Välilevynpullistuma ja sen hoito

[jesc]

Vähän tollasta itekkin päättelin. Ongelma ilmeisesti 4 ja 5 nikaman välissä, sekä alimman lannenikaman ja ristiluun välissä.
Tällaiseen on ilmeisesti hoitona pääasiassa tukilihasten vahvistaminen ja jumppailu?

 

[kvlt]

Uinti on tosi kova sana. Ja tasapainolaudalla keikkuminen. Liike on lääkettä

 

[jesc]

Joo kuntoutusta on vaa kovasti tehtävä.
Ei tässä muuta, mutta tuli just kutsu kertausharjotuksiin. En tosiaan tiiä, että miten tällä selällä siellä mettässä pärjää...

 

[Minihiiri]

jos selkä estää normi askareiden hoitamisen ja särkee niin kävisin kyl hakee lääkärin mielipiteen kertausharjotuksista!

toi uinti on osalle ihan käypä kuntoutusmuoto,osalle taas ei käy ollenkaan. riippuu missä kohtaa pullistuma on ja mistä se ottaa itteensä. vesijuoksuakin kehuvat mutta itselle se ei käyny jostain syystä, altaassa tuntu hyvältä mut sen jälkeen ei meinannu päästä kävelemään

 

[cisco]

Omalla kohdalla uinti kielletty, kannattaa varmistaa osaavalta fyssarilta ja tehdä oikea hoitosuunnitelma.

 

[jesc]

Viikon päästä on soittoaika tuolta lähetteen kirjoittaneelta lääkäriltä. Täytyy samalla kysyä noista kertausharjoituksista.
Meillä kuuluu työterveyshuoltoon 1 hoitosarja fyssaria/vuosi. Oon muutama vuosi sitten yhden tuollaisen hoitosarjan käynyt, mutta ei siitä erityistä apua ollut.
Ehkä nyt kun tiedetään varsinainen ongelma, niin hoitokin voisi olla parempaa. Täytyy yrittää saada lähete tonne.

Mulla on muutenkin aika kova notkoselkä. Itseasiassa tuo samainen lääkäri ihmetteli viimeeksi, että olenko oikeasti voinut käydä armeijan tällä notkolla
Kumma sinänsä, kun aina aikaisemmin on sanottu, että selkä ja ryhti on täysin normaalit.

 

[Lasienkeli9]

Hoi te joilta pullistuma on leikattu. Kiinnostaisi kuulla kokemuksia.

Kuinka kauan kärsit pullistumasta ennen kun se leikattiin?

Kauanko olit leikkausjonossa?

Kauanko toipuminen kesti?

 

[Minihiiri]

Hoi te joilta pullistuma on leikattu. Kiinnostaisi kuulla kokemuksia.

Kuinka kauan kärsit pullistumasta ennen kun se leikattiin?

Kauanko olit leikkausjonossa?

Kauanko toipuminen kesti?

mä kärsin 9 kuukautta ennen leikkausta, kun eka kirurgi vähätteli eikä suostunu leikkaamaan. sitten menin toiselle joka ihmetteli päätöstä ja halusi leikata heti (yksityinen). toipuminen oli varsin nopeaa, samana päivänä kotiin ja kävelylle, kävelin joka päivä 2-4 lyhyehköä lenkkiä kun se autto kipuun ja tikkien poiston jälkeen aloin fillaroimaan. noin kuukauden päästä sai alkaa tekee jo leukoja, punnerruksia, askelkyykkyjä jne mutta kantoraja oli silti päällä (ei yli 6 kiloa). kuuden viikon jälkeen alotin varovat syvien vatsojen treenit ja kaks kuukautta ni olin salilla aluks leikkauskohtaan koskeminen sattu niin et meinas jalat lähtee alta mut pikkuhiljaa kipu laantu. nyt vuoden jälkeen enää kantaminen, painavien nostelu, staattiset asennot, pitkään istuminen/seisominen alkaa juilii ja selkää pakottaa. salilla pystyy tehdä kaikkea paitsi mavea ja raskaita kyykkyjä, kun vaan muistaa keskittyä. mut auta armias kun kotona vaikka tyhjentää astiakoneen ja nousee kumarasta nopeesti niin tuntuu ku vieteri lähtis varpaista takaraivoon.

 

[Lasienkeli9]

Minihiiri kiitos vastauksesta.

Mitä yksityisellä maksoi leikkaus? Oliko sulla hermopinnettä vai juiliko vaan selkä?

 

[Lasienkeli9]

Niin ja tehdäänkö leikkaus nukutuksessa?

 

[Minihiiri]

Minihiiri kiitos vastauksesta.

