(Unelma-)ammattisi?

[neiti]

Kiitos Helmuskalle vastauksesta, josko tota ruotsia vähän hiois, kun on ollu noi opiskelut vähän jäissä tässä jonkin aikaa..:D Semmonen tuli vielä mieleeni, et onko ns.asemapaikkana aina oltava helsinki, vai voiko sitä asua muuallakin Suomessa?(vähän tyhmä kysymys, mutta ihan esahan minä olenkin:D )

 

[Helmuska]

Blue1:lla asemapaikaksi voi tietääkseni valita Helsingin sijaan Turun tai Tampereen.

 

[LuomuPorkkana]

Oon ympäristöinsinööri, mikä on mielestäni ammattina ok. Haaveena on myös päästä opiskelemaan ympäristöpolitiikkaa, ja ensi keväänä pistän paperit aivan kokeilumielessä menemään.

vähänkö nostan hattua sulle!ihmiset jotka työskentelee ko alan parissa ovat tod. tärkeitä ympäristön hyvinvoinnin kannalta. itse en halaja alalle mutta kuulun animaliaan,suomen luonnonsuojeluliittoon ja wwf:n

 

[LuomuPorkkana]

Unelma-ammatti:nuorten hevosten kouluttaminen ts ratsuttaja.
parturi-kampaaja(valmistun jouluna)

 

[-pipsa-]

ajattelin tänne nyt laittaa tämän kysymykseni ku en viitsi uuttakaan threadia aloittaa... onko kellään kokemusta oppisopimuksesta?!

 

[hannelek22]

Jaaha, kerronpa minäkin..

Halusin aikoinani

-maanviljelijäksi
-lomittajaksi
-eläinlääkäriksi
-hotelli- ja ravintola-alalle
-kauppatieteitä lukemaan(pomppasin 2 kertaa)
-fysioterapeutiksi

Minulla on verhoilijan koulutus, mutta palkkatyönä en ole tehnyt lainkaan, tuttuille laittelen sohvia ja nojatuoleja.

Olen työskennnellyt

-siivoojana
-tarjoilijana
-puhelinmyyjänä
-yrittäjänä rakennusalalla

Syksyllä minut vakinaistettiin myyntineuvottelijaksi rakennuspuolelle.

Minusta on ollut onni olla niin monessa erilaisessa työtehtävässä ja -kulttuurissa. Elämäntilanteiden vaihtuessa olen siirtynyt paikasta toiseen ja aina on työtä saanut, kun on kysellyt. Minusta on yksinkertaisesti hauskaa tehdä töitä

 

[-pipsa-]

mä en edes tiedä mitä mä haluaisin tehdä "isona"... tässä nykyisessä työssä en viihdy ollenkaan ja ajatuskin töihin menosta vituttaa suunnattomasti. Olen hakenut yliopistoon kolme kertaa lukemaan historiaa enkä ole päässyt, nyt laitoin hakupaperit ammattikouluun parturi-kampaajalinjalle, se kyllä kiinnostaa tai sitten kosmetologi. yksi vaihtoehto olisi vielä liikuntaneuvoja (?), vai mikä se nyt oli, sitä voi opiskella lohjan kisakalliossa mutta joutuisin viettämään viikot siellä ja ajella viikonlopuksi 100km kotiin (toivottavasti siihen mennessä olen jo muuttanut miehen kanssa yhteen ) mä en nyt yhtään tiedä mitä mä tekisin. tai haluan. jos pääsen sinne ammattikouluun, koulumatkat ei olisi niin pitkät mutta silti kehä kolmosta aamu- ja iltapäiväruuhkissa ajeleminen ei kauheesti innosta... ja taas lohjalla joutuisin asua asuntolassa toisen opiskelijan kanssa, en pääsisi kokkailemaan miehelle ja tulisin varmaan hulluksi koko paikassa... MITÄ MÄ TEEN?!?!?!:itku:

tää kuuluis varmaan "mikä tänään vituttaa"-threadiin mut tuli jo tänne...

