Pari ihan mielenkiintoista analyysia Kurskiin liittyen, seuraavat pari kuukautta näyttää, kuinka hyvin nämä vanhenee.
Jauri Varvikko (face):
Kurskista, jälleen kerran
Miksi Ukrainan tekemä operaatio Kurskin suunnalla ei kanna pitkälle? Maanpuolustuskorkeakoulun apulaissotilasprofessori, majuri Juha Kukkola puhui vuorostaan tänään läpiä päähänsä. En ymmärrä, miten edes tämän tasoisilla miehillä ei ole realistista käsitystä asioista?
Kysