Välilevynpullistuma ja sen hoito

[Mikki77]

Mitä ihmettä? Tuli kutsu kirurgin leikkauskonsultaation julkiselle puolelle. No ehkä se magneettikuva olikin tarpeen. Työterveyden fysiatri oli lähettänyt neurokirurgille kuvat ja lausunnon vaikka olin vähän sitä mieltä ettei kannata. Ymmärsin ettei julkisella puolella leikata ellet ole vähintään vuotta virunut tuskissasi. Leikkauskonsultaatio kai tarkoittaa että kappasiteetti leikkaamiseen on olemassa.

Saikku on jatkunut ja käveleminen on edelleen tuskaista. Äsken onnistuin tekemään seisten puolitoista tuntia töitä lähes kivuitta. Se on melkoista edistystä toissapäiväisen jolloin meni vartti hampaita kiristellen. Joka päivä on parempi kuin edellinen mutta jos lähtötason vammaluku on 75 ja paranee vain yhden pisteen päivässä niin kyllähän tämä helvetin hidasta on.

McGillin Big 3sta olen tehnyt. Eilen onnistui sivulankku polvet koukusta lähdöllä molemmin puolin. Pakaran yläosat tuli varsin kipeiksi. Olisko mulla ollut pakaroissa lihasheikoutta joka on osaltaan aiheuttanut selkävamman. McGillhän vannoo jäykän selän nimeen ja jäykkä selkä saavutetaan kun selkää tukee vahvat ja hyvin hermottuneet lihakset.

Big 3sta tekee helposti väärin mutta kirjan mukana tulleet videot on olleet hyviä. Niissä on yleisimmät virhetilanteet esitelty. Tässä esimerkkinä yksi virhetilanne. Sivulankkua polvet koukussa lähdöllä EI TEHDÄ noin jos on selkävamma. Noin tehtynä se pahentaa tilannetta.

View: https://youtu.be/K2VljzCC16g


Kirjan versio jossa oli videot mukana maksoi Suomeen 4 päivän pikatoimituksena 100euroa. No minä olen uskontoni tässä selkäasiassa löytänyt. Katsotaan mihin se johtaa...

 

[Täysiii!]

Alaselässä napsahti jotain kyykyssä viikko sitten -> jalat alta ja infernaalinen kipu. Vietin yhden yön kotona lattialla jonka jälkeen ambulanssilla sairaalaan. Röntgenissä ei mitään mutta liikkumaan en pystynyt juuri ollenkaan ennen tiistai-iltaa, silloin pääsin kotiin. Pientä säteilyä toiseen takareiteen ja pakaraan. Mikäli kipu ei helpotu minua ohjeistettiin soittamaan suoraan traumapuolelle mistä minut sitten haettaisiin jatkotutkimuksiin.

Nyt kipu alkaa väistymään ja kävely on jo suht normaalia. Nukkumaankin pystyy joten kuten. Kipu on paikallistunut, yksi kipupiste löytyy keskeltä alaselkää ja toinen oikean pakaran yläpäässä. Katselin Stuart McGillin videoita ja olen keskiviikko iltapäivästä lähtien tehnyt big3 liikkeitä kivun sallimissa rajoissa.

Ensi viikolla ajattelin palata salille koska minua neuvottiin liikkumaan kivun sallimissa rajoissa ja harjoittamaan lihaksia. Kyykkyjä, vetoja tai pystypunnerruksia en ala edes pikkupainoilla tekemään ennen kuin olen tavannut fysioterapeutin mutta miten muut liikkeet? Esim penkki jalat ilmassa? Leuat? Kevyt pumppailu käsille ja olkapäille? On tietenkin itsestäänselvää etten ala tekemään mitään mikä sattuu mutta kuinka tavallista on että kivut äkillisesti iskevät? Ei paljoa naurata jos alaselässä vihlaisee leukoja vedellessä, veikkaan että ote irtoaisi heti ja sitten ollaankin taas sairaalassa. Toisaalta haluaisin yrittää jumpata ainakin leukoja ja sotilaspenkkiä suht kovaa mahdollisimman pian ettei niistäkin muodostu joku peikko, pakkohan pelosta on päästävä yli jos meinaa elää.