 

[BamHI]

Oon asunut joskus nuorempana Lohjalla ja en kyllä kauheasti suosittele. Ainaskin jos oot pääkaupunkiseudulta niin kuin ymmärsin. Ei oo ihan kauheasti tekemistä nimittäin ja musta kaupunkina aika ruma. Sori

 

[-pipsa-]

Oon asunut joskus nuorempana Lohjalla ja en kyllä kauheasti suosittele. Ainaskin jos oot pääkaupunkiseudulta niin kuin ymmärsin. Ei oo ihan kauheasti tekemistä nimittäin ja musta kaupunkina aika ruma. Sori

Heh, naapurikunta Kirkkonummi, joka nykyinen "kotikuntani" on, taitaa olla vielä rumempi. Enpä mä oikeastaan tarvi kuin salin ja suht hyvän kirjaston ja nettiyhteyden niin eiköhän ajan saa kulumaan. Tosin mä en tuosta opiskelija-asuntolasta kovasti olis kiinnostunu ja haluisin asua kuitenki silleen ihan omassa kotona... :wall: Tällainen on olo nyt...

 

[April]

Aika monella on näyttää pienenä olleen unelma-ammattina eläinlääkäri. Mulla oli kans. Kunnes mun lemmikkikani piti lopettaa kun oli 11-vuotias ja älysin, että eläinlääkärinä munkin pitäis pystyä lopettamaan ihmisten lemmikkejä. Toinen unelma-ammatti nuorempana oli lastenlääkäri.

Tällä hetkellä haaveilen ravitsemustieteiden opiskelusta, mutta kun takana on viime vuonna päättyneet kauppatieteiden opinnot, niin ajattelin nyt pari vuotta olla ainakin työelämässä ja katsoa sitten minne tie vie. Toiset viisi vuotta yliopistossa ei juuri nyt houkuttele, mutta onneksi tässä vielä suht. nuoria ollaan.

 

[Pinja]

Olen tehnyt lentoemännän hommia puolisen vuotta ja lentänyt kotimaata, eurooppaa ja kaukolentoa. Olen viihtynyt hyvin. Ainoastaan se, että olen kilpaurheilija vaikeuttaa hommaa aika lailla. Tavallaan harrastus on ykkönen ja työ tulee kakkosena, mikä tekee lentoemona olemisen hankalaksi. Lentoemännän työ on sen verran aikaa vievää, että sen tulisi olla ykkösjuttu elämässä.

Huonona puolena on se, että työ on todella epäsäännöllistä. Päivystyksestä voi tulla lähtö ihan minne vaan ja kentällä pitää olla tunnin sisällä yleensä. Eli, jos treenaa säännöllisesti ja tavoitteellisesti, pitää vitskut ja systeemit olla pakattuna valmiiksi. Kalenterissa viikko pitää olla valmiina suunniteltu ja päivystyksien varalle pitää olla aina suunnitelma B.

Huonoja puolia on myös se, että omien ruokien kanssa pitää myös kikkailla, jos ollaan yöpyvillä. Mä otan ruumaan aina mukaan rahkat, raejuustot puurot jne., joten vaatii taas säätämistä. Ruokailut koneessa on epäsäänöllisiä ja syödään silloin kun ehitään.

Treenaaminen onnistuu oikeastaan missä vaan. Vapaaohjelmatreenit vedän Suomessa. Ainoastaan Intian salit ja jotkut salit Espanjassa ovat kehnoja.
Dubain ja Teneriffan hotellin salit olivat loistavia.

