N. vuoden yhdessäolon jälkeen mies alkoi oireilemana oudosti, alkoi saamaan raivareita ja muuta mukavaa. Käsiksin tuo on jokusen kerran käynyt. Vihdoin, n. kolmen vuoden oireilun jälkeen (olen siis edelleen suhteessa!
) sain miehen avautumaan ja puhumaan mistä on kyse. Ja.. kyse on jenkkakahvoistani. Mitat on nykyään 168/58, josta lihasta on paljon, treenaan kolmesti viikossa salilla. Silmiin näkyvää rasvaa ei ole muuta kuin nuiden kahvojen kohdalla. Leveimmältä kohdalta ympärys n. 84 cm.
No näistä kahvoista on sit tullut miehelle aivan elämää suurempi asia. Joka päivä hän repeää vähintään kerran kunnon vitutukseen koska "tekis mieli hoikkaa naista, mut ei saa. Joka puolella olis laihempia kuin sinä. En saa susta mitää iloa". Olenkin luvannut että kiristelen itseäni tiukaksi, jne, mutta ei tunnu riittävän tämä lupaus. Muutenkin tuntuu että miehellä on omia ongelmia joita siirtää minuun.
Arvon siskot, kysyn suoraan:
a) otanko (siis jatkanko, laihdutan kahvat pois)
b) jätänkö (ja jatkan elämääni onnellisena)
Nyt on siis neljä vuotta täynnä tätä touhua, joista kolme vuotta on mennyt vitutuksen vallassa.