Gillyanne sanoi:
"Oikeaa" haaveammattia minulla ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan, mikä ehkä osittain selittää harhailuni ja haahuiluni työ- ja opiskelumaailmassa, mutta tällä hetkellä informaatikon/kirjastonhoitajan hommat kiinnostavat kovasti, ja tarkoitus on pyrkiä keväällä opiskelemaan ko. alaa.
Hear hear. Lukion jälkeen haahuilu vei "pakkohakuun". Kielitaito on ollut aina vahva laji, joten yliopiston suomen ja englannin kielten opinnot houkuttivat. Lisäksi tuli haettua datanomi- (kun olen naskista asti näistä mazinoista ollut kiinnostunut) sekä aika hakuammuntana kirjastolinjalle. Jälkimmäisin tärppäsi, ja ihme kyllä pääsin varsin nopeasti työn syrjään kiinni yleiseen kirjastoon. Toki olen "vain" köyhä pölijä virkailija, mutta esim. yleisten kirjastojen kirjastonhoitajan hommissa on kuitenkin paljon samaa.
Lukuisten määräaikaisuuksien jälkeen vakituisuuskin napsahti, ja nyt on alalla tullut oltua jo rapiat kymmenen vuotta. Joukossa on kyllä niitäkin päiviä, jotka varmaan vaihtaisin pois, mutta noin pääsääntöisesti tästä tykkää kuin hullu puurosta. Tieteellisten kirjastojen työ ei ole kauheasti kiinnostanut, täällä saa palvella asiakkaat vauvasta vaariin, eikä yksikään päivä ole samanlainen (helevetin huono klisee, mutta pitää edelleen paikkansa). Asiakaspalvelussa toki joutuu ikäviinkin tilanteisiin, jotka nakertavat pään sisustaa, mutta noin yleisesti, kun työpaikan oven lyö takanaan kiinni, niitä asioita ei tarvitse murehtia kauheasti ennen seuraavaa työpäivää. Yrittäjäperheen esikoisena osaan arvostaa tätäkin. Lisäksi kaupungin/kunnan jopi on niitä varmimpia duuneja näinä irtisanomisten ja tuotannon ulkoistamisten aikoina.
Palkan suhteenhan täällä ollaan isossa montussa, mutta se on koko kunta-alan ongelma. Itse vain olen sellaista tekoa, ettei pelkkä palkka saisi ikinä jäämään työhön, jos siitä ei pitäisi. (Ja kyllä, tähän jopiin pitääkin olla pikkuisen hullu. ;)) Tässä saa olla kirjastontäti, sosiaalityöntekijä, lastentarhanhoitaja, mikrotuki, matkailuneuvoja, tulkki, infopiste, portsari, vaalitarkkailija, kisastudion vetäjä, torikauppias ja vaikka mitä muuta yhdessä persoonassa. (Vai montako niitä nyt on ehtinytkään kertyä... :D)
. Ehkä siitä syystä opinnot eivät ole kovin ripeästi edenneetkään...Jokunen aika sitten pohdiskelin vielä mediatutkimuksen opiskelua, mutta enköhän mä itseni tuoksi KTM:ksi lue. Eiköhän se työnkuva tässä opiskelujen saatossa pikkuhiljaa selkene 
Ei säänneltyä työaikaa, ei kellokorttia, ei tilivelvollisuutta kenellekään, mutta sen sijaan saan uppoutua siihen, mikä minua kiinnostaa: lukea, oppia uutta ja saada oivalluksia. Huonoina päivinä sitten vituttaa pienet tulot ja se, että tulosta pitäisi saada aikaan koko ajan, jos halua vakuuttaa rahoittajat siitä, että minuun kannattaa sijoittaa.
mutta lähden juuri takaisin koulunpenkille lukemaan unelma ammattiiini fysioterapeutiksi taikka liikunnanohjaajaksi.
