Välilevynpullistuma ja sen hoito

[goodfellas]

Onko kellään kokemusta tälläisestä, mahtaako toimia vai onko ihan huuhaata: https://technoant.com/products/back-support-belt?ref=mwjmw54p

Itselläni on lannerangan nikamissa mm. schmorlin hernia ja pari madaltumaa, ja ortopedi suositteli yhdeksi hoitomuodoksi selkäkippiä sun muita venytyksiä mitkä tuovat tilaa välilevyille.

Miten oot pärjäillyt madaltumien kanssa? Onko sulla jalkoihin jotain oireita?

 

[Jaakoppi]

Aika huonosti niiden kanssa pärjää. 3x päivässä gabapentiinia pitää terävimmän kivun poissa. Jalkoihin ne eivät säteile, mulle tehtiin viime vuonna hermoratatutkimuskin mikä vahvisti omat tuntemukset että ei siellä mitään suurempaa hermopinnettä ole mikä veis jalat alta tms. Eli hyvin paikallista toi selkäkipu, puutuminen ja jumitus on. Mut sen verran voimakasta jo itsessään että esimerkiksi mistään kyykkytreeneistä on ollut turha haavaillakaan enää aikoihin :(

 

[goodfellas]

Aika huonosti niiden kanssa pärjää. 3x päivässä gabapentiinia pitää terävimmän kivun poissa. Jalkoihin ne eivät säteile, mulle tehtiin viime vuonna hermoratatutkimuskin mikä vahvisti omat tuntemukset että ei siellä mitään suurempaa hermopinnettä ole mikä veis jalat alta tms. Eli hyvin paikallista toi selkäkipu, puutuminen ja jumitus on. Mut sen verran voimakasta jo itsessään että esimerkiksi mistään kyykkytreeneistä on ollut turha haavaillakaan enää aikoihin :(

Älä niiden kanssa luovuta. Oikeita liikkeitä ja fysioterapiaa vaan sitkeesti niin usein tilanne alkaa tasoittumaan. Pitää saada oikeat rankaa tukevat lihakset hereille. Niitä treenataan ihan muilla konsteilla kuin mavet ja kyykyt.

 

[Prolapsi]

Vähän tätä sivuten kun osui topic silmään, niin linkkaan toisesta viestiketjusta taustaa https://keskustelu.pakkotoisto.com/threads/kaularangan-välilevyn-pullistuma.135632/#post-6052938

Mulla tosiaan ton c6-c7 jälkeen jäi jalkoihin tai erityisesti vasempaan jalkaan hermotuksellisia ongelmia useaksi vuodeksi.

Kävin alkuvuodesta 2023 kaverin suosituksesta eräällä yksityisellä, jossa kuvattiin koko selkä ja niska, kun aikaisemmin julkisella vaan niska. Julkisen leikkauksen jälkeen tolle ei ikinä mitään kontrollia ollut.

Kuvat oli ”niin kunnossa kun voi olla ja mitään leikkauksella korjattavaa ei löytynyt”, mikä oli helpotus ton monen vuoden arpomisen jälkeen, että miten se leikkaus meni ja voisko hermotusongelmiin auttaa leikkaus tms.

Lääkärin kehotuksesta hermotusta saattaisi olla mahdollista palauttaa seisomalla 90-asteen kulmassa painojen kanssa niin pitkään, että jalat eivät kanna tai ostaa sellainen noin 50e maksava tens-laite.

Päädyin ostamaan laitteen ja fyssarin kanssa tehtiin myös tota kyykyssä väsyttämistä kerran viikkoon. Jossain 3-4kk kohdalla huomasin, että toisen jalan hermotus oli täysin kunnossa tai palautunut vaikka leikkauksesta oli kuitenkin mitä 4 vuotta, niin jälkeenpäin huvittavaa ”kuinka mitättömällä treenillä” ton sai kuin saikin toimimaan.

Eihän mitään takeita, että vastaava välttämättä auttaa muiden samanlaisiin tai sinnepäin ongelmiin, mutta halusin kuitenkin jakaa tämän, koska taas sellainen fiilis, että ”voi kun olisi tiennyt jo 4v sitten”

Onko vasemman jalan hermokipusi pysyneet poissa? Muutama kysymys olisi esittää, jos jaksat vastailla:

Millä painoilla teet kyykkypidon, onko mitään tukea käytössä ja kuinka kauan sinnittelet paikallasi?

Vailmoltani löytyisi Tens-laite, jota hän käytti synnytyksessä supistuskipuihin, toimi kyllä hyvin. Millä tavalla olet Tensiä käyttänyt? Onko jokin ohjelma, jonka ajat tietyin väliajoin lävitse ja mihin paikkaan kehossa olet lätkät asettanut?

Itselläni vasemman pakaran ja takareiden hermotus ei ole vielä täysin palautunut l5-juuren pinteestä tai sitten toinen väli aiheuttaa pientä ongelmaa. Varsinkin juoksussa kovimmissa vedoissa alkaa ko. paikat ottamaan osumaa. Tuntuu, ettei hermo pääse liikkumaan vapaasti, kun tarvitaan lisää liikelaajuutta. Cooperissa pystyn juokseen reilusti yli 3000m, mutta jos juoksen esim. vitosta alle 20minuuttiin, niin vaatii valtavaa sinniä, että sietää kasvavaa hermokipua 4km jälkeen ja sitten meneekin muutama päivä, että puutuneisuus lähtee pakarasta pois. Mitään lepokipuja ei ole.

 

[maree]

Onko vasemman jalan hermokipusi pysyneet poissa? Muutama kysymys olisi esittää, jos jaksat vastailla:

Millä painoilla teet kyykkypidon, onko mitään tukea käytössä ja kuinka kauan sinnittelet paikallasi?

Vailmoltani löytyisi Tens-laite, jota hän käytti synnytyksessä supistuskipuihin, toimi kyllä hyvin. Millä tavalla olet Tensiä käyttänyt? Onko jokin ohjelma, jonka ajat tietyin väliajoin lävitse ja mihin paikkaan kehossa olet lätkät asettanut?

Itselläni vasemman pakaran ja takareiden hermotus ei ole vielä täysin palautunut l5-juuren pinteestä tai sitten toinen väli aiheuttaa pientä ongelmaa. Varsinkin juoksussa kovimmissa vedoissa alkaa ko. paikat ottamaan osumaa. Tuntuu, ettei hermo pääse liikkumaan vapaasti, kun tarvitaan lisää liikelaajuutta. Cooperissa pystyn juokseen reilusti yli 3000m, mutta jos juoksen esim. vitosta alle 20minuuttiin, niin vaatii valtavaa sinniä, että sietää kasvavaa hermokipua 4km jälkeen ja sitten meneekin muutama päivä, että puutuneisuus lähtee pakarasta pois. Mitään lepokipuja ei ole.

Tarkennan, että mulla ei ollut hermokipua vaan jäi jonkinlaista hermotusongelmaa ton tapaturman seurauksena ja leikkauksen jälkeen.

Tämä hermotusongelma siis ilmeni siten ettei reisi osannut / pystynyt ottamaan painoa vastaan vaan esim. rappusia alaspäin mentäessä, noustessa (vähemmän) reiden toiminnallisuus oli sellaista, että koko jalka tärisi / ei ottanut painoa vastaan ja tota efektiä vois verrata varmaan johkuin jalkapäivään, missä vedetty aivan feilureen saakka.

Aloitin noi selkä seinää vasten ja jalat 90-asteen kulmassa täysin ilman mitään lisäpainoa, aluksi jaksoin / sain oltua tuossa 20-30 sekuntia, myöhemmin 60-90 sekuntia, lisäilin painoa vähän sillein fiilispohjalta, että sai jalat ns. loppuun, mutta ettei tarvinut käyttää useita minuutteja. Lopulta tein tota 15-20kg levypainon kanssa.

Tota liikettä tehokkaammaksi sanoisin kuitenkin ton tens tms. laitteen jolla sain aktivoitua sitä / niitä etureiden lihaksia missä oli ongelmia ja tota tein 2-3x viikossa noin 15min ja joskus enemmän.

En voi kuitenkaan sanoa, että olisko jompi kumpi yksinään auttanut pääsemään siihen lopputulokseen mihin pääsin, mutta noiden aloittamisen jälkeen saatoin tuolla aikaisemmin mainita et menikö 3-4kk että toi hermotus / reisi alkoi toimimaan vs välissä kuitenkin useita vuosia fysioterapiaa 1-2x viikossa (onneksi kela kustantaa) ja vaikka tuolla tehtiin mitä, kaikki muu toiminnallisuus erittäin hyvään kuntoon, niin toi väsyttäminen / tens laite oli silti se taikatemppu mikä mulla auttoi noinkin pitkän ajan jälkeen.

 

[maree]

Tossa mun tens laitteessa on ihan lihaksia vahvistavia ohjelmia ja jotain muita ohjelmia mistä en tiedä mitä ne on, kun katsottiin fyssarin kanssa tosta vaan oikea mulle.

Eli käytin aina samaa ohjelmaa ja olikohan se kestoltaan luokkaa 15min.

Ne ”laput” asettelin lähinnä ongelmallisten lihasten esim reisilihas niin ylä- ja alapäähän, ajoin ohjelman kerran ulkoreidelle ja kerran sisä. Tossa meni aluksi jonkun verran aikaa, että löysi tietyistä lihaksista ne itselle toimivat kohdat, jolla lihas aktivoitui oikein.

 

[Prolapsi]

En voi kuitenkaan sanoa, että olisko jompi kumpi yksinään auttanut pääsemään siihen lopputulokseen mihin pääsin, mutta noiden aloittamisen jälkeen saatoin tuolla aikaisemmin mainita et menikö 3-4kk että toi hermotus / reisi alkoi toimimaan vs välissä kuitenkin useita vuosia fysioterapiaa 1-2x viikossa (onneksi kela kustantaa) ja vaikka tuolla tehtiin mitä, kaikki muu toiminnallisuus erittäin hyvään kuntoon, niin toi väsyttäminen / tens laite oli silti se taikatemppu mikä mulla auttoi noinkin pitkän ajan jälkeen.

Hyvä, että sait hermotuksen kuntoon! Varmasti molemmat keinot auttaneet ja ehkä myös aika yhdessä fysioterapian kanssa.

 

[AksuJ]

Hyvää iltaa pullistumakansalle, tässä kohta vuojen kärsineenä tuli koko lanka luettua ja ehkäpä jotain opittuakin tuossa oli jokuaika sitten kinttujen enmg ja jalkavaivat on pitkälti (molemmat jalat) perseestä pottuvarpaaseen jatkuva hermojen nykiminen, pakaroitten kramppailu, pohje/nilkka hermokipu ja ajottainen lihasheikkous jaloissa. Jopa tärinää ollu mm nilkoissa esim. Liikennevaloissa kun painaa jarrua niin alkaa nilkat täriseen tai etureisiä venytellessä kun pidetään käsillä nilkoista kiinni. Oikeastaan koko jaloissa ollut tärinää joka onneksi vähentynyt. Tarinan tekee kummalliseksi se että magneetissa 2kk oireitten alkamisesta näkyi l5/s1 pientä pullistumaa ja repeämä, oireet jatkui ja kintut tuntui heikolta ja magneetista n. 6kk myöhemmin pääsin enmg tutkimukseen joka osoitti neurologin ja ortopedin mukaan selvästi että vaiva tulee selästä. Diagnoosissa mm sanotaan että "alaraajojen f-heijasteet varsin vaimeat mutta latenssiltaan normaalit, tibialiksen heijasteet hitaanpuoleiset. Myös denervaatioaktiivisuutta löytyy" mutta enivei, neuro ja ortopedi on molemmat sitä mieltä että itse pullistuma ei näytä aiheuta vaan itse repeämä. Onko muita joilla repeämä aiheuttanut näin laajoja ja vittumaisia oireita ja onko parantuneet/ jos on niin miten? Tässä ollut jo kohta 12kk tauko jumpista ja hyvä että pystyy töissä käymään. Pahoittelut jos epäselvä teksti!

Olisin erittäin kiitollinen jos pystyisit mainitsemaan neurologin ja ortopedin, jotka ovat sanoneet että repeämä aiheuttaa oireesi. Ja erityisesti sen että mikä se mekaniikka siinä on. Nämä selkäasiat ovat niin vaikeita senkin suhteen että lääkärit ovat jotenkin niin eri sfääreissä mahdollisuuksien suhteen. Puoli kamppailua on yrittää selvittää mikä voisi olla omien oireiden syynä.

Tiettyjen lähteiden mukaan pelkkä repeämä voi aiheuttaa koviakin oireita, jopa pysyvästi. Olen löytänyt tähän liittyen lähteitä josta pari alla:

Tony Mork - Toxic Annular Tears

View: https://www.youtube.com/watch?v=VUOY6ZrUq0c


Kim Choll:

View: https://www.youtube.com/watch?v=QkCED-7hzi8


Suosittelen katsomaan erityisesti tuota Tony Mork:in videosarjaa. Se antaa aivan uudenlaisen mahdollisuuden kivun aiheuttajalle kuin pelkästään mekaaninen ärsytys. Kemiallinen (Vuotava välilevy) ja immunologiset syyt, ja että nämä voivat aiheuttaa aivan samantyyppisiä säteilyoireita kuin mekaaninenkin.

Asiaa enemmän tutkineena minulle on kyllä kehittynyt sellainen kuva että kun pullistuma/repeämä kerran tapahtuu ei ole mitään takeita siitä mihin pisteeseen asti se pullistuma ja repeämä paranee. Se riippuu monesta asiasta, esimerkiksi siitä mitä ihminen tekee paranemisvaiheessa. Paranemisympäristö välilevyn suhteen on huono. Verenkiertoa on ainoastaan annuluksen ulkokehään. Keho yrittää parantaa repeämää ulkoa sisään, ja repeämän paraneminen oireettomaksi voi kestää vuodesta kahteen.

Suurin osa repeämisistä paranee, mutta mihin pisteeseen asti? Välilevy joka on kerran revennyt ei ole enää entisensä, ja sen kanssa pitäisi olla varovaisempi vastaisuudessa. Kirurgien suusta sanotaan että jopa viidennes pullistumista uusiutuu. Yllä olevien lähteiden mukaan pienemmällä prosentilla repeämä ei tahdo sulkeutua vuosien saatossa, koska nucleusmateriaali on jäänyt jumiin annulukseen niin että repeämä ei pääse paranemaan. Myöskin välilevyn sisällä olevat fragmentit voivat olla syy.