Mitä yksityisellä maksoi leikkaus? Oliko sulla hermopinnettä vai juiliko vaan selkä?

tarkkaa hintaa en saanut koskaan tietää ku vakuutus maksoi mut arvio oli päälle 8000euroa. leikattiin siis kaksi pullistumaa joista toinen paino hermoa niin että hermosärky oli jotai ihan kamalaa. onneks se särky jäi sinne leikkauspöydälle nukutuksessa juu leikattiin,kesti 2.5 tuntia se operaatio. pelkäsin aluks koko leikkaus

 

[Minihiiri]

oho lähti lapasesta :D niin pelkäsin koko leikkausta ajatuksenakin kunnes ajattelin et ennemmin voin halvaantua jos se pullistuma suurenee vähääkään. hyvä että kävin saksien alla, pelasti mun elämän

 

[Lasienkeli9]

Niin kyllä se ajatuksena tuntuu todella pelottavalle. Mä oon kärvistelly tässä yli 4kk ja ens kuussa on vasta arvio leikkauksen tarpeesta. Viikonloppuna meni oikea jalkaterä tunnottomaks ja koko jalka tuntu puutuneelta ja ns. Raajalta joka vaan roikku mukana. Olo on tullu nyt paremmaks, mutta jos vastaavaa tulee niin lähden kyllä suoraan sairaalaan. Oon mä tässä miettiny et mieluummin leikkaus kun tää jatkuva kivun kanssa eläminen.

 

[Minihiiri]

Niin kyllä se ajatuksena tuntuu todella pelottavalle. Mä oon kärvistelly tässä yli 4kk ja ens kuussa on vasta arvio leikkauksen tarpeesta. Viikonloppuna meni oikea jalkaterä tunnottomaks ja koko jalka tuntu puutuneelta ja ns. Raajalta joka vaan roikku mukana. Olo on tullu nyt paremmaks, mutta jos vastaavaa tulee niin lähden kyllä suoraan sairaalaan. Oon mä tässä miettiny et mieluummin leikkaus kun tää jatkuva kivun kanssa eläminen.

jos tulee vaikeuksia virtsata tai ulostaa tai pidätellä niin sitten kantsii mennä jo äkäsesti lekuriin! jos lekuri ehdottaa leikkausta niin usein ne tietää mitä tekee kipuun turtuu mutta on tää pääsääntösesti kivuton elämä aika ihanaa. ja mikä parasta niin on alkanu taas elämä maistumaan, melkein vuoden ku kärvisteli kivuissa niin ei paljon huvittanu mitään tehdä saati ylläpitää parisuhdetta :D

 

[Lasienkeli9]

Pystyn kyllä samaistumaan. Kyllä se on ku iskis itsensä vankilaan kun joutuu kivun armoille. Sosiaalisten suhteiden ylläpito on raskasta ja sitä on niin avuton kun kaikesta ei selviäkkään itse. Kaikki päivät on vaan aikaa ajatella. Mut kyllä tästä selvitään, siitä oon varma

 

[Minihiiri]

Pystyn kyllä samaistumaan. Kyllä se on ku iskis itsensä vankilaan kun joutuu kivun armoille. Sosiaalisten suhteiden ylläpito on raskasta ja sitä on niin avuton kun kaikesta ei selviäkkään itse. Kaikki päivät on vaan aikaa ajatella. Mut kyllä tästä selvitään, siitä oon varma

kyllä,ja kipu vie kaikki voimat, se on helvetin raskasta mitä ei ehkä uskois tsemppiä!

 

[kvlt]

Mä odotin kaks vuotta ennenkun pääsin leikkaukseen. Mulla oli välillä päässä vikaa ja välillä vaan issias vaikka oli magneettikuvat olemassa että mulla on pullistuma selässä. Lopuilta pääsin semmoselle selkäortopedille joka halus ottaa uudet kuvat ja niiden perusteella pääsin parinviikon sisällä sitten leikkaukseen (joka oli siis tän vuoden alussa). Leikkaus oli mullakin nopeesti ohi ja pari kk olin sairauslomalla. Nyt alkaa jo treenitkin sujumaan paremmin, vaikka selkä on edelleen välillä vähän kipeä ja menee tosi herkästi jumiin/lukkoon. Mut koska mä kärsin niin pitkään noista kivuista ja muusta, niin ortopedi sano että siinä voi mennä jopa toiset kaks vuotta ennenkun kaikki hermot palautuu jne. Mut ihan hyvin mä oon palautunut omasta mielestäni näinkin lyhyessä ajassa.

 

[Lasienkeli9]

Eilen sano ortopedi että leikkauksesta olisi mun tilanteesa suuri apu. Leikkaamattomista ja leikatuista selistä tulee kuulemma yhtä hyviä mutta hänen sanojaan lainaten "ihmiset ovat nykyään niin kovin malttamattomia" kolme vuotta, niin olisin kuulemma kunnossa ilman leikkausta. Kysynpä vaan että kenen mielenterveys kestää kolme vuotta helvetillisten kipujen kanssa. Leikkausjonot on kuulemma sen 6kk ja minä en ole kiireellinen tapaus. En kiireellinen, vaikken sunnuntaina tuntenu kunnolla oikeaa jalkaani. Mikä perkele tätä yhteiskuntaa vaivaa? Jumalauta mä oon 25, haluan töihin! Enkä voi turvautua yksityiseen, koska vakuutus ei korvaa mitään (koska tämä ei ollut tapaturma.) turhauttaa, mutta pakko yrittää pysyä positiivisena. Vitutti vaan kun ortopedi sanoi mun tilanteen olevan parempaan päin. Todellisuudessa mun tilanne on tän elokuun aikana romahtanu todella paljon alaspäin. Eihän se mua uskonu. Mä en tiiä mitä pitäis tehdä, että ne uskois kuinka helvetisti mua oikeesti sattuu.

 

[Minihiiri]

Eilen sano ortopedi että leikkauksesta olisi mun tilanteesa suuri apu. Leikkaamattomista ja leikatuista selistä tulee kuulemma yhtä hyviä mutta hänen sanojaan lainaten "ihmiset ovat nykyään niin kovin malttamattomia" kolme vuotta, niin olisin kuulemma kunnossa ilman leikkausta. Kysynpä vaan että kenen mielenterveys kestää kolme vuotta helvetillisten kipujen kanssa. Leikkausjonot on kuulemma sen 6kk ja minä en ole kiireellinen tapaus. En kiireellinen, vaikken sunnuntaina tuntenu kunnolla oikeaa jalkaani. Mikä perkele tätä yhteiskuntaa vaivaa? Jumalauta mä oon 25, haluan töihin! Enkä voi turvautua yksityiseen, koska vakuutus ei korvaa mitään (koska tämä ei ollut tapaturma.) turhauttaa, mutta pakko yrittää pysyä positiivisena. Vitutti vaan kun ortopedi sanoi mun tilanteen olevan parempaan päin. Todellisuudessa mun tilanne on tän elokuun aikana romahtanu todella paljon alaspäin. Eihän se mua uskonu. Mä en tiiä mitä pitäis tehdä, että ne uskois kuinka helvetisti mua oikeesti sattuu.

kyllä mullekin sanottii et itekseen ne pullistumat paranee.. ja vitut. ne paheni koko ajan :( toki joillainhan ne kuivahtaa itekseen mutta ei kaikilla. kipujen kanssa on mahoton olla töissä, kelan saikkuraha oli niin pieni että itku tuli ku sillä joutu kituuttaa 9 kk ja jos tuli parempia päiviä selän kans niin myös sit takapakkia ja pahasti. mielenterveys on koetuksella ollu kyllä useasti,enkä ihmettele enää yhtää miks selkäpotilaat usein masentuu.. pääsiksä edes fyssarille lääkärin toimesta? mua jeesas paljon fyssarin ohjeet syvien lihasten treeniin, vähens selän rasitusta aika paljon, vaikkei sitä rangassa jäytävää kipua mikään poistanu :(

 

[Lasienkeli9]

kyllä mullekin sanottii et itekseen ne pullistumat paranee.. ja vitut. ne paheni koko ajan :( toki joillainhan ne kuivahtaa itekseen mutta ei kaikilla. kipujen kanssa on mahoton olla töissä, kelan saikkuraha oli niin pieni että itku tuli ku sillä joutu kituuttaa 9 kk ja jos tuli parempia päiviä selän kans niin myös sit takapakkia ja pahasti. mielenterveys on koetuksella ollu kyllä useasti,enkä ihmettele enää yhtää miks selkäpotilaat usein masentuu.. pääsiksä edes fyssarille lääkärin toimesta? mua jeesas paljon fyssarin ohjeet syvien lihasten treeniin, vähens selän rasitusta aika paljon, vaikkei sitä rangassa jäytävää kipua mikään poistanu :(

Joo en voi kuvitellakkaan töihin paluuta, kun työskentelen lasten kanssa. Se olis silkkaa tyhmyyttä, koska se ei vaadi kun sen yhden väärän liikkeen ja sit voi käydä huonosti. Mulla on ollu neljä eri fyssaria ja tästä viimeisestä oli todella suuri apu ja sain ihan konkreettiset ohjeet mitä saan tehdä ja mitä en. Ensimmäinen fyssari ei uskonut vaivaani. Toinen ymmärs, mutta neuvot oli vähän heikohkoja ja kolmas epäili myös mua (???????) mut tältä viimeiseltä sain kunnon ohjeet just syvien lihasten treenaamiseen ja nyt teen tosissani kaikkeni minkä pystyn ite tekemään. Ens kuussa on vasta aika ortopedille leikkausarvioon ja tätä ennen pääsen vihdoin julkisen kautta magneettiin. Ekat kuvat kustansin ite ja siitäkin sain eiken ortopedilta haukut että, älä mene ikinä cityterveyteen ottamaan kuvia, että kuvat on halpoja ja huonoja. Ihan kun tässä matalapalkkaisena työntekijänä olis varaa valita missä ne kuvat ottaa. Mulle ainakin oli tärkeintä, että niistä näky et pullistuma siellä on, eikä vika ole mun pään sisällä.