Ulkonäön negatiivinen kommentoiminen..

[shrimp]

Pistänpä minäkin lusikkani tähän soppaan, vaikka mitään uutta tähän on vaikea keksiä, koska Shrimpin pitäisi nyt ottaa ihan tosissaan muiden mimmien neuvoista vaarin. Ihmissuhteet eivät ole mustavalkoisia ja ymmärrän hyvin, miksi "vain" tuollaisen asian takia ei voi kuvitella jättävänsä toista.

Siksi avasin tämän keskustelun, koska halusin kuulla ulkopuolisten mielipiteitä tästä, koska joskus läheisille on vaikea puhua tietynlaisista asioista. Arvostan todella sitä että vaivaudutte auttamaan!

Mutta kannattaa ensinnäkin pitää mielessä a)Toista hyvin harvoin voi muuttaa, tarkoitan siis sellaisia fundamentaalisia piirteitä ja arvoja toisessa, jotain pieniä juttuja tietysti voi puhumalla selvittää ja sopia, kuten vessanpöntön kannen kiinni pistäminen. Mutta vaikka sopisittekin, että poikakaverisi ei kommentoi negatiivisesti ulkonäköäsi, niin korjaantuuko se asia siitä mihinkään? Eikö se ajatuksena ole kuitenkin siellä toisen puoliskosi päässä? Eikö jo se, että useamman kerran on jo loukattu samalla asialla, vaikka olet siitä huomauttanut, ole merkki siitä, että tämä asia ei muutu? b) Kannattaa kuvitella elämäänsä vaikka vuoden päähän tämän ihmisen kanssa, jonka kanssa elämääsi jaat. Mitä näet, näetkö, että menette luultavasti onnellisempaan suuntaan kaiken kaikkiaan (vastoinkäymiset tietysti kuuluvat välillä asiaan) vai näetkö, että poikakaverisi tyytymättömyys itseään ja sinua kohtaan tulee vain kasvamaan? c) Valitettava fakta on myös se, että usein vähän kolhiintuneen itsetunnon omaavat ihmiset jostakin syystä hankkivat vierelleen sellaisen ihmisen, joka vain entisestään painaa sitä omaa itsetuntoa alaspäin. Olen tämän niin usein ystäväpiirissäni nähnyt.

Näen paljon positiivisuutta suhteessamme, mutta välillä tuntuu ettei hän osaa ilmaista välittämistään oikein. Varsinkin inhottaa se että jälkeenpäin pyydellään anteeks kun on loukattu. Ja vastoinkäymiset kuuluvat suhteeseen kun elämäänkin. Olen realisti sen suhteen etten elättele toiveita mistään unelmien poikaystävästä. Mutta koen jotenkin olevan hukassa tän asian kanssa. Oma ajatus on tästä se, että juttelisimme kerrankin juurta jaksain asiat puhtaaksi niin että kumpikin osapuoli saisi sanoa sanottavansa.

Mielestäni minulla on hyvä itsetunto, sillä itse koen itseni kivaksi ja ihan hyvännäköiseksi. Toki löydän vikoja kropasta että persoonallisuudesta, mutta en usko että voisin olla mikään itse neiti täydellisyys, olen ihminen vaan, mutta pyrin parhaimpaan päin. Alkaa vaan tuntua että välillä itekin uskon muiden sanoja. Usein se johtaa esim. ruokahaluttomuuteen, koska yhdistän sen lihavuuteen ja muutenkin on paha olo ettei saa mitään alas vähään aikaan.

 

[puuma]

Olen realisti sen suhteen etten elättele toiveita mistään unelmien poikaystävästä.

Mitä tarkoitat? Miksi et?

 

[Stash]

Mitä tarkoitat? Miksi et?

Luulen shrimpin viittaavan tällä siihen, että hän ymmärtää, ettei täydellistä kumppania ole olemassakaan. Jokaisessa ihmisessä on omat huonot (ja loukkaavatkin) puolensa ja piirteitä, jotka voi nähdä myös esteeksi suhteelle niin halutessaan. On vain hyvä muistaa se, että ihmiset yleensä etsivät toisista vikoja ja luulevat ruohon olevan toisella puolella paljon vihreämpää, ja niinhän se ei milloinkaan ole.