Olen paininut oman selkäni kanssa 15 vuotta. Ja itselleni on hyvin selvää että tietyt tapahtumat ovat vieneet selkäni aina asteittain pysyvästi huonompaan kuntoon. Ensin meni maastavedossa, sitten kyykyssä, kolmannen kerran nyrkkeilyssä ja viimeisimpänä kauppareissu. Virheitä olen tehnyt varsinkin ensimmäisen kerran kanssa, mutta olen kuitenkin muokannut jokaisen kerran treenejä kehoa kuunnellen.

Omissa magneeteissa ei näy selvää isoa mekaanista ärsytystä, mutta rappeumaa(Tumma välilevy), protruusio ja repeämä sen sijaan näkyvät. En ole itse löytänyt kirurgia suomessa joka pistäisi painoarvoa repeämälle ja muun kuin mekaanisen syyn (Jokin painaa hermoa) kivulle. Se kuvaus on aina se että rappeutunut välilevy on kuin tyhjä rengas, ja pullottaa.

Tämän takia olisi erittäin kiinnostunut kuulemaan neurologin ja ortopedin jotka kertoivat repeämän olevan syyn oireille. Hypähdys tästä siihen että ihmisellä repeämä on jäännyt krooniseksi ei ole kovin suuri.

On harmillista että nämä välilevyongelmat ovat tänäkin päivänä jotenkin niin tuntemattomia ja mielipiteitä on kovasti eri suuntiin. Magneettikuvaukset ja muut tutkimukset ovat työkaluja pakissa kun yrittää selvittää kipujen syyn, mutta useimmiten on hyvin vaikeaa sanoa varmaksi, varsinkin silloin kun ei ole selvää mekaanista ärsytystä kuten pullistumaa.

Harmittavasti olen saannut itse painia paljon sen kanssa että moni "tavallinen" lääkäri omaa sellaisen käsityksen että pelkkä rappeutunut välilevy tai välilevy jossa on repeämä ei ole mikään löydös eikä selitä oireita. On tutkimuksia, jossa nämä ovat sivulöydöksiä mutta eivät ole aiheuttaneet oireita. Mutta, kyse on prosenteista, joillakin ne todellakin tuottaa oireita. Moni lääkäri ovat kuitenkin kääntäneet sen niin että 100% näistä löydöksistä eivät meinaa mitään ja selittävät sen niin potilaalle, sen sijaan että sanottaisiin että ei voida varmaksi sanoa mutta on mahdollista että kivut tulevat välilevystä.

 

[SivariKing]

Itselläni on ollut selän kanssa kaikkea kremppaa siitä lähtien, kun aloin treenaamaan. Eli nyt 40vnä lähes puolet elämästä. Tosi pahasti selkä levisi ekaa kertaa kuitenkin vasta n. 10 v sitten, kun pullistuma/tyrä ( en tiedä korrektia termiä ) eteni siihen pisteeseen, että 2 kuukauteen ei tarvinnut tehdä muutä, kuin maata sängyssä, ja ryömiä välillä vessaan tai jääkaapille. Kauppareissut hoituivat ystävien ja sukulaisten avulla, itse pääsin kotiovelta yleensä 50 merin päähän, ennenkuin hermokivut vasemmassa jalassa pakottivat joko a) takaisin himaan, tai b) makaamaan kadulle.

Tätä kesti onneksi ainoastaan n. 2 kk, jonka jälkeen kivut alkoivat helpottaa, eikä lyricaa tarvinnut enää syödä kuin karkkia. Tämän episodin jälkeen sain olla vapaa selkäjumeista melkein 4 vuotta, jonka jälkeen oikea lonkka prakasi. Vaikka kyse olikin lonkasta, oireet olivat hyvin samantapaisia, kuin selän kanssa: säteilykivut jalkaan jne. Tämä parani myös ajan kanssa, mutta näiden kahden "ison" episodin jälkeen tuntuu, että selkä ei ole koskaan tullut täysin kuntoon, vaan oireet tulevat ja menevät. Nyt tosin sillä erotuksella, että kun ekat 10v treeniurasta ongelma oli nimenomaan alaselän vasen puoli, niin nykyään se on oikea lonkka. Mystistä.

Se mikä muo on auttanut, on päivittäinen liikkuvuusharjoittelu. Olen pyrkinyt pikkuhiljaa palauttamaan kropan normaaleja liikelaajuuksia ja asentoja, joita olin alitajuisesti alkanut välttelemään kipujen takia. Eli vähänkuin hermostollinen "resetti", uudestaan kävelemään opettelua vertauskuvallisesti. Vaikka yhdessä vaiheessa tosin oikean jalan puutumisoireet olivat sitä luokkaa, että kävelemään piti oikeasti opetella uudestaan.

Liikkuvuustreeni mitä olen tehnyt päivittäin löytyy osoitteesta:
View: https://www.youtube.com/watch?v=5D3GH9IMg90
.

 

[SivariKing]

Pitää vielä lisätä, että olen skipannut videon 2 vikaa liikettä, eli sillan ja käsilläseisonnan. Muun treenin olen tehnyt, ja usein vielä korostetun hitaasti ja rauhallisesti, mikä oli aluksi tosi tylsää, mutta alkoi ajan myötä tuntumaan hyvältä, kun kropan normaali ryhti ja tasapaino alkoi löytymään.

 

[AksuJ]

Toivottavasti on OK että jaan tämän tänne osaksi Englanniksi. Alla pieni osa minun omaa tarinaa ja haluan erityiseti jakaa artikkelin jonka Dr. Michael Brown on kirjoittanut kuvien kera. Suuri osa omaa taisteluani on ollut diagnoosin saaminen. En ole koko kuvaa vielä edes sannut, koska en ole löytänyt lääkäriä joka tunnistaisi muun kuin mekaanisen ärsytyksen kivun aiheuttajaksi.​

Ehkä mulla on huono säkä kun @Jepsukki kuitenkin löysi? Yritän jatkaa etsimistä mutta ortopedien/neurokirurgien tiedoissa en ole ikinä nähnyt mainintaa välilevyn repeämästä. Siellä mainitaan aina vain että hoidetaan välilevyn pullistumaa ja tehdään luudutusleikkauksia. Sitten kun ottaa yhteyttä niin sieltä tulee vaan se mekaaninen näkökulma asiaan.​

Jos tämä tieto mitä olen löytänyt on väärää, niin olisin siitäkin iloinen että se osoittautuu sellaiseksi ja voisi poissulkea. Tosin, jos @Jepsukki on löytänyt pari lääkäriä antaen samaa näkökulmaa ei se varmaan sitten ole.​

Tämä on siltäkin kannalta erittäin olennaista tietoa esimerkiksi fysioterapian suhteen. Tällainen repeämä voi helposti mennä vain pahemmaksi fysioterapiassa jos tehdään harjoitteita väärän diagnoosin pohjalta. Tietynlaiset venyttelyt ja liikkeet voivat olla täyttä myrkkyä, tehden repeämästä vain entistä suuremman.

The Annular Tear or Fissure - The Great Masquerader.​

While struggling with my pain I've been searching the internet and trying to find information. Something that could explain the issues I've been having.

General practitioners were telling me there is nothing wrong with your back, and that you must have developed a psychological sensitivity. They even recommended that I start taking Gabapentin so that I won't be afraid to do certain activities. With how certain movements and activities aggravated my back, leaving it in a worse state, I felt I had to respect this pain and not make things even worse.

So far the surgeons I've spoken to and been to have only mentioned the mechanical side. Your disc is a flat tire, and it bulges and causes pain that way. While this may indeed be true, I still don't feel like I have the full picture of what's going on. The symptoms, in my mind, do not match fully.

I wanted to post this just to share an amazing article I found by Dr. Michael Brown. In it he explains how annular tears can cause many types of symptoms, and how it is often times hard to diagnose.

I still don't know for 100% all the causes for my symptoms, as I haven't found a surgeon to confirm my suspicions. I want to bring this to light here, to raise discussions and perhaps make someone out there aware of the other possibilities besides the mechanical side. The Chemical irritation and immunologic reasons for pain.

Dr. Michael Brown:in artikkeli on liitteenä tässä viestissä. Suosittelen katsastamaan, erinoimainen artikkeli kuvien kera näyttäen miten pelkkä välilevyn repeämä voi aiheuttaa monenlaisia oireita.

 

[ereJ]

Helmikuun paikkeilla mulla alkoi tuossa takareiden ja pakaran tuntumassa ihan ihmeellinen kipu. Katosi aina kun alkoi treenaamaan, ja palasi suorituksen jälkeen. Istuminen alkoi käymään myös vaikeaksi pidemmän päälle. Ei tuossa osannut ajatella, että mitään pahaa on tapahtunut koska kipukin oli vielä melko lievää eikä haitannut arkea. Hetken kun olin jatkanut treenejä niin kipu alkoi käydä melko pahaksi, ja yhtäkkiä kävely alkoi olemaan ontuvaa, ja seisomaan nousu tuolilta sai aikaan omituisen pistely/kipu/kihelmöinti/jomotus-reaktion takareidessä. Kipu säteili myös välillä polvitaipeeseen. Aamuisin kivut olivat pahimmat, ja kun hetken oli liikkunut niin vähän helpotti. Aamukivut olivat kuitenkin todella jäätävät, joten ajattelin että pakko mennä lääkärille. Tämän tein toukokuun alussa. Olin itse varma että kyseessä on takareiden tendinopatia, ja niin oli lääkärikin. Yhtenä syynä miksi myös miksi tuota aattelin niin oli se, että salilla treenailu oli enemmän satujumppaa, sillä treenini ovat nykyään kestävyyspainotteisia. Takareisi oli saanut kuitenkin paljon runtua kaikissa juoksu, sali, plyometrisissä, pyöräily yms treeneissä.

Tuosta alkoi aktiivinen kuntouttaminen ja töistä siirryin vallan etätöihin. Takareisille alkuun staattisia harjoitteita, ja sen jälkeen myöhemmin eksentrisiä. Parantumista tapahtui mutta erittäin hitaasti. Päivät meni vaan sohvalla pötkötellessä ja ainoa sisältö oli mahdolliset treenit. Mieli oli aika matala, sillä en pystynyt enää treenaamaan kuten halusin. Yhtäkkiä ainoat treenit olivat vain salitreenejä, tai uintia. Uinnin takareisi tuntui kestävän, joten sitä tein kestävyysliikuntana. En ollut tyytyväinen paranemisnopeuteen joten kävin lääkärissä kesällä muutamaan otteeseen. Sovittiin vain pelkkiä kontrolleja ja toivotaan että etenee. Samoin fyssarilta sai vain takareisiliikkeitä.

Elokuussa alkoi ärsyttämään kun paraneminen oli niin hidasti, joten halusin nähdä, että kuinka paha se tendinopatia siellä oikein on, ja menin magneettiin omakustanteisesti. Yllätys olikin suuri kun magneetti tuli puhtaana takaisin. Olin yhteydessä työterveyteen ja sain lähetteen fysiatrille. Ei tarvinnut kauaa jutella fysiatrin kanssa kunnes hän totesi että aika selvät S1 hermojuurioireet että otetaanpa lannerangan magneetti. Fysiatri oli oikeassa ja L5S1 välissä protruusio joka painaa S1 hermoa. L4L5 oli myös protruusio, mutta se ei painanut mitään ja melko pieni. Tämä paljastui aivan syyskuun lopussa.

Nyt odotellaan ortopedille aikaa että leikatakko vai ei. Eniten tässä vituttaa se, että koko ajan kuntoutettu väärin. Tendinopatia vaatii lepoa, kun taas pullistumassa liike on lääke. Samoin salilla en ole osannut varoa selkääni vaan ihan huoletta nostellut painoja maasta kiinnittämättä sen suurempaa huomiota. Pohkeitakin olen tehnyt tangolla yli 100kg painoilla ja tuottanut turhaa painetta välilevyille. Myös olen pyrkinyt makoilemaan aina kun mahdollista, ja vältellyt kävelemistäkin paljon. Kiva huomata nyt, että olenkin toiminut aivan väärin väärän diagnoosin vuoksi. Toki onneksi pientä paranemista on silti tapahtunut. Silti tuntuu, että tästä on pitkä tie siihen, että pääsee taas takaisin kestävyysurheilun pariin. Nyt 5kk siis kärsitty ja tässä kohtaa täytyy kai sanoa että "vasta". Hauska miten monella sivustolla mainitaan, että moni kuntoutuu 6-8 viikon sisällä, kun tuntuu että suurimmalla osalla menee kuukausia mitä nyt aiheesta lukenut.

Tässä kuntoutumisen edetessä olen huomanut myös miten kipukohta on jatkuvasti muuttunut. Alkuun se oli istuinkyhmyn alueella, jonka jälkeen se alkoi tuntua todella lateraalisesti (joskin melko ylhäällä) takareidessä, josta se siirtyi vieläkin ylemmäs takareittä ja nyt kipu on melkein vallan pakaran yläosassa. Selkäkipua ei missään kohtaa ollut. Säteilykipua oli polvitaipeessa.

Tl;dr: Tulipas saatua itsekin pullistuma, jota hoidettiin 5 kuukautta takareiden tendinopatiana, kunnes sain oikean magneetin ja sen vuoksi kuntouttaminenkin ollut vääränlaista ja jopa haitallista. Nyt jännitetään että kutsuuko puukko ja että koska pääsee taas treenaamaan kunnolla.

 

[Vesa Valkeejärvi]

Helmikuun paikkeilla mulla alkoi tuossa takareiden ja pakaran tuntumassa ihan ihmeellinen kipu. Katosi aina kun alkoi treenaamaan, ja palasi suorituksen jälkeen. Istuminen alkoi käymään myös vaikeaksi pidemmän päälle.

Elokuussa alkoi ärsyttämään kun paraneminen oli niin hidasti, joten halusin nähdä, että kuinka paha se tendinopatia siellä oikein on, ja menin magneettiin omakustanteisesti. Yllätys olikin suuri kun magneetti tuli puhtaana takaisin. Olin yhteydessä työterveyteen ja sain lähetteen fysiatrille. Ei tarvinnut kauaa jutella fysiatrin kanssa kunnes hän totesi että aika selvät S1 hermojuurioireet että otetaanpa lannerangan magneetti.