Hyviä puolia on se, että vapaata minulla on ollut aika paljon ja olen vapailla silloin kun muut ovat töissä, joten asiat saa hoidettua ilman kauheita ruuhkia. Liksa on myös hyvä. Tässä työssä näkee upeita paikkoja ja välillä poolilla loikoillessa sitä miettii, että hitto, olenko mä duunissa. Pian taas lähtö pariksi päiväksi teneriffalle. Koko ajan vaihtuvat työkaverit on myös kiva juttu. Tapaa tosi mukavia ihmisiä.

Kyllä mielestäni koneessa tulee osata puhua ruotsia, sillä suomessa on paljon suomen-ruotsalaisia, jotka haluavat puhua vain ruotsia. On se sitten vähän hassua, jos alkaa änkyttämään. Englanti pitää olla todella vahva.


Jos haluaa pitää asemapaikkana muuta kuin Helsinkiä ja työskentelee finskillä, niin se hankaloittaa hommaa. Pitää olla jokin kämppä stadissa, jos asuu pidemmällä.

 

[natsuli]

ja taas lohjalla joutuisin asua asuntolassa toisen opiskelijan kanssa, en pääsisi kokkailemaan miehelle ja tulisin varmaan hulluksi koko paikassa... MITÄ MÄ TEEN?!?!?!

Ei siellä hulluksi tule! Mä ainakin viihdyin :D Eikä siellä ole pakko asua viikolla, jos sulla on oma auto niin voit ajella illaksi aina kotiin. Jos ei ole omaa autoa niin pääset varmaan kimppakyydillä kulkemaan, bussit kulkee sinne tosi huonosti tai ainakin silloin vuosia sitten kun itse siellä opiskelin..

 

[-pipsa-]

Ei siellä hulluksi tule! Mä ainakin viihdyin :D Eikä siellä ole pakko asua viikolla, jos sulla on oma auto niin voit ajella illaksi aina kotiin. Jos ei ole omaa autoa niin pääset varmaan kimppakyydillä kulkemaan, bussit kulkee sinne tosi huonosti tai ainakin silloin vuosia sitten kun itse siellä opiskelin..

ku mä haluisin luopua siitä kirkkonummen kämpästä ku se on aika turha koska nykyäänkin vietän siellä muutaman yön kuukaudesta... mä muutan takas isin ja äitin luo ja alan sosiaalipummiks...

 

[Luppa]

Ammatti on poliisi ja opiskelen työn ohella toista tutkintoa. Olen nyt lapsuuden "unelma-ammatissani" :thumbs: , mutta tavoitteena on vielä hakeutua opiskelemaan oikeustiedettä.

 

[bikergirl]

Lueskelin tuossa muiden ammatteja eikä silmiin vielä sattunut samaa kuin mulla niin oli pakko kirjoittaa... Olen rakennusinsinööri ja toimin raksalla mestarina. Siis komentelen siellä miehiä!:whip:
Unelmaduunini tosiaan, tein ennen suunnittelutyötä, mutta toimistossa istuminen ei ollut meikäläisen heiniä. Nyt sitten työskentelen ilman työaikoja omien mieltymysten mukaan. Ja varsinkin nyt, kun kevätaurinko alkaa lämmittää on mukava kierrellä raksalta toiselle.

 

[starfish]

Itsellä unelma-ammattina luontaistuoteneuvoja/hoitaja.
Opiskelen tällähetkellä alaa ja parin, kolmen vuoden päästä olisi tarkoitus valmistua luontaistuoteneuvojaksi.
Ala on siitä kiehtova että opiskelua riittää koko loppuelämän ajaksi koska kokoajan tulee uutta asiaa.
Jossain vaiheessa kuvaan astuu myös erilaiset luontaishoidot ym. opiskelu.

