeniin. Jos ajattelee evoluution kannalta, niin ihmisethän olisivat kuolleet sukupuuttoon, jos eivät olisi pystyneet mukautumaan ympäristön muuttuviin vaatimuksiin. Joillain ihmisillä kehittyminen on vaan paljon hitaampaa ja työläämpää. Se saattaa olla jopa niin hidasta, että tuntuu, kuin mitään ei tapahtuisi moneen kuukauteen. Tämä ei silti tarkoita, ettei kehitystä tapahtuisi lainkaan.
Mutta tämä olikin vissiin se, mitä Abell tarkoitti: hardgainerit eivät kehity yhtä lineaarisesti ( vaikka yhtä hyvin voivatkin kehittyä, riippuu paljon myös elämäntilanteesta + muista ulkoisista olosuhteista ). Lineearinen kehitys on silti aika harvinaista herkkua kynikselle. Silti toi väite siitä, että kyniksen hermosto jotenkin vastustaa ja kieltäytyy kehittämästä lisää voimaa, tuntuu vähän absurdilta. Tietty jos pohjalla on paljon loukkaantumisia, niin se voi olla elimistön suojarefleksi, mitä Scot taisi tarkoittaakin. Ja sit vielä, jos henkilö omaa luonnostaan hennon rakenteen, niin kroppahan voi olla tossa "fiksumpi" kuin pää, ja estää voimantuoton, jos se kokee, että nivelet ei tule kestämään.
Aika mielenkiintoista tekstiä silti. Musta tuntuu kuitenkin, että ruumiinrakenteella ja luustolla on enemmän tekemistä hardgaineriuden kanssa, kuin hermostolla, niinkuin Scot väittää. Tietty jos on luonnostaan räjähtävä, niin sitten voimaa löytyy. Mutta kuinka moni voimannostaja on luonnostaan nopea? Ruumiinrakenteen puolesta taas moni voimailija näyttää omaavan luonnostaan paksun luuston ja levetä raamit.
Voin käyttää itseäni esimerkkinä. Olen kynis, enkä voi muuttaa raamejani tai luustoni rakennetta. Silti voimantuotto on moninkertaistunut lähes jokaisessa liikkeessä, verrattuna aloituspainoihin. Penkki ei tosin ikinä kulkenut, joten kaipa sen voi edes heittää hardgaineriuden syntitaakkaan hheheeh. Loukaantumisia mulla on kyllä suhteettoman paljon, mutta sekin liittyy luuston ja sidekudosten rakenteeseen, eikä hermoston toimintaan.
Tosi hyvää tekstiä kyllä, mutta oma kokemus on osittain vähän erilainen, kuin mitä Abel sanoo tyypillisellä hardgainerilla olevan. Mutta jokaisella ihmisellä on oma historia, ja moni noista pointeista on kyllä erittäin validi. Ehkä se, mitä vähän heikommilla pohjilla treenausta aloittava henkiö tarvii eniten, on vertaistuki. Eli joku, kuka tahansa, toinen ihminen, joka tsemppaa ja uskoo suhun, vaikka tuntuu, että kehitystä ei aina tapahdu nopeasti.
Helpota vaan sen verran, että pääset tavoitetoistoihin.