Siitä huolimatta - alkuperäiseen aiheeseen kommentoiden - käytös ja kommentit, jotka loukkaavat toista, ovat mielestäni piirre, joka ei kuulu normaaliin toimivaan parisuhteeseen. Jos kokisin itseni loukatuksi tai vähätellyksi omassa suhteessani, luulisin sen olevan riittävä syy olla jatkamatta juttua.

 

[Deleted member 5830]

Unelmien poikaystäviäkin löytyy kyllä, usko tai älä. Kukaan ei ole täydellinen, ja ehkä parempi oiskin jos löytyis sellanen vähiten vituttava vikojen yhdistelmä tasapainottamaan omia vikoja. Mä rakastuin nykyisen mieheni luonteeseen mutta sillon en vielä tiennyt mikä sottapytty ihanaan luonteeseen (ja ulkoiseen olemukseen) yhdistyy. Mutta kun toinen on perinteisen ihannoidusti "kunnollinen, rehellinen, luotettava, huumorintajuinen" + herkkä mutta kuitenkin vahva sekä toiset huomioiva + miljoona muuta ihanaa ominaisuutta --> siedän ja siivoan hänen sotkunsa, koska en jaksa nalkuttaa. Pieni vika positiivisiin puoliin nähden.

Edellinen mies oli kusipää, joka jaksoi aina mollata mun ulkonäköä, mutta kun sillä hetkellä kun en paremmasta tiennyt, niin hölmönä kuvittelin että en voisi parempaa saada ja että mun pitää kestää se morkkaaminen. Tuhrasin juoppoon ja valehtelevaan, petolliseen kusipäähän vuosia, en edes kehtaa myöntää montako. Ja toipumiseen ja sinkkuiluunkin kului pari vuotta ennen kuin uuteen uskalsi tutustua, kun pelkäs kaikkien miesten olevan samanlaisia. (Ei siis kannata yleistää.) Ja joo, minäkään en ole täydellinen, mut tiettyjä asioita ja tasoa on oikeus haluta ja vaatia.

 

[shrimp]

Luulen shrimpin viittaavan tällä siihen, että hän ymmärtää, ettei täydellistä kumppania ole olemassakaan. Jokaisessa ihmisessä on omat huonot (ja loukkaavatkin) puolensa ja piirteitä, jotka voi nähdä myös esteeksi suhteelle niin halutessaan. On vain hyvä muistaa se, että ihmiset yleensä etsivät toisista vikoja ja luulevat ruohon olevan toisella puolella paljon vihreämpää, ja niinhän se ei milloinkaan ole.

Tätä juuri tarkoitan. Tämä aihe on muutenkin jossain määrin hävettävä alkaa lähipiirin kanssa seulimaan, joten se että ylipäätään kirjoitin kasvottomana täällä oli jo iso pala. Ehkä joku muukin saa tästä voimaa. Minä ainakin sain näkökulmistanne ajateltavaa ja ehkä vinkkejä keskusteluun poikaystäväni kanssa. Kiitos! :haart:

 

[Anonymity]

Ikävää kyllä, tällaista itsetunnon tallomista harrastetan myös iäkkäämpien pariskuntien parissa.

 

[Åsa]

Jos poikaystäväsi on kanssasi saman ikäinen (n 18v) niin odotas kymmenen vuotta....silloin alkaa poikaystävälläsikin näkyä pizzat vyötäröllä. Tossa iässä etenkin pojat on hirmu laihoja vaikka söisvät mitä.

 

[Suni]

Tredin aloittajalle sen verran, että äijä pihalle jos tolla tavalla menee sanomaan. 52->56 ei sitä paitsi mikään huima nousu ole. Itse painoin tuollon 18 v sellaset 47-48 kg ja nyt 22 v keväällä "parhaillaan/huonommillaan" 67 kg (josta osa tietty tullut myös lihaksen muodossa), nyt paino siinä 60 kg, eikä ikikuuna päivänä mies sanois noin, että häpeän sun kanssas, vaikka sitä läskiä onkin. Jokaisellahan meillä läskiä on ja sen saa myös pois jos vain haluaa. Mutta tollanen turha kommentointi ei oo mistään kotosin. Varmasti sulla tuosta paino vielä nousee iän myötä, joten ei kannata ihan pienistä painonvaihteluista hätkähtää. Jos ukkos haluaa jonkun mallilaihan naisen, niin anna olla koko äijän. Tärkeintä, että sulla itselläs on hyvä olla, eikä mielistellä muita ja jos ei kelpaa niin maailmahan on miehiä pullollaan

 

[Caitlyn]

Nokun nämä asiat ovat ennenkin olleet jo ilmi, mutta tuntuu että se vaan tällä kertaa iski kovemmin. En jotenkin käsitä tätä, koska mielestäni olen ihan viehättävä, ns. normaali.