 

[Poppis]

Penkki onnistuu jalat penkillä, hauikset, ojentajat onnistuu. Mulla leuanveto vetää pakaran kramppiin, mutta se johtunee paskasta tekniikasta. Sjmv yhdellä jalalla on hyvä, pienillä painoilla, kahdella jalalla ei voi tehdä. Lantionnostot on hyviä.

 

[kukkovesa]

Tolta meitsin pullistuma näytti ennen sitä pahinta vaihetta. Tosta odoteltiin vielä "jokunen" kuukausi ennenkun leikkaukseen pääsin. Ja voin kertoa et oli yhtä vittua ja saatanaa ne kuukaudet.

Tuon kuvan perusteellako "totaalihalvaantuminen oli millistä kiinni"?

 

[kvlt]

Tuon kuvan perusteellako "totaalihalvaantuminen oli millistä kiinni"?

Jos luet ton mun viestin uudelleen niin siinä lukee että toi kuva on ennen sitä pahinta vaihetta. Ja okei, totaalihalvaantuminen oli ehkä väärä sanavalinta. Mutta alko olemaan jo halvausoireita jaloissa ja leikkauspäivänä leikkaava ortopedi sano että pari päivää myöhemmin kun ois leikattu niin sit ois ollu paskat puntissa/jalkojen halvaantuminen erittäin todennäköstä.

 

[Mikki77]

mutta kuinka tavallista on että kivut äkillisesti iskevät? Ei paljoa naurata jos alaselässä vihlaisee leukoja vedellessä, veikkaan että ote irtoaisi heti ja sitten ollaankin taas sairaalassa. Toisaalta haluaisin yrittää jumpata ainakin leukoja ja sotilaspenkkiä suht kovaa mahdollisimman pian ettei niistäkin muodostu joku peikko, pakkohan pelosta on päästävä yli jos meinaa elää.

Jaa-a. Melkosta nuoralla tanssia tämä on. Keskivartalon esijännitys joka liikkeeseen. Varo lämittelysarjoja huonolla tekniikalla. Niistäkin on moni vamma alkanut. Ei selän kiertoliikkeitä.

Tässä hyvä suomenkielinen kuvaus milloin kannattaa leikata. Siinäkin mainitaan ennustetta huonontavana asiana lanneselän epästabilius ja yliliikkuvuus. Sama ajatus kuin McGill:llä jäykkä selkä on ihan hyvä juttu.
http://www.soy.fi/files/21.pdf

Sivulankkuja teen nykyisin tai-chi tyylillä. Eli helvetin hitaasti ja aina lähdöt tietysti kropan esijännityksellä.

Täällä on ollut taas pari heikompaa päivää. Jalkapohjaan säiteili tänään sellaista kipua etten ole kärsinyt kävellä. Mutta äsken sivulankkujen jälkeen huomasin että pohkeeseen on tullut hiukan lisää voimaa. Varpailla kävely melkein onnistuu.

 

[kukkovesa]

Jaa-a. Melkosta nuoralla tanssia tämä on. Keskivartalon esijännitys joka liikkeeseen. Varo lämittelysarjoja huonolla tekniikalla. Niistäkin on moni vamma alkanut. Ei selän kiertoliikkeitä.

Tässä hyvä suomenkielinen kuvaus milloin kannattaa leikata. Siinäkin mainitaan ennustetta huonontavana asiana lanneselän epästabilius ja yliliikkuvuus. Sama ajatus kuin McGill:llä jäykkä selkä on ihan hyvä juttu.
http://www.soy.fi/files/21.pdf

Sivulankkuja teen nykyisin tai-chi tyylillä. Eli helvetin hitaasti ja aina lähdöt tietysti kropan esijännityksellä.

Täällä on ollut taas pari heikompaa päivää. Jalkapohjaan säiteili tänään sellaista kipua etten ole kärsinyt kävellä. Mutta äsken sivulankkujen jälkeen huomasin että pohkeeseen on tullut hiukan lisää voimaa. Varpailla kävely melkein onnistuu.

Tuossa linkissä todetaan hyvin myös "

Jos päivystysindikaatioita ei todeta, on akuutin vaiheen hoito aina alkuun konservatiivista. Selkä- ja is-kiaskivuilla tiedetään olevan hyvä spontaani para-nemistaipumus; yli puolet potilaista toipuu noin 6 viikon aikana ja lopulta vain vajaa 10 % iskiaspotilais-ta tarvitsee leikkaushoitoa.