Nyt odotellaan ortopedille aikaa että leikatakko vai ei. Eniten tässä vituttaa se, että koko ajan kuntoutettu väärin.

Tl;dr: Tulipas saatua itsekin pullistuma, jota hoidettiin 5 kuukautta takareiden tendinopatiana, kunnes sain oikean magneetin ja sen vuoksi kuntouttaminenkin ollut vääränlaista ja jopa haitallista. Nyt jännitetään että kutsuuko puukko ja että koska pääsee taas treenaamaan kunnolla.

Kuulostaa ärsyttävän tutulta, itsellä niskassa aikoinaan saman tyyppinen tapaus. Lopputuloksena hyvin kyseenalainen tekele, mutta katkeruudelta ollaan vältytty. Rimaa hipoen.

En osaa sanoa mikä olisi ollut itsellä paras vaihtoehto, mutta leikkaukseen lopulta päädyin. Nyt jos mietin niin en menisi. Mutta ei siitä voi kukaan muu vetää johtopäätöksiä, tapauskohtaista kaikki.

Eniten harmittaa juuri se väärä diagnoosi ja kaksi vuotta turhaa ja väärää kuntoutusta, sekä vajaa vuosi leikkausjonoa, jolla saatiin aikaan se ettei hermot enää palautuneetkaan. Leikkaus mulla joko heti tai ei ollenkaan, näin jälkeen mietittynä.

Mutta kyllä vastaan on tullut paljon hyviäkin lopputuloksia, joten lippu korkealla vaan!

 

[Prolapsi]

Tässä kuntoutumisen edetessä olen huomanut myös miten kipukohta on jatkuvasti muuttunut. Alkuun se oli istuinkyhmyn alueella, jonka jälkeen se alkoi tuntua todella lateraalisesti (joskin melko ylhäällä) takareidessä, josta se siirtyi vieläkin ylemmäs takareittä ja nyt kipu on melkein vallan pakaran yläosassa. Selkäkipua ei missään kohtaa ollut. Säteilykipua oli polvitaipeessa.

Käsittääkseni tuo on todella hyvä merkki, että kipukohta siirtyy ylemmäs kohti oireen syytä. Mitä alemmas raajaa kipu säteilee, niin sitä pahemmasta pullistumasta/tyrästä kyse. (korjatkaa, jos olen pahasti väärässä!) Toivottavasti saat nopeasti kivut pienellä täsmäkuntoutuksella kokonaan pois.

 

[AksuJ]

Helmikuun paikkeilla mulla alkoi tuossa takareiden ja pakaran tuntumassa ihan ihmeellinen kipu. Katosi aina kun alkoi treenaamaan, ja palasi suorituksen jälkeen. Istuminen alkoi käymään myös vaikeaksi pidemmän päälle. Ei tuossa osannut ajatella, että mitään pahaa on tapahtunut koska kipukin oli vielä melko lievää eikä haitannut arkea. Hetken kun olin jatkanut treenejä niin kipu alkoi käydä melko pahaksi, ja yhtäkkiä kävely alkoi olemaan ontuvaa, ja seisomaan nousu tuolilta sai aikaan omituisen pistely/kipu/kihelmöinti/jomotus-reaktion takareidessä. Kipu säteili myös välillä polvitaipeeseen. Aamuisin kivut olivat pahimmat, ja kun hetken oli liikkunut niin vähän helpotti. Aamukivut olivat kuitenkin todella jäätävät, joten ajattelin että pakko mennä lääkärille. Tämän tein toukokuun alussa. Olin itse varma että kyseessä on takareiden tendinopatia, ja niin oli lääkärikin. Yhtenä syynä miksi myös miksi tuota aattelin niin oli se, että salilla treenailu oli enemmän satujumppaa, sillä treenini ovat nykyään kestävyyspainotteisia. Takareisi oli saanut kuitenkin paljon runtua kaikissa juoksu, sali, plyometrisissä, pyöräily yms treeneissä.

Tuosta alkoi aktiivinen kuntouttaminen ja töistä siirryin vallan etätöihin. Takareisille alkuun staattisia harjoitteita, ja sen jälkeen myöhemmin eksentrisiä. Parantumista tapahtui mutta erittäin hitaasti. Päivät meni vaan sohvalla pötkötellessä ja ainoa sisältö oli mahdolliset treenit. Mieli oli aika matala, sillä en pystynyt enää treenaamaan kuten halusin. Yhtäkkiä ainoat treenit olivat vain salitreenejä, tai uintia. Uinnin takareisi tuntui kestävän, joten sitä tein kestävyysliikuntana. En ollut tyytyväinen paranemisnopeuteen joten kävin lääkärissä kesällä muutamaan otteeseen. Sovittiin vain pelkkiä kontrolleja ja toivotaan että etenee. Samoin fyssarilta sai vain takareisiliikkeitä.

Elokuussa alkoi ärsyttämään kun paraneminen oli niin hidasti, joten halusin nähdä, että kuinka paha se tendinopatia siellä oikein on, ja menin magneettiin omakustanteisesti. Yllätys olikin suuri kun magneetti tuli puhtaana takaisin. Olin yhteydessä työterveyteen ja sain lähetteen fysiatrille. Ei tarvinnut kauaa jutella fysiatrin kanssa kunnes hän totesi että aika selvät S1 hermojuurioireet että otetaanpa lannerangan magneetti. Fysiatri oli oikeassa ja L5S1 välissä protruusio joka painaa S1 hermoa. L4L5 oli myös protruusio, mutta se ei painanut mitään ja melko pieni. Tämä paljastui aivan syyskuun lopussa.

Nyt odotellaan ortopedille aikaa että leikatakko vai ei. Eniten tässä vituttaa se, että koko ajan kuntoutettu väärin. Tendinopatia vaatii lepoa, kun taas pullistumassa liike on lääke. Samoin salilla en ole osannut varoa selkääni vaan ihan huoletta nostellut painoja maasta kiinnittämättä sen suurempaa huomiota. Pohkeitakin olen tehnyt tangolla yli 100kg painoilla ja tuottanut turhaa painetta välilevyille. Myös olen pyrkinyt makoilemaan aina kun mahdollista, ja vältellyt kävelemistäkin paljon. Kiva huomata nyt, että olenkin toiminut aivan väärin väärän diagnoosin vuoksi. Toki onneksi pientä paranemista on silti tapahtunut. Silti tuntuu, että tästä on pitkä tie siihen, että pääsee taas takaisin kestävyysurheilun pariin. Nyt 5kk siis kärsitty ja tässä kohtaa täytyy kai sanoa että "vasta". Hauska miten monella sivustolla mainitaan, että moni kuntoutuu 6-8 viikon sisällä, kun tuntuu että suurimmalla osalla menee kuukausia mitä nyt aiheesta lukenut.

Tässä kuntoutumisen edetessä olen huomanut myös miten kipukohta on jatkuvasti muuttunut. Alkuun se oli istuinkyhmyn alueella, jonka jälkeen se alkoi tuntua todella lateraalisesti (joskin melko ylhäällä) takareidessä, josta se siirtyi vieläkin ylemmäs takareittä ja nyt kipu on melkein vallan pakaran yläosassa. Selkäkipua ei missään kohtaa ollut. Säteilykipua oli polvitaipeessa.