Olen iloinen siitä, että voin lukea sellaisen nuoren ihmisen tekstiä, jolla vaikuttaa olevan terve ja hyvä itsetunto!

En lähtisi ihan heti tuohon "poikaystävä vaihtoon" -kuoroon. Poikaystäväsi ei varmaankaan ole sinua paljon vanhempi? Jos näin on, niin kokemusta seurustelusta ja yhdessä olemisesta ei varmaankaan paljon ole. Miehet huomauttelevat toisilleen aika suorasukaisesti esim. kilojen kertymisestä tai muista ulkonäköön liittyvistä asioista - voi olla jopa vaikea ymmärtää, että niillä kommenteilla voi pahasti loukata toisen ihmisen itsetuntoa.

Rohkaisen sinua ottamaan asian puheeksi, aivan kuten itsekin sanoit. En lähtisi ollenkaan puolustautumislinjalle ("sua varmaan harmittaa kun itte oot nii laiha") vaan nimenomaan niin, että teet selväksi, että sinin oma vartaloihanteesi on sporttinen, ja että haluat tuntea itsesi hyvinvoivaksi omassa kehossasi. Ja sanot, että tässä asiassa et ole valmis noudattamaan kenenkään muun standardeja, vaan omiasi. Kysyt ehkä mieheltä, että tuntuuko tästä oikeasti pahalta seurustella sporttisen naisen kanssa, ja jos tuntuu niin miksi. Sano myös ihan suoraan, että sinua loukkaa arvostelu - ja vielä pahemmin se, että olet tietoinen siitä, että toinen ajattelee negatiivisesti ulkonäöstäsi. Kysy, mitä tälle asialle voi tehdä ja erityisesti mitä mies on valmis tekemään asian korjaamiseksi - olettaen, että sinä itse et aio tinkiä ihanteistasi ja tavoitteistasi (jotka muuten minusta ja varmaan kaikista muistakin täällä ovat täysin :thumbs. Kysy myös mieheltä, millainen hän itse haluaa olla.

Tsemppiä sinulle, olen ihan 100% varma, että olet ihana!

 

[shrimp]

Olen iloinen siitä, että voin lukea sellaisen nuoren ihmisen tekstiä, jolla vaikuttaa olevan terve ja hyvä itsetunto!

En lähtisi ihan heti tuohon "poikaystävä vaihtoon" -kuoroon. Poikaystäväsi ei varmaankaan ole sinua paljon vanhempi? Jos näin on, niin kokemusta seurustelusta ja yhdessä olemisesta ei varmaankaan paljon ole. Miehet huomauttelevat toisilleen aika suorasukaisesti esim. kilojen kertymisestä tai muista ulkonäköön liittyvistä asioista - voi olla jopa vaikea ymmärtää, että niillä kommenteilla voi pahasti loukata toisen ihmisen itsetuntoa.

Rohkaisen sinua ottamaan asian puheeksi, aivan kuten itsekin sanoit. En lähtisi ollenkaan puolustautumislinjalle ("sua varmaan harmittaa kun itte oot nii laiha") vaan nimenomaan niin, että teet selväksi, että sinin oma vartaloihanteesi on sporttinen, ja että haluat tuntea itsesi hyvinvoivaksi omassa kehossasi. Ja sanot, että tässä asiassa et ole valmis noudattamaan kenenkään muun standardeja, vaan omiasi. Kysyt ehkä mieheltä, että tuntuuko tästä oikeasti pahalta seurustella sporttisen naisen kanssa, ja jos tuntuu niin miksi. Sano myös ihan suoraan, että sinua loukkaa arvostelu - ja vielä pahemmin se, että olet tietoinen siitä, että toinen ajattelee negatiivisesti ulkonäöstäsi. Kysy, mitä tälle asialle voi tehdä ja erityisesti mitä mies on valmis tekemään asian korjaamiseksi - olettaen, että sinä itse et aio tinkiä ihanteistasi ja tavoitteistasi (jotka muuten minusta ja varmaan kaikista muistakin täällä ovat täysin :thumbs. Kysy myös mieheltä, millainen hän itse haluaa olla.

Tsemppiä sinulle, olen ihan 100% varma, että olet ihana!