 

[323443]

Pienenä tyttösenä halusin aina kampaajaksi ja ehkä vielä tuossa 5 vuotta sitten myös.... (hassua muuten, että sellaiseksi mua aina luullaan jostain syystä?!?!) Mutta tässä nyt vuosien mittaan on alkanut enemmän ja enemmän kiinnostamaan liikuntaan liittyvä ammatti. Kovasti tahtoisin jotain työtä tehdä, joka liittyy jollain tapaa tähän omaan rakkaaseen harrastukseen. Oon miettinyt monta kertaa, että pitäskö käydä SVOLin kurssit ja ruveta osa-aikasena vetään jumppia, mutta sitten taas tietyllä tapaa oon hiukka "ujo" niin en taida uskaltautua..... Sitten olen myös miettinyt liikunnanohjaajan tutkintoa ja myös fysioterapeutin tutkintoa.
Ehkä se suurin unelma ois se, että vois jonnekin perustaa ihan oman salin ja alkaa siellä sitten itse vetämään tunteja jne. Oishan se hienoo!!!

Olen koulutukseltani merkonomi, markkinointi pääaineena. Valmistuin jo vuonna 1997 ja oon nyt ollut jo 8 vuotta töissä (asiakasneuvoja). Kovasti opiskelu kiinnostais taas, mutta on se aika korkea kynnys lähteä opiskelemaan kun on tottunut saamaan palkkaa. Ois se kyllä aikamoista kidutusta elää opiskelijan tuloilla :( Siinäpä ehkä se suurin syy, että olen jatko-opintoja vaan siirtänyt ja siirtänyt ja siirtänyt.... ja saa nähdä tuleeko koskaan mentyä.
Toisaalta huvittais lähteä toiseen kaupunkiin ja aloittaa ihan alusta kaikki... hankkia uus koulutus, uus työpaikka... uusia tuttavuuksia.... kaikki!! Olen koko elämäni Vaasassa "muhinut" niin ehkä ois aika ottaa askel uusiin haasteisiin?!?! Mutta pitäis jostain saada sitä rohkeutta....

 

[323443]

Lainailen tässä itseäni, kun on pakko tulla tännekin hehkuttamaan. Oon ollu vasta vajaan kuukauden Liikunnanohjauksen peruskurssilla ja tuntuu vahvasti siltä, että liikunta on ammattina se mun juttu ! :haart: Tää tuntuu niin ihanalta, kun viimeinkin alkaa edes hieman hahmottumaan mitä tulevaisuudessa vois tehdä! *hyppii onnellisena pitkin seiniä*

Hakupaperit lähtee maalarinopintoihin, mutta taitaa kyllä jäädä se juttu väliin..
Jospa nyt tän kurssin jälkeen, (kun oon uinnin-, hiihdon-, tanssin-, sulkapallon-, lastenliikunnan-, ym. opettaja, aerobic-, ja kuntosaliohjaaja ja yleisurheiluvalmentaja jne..) opiskelisin vielä vuoden ja valmistuisin urheiluhierojaksi. Luulisi, että näillä krediiteillä löytyis ees jotain työtä, josta sais pienen toimentulonsa. Vaikka saanut nähdä, kun en oo peruskoulua pitemmälle lukenu näitä sivistysaineita (kieliä, historiaa, maantietoa, yms. joka ei kiinnosta).

Niin ja kyllä musta vielä jossain vaiheessa se kotiäitikin tulee. Toivottavasti. ;)

Missä sä opiskelet liikunnanohjausta? Oliko sinne vaikea päästä?
Mua kiinnostais myös kovasti tuo ala niinkuin kirjoitin tän threadin alle....
Ootko maksuttomalla vai maksullisella? Katoin nimittäin Vierumäen urheiluopiston nettisivuja ja se tais ainakin olla aika hintava koulutus?

 

[Zelda]

Salitytsy, oletkos kuullut sellaisesta mahdollisuudesta kuin aikuisopinnot, esim aikuisammattikorkea?

Elikkäs ainakin meilläpäin homma toimii niin, että kouluun ei tarvitse hakea, mutta kursseille joille menee pitää ilmoittautua viimeistään 2 viikkoa ennen. Vuosimaksu max. 150e . Koulua käydään etäopiskeluna ja 3-4 viikon välein on sitten koulua muutama päivä (viikko tai vajaa viikko). Töitä siis pystyy tekemään kunhan sopii työnantajan kanssa.

