Jos lihaskasvututkimuksesta jotain kannattaa poimia niin se, että hajonta on valtavan suurta. Vaikka kymmenen sarjaa antaa keskimäärin parhaan kasvun, voi yksilö vastata parhaiten viiteen tai viiteentoista. Tästäkin syystä on melko huono taktiikka pyrkiä valikoimaan ennalta jokin "paras" sarjamäärä, frekvenssi tai intenstiteetti, vaan pitäisi käytännössä kartoittaa millaiset yhdistelmät antavat yksilölle parhaan vasteen. Tämä ei ole mitenkään helppo prosessi, koska muuttujia on paljon ja ne ovat koko ajan liikkeessä ajan ja treenihistorian kuluessa.
Esimerkiksi itse testasin loppuvuodesta 1-jakoista (1on 1off), jossa melko matala volyymi (1-3 sarjaa/lihas/treeni) ja korkea intensiteetti (lähes kaikki sarjat RIR0). Sain ohjelmalla kehitystä mutta se oli tahmeampaa kuin edellisillä 3- ja 2-jakoisilla. Kehityksen kriteerinä on tässä progressiosuunnitelman toteutuminen.
Nyt alkuvuodesta vaihdoin ohjelmaa 2-jakoiseen jossa pyrin vakioimaan kaiken muun, mutta volyymi kasvoi (2-4 sarjaa/lihas/treeni) ja frekvenssi harveni jaon sanelemana hieman (2on 1off). Pidin kuitenkin intensiteetin korkeana ja liikevariaatiot toistoalueineen valtaosin samoina. Myös progressioväli pysyi samana, eli sama liike toistuu vertailukelpoisena 12 päivän välein.
Tämä on piristänyt progressiota selvästi, eli pummitreenejä on harvemmassa ja progressioaskelmat ovat hieman isompia. Palautumismuuttujissakaan (ruoka ja uni) ei ole merkittäviä muutoksia, joten todennäköiseksi selitykseksi jää se, että hieman korkeampi volyymi (sarjoja/lihas/treeni) ylikompensoi frekvenssin harvenemisen. Eli ainakin tässä kohtaa minä vastaan paremmin hieman isompaan kertaärsykkeeseen mutta jos zoomaa ulospäin, niin teen melko pientä volyymia omaan historiaan ja tutkimusmediaaniin verraten.