Mainittu konservatiivinen hoito tarkoittaa fysioterapiaa ja riittävää kipulääkitystä. Se ei tarkoita magneettikuvaa, sillä se ei vie kipua pois eikä kuntouta.

 

[Täysiii!]

Penkki onnistuu jalat penkillä, hauikset, ojentajat onnistuu. Mulla leuanveto vetää pakaran kramppiin, mutta se johtunee paskasta tekniikasta. Sjmv yhdellä jalalla on hyvä, pienillä painoilla, kahdella jalalla ei voi tehdä. Lantionnostot on hyviä.

Teetkö jalat samalla penkillä millä itse makaat vai raahatko penkkejä siihen viereen? Näin siis sellaisen version muistaakseni Dan Greenin videossa hänen loukkaantumisen jälkeen.

Sitten tähän magneettikuvaväittelyyn: Miksi ihmisillä on niin jyrkät mielipiteet sen suhteen? Mitä nyt eri foorumeita (tätäkin) on lukenut niin on niitä jotka pitävät sitä tarpeellisena ja niitä jotka vastustavat sitä täysillä. Mitä haittaa siitä voi olla? Kai nyt kaikille on itsestäänselvää että se kuva ei paranna kipua mutta kyllä mä mielelläni tiedän mikä mussa on vialla. Jos sitä ei näy kuvassa niin hyvä, jos näkyy niin hyvä, kyllä mä silti treenaan niin kovaa kun pystyn mutta tiedänpähän varoa vaikka kipua ei olisi. Mua jotenkin ahdistaa kun mun selkää ei nyt olla kuvattu. Alussa oli niin paljon eri oireita että melkeinpä kaikissa l-nikamissa olisi voinut olla pullistuma tai repeämä niiden perusteella. Kai nyt kuitenkin on jotain liikkeitä mitä kannattaa välttää jos siellä ihan oikeasti on paha pullistuma tai repeämä. Siksi toi "treeni kivun sallimissa rajoissa" ilman kuvaa on aika rankka. Monelle se tarkoittaa niitä maastavetomaksimeja joissa rynkytetään vikat sentit väkisin ylös. Vahvamieskilpailijoillakin kestää selkä. Sisu on vaarallinen ominaisuus ja valitettavan lähellä tyhmyyttä.

 

[kukkovesa]

Teetkö jalat samalla penkillä millä itse makaat vai raahatko penkkejä siihen viereen? Näin siis sellaisen version muistaakseni Dan Greenin videossa hänen loukkaantumisen jälkeen.

Sitten tähän magneettikuvaväittelyyn: Miksi ihmisillä on niin jyrkät mielipiteet sen suhteen? Mitä nyt eri foorumeita (tätäkin) on lukenut niin on niitä jotka pitävät sitä tarpeellisena ja niitä jotka vastustavat sitä täysillä. Mitä haittaa siitä voi olla? Kai nyt kaikille on itsestäänselvää että se kuva ei paranna kipua mutta kyllä mä mielelläni tiedän mikä mussa on vialla. Jos sitä ei näy kuvassa niin hyvä, jos näkyy niin hyvä, kyllä mä silti treenaan niin kovaa kun pystyn mutta tiedänpähän varoa vaikka kipua ei olisi. Mua jotenkin ahdistaa kun mun selkää ei nyt olla kuvattu. Alussa oli niin paljon eri oireita että melkeinpä kaikissa l-nikamissa olisi voinut olla pullistuma tai repeämä niiden perusteella. Kai nyt kuitenkin on jotain liikkeitä mitä kannattaa välttää jos siellä ihan oikeasti on paha pullistuma tai repeämä. Siksi toi "treeni kivun sallimissa rajoissa" ilman kuvaa on aika rankka. Monelle se tarkoittaa niitä maastavetomaksimeja joissa rynkytetään vikat sentit väkisin ylös. Vahvamieskilpailijoillakin kestää selkä. Sisu on vaarallinen ominaisuus ja valitettavan lähellä tyhmyyttä.

Vilkaise tuota linkkiä. Välilevypullistuma-diagnoosi on kliininen (eli silloin on tiedossa "mikä oikeesti vaivaa") puolta ja juuriväliä myöden. Kuvaa siihen ei yleensä tarvita ellei olla leikkaamassa. Yksityisellä ne noita otattavat, koska tuovat firmalle rahaa (yleensä turhaan) mutta potilas ei sitä tiedä, päinvastoin mielellään maksavat, että tietää, mikä "oikeesti vaivaa", vaikka sen tietää jo riittävän hyvällä ttkimuksella suurimmassa osassa tapauksia. Eli ovat diagnostisesti yleensä turhia, vievät rahasi, eivät vie kipua pois.