Ensinnäkin kiitos sinulle, olet aivan varmasti ihana itsekin!

Mielipiteemme siis menee ristiin usein, ja muutenkin hänen kommenttinsa on välillä ristiriitaisia. Välillä hän on tyytyväinen että käyn puntilla (koska nääs urheilen tietysti) ja välillä sit niinku valitetaa ja voivotetaa et toivottavasti ei tuu lihasta. Asia näyttäisi kuitenkin menevän parempaan suuntaa tällä hetkellä. Kerroin myös siitä että aloitan ehkä syksyllä plussakaloreille siirtymisen. Alkureaktio oli huono, mutta kyllä se siitä. Mun oma kehohan tämä on!

 

[Serpent]

Voi miten kurja tilanne :(

Itse kun pari vuotta sitten aloitin punttailun ja massan hankinnan niin tein sen ehkä turhan innokkaasti ja massaa kertyi lyhyehkössä ajassa paljon (eli myös sitä höttöä...). Poikaystäväni ei ikinä sanonut mitään, mutta naisen vaistoni (:D) antoi välillä ymmärtää, että hän ei ehkä ollut sataprosenttisen tyytyväinen 'suurentumiseeni'. Ok, tässä puhutaan mitoista 160cm/51kg -> liki 56kg. Jossain vaiheessa päätin alkaa kiristelemään, mutten sanonut mitään hänelle (epäonnistumisen ja sitä myötä nöyryyntymisen pelossa). Kun olin tiputtanut 2,5kg sanoin sitten hänelle, että olen tällaisessa ja tällaisessa ajassa tiputtanut hieman painoa ja ajattelin jatkaa vielä jonkin verran.. Hän vaan sanoi, että tukee päätöstäni, ja jotenkin käsitin että hän ehkä oli iloinenkin päätöksestäni. Mutta sitten kun painoin alle 47kg niin hän kyllä kysyi että olisikohan jo aika lopettaa... Oli ilmeisesti hoksannut, että kannattaa sanoa jos jokin häiritsee ;)

Ehkä sinun poikaystävälläsi olisi jotakin samanlaista hampaankolossa, ehkä hän pelkää että suurenet lisää ja lisää...? Ehkä hän ei vain osaa ilmaista sitä hienotunteisesti.

En tarkoita, että muiden tahtoon pitää alistua, kaikillahan on erilaiset ihanteet jne ja muutos on aina jonkun silmissä "pelottava". Ehkä jos kertoisit hänelle selvemmin tavoitteistasi ("Aion kasvaa tämän ja tämän verran" jne) niin hänen ei ehkä tarvitsisi "pelätä"?

 

[Cassyput]

Ok, tässä puhutaan mitoista 160cm/51kg -> liki 56kg.

Mä en nyt kyllä mitenkään pysty ymmärtämään miten jotakuta voi haitata jos kumppanin paino muuttuu 5 kiloa suuntaan tai toiseen? Siis 5 kiloa? Eihän se ole juuri mitään. Mun paino on vaihdellut suhteeni aikana n. 10 kilon haarukassa eikä mies ole koskaan millään lailla siitä häiriintynyt.

Jos aidosti on toiseen rakastunut, ei se rakkaus voi mihinkään vähentyä tai hävitä painonvaihteluiden myötä. Varsinkin kun tässä ketjussa puhutaan mun mielestä vain muutamista kiloista, eikä mistään +30kg norsuuntumisesta.

 

[Serpent]

Se 5kg muuten näkyy kaltaisessani lyhyessä pätkiksessä melko hyvin. Lisäksi kun naama ottaa aika tehokkaasti fläsänderiä vastaan (leviää aina ekana), niin vaikutus korostuu.

 

[shiba]

Itse kun pari vuotta sitten aloitin punttailun ja massan hankinnan niin tein sen ehkä turhan innokkaasti ja massaa kertyi lyhyehkössä ajassa paljon (eli myös sitä höttöä...). . Ok, tässä puhutaan mitoista 160cm/51kg -> liki 56kg.

Onko tuo edes "höttöä"? Jokaisen kroppa on toki erilainen, sitä en kiellä ja asiat näkyy eri tavalla, mutta mä olen susta vain pari senttiä pidempi ja paino on nyt siinä 64, aloituspaino oli 55. Siis suunnilleen kilon kuukaudessa on paino noussut. Enkä koe itseäni läskiksi eikä kamerakaan sano että: "norsu!" vaikka varmaan on laardiakin kertynyt.


