Sattuuhan nuita... Pienet vedonlyönnit johtivat MAVE - kilpailuihin parin kaverin kanssa. Ei oltu nähty pitkään aikaan eikä kellään ollut oikein hajua toisten suorituskyvystä ja päätin sitten vetäistä kerralla sälleille jauhot suuhun. Karmea raivo päälle, 200kg tankoon ja toistoja repimään. Kolmannen kohdalla tuntu selässä vähän hassulta, neljännellä alko jumalaton kihelmöinti pitkin oikeaa jalkaa ja viidennellä iski niin infernaalinen kipu alaselkään että oli pakko lopettaa. Välilevyn pullistuma ja joku helvetin nikaman löystymä, tohtorin mukaan MAVEt ja raskaat kyykyt oli loppuiäksi siinä. Eipä silti - mitäpä ei vedon vuoksi tekisi, halpa hinta herapussista ja vetokuninkuudesta.
Toinen hyvä. Aloin lämmitellä sotilaspystäriä varten, heitin kympit päihin ja rupesin pumppaamaan todella räjähtäviä toistoja nopeaan tahtiin. Yksi opiskelukaveri pelmahti salille ja moikkasi, käänsin pään hetkeksi sivulle - viuh, tanko liukuu alas aivan posken vierestä - ja kääntäessäni pään suoraksi osuu juuri ylöstuleva tanko aivan perkeleellisellä vauhdilla suoraan altapäin nokkaan. Tanko maahan ja mies polvilleen tonttiin, verta tuli aivan helvetisti ja nenä turpos kunnolla. Olin vielä murtanut nenäni pienessä konfrontaatiossa kuukausi aiemmin eikä se ollut vielä täysin kunnossa edellisestäkään tällistä. Onneksi happi vielä kulkee. Mutta kotiin en lähtenyt, treeni loppuun paita veressä ja tupot nenässä. Olin vielä vierailemassa kunnon fitness-salilla enkä missään körmykellarissa...tuli hyviä katseita, mutta kukaan ei tainnut uskaltaa käskeä häipymään.