Mihin kuvaa tarvitaan tällaisissa tapauksissa?

 

[Täysiii!]

Vilkaise tuota linkkiä. Välilevypullistuma-diagnoosi on kliininen (eli silloin on tiedossa "mikä oikeesti vaivaa") puolta ja juuriväliä myöden. Kuvaa siihen ei yleensä tarvita ellei olla leikkaamassa. Yksityisellä ne noita otattavat, koska tuovat firmalle rahaa (yleensä turhaan) mutta potilas ei sitä tiedä, päinvastoin mielellään maksavat, että tietää, mikä "oikeesti vaivaa", vaikka sen tietää jo riittävän hyvällä ttkimuksella suurimmassa osassa tapauksia. Eli ovat diagnostisesti yleensä turhia, vievät rahasi, eivät vie kipua pois.

Mihin kuvaa tarvitaan tällaisissa tapauksissa?

Ihan hyvää tekstiä linkissä mitä nyt nopeasti selasin läpi. Lukenut sellaisen 200 sivua koulujuttuja tänään niin ihan ei enää jaksa keskittyä. Lähinnä mietin sellaisia tapauksia missä kipu säteilee ihan kaikkialle alakroppaan ja oikein mitkään refleksit eivät toimi. Mutta olen tosiaan aika väsynyt niin ehkä mun pää ei vaan toimi nyt just.

 

[Poppis]

Teen penkin niin että jalat on samalla penkillä.

 

[Risee]

Sitten tähän magneettikuvaväittelyyn: Miksi ihmisillä on niin jyrkät mielipiteet sen suhteen? Mitä nyt eri foorumeita (tätäkin) on lukenut niin on niitä jotka pitävät sitä tarpeellisena ja niitä jotka vastustavat sitä täysillä. Mitä haittaa siitä voi olla?

Kaverin serkulta oli joskus selkä kuvattu ja siellä oli ollut jotain ihan perusjuttuja; kulumaa ja joku pehmykudosvaurio tjsp. Vielä vuosien päästä se tyyppi oli voivotellut, että kun ei hän nyt oikein uskalla mitään tehdä kun hänellähän on se pehmytkudosvaurio siellä selässä... Kaveri oli sitten napauttanut sormella sitä reiteen ja sanonut, että "nyt v*ttu, tuostakin tuli sulle pehmytkudosvaurio."
Eli haittapuolena voi sanoa, että kuvista näkyy kaikki, myös ne asiat jotka ovat siellä selässä olleet jo pitkään ja joilla ei välttämättä mitään tekemistä nykyisen kivun kanssa. Pahimmillaan saadaan kuvattava luulemaan itsensä sairaaksi (radiologin kun on pakko lausua kaikki mitä sieltä kuvista sillä hetkellä näkyy). Ja joku välilevyn pullistuma on kuitenkin kliinisillä testeillä monesti aika selvä tapaus, niin mihin niitä kuvia enää tarvitsee ellei sitten ole suunnitelma mennä puukon alle? Eivät yleensä muuta esim. fyssarin tekemistä juuri mihinkään suuntaan vaikka pullistuma varmistuisi kuvasta. Eli käytännön hyöty (kalliista) kuvista lähinnä mielenrauhaa kuvattavalle..

 

[Dr.Faustus]

Kaverin serkulta oli joskus selkä kuvattu ja siellä oli ollut jotain ihan perusjuttuja; kulumaa ja joku pehmykudosvaurio tjsp. Vielä vuosien päästä se tyyppi oli voivotellut, että kun ei hän nyt oikein uskalla mitään tehdä kun hänellähän on se pehmytkudosvaurio siellä selässä... Kaveri oli sitten napauttanut sormella sitä reiteen ja sanonut, että "nyt v*ttu, tuostakin tuli sulle pehmytkudosvaurio."
Eli haittapuolena voi sanoa, että kuvista näkyy kaikki, myös ne asiat jotka ovat siellä selässä olleet jo pitkään ja joilla ei välttämättä mitään tekemistä nykyisen kivun kanssa. Pahimmillaan saadaan kuvattava luulemaan itsensä sairaaksi (radiologin kun on pakko lausua kaikki mitä sieltä kuvista sillä hetkellä näkyy). Ja joku välilevyn pullistuma on kuitenkin kliinisillä testeillä monesti aika selvä tapaus, niin mihin niitä kuvia enää tarvitsee ellei sitten ole suunnitelma mennä puukon alle? Eivät yleensä muuta esim. fyssarin tekemistä juuri mihinkään suuntaan vaikka pullistuma varmistuisi kuvasta. Eli käytännön hyöty (kalliista) kuvista lähinnä mielenrauhaa kuvattavalle..