..tai ehkä mä olen tosi sumo mutten itse huomaa:D

 

[KatiP]

Siinä on omasta mielestäni vissi ero onko puoliso vastaan lihaksen reilumpaa hankintaa ja siitä joskus huomauttaa, kun että puoliso on ehkä toistuvastikin sanonut häpeävänsä toisen ulkomuotoa (tai muuta ominaisuutta). Tosin ketjun alun tilanteessa kumppanilta kysytiin suoraan, siihen voi toki toista vasta huonosti tunteva/ajattelematon/nuija puoliso täräyttää 'kyllä'. Omasi tuntenet, mistä on kyse.

Vaikka meillä kumpikin on punttaillut viimeiset noin 20 v niin silti mies saa puistatuksia naiskehonrakentajista ja fitness-urheilijoista kisakunnossa kun minä olen sopivampi just tämmöisenä 'hieman' korkeammissa rasvoissa :D. Voisi kuvitella, jos ukko ei itse tietäisi, niin helpommin kuvittelisi, että minä alan näyttää fitness-kisaajalta parin rahkapurkin jälkeen. Ei se minua semmosenaakaan häpeäsi mutta surullinen ehkä olisi.

 

[puuma]

Kummallista, että ihmiset nykyään (??) kommentoivat niin vapaasti toisten painon muutoksia. Mun työkaveri (38v.) kertoi tänään, että hänen miehensä oli kanssa kehoittanut pienentämään mahaa. Ja ko. henkilö ei ole mitenkään lihava. Joo, mitäs se mulle kuuluu, ihmettelen vaan, miten yleinen tämmöinen ilmiö oikeesti on.

 

[MerZi]

Mullakin on jotain kokemusta hieman vastaavasta... Olin vuosia suhteessa joka oli oikeastaan oli ihan hyvä, rakastin(?) miestä ja halusin tehdä kaikkeni sen eteen että juttu onnistuisi...

Kun tapasimme, ja seurustelumme alkuaikoina mies oli todella ahkera punttiharrastaja ja muutenkin liikunnallinen (miehekäs&lihaksikas ulkomuoto ja urheilullinen kokonaisuus olivatkin ensimmäinen asia mihin hänessä kiinnitin huomiota ja ihastuin), tuolloin harrastettiin kaikkea yhdessä, käytiin puntilla jne... No mutta kun monesti naisista kuulee sanottavan, et kun miehen saa haaviin voi lopettaa itsestään huolehtimisen.. :D Meillä kävi toisinpäin. Aiemmin niin treeneistä ja ruokailuista tarkka mies lakkasi urheilemasta ja vaihtoi terveellisen, kunnon ruuan makeisiin, sipseihin, pikaruokaan... Itsellänihän liikunnalliset harrastukset/fitnesselämäntapa on jatkunut aina alusta tähän päivään, joten kahden hyvin eri asioita arvostavan ja tekevän ihmisen oli haasteellista sovittaa elämänsä yhteen... Punttailu yms. ei todellakaan ollut yhteisestä ajasta pois, ja luulisi miestäkin miellyttävän naisen (ainaki jokseenkin) timmi ja urheilullinen ulkomuoto...

Mutta en mä mitään tukea tai arvostusta määrätietoiselle harjoittelulleni saanut, päinvastoin; "mitä sä siellä salilla ramppaat kun ei mitään tuloksia tule" ja närkästynyttä kommenttia ruuistani yms, vaikken todellakaan edes syö mitenkään erityisen poikkeavasti, vaan perus bodysettiä, jonka lisäksi paljon kotona laitettua hyvää, terveellistä ruokaa.

Ymmärrän kyllä ketjun aloittajan tilannetta ja tunteita. Itse tulin siihen tulokseen, että omalla kohdallani naljailu ja väheksyntä oli kaiketi oman saamattomuuden paikkailua... Kun oma kunto onkin niin huono, tekisi mieli olla iso ja lihaksikas, mutta on antanut kaikkien vuosien työllä hankittujen tulosten ja lihasten kirjaimellisesti kuihtua pois.. Kai se hatuttaa.

Mut kyllä jokaisella on oikeus saada arvostusta ja pyyteetöntä rakkautta kohdalleen, välittämistä juuri sellaisena kuin olet ja haluat olla. Vaikkei suhteesta lähteminen koskaan helppoa lienekään, niin omalla kohdallani se oli kyllä ainoa oikea ratkaisu (toki myös muiden ongelmien takia).

