Tein leuanvetokolmosia lisäpainoilla, nousevia sarjoja siis kun oli tarkoitus löytää tämänhetkinen kolmosmaksimi. Dippivyö siinä oli käytössä, jokin halpis joka on ohut, ja painot killui sellaisella ketjulla jonka silmäsuuruus just sopii perus sakkeliin.
No, vyötäisillä roikkui määrä X ja jo noustessa seisomaan ketju rutisi vähäsen. No, testohoyryissä tuumin että 'hyvä juttu kun rutisee'. Ja nousin korokkeelle. Menin suorin käsin riipuntaan ja sitten lähdin vetämään ylös, ei probleemia vaikka hitaasti nousikin. Päästin takaisin ala-asentoon ja lähdin samoin tein vetämään uutta toistoa kun tapahtui seuraavaa:
1) Ketju katkesi, painot lähtee alas, minä ylös. Aika vauhdilla.
2) Samaan aikaan kun painot läjähtää korokkeen läpi, lyön pääni leuanvetotankoon.
3) Näen tähtiä ja ote kirpoaa, tipahdan korokkeen ja levyjen muodostamaan läjään
4) Nilkka nyrjähtää ja kaadun taaksepäin mitään tajuamatta...
5) ...pehmeästi suoraan vatsalihaspenkkiin. *puff*
Että semmosta. Ylivoimaisesti pahin tilanne mihin oon joutunu/jonka oon nähny. Ties miten olis käynyt jos takana olis ollu esim jalkaprässi, smithiteline tai T-soutukone... yksin olin tilanteen sattuessa.
Kattelin vähän tarkemmin sitä koroketta ja näytti olevan vesivaneria joka on alta tuettu kaljakorilla. Siis kori siellä korokkeen sisällä piilossa. Luulin siellä olevan vähintään kakkosnelosta ym.