Samaa mieltä sun kommentin kanssa. Mutta menikö tuo vika lause vähän ristiin muun viestin kanssa? Tai kai se jollekin voi mielenrauhaa tuoda mutta iso riski tosiaan tuo että se kaikki muu mikä siellä näkyy, alkaa vaikuttaa potilaan terveyskäyttäytymiseen jatkossa. Selkäkipujen pitkittymisen tärkein ennustetekijä taitaa olla se, että potilas uskoo että selkä ei tule kuntoon. Juuri nämä monenlaiset sattumalöydökset mitä kuvassa näkyy, voivat johtaa siihen että selkää aletaan varoa ja siten se tärkein kuntouttava tekijä eli aktiivisuus vähenee.

 

[Risee]

@Dr.Faustus Yritin sanoa, että pelkkä mielenrauha ei ole kuvan hinnan arvoista siinä tilanteessa, että kuvista löydetään se välilevyn pullistuma, joka oli jo selvää ennen kuvan ottamista.

 

[Mikki77]

Leikkausta ei harkita ellei kliininen löytö ja kuva täsmää. Eli ennen kuvaa ei voida edes pohtia leikkaamista. Itse en harkinnut leikkausta, mutta fysiatri suositteli harkitsemaan. Vaimo pakotti kuvaan ja hyvä niin koska nyt leikkauskorttikin on käytössä. Mulla nyt 10 viikkoa oireiden alkamisesta, 6 viikkoa ekasta lääkärikäynnistä ja 2 viikkoa saikulla johon huomenna haen jatkoa.
Leikkauksen hoitoennuste huononee jos leikkauksen lykkää liian kauas. Itse periaattessa vastustan leikkausta. Toisaalta nykykunto on mallia sairauseläke ja josei merkittävää muutosta lähiviikkoina tule niin sitten koitan puukkoa.

 

[RSH]

Teetkö jalat samalla penkillä millä itse makaat vai raahatko penkkejä siihen viereen? Näin siis sellaisen version muistaakseni Dan Greenin videossa hänen loukkaantumisen jälkeen.

Greenilla leikattiin etureisi, ei tainnut saada/pystynyt nostaa jalkoja edes koukkuun ylös penkillä.

Sitten tähän magneettikuvaväittelyyn: Miksi ihmisillä on niin jyrkät mielipiteet sen suhteen? Mitä nyt eri foorumeita (tätäkin) on lukenut niin on niitä jotka pitävät sitä tarpeellisena ja niitä jotka vastustavat sitä täysillä. Mitä haittaa siitä voi olla?

ns "kliininen näkökulma" ei kykene ymmärtämään intohimoisesti voimailuun hurahtaneita tosissaan treenavia henkilöitä, jolloin moni asia on aivan päinvastainen mitä "normaaleilla" ihmisillä on. Yllä näkyy näitä kommentteja useita, joista näkee suoraan kuinka eri tavalla siitä näkökulmasta asiaa tarkastellaan.

 

[Mixpack]

Ja mainitaan sen verran vielä että löysin Stuartin McGill teoksen vasta tiistaina kun olin jo kunnolla romuna. Sääli etten aiemmin. Esim. yhden tunnin kävelylenkin sijaan hän suosittelee 3 x20 minan lenkkejä. Koska selkä tarvitsee myös lepoa. Itseasiassa pahinta on jos koko päivän istuu tietokoneen edessä ja sitten vetää kovan treenin. Parempi olisi ottaa treeni ja istuminen pienemmissä paloissa. Vaikka käytännön elämä ei tätä tietenkää tue. Paitsi saikulla.

Hienoa että joku muukin on törmännyt McGilliin. Löytyikö tuo kirja ihan Suomesta jostain vai tilasitko ulkomailta?