Mielestäni elämä samankaltaisen, samoja asioita arvostavan ja ehkäpä jopa harrastavankin, kanssa on helpompaa ja antoisampaa. Nykyään tulee tsemppiä treeneihin ja merzin kokeilevan keittiön bodysafkatkin uppoaa uudelle :haart:lle paremmin kuin hyvin.

Tällaista mulla, halusin vain kertoa oman kokemukseni - yksin et todellakaan ole.

 

[puuma]

Itse tulin siihen tulokseen, että omalla kohdallani naljailu ja väheksyntä oli kaiketi oman saamattomuuden paikkailua... .

Musta tuntuu, että tää just voi olla shrimpinkin kohdalla totta.

 

[Eleonoora]

Ketjun aloittajaa kehoitan miettimään kahdesti, onko suhde oikeasti hyvä! Ei tuollainen kuulosta normaalilta.

Voisinpa itse kertoa esimerkin omasta kokemuksesta.
Painoin vuosia sitten 55 kiloa, kun aloimme mieheni kanssa seurustella. Sen jälkeen kiloja on tasaiseen tahtiin ja hiljalleen tullut lisää. Välillä olen laihduttanut ja sitten taas hitaasti lihonut. Pahimmillaan olen tainnut painaa 67 eli vaihtelua on ollut 12 kiloa.
Itse olen painavimpina aikoina hävennyt itseäni, vaikka oikeasti ei ole ollut syytä hävetä. On vaan tuntunut siltä, että 12 kiloa on niin paljon, etten voi näyttää kenenkään mielestä hyvältä! Etenkään mieheni silmissä ollessani alasti.

Mutta kas kummaa, miestä ei ole painon vaihtelut paljoa hetkauttaneet. Tuntuu olevan ihan yksi ja sama painanko 55 vai 67, sillä ei se rakkaus siitä mihinkään ole muuttunut. Ja kehuja satelee.
Tuossa on minusta yksi osoitus siitä, että mieheni rakastaa minua, eikä ole vain ulkonäön perässä.


Ei se rakkaus niistä kiloista saa olla kiinni! Voimia aloittajalle!

 

[shrimp]

En lähde quotaamaan nyt ketään erikoisemmin, mutta yleisesti ottaen moneltakin on tullut tätä 'lihoin ja laihduin' -tarinaa, ja itse en ymmärrä sitä että jos kyse on muutaista kiloista, en ymmärrä miten toisen rakkaus voi muuttua sen perusteella. Olen sanonut hänelle monta kertaa siitä että rakastan hänen sisintään, en ulkokuorta, vaikka pidänkin häntä komeana omaan silmääni. Hän ihmettelee tätä, sillä hän myöntää olevansa kusipää.

Hänen mielestään tarkastelen tätä liikaa omalta kannaltani (luetutin ketjun saadakseni viestini perille), mutta enhän minä voi tätä hänen puolestaankaan purkaa. Näin minä näen tilanteen, ja minusta minulla on oikeus olla loukkaantunut. En tunne ketään joka nauttisi saada kuulla olevansa sellainen ja tällainen ulkonäön suhteen. Hän sanoo muutenkin että haluaa snaoa jotain rumaa jos olen jäkättänyt jostain tms. Ärsyttää, että en koskaan saisi sanoa jotain negatiivista, ilman että joudun loukatuksi loppuepeleissä. Ei suhde mielestäni voi olla pelkkää toisen korvaan lepertelyä. Välillä ärsyttää ja riidellään, mutta se että minulla on tietoisuus nyt siitä, että hän ei pidä jokaisesta ruumiinosastani, loukkaa. Se ei ole mitään vihan puuskassa heitettyä. En vaan koskaan lähtisi erottelemaan hänestä että kun sulla on tollanen nenä tai tollaset korvat jne. Ei hänkään ole täydellinen mutta pidän hänestä niin paljon, että en edes huomaa virheitä enkä jaksaisi niistä huomautella vaikka ne pistäisivät silmään, sillä omasta kokemuksestani en haluaisi sellaista mielipahaa aiheuttaa kenellekään.

Meni vähän epäselväksi tuo sepustus, toivottavasti ymmärsitte.

EDIT: Tarkoitan myös sitä ettei hänkään ole täydellinen, vikoja siis on, mutta en jaksa niitä miettiä siis sen enempää, eikä ne häiritse minua ollenkaan.