Tl;dr: Tulipas saatua itsekin pullistuma, jota hoidettiin 5 kuukautta takareiden tendinopatiana, kunnes sain oikean magneetin ja sen vuoksi kuntouttaminenkin ollut vääränlaista ja jopa haitallista. Nyt jännitetään että kutsuuko puukko ja että koska pääsee taas treenaamaan kunnolla.

Oma mielipide tähän 15 vuoden kokemuksella omasta selästäni, magneettikuvineen koko jakson ajalta, ja paljon asian tiimoilta lukeneena.

Sun selkä ei kestä niitä treenejä joita teet. Tai varmaan paremmin sanottuna jotain erityistä liikettä/painoa jota teet. Ja se yrittää ilmoittaa sulle siitä. Sulla on nyt kaksi välilevyä jotka ovat purskahtamassa rikki, ja oireet ovat sen mukaiset. Käytit sanaa protruusio, joka tarkoittaisi sitä että nucleus (välilevyn sisäinen materiaali) ei ole purskahtanut ulos. Jos on pullistuma tarkoittaa se sitä että annulus on revennyt auki ja nucleus on painautunut ulos.

"Välilevyn mekaaninen vaurioituminen esimerkiksi työnteon tai onnettomuuden seurauksena saattaa käynnistää kliinisiin oireisiin ja selkäkipuun johtavan välilevyn ennenaikaisen rappeutumisen."

Protruusiossa on todennäköistä että annuluksen (seinustan) kerroksia on revennyt rikki. Sieltä sisäpuolelta. Sitä nucleusta on painautunut sinne seinustaan sisään mutta seinusta ei ole kokonaan revennyt auki.

"Välilevyn rustoinen osa koostuu 15-20 kerroksesta. Välilevyssä on joustava rakenne, joka koostuu iskunvaimennuksesta ja puristuslujuudesta vastaavasta hyytelömäisestä sisuksesta sekä vetolujuudesta vastaavasta säiemäisestä syy- eli säierustosta."

Paljon puhutaan siitä että kuntoudutaan ja oireet menee pois. Päästään takaisin treenaamaan. Toki, näinhän se useimmiten menee. Mutta, se asia joka jää kokonaan mainitsematta ja varoittamatta on se että nämä välilevyt, jotka ovat saanneet turpaan, eivät todennäköisesti ole enää entisensä vertoja. Ne eivät kestä kuormaa yhtä hyvin kuin välilevy joka ei ole vaurioitunut.

Parantumisympäristö välilevyn kannalta ovat huonot. Verenkiertoa on ainoastaan annuluksen (seinustan) ulkokehään, ja keho yrittää parantaa pullistumia/repeämiä ulkoa käsin. Kun keho laittaa laastaria seinustan päälle ja pystyen siihen ainoastaan ulkoapäin, niin ei ole vaikea kuvitella että repeämän parantuminen jää helposti vajavaiseksi.

Mun pointti on se että välilevyn vauriot eivät ole jotain "josta vain parannutaan entiselleen" ajan kanssa. Valitettavasti. Ja tarkoitan siis selän kestävyyden suhteen, en oireiden suhteen. (Joskin tietyssä vaiheessa kivut ovat krooniset kun on tarpeaksi tullut vaurioitumista/rappeutumista)

Siitä parannutaan useimmiten oireettomaksi mutta jos tavat treenien kanssa eivät muutu on syöksy-ympyrä valmis vuosien mittaan viemään kenet tahansa leikkaukseen ja jopa koviin kroonisiin kipuihin. Mun tarkoitus ei ole pelotella ketään pois treeneistä. Mutta tämä tieto on jotain minkä olisin itse halunnut tietää aikoinaan. Olen nähnyt tarpeeksi että tiedostan tämän rappeutumisprosessin ja sen että ihmiset eivät vaan tiedosta välilevyn vaurioitumisen vakavuutta. Vuosien mittaan sitten oireet ja vauriot vain pahenee.

Tällaisen tapahtuman jälkeen kannattaa panostaa liikkeisiin ja painoihin jotka ovat selälle turvallisia, opiskella miten selkä toimii ja mitkä liikkeet ovat isoja riskejä. Menossa on oikein epidemia selkäongelmien suhteen mutta kouluissa ei painoiteta tätä asiaa tarpeaksi. Selästä pitäisi olla koulutusta ihan niin kuin seksitaudeistakin.

Liike on hyvää, mutta vääränlainen liike ja paino tulee tuhoamaan selän. Ja se mikä on vääränlainen liike ja paino riippuu ihan ihmisestä ja hänen selästään. Selkää kannattaa kuunnella jotta sillä olisi mahdollisuus kantaa läpi elämän.

Muutama erityismaininta:

- "Kun treenaan niin kipu poistuu ja olo on mainio jopa tunnin treenin jälkeen, sitten kipu palaa." <- Hyvin tyypillinen asia joka minullekkin tapahtui, ja joka johti entistä huonompaan selkään. Tärkeintä on kuunnella selkää päivän/muutaman päivän treenin jälkeen. Miltä tuntuu näinä päivinä?
- Ronnie Coleman on hyvä esimerkki siitä kun treeni on etusijalla ja selkä toissijainen.
- "Voiko tämä oikeasti olla näin iso ongelma? Voiko monella ihmisellä mennä selkä tosi huonoksi?" <- Tämä on täyttä mutuilua mutta voisin uskoa että moni ihminen joka joutuu todella huonoon tilaan selän kanssa ajattelee että "Mulla kävi paska säkä", ja vähin äänin häviävät foorumeista yms. koska kiroavat elämäänsä. Tämä myös sen takia koska en usko että sellaista varoitusta jonka minä tässä kirjoittelen tulee lääkäreiltä kovinkaan paljoa. Mutta samalla toistetaan tilastoa kuinka niin moni pullistuma uusiutuu.

 

[ereJ]

Oma mielipide tähän 15 vuoden kokemuksella omasta selästäni, magneettikuvineen koko jakson ajalta, ja paljon asian tiimoilta lukeneena.

Sun selkä ei kestä niitä treenejä joita teet. Tai varmaan paremmin sanottuna jotain erityistä liikettä/painoa jota teet. Ja se yrittää ilmoittaa sulle siitä. Sulla on nyt kaksi välilevyä jotka ovat purskahtamassa rikki, ja oireet ovat sen mukaiset. Käytit sanaa protruusio, joka tarkoittaisi sitä että nucleus (välilevyn sisäinen materiaali) ei ole purskahtanut ulos. Jos on pullistuma tarkoittaa se sitä että annulus on revennyt auki ja nucleus on painautunut ulos.

"Välilevyn mekaaninen vaurioituminen esimerkiksi työnteon tai onnettomuuden seurauksena saattaa käynnistää kliinisiin oireisiin ja selkäkipuun johtavan välilevyn ennenaikaisen rappeutumisen."

Protruusiossa on todennäköistä että annuluksen (seinustan) kerroksia on revennyt rikki. Sieltä sisäpuolelta. Sitä nucleusta on painautunut sinne seinustaan sisään mutta seinusta ei ole kokonaan revennyt auki.