Esimerkiksi liikunnanohjaajan tutkinto kestää min.4 vuotta, mutta aikarajaa ei ole , jotenka välivuosia voi pitää ja jatkaa taas kun jaksaa. Opiskelijaksi täytyy ilmoittautua vasta kun valmistuu. Eli pari kuukautta joutuu olemaan pois töistä ja ilmottautua täyspäiväiseksi opiskelijaksi.

Itse suunnittelin tätä ensi syksylle

 

[323443]

Salitytsy, oletkos kuullut sellaisesta mahdollisuudesta kuin aikuisopinnot, esim aikuisammattikorkea?

Elikkäs ainakin meilläpäin homma toimii niin, että kouluun ei tarvitse hakea, mutta kursseille joille menee pitää ilmoittautua viimeistään 2 viikkoa ennen. Vuosimaksu max. 150e . Koulua käydään etäopiskeluna ja 3-4 viikon välein on sitten koulua muutama päivä (viikko tai vajaa viikko). Töitä siis pystyy tekemään kunhan sopii työnantajan kanssa.

Esimerkiksi liikunnanohjaajan tutkinto kestää min.4 vuotta, mutta aikarajaa ei ole , jotenka välivuosia voi pitää ja jatkaa taas kun jaksaa. Opiskelijaksi täytyy ilmoittautua vasta kun valmistuu. Eli pari kuukautta joutuu olemaan pois töistä ja ilmottautua täyspäiväiseksi opiskelijaksi.

Itse suunnittelin tätä ensi syksylle

Olen kyllä miettinyt sadat kerrat, mutta täällä rupukylässä ei oo sellasta koulua, jossa ois mitään noista aloista, jotka mua kiinnostais :( Mä jo alotin Vaasan AMK:ssa (IT-ala) tossa pari vuotta sitten opinnot aikuispuolella eli olin päivät töissä ja illat koulussa, mutta kyllä se perskules oli raskasta. Töistä pääsi kotiin 14.30 ja 17.30 piti jo olla istumassa koulun penkillä ja koulua oli 4 iltana vkossa 3 tuntia.... eli harrastus ja vapaa-aika jäi kyllä ihan täysin.... ja kyllä se alkas muutenkin oleen liian raskasta hommaa... AMK kuitenkin on jo aika vaativaa opiskelua niin ei se oikein passannut yhteen töiden kanssa. Ja missä välissä ois ehtinyt lukemaan kokeisiin ja tekemään tehtäviä yms.?!?!?Oon miettinyt monta kertaa myös sitä, että ottaisin töistä osa-aikaopintovapaata elikkäs oisin vaikka 3 pvää vkosta töissä ja aina kesälomat normaalisti, mutta muuten sit koulussa.... mutta siinäkin tuli aina jokin este tai mutta....

Tokihan vois ottaa 2 vuotta ihan kokonaan opintovapaata kun kerran mulla sellanen mahdollisuus olis, mutta sitten kuitenkin pitäs elellä niillä opiskelijan pikkurahoilla.... ja harvapa koulu kestää vain 2 vuotta... mutta toisaalta tietty viimenen vuosi monessa koulussa on jo aika rentoo meininkiä... Ja toki ois sitten aina kesätyöpaikka valmiina eikä tarvis sellasen takia stressata, mutta en mä tiiä. Pitäis oikein perehtyä tuohon asiaan kunnolla.....

Taidan vain olla siinä mielessä niin "pelkuri", että pelottaa se uuteen paikkaan lähteminen kun kaikki (ystävät, perhe, työ) jäis tänne ja ei oikein oo maailmalle lähtenyt ketään ystävistä, että ois jossain joku tuttu edes...