 

[Mikki77]

Hienoa että joku muukin on törmännyt McGilliin. Löytyikö tuo kirja ihan Suomesta jostain vai tilasitko ulkomailta?

Tilasin Usan Amazonista. Olikohan se UKsta tilapäisesti loppu. Back Mechanic Kirjasta on olemassa video enhanced versio jonka valitsin. Mielestäni videot on olleet hyviä.

 

[wildindian]

No postatkaa joku muu välillä jotain.

Postataan, tänne onkin tullut pari sivua tekstiä viime käynnin jälkeen.

Oma tilanne siinä mielessä hyvä, että arjessa pullistuma ei vaivaa/rajoita elämää, voi rehkiä töissä normaalisti eikä pitkät istumisetkaan tunnu enää pahalta (vaikka ei ne hyvää tee).

Selässä tuntee silti että se ei ole "normaali" ja joissain taivutuksissa voi vielä saada kivun tuikkaamaan oikeaan jalkaan. Nikama myös joskus lukittuu ja tulee tarve naksauttaa se auki taakse taivuttamalla, äänen kuulee vieruskaverikin. Joskus naksui tosi paljon ja jos monta kertaa lyhyen ajan sisään niin se myös aiheutti kipua.

Pilateksessa kyljellään tehtävissä liikkeissä huomaa valtavan puolieron. Oikea jalka on hieman puutuneen oloinen jalkaterän alueella kokoajan, jääköhän pysyväksi. Myös jalkaterä tuntuu hieman vasempaa epätarkemmalta. Minulle on kyllä kerrottu että hermo voi palautua.

Salilla edelleen tullut tehtyä lähinnä istualtaan tehtäviä liikkeitä. Mavet ja kyykyt suosiolla jättänyt pois. Jossain vaiheessa crosstrainerilla ei yhtään pystynyt polkemaan, mutta pikkuhiljaa sekin rupesi onnistumaan. Kävin muuten tänään juoksemassa, viimeksi juossut joskus 2017 syksyllä. Muutama tömähdys tuntui vähän selässä ja vasempaan jalkaan tuli "juoksijan polvi" tyyppistä kipua. Lantion vinous ja askeleen epärullaavuus häiritsi vähän menoa mutta olipa siisti tunne että voi juosta!

 

[J.S.P]

Säteileekö välilevynpullistumassa kipu aina jalkoihin? Miettinyt että mikähän mulla alaselässä. Taisi mennä joku vuosi sitten kun aamulla aloin kelkkaa repimään niin tuntui alaselässä oikealla puolen ja tais hieman oikeassa jalassa/pakarassa tuntua. Sen jälkeen se on ollut välillä hyvä ja välillä hieman huonompi. Myös pakara menee jumiin välillä siltä puolen, saa pallolla pyöritellä auki. Eilein tein mavea pari sarjaa 160kg ja tuntui hyvältä, mutta sen jälkeen tein vielä alataljaa reilu "isoilla" painoilla mikä oli virhe. Kipeytyi taas tuosta pakaran päältä oikealta puolen. Tai selkärangan vierestä.
Mavella tuo pysyy paremmassa kunnossa kuin että ei tekisi mitään. Silloin kun ei kipuja ole niin onnistuu myös kulmasoudut ja alatalja, mutta eilen tuli ilmesesti liikaa kerralla. Oli oikeastaan eka reeni kk kun pystyi tekemään. (Reväytin toisen puolen pakaran yläosan noin kk sitten.)
En ole lääkärissä jaksanut käydä kun ei tuo niin paha ole ollut ettei olisi voinut liikkua. Tähän ei varmaan kukaan osaa arvata olisiko jotain lihaksen revähdystä/ylirasitusta vai jotain välilevy ongelmaa? Silloin kun tuossa jotain vikaa on niin alaselkä on jotenkin tukossa ja mavessa hapottaa helposti. Viime viikolla tein mavea 120kg ja oli raskasta kun tuntui niin alaselässä, eilein samanlaista sarjaa 160kg ja oli melko kevyttä eikä minkäänlaista tuntumaa tai hapotusta alaselässä.

Olisi kyllä mukavaa kun saisi tehdä mavea edes pari kk putkeen. Vähän tuntuis että olis sellainen liike missä itekkin saisin tulokset nouseen kohtuudella.