"Välilevyn rustoinen osa koostuu 15-20 kerroksesta. Välilevyssä on joustava rakenne, joka koostuu iskunvaimennuksesta ja puristuslujuudesta vastaavasta hyytelömäisestä sisuksesta sekä vetolujuudesta vastaavasta säiemäisestä syy- eli säierustosta."

Paljon puhutaan siitä että kuntoudutaan ja oireet menee pois. Päästään takaisin treenaamaan. Toki, näinhän se useimmiten menee. Mutta, se asia joka jää kokonaan mainitsematta ja varoittamatta on se että nämä välilevyt, jotka ovat saanneet turpaan, eivät todennäköisesti ole enää entisensä vertoja. Ne eivät kestä kuormaa yhtä hyvin kuin välilevy joka ei ole vaurioitunut.

Parantumisympäristö välilevyn kannalta ovat huonot. Verenkiertoa on ainoastaan annuluksen (seinustan) ulkokehään, ja keho yrittää parantaa pullistumia/repeämiä ulkoa käsin. Kun keho laittaa laastaria seinustan päälle ja pystyen siihen ainoastaan ulkoapäin, niin ei ole vaikea kuvitella että repeämän parantuminen jää helposti vajavaiseksi.

Mun pointti on se että välilevyn vauriot eivät ole jotain "josta vain parannutaan entiselleen" ajan kanssa. Valitettavasti. Ja tarkoitan siis selän kestävyyden suhteen, en oireiden suhteen. (Joskin tietyssä vaiheessa kivut ovat krooniset kun on tarpeaksi tullut vaurioitumista/rappeutumista)

Siitä parannutaan useimmiten oireettomaksi mutta jos tavat treenien kanssa eivät muutu on syöksy-ympyrä valmis vuosien mittaan viemään kenet tahansa leikkaukseen ja jopa koviin kroonisiin kipuihin. Mun tarkoitus ei ole pelotella ketään pois treeneistä. Mutta tämä tieto on jotain minkä olisin itse halunnut tietää aikoinaan. Olen nähnyt tarpeeksi että tiedostan tämän rappeutumisprosessin ja sen että ihmiset eivät vaan tiedosta välilevyn vaurioitumisen vakavuutta. Vuosien mittaan sitten oireet ja vauriot vain pahenee.

Tällaisen tapahtuman jälkeen kannattaa panostaa liikkeisiin ja painoihin jotka ovat selälle turvallisia, opiskella miten selkä toimii ja mitkä liikkeet ovat isoja riskejä. Menossa on oikein epidemia selkäongelmien suhteen mutta kouluissa ei painoiteta tätä asiaa tarpeaksi. Selästä pitäisi olla koulutusta ihan niin kuin seksitaudeistakin.

Liike on hyvää, mutta vääränlainen liike ja paino tulee tuhoamaan selän. Ja se mikä on vääränlainen liike ja paino riippuu ihan ihmisestä ja hänen selästään. Selkää kannattaa kuunnella jotta sillä olisi mahdollisuus kantaa läpi elämän.

Muutama erityismaininta:

- "Kun treenaan niin kipu poistuu ja olo on mainio jopa tunnin treenin jälkeen, sitten kipu palaa." <- Hyvin tyypillinen asia joka minullekkin tapahtui, ja joka johti entistä huonompaan selkään. Tärkeintä on kuunnella selkää päivän/muutaman päivän treenin jälkeen. Miltä tuntuu näinä päivinä?
- Ronnie Coleman on hyvä esimerkki siitä kun treeni on etusijalla ja selkä toissijainen.
- "Voiko tämä oikeasti olla näin iso ongelma? Voiko monella ihmisellä mennä selkä tosi huonoksi?" <- Tämä on täyttä mutuilua mutta voisin uskoa että moni ihminen joka joutuu todella huonoon tilaan selän kanssa ajattelee että "Mulla kävi paska säkä", ja vähin äänin häviävät foorumeista yms. koska kiroavat elämäänsä. Tämä myös sen takia koska en usko että sellaista varoitusta jonka minä tässä kirjoittelen tulee lääkäreiltä kovinkaan paljoa. Mutta samalla toistetaan tilastoa kuinka niin moni pullistuma uusiutuu.

Joo tässä paljon tullut itsekin tehtyä taustatyötä. Eli kyllä vaan, protruusio siellä eikää hernioitumista. Annuluksessa oli juuri nähtävissä tuota fissuuraa myöskin. Muistan ja tiedän sen tilanteen missä selkäni meni. Joskin tuntuu oudolta puhua selästä koska selässä ei laisinkaan mitään kipua ole ollut vaan kaikki ollut takareidessä. Mutta tämä oli myös hyvä oppi. Jos ja kun tästä toivutaan, niin ehdottomasti tiedän mihin tulen kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Todellakin muutan treenini "turvallisemmiksi". En koskaan enää halua kokea mitään tämänlaista, joten senkin puolesta tämä pakottaa oppimaan. Ilmeisesti riski että selkä menee uudelleen tulevaisuudessa on konservatiivisessa hoidossa noin 5% ja leikkaushoidossa noin 10%. Eli sikälinsä kun pyrkii jatkossa tekemään asiat oikein, ja välttämään riskialttiita liikkeitä niin eiköhän tässä turvallisilla vesillä olla. Täytyy myös jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota keskivartalon vahvistamiseen.

 

[AksuJ]

Joo tässä paljon tullut itsekin tehtyä taustatyötä. Eli kyllä vaan, protruusio siellä eikää hernioitumista. Annuluksessa oli juuri nähtävissä tuota fissuuraa myöskin. Muistan ja tiedän sen tilanteen missä selkäni meni. Joskin tuntuu oudolta puhua selästä koska selässä ei laisinkaan mitään kipua ole ollut vaan kaikki ollut takareidessä. Mutta tämä oli myös hyvä oppi. Jos ja kun tästä toivutaan, niin ehdottomasti tiedän mihin tulen kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Todellakin muutan treenini "turvallisemmiksi". En koskaan enää halua kokea mitään tämänlaista, joten senkin puolesta tämä pakottaa oppimaan. Ilmeisesti riski että selkä menee uudelleen tulevaisuudessa on konservatiivisessa hoidossa noin 5% ja leikkaushoidossa noin 10%. Eli sikälinsä kun pyrkii jatkossa tekemään asiat oikein, ja välttämään riskialttiita liikkeitä niin eiköhän tässä turvallisilla vesillä olla. Täytyy myös jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota keskivartalon vahvistamiseen.

"The disc has a very poor blood supply. Although the majority of the disc does not even have a blood supply, there are small capillaries that do supply the very outer portion of the annular rings. When the disc is torn the annular fissure can spread to the periphery of the disc, as shown in the picture on the right. The body will try to heal the tear, which it will do by forming a fibrous scar over the surface."

"In attempting to heal, small capillaries and blood vessels begin to form and migrate into the tear. This proliferation of blood vessels in the annulus of the disc causes the formation of small vascular "buds" that protrude into the tear of the disc. (This is shown in the picture below.) Once there are small vascular buds pushing into the annulus, the MRI can pick up on these. In other words, the MRI does not detect the tear itself, but picks up on signs of the disc's attempt to heal. This phenomenon causes "white spots" or a signal on the MRI of what radiologists call a "high intensity zone," or annular fissure."

