Miten ihmisillä on pullistumat parantuneet? Tarvittiinko leikkausta, vai menikö kuntoutuksella vaiva ohi? Kysyn, koska itsellä tuli selkään pullistuma 2kk sitten, ja on vieläkin kipeä. Nyt pystyn jo istumaan jotenkin, mutta pitkäaikainen istuminen, seisominen, kävely ja kaikki nostaminen ovat silti selälle myrkkyä. Ortopedi tarjosi leikausta kunnalisen kautta, en ollut vielä valmis siihen menemään. Nyt olen viimeiset 2 viikkoa jumpannut selkää joka päivä, ja muutos parempaan on ollut huomattava.
Silti, kun vähän aikaa on jaloillaan, niin kivut ovat todella v********t. Sitten pitää ottaa buranaa, (joita olen vetänyt jo sen 2kk), mennä sängylle hetkeksi makaamaan ja jumpata vähän, niin kivut lähtevät vähäksi aikaa. Ja toi jatkuva jumppaaminen myös risoo, okei, ymmärrän, että selkäkipu johtuu lantion virheasennosta ( josta kukaan lääkäri tai fyssari ei ole maininnut, mutta jonka näkee katsomalla peiliin samalla, kun mavettaa tai kyykkää. Koko kroppa on ihan vinossa liikkeen alusta loppuun ).
Nämä virheasennot istuvat niin tiukassa, että jotain kengännauhoja solmiessa joutuu keskittymään, että ei ala lantio tiltata. Eli se mitä tällä avautumisella haen, on, että olisiko leikkaus nopeampi apu? Netistä luin että suurin osa pullistumista paranee 3 kuukaudessa, 2 on jo mennyt, ja parempaan suuntaan koko ajan. Silti, tämä alkaa jo vähän väsyttää. Jatkuva kipu on henkisesti myös aika ärsyttävää, sitä ikäänkuin on koko ajan keskittynyt kuuntelemaan kroppaa, että josko se alkaa taas sattumaan. Tosin nyt pystyn jo öisin nukkumaan hyvin, joten selvästi on kipu helpottunut. Hevosbalsam ja burana auttavat, ei ainakaan tarvi napsia Lyricaa enää, sen verran on olo parempi.
Ja se myös, että kun kipu oikeasti johtuu lantiosta, eikä selästä, niin joutuisihan sitä fysioterapiaa kuitenkin harrastamaan, leikattiin tai ei. Tädillä myös leikattiin selkä pullistuman takia, kivut olivat vuoden poissa, sitten tulivat takaisin. Täti tosin sanoi tämän johtuneen siitä, että leikkaus tehtiin liian myöhään, joten pysyviä hermovaurioita oli jo syntynyt. Tämä skenaario vähn pelottaa itseäni, että vaikka selkä on mennyt parempaan suuntaan, niin mistä sen tietää, mitä siellä kropassa oikeasti tapahtuu. Täti kyllä omien sanojensa mukaan tappeli kivun kanssa vuoden, mille pakko nostaa hattua, itse olisin vuoden verran tällaisen kivun jälkeen niin hermoraunio, että joutuisin sairaseläkkeelle joka tapauksessa.
Itsellä on pitkä historia selkäkipujen kanssa, ekan kerran oireili joku 8v sitten. Onko tämä joku juttu, että kun ikää on 31v, niin selkärangan nikamat "kuivuvat", mikä aiheuttaa sen rappeutumisen rangan ala-osassa? Eli siis pullistuman lisäksi on rappeumaa, jos sillä on jotain väliä. Netistä kun lukee leikkauksista, niin aika vaihtelevia ovat tulokset, osalla paranee heti, osalla ei parane, ja osalla vaiva uusiutuu. Mystistä..