Ylläoleva teksti on tuosta Michael Brown:in artikkelista jonka postasin muutaman viestin ylöspäin. Siinä näkyy myös kuva miltä revennyt välilevy ja nämä verisuonet näyttävät.
Magneetissa tulee nämä "High Intenzity Zone":t esille juurikin ylläolevista syistä. Sun tapauksessa on siis luultavasti tullut repeämä läpi annuluksen jossain kohtaa.

Sellaisen neuvon antaisin että kun kehosi yrittää nyt parhaansa mukaan luoda sitä arpikudosta ja paikata repeämää että antaisit sille parhaan mahdollisuuden tehdä se. Kun etsii tietoa välilevyn repeämisistä niin kirjoituksissa mainitaan että parantuminen kestää jopa 18-24kk.

Uskon että osa ongelmaa voi olla se että oireet häviävät aiemmin ja ihminen rupeaa taas treenailemaan kovempaa, mutta arpikudos ei ole kuitenkaan kerennyt muodostumaan vahvaksi vielä. Eli ympyrä on siltä osin valmis. Tiedostan että tuo aika on pitkä, mutta jos edes 6kk tai 12kk jaksaisi muuttaa treenitapoja ja keskittyä siihen että selkä saa parhaan mahdollisuuden parantua niin se voi olla erittäin hyvä sijoitus tulevaisuuteen.

Jos antaisin itselleni neuvoja niin sanoisin että keskity tekemään enemmän keholla liikkeitä ja jätä raskaat nostot/painot pois tuoksi ajaksi. Tekisin paljon yhden käden liikkeitä käsipainoilla, sen sijaan että tangolla repisin isompia painoja. Vetäisin leukoja, tekisin taljoissa ja laitteissa selkää. Pyrkisin paljon siihen että jos selälle tulee liikettä siinä ei ole painoja mukana kovinkaan pistämässä painetta. Kyykyt ja maastavedot jättäisin pois.

Joku sellainen 3 kuukauden alkuun ihan selän kannalta kevyempi treenaaminen voisi olla todella hyvä myös. Esimerkiksi kävely ja salilla keskivartalotreenit. Mutta ne oikein tiedä edes sellaisista liikkeistä kuten jotkut coretreenit missä taivutetaan selkää enemmänkin. Omassa mielessäni ajattelisin että sellainen liika liike siihen välilevyyn tulisi välttää. Ei kokonaan liikuntaa pois tietenkään, mutta tuollaiset välilevyä venyttävät liikkeet voi olla repeämän kanssa mielestäni huonoa.

Enemmän siis sellaista huoltoa selälle mutta kuitenkin niin että oma mieli pääsee treenin makuun.

Lopuksi vielä että kiertoliikkeet kovilla voimilla ja vauhdilla on mielestäni niitä riskialttiimpia kun välilevy on huonommassa kunnossa. Omani meni nyrkkeilyssä viimein niin että se oli viimeinen kerta kun pystyin käymään juosten lenkillä. Siitä on nyt 7 vuotta.

Tietysti omat kokemukseni ovat vain niitä, omia. Mutta ajattelin nyt tännekkin kirjoittaa mietteitä kun pahassa jamassa olen selkäni kanssa ja näen sen koko kuvion kun katson 15 vuotta taaksepäin aina ensimmäisestä välilevyn vauriosta asti.

Jos joku tietää miten saisin @Jepsukki yhteyttä niin olisin erittäin kiitollinen. Olisi kiva tietää noiden lääkärien nimet jotta voisin itse olla heihin yhteydessä omien vaivojeni kanssa, jotka ovat hyvin samantyyliset kuin Jepsukilla.

 

[cesar]

Jeps jeps, oma tarina seuraavassa lyhyesti.

2010 minulta leikattiin alin nikama väli, eli s1-l5 pullistuman vuoksi. Tuolloin oireina kova jalkakipu vasemmassa jalassa. 13 vuotta meni ihan mukavasti, kun ei mitään isompaa hölmöillyt selän kanssa. Nyt kesällä sitten alkoi oireet selässä kovalla kivulla lantion alueella. Kivut jatkuivat ja hiljalleen lokakuussa kipu siirtyi pohkeen ja nilkan alueella. Magnettikuvissa löydettiin protruusio l4-l5 välissä ja ahtaumaa vasemman jalan hermojuuren alueella. Mielestäni tuossa oli itseasiassa merkittynä s1-l5 väli tuolle ahtaumalle. Kaikenlaista on koitettu, mutta tuo kipu pohkeessa ja nilkassa ei ole muuttunut mihinkään. Selässä ei tunnu juuri mitään kipuja.

Olen ollut suht kokeneen ortopedin konsultoivana ja tilanne on nyt, että olen menossa kiirellisenä selkäleikkaukseen, jossa avarretaan tuota ahtaumaa, joka ahistaa jalan hermojuurta. Sinänsä itse protruutioihin ei kosketa jos ei ole tarvetta. Kaiken järjen mukaan minulla on tuo ahtauma ollut kauan, mutta tuo prostruutio on lopulta ahistanut tuon välin niin ahtaaksi, että jalan hermo on nyt jumissa. Sen olen ymmärtänyt, että ahtaumaa ei voi mitenkään jumpata erilaiseksi vaan leikkaus on sinänsä ainoa vaihtoehto. Operaatio on kuulemma suht simppeli eli rehdisti nikama/mahdollsita muuta kudosta poistetaan. Toki tämä kuulostaa omaan korvaan hurjalta, mutta en näe, että muutakaan tässä sinänsä voi. Ellei toki odottaisi tuota 18-24kk, jos tuo prostruutio pieninisi.

Mutta joka tapauksessa olen tullut siihen tulokseen, että treenit muuttuu lopullisesti, jos luoja suo, että pääsee ns. kivuitta takaisin salille. Kyykyt ja maastavedot ovat ainakin omassa mielessä mennyttä.

Ajatuksena itsellä, että tehdään mitä tehtävissä on, eli treenataan tuohon alaselän alueelle sitten sellainen korsetti mikä on vain mahdollista. Ei kait tässä muutakaan itse voi tehdä..

Mielelläni ottaisin treenivinkkejä tuon alueen lujaan vahvistamiseen. Erityisesti olen miettinyt, että miten tuota alaselkää oikein vahvistaisin. En tiedä meneekö käärmeöljyhommiksi, mutta ilmeisesti reverse hyper-liikkeet ovat monella auttaneet. Onkohan kohtalontovereilla kokemuksia tuosta liikkeetä tai ehkä muista alaselkä/-vatsaliikkeistä?

 

[kvlt]

Itse en pidä tuosta reversehyperistä niinkään mutta hallitut selänojennukset ilman lisäpainoja, hyvät huomenet ja sjmv (jälleen hyvin hillityillä painoilla) ovat olleen itselle sopivia. Reversehyperiä kun on tehnyt niin tuntuu että se pahentaa monesti tilannetta eli tulee noita kipuoireita ja sähköiskumaisia napsahduksia jne, vaikka mullakin selän operoinnista on jo useita vuosia aikaa. Kulumaa havaittiin jo silloin enkä ole nyt käynyt muutamaan vuoteen uusissa mri kuvissa joten en tiedä mikä tilanne tuolla tällä hetkellä on. Toki, täytyy muistaa, että meissä on eroja. Eli kokeilemalla selviää mikä sopii itselle ja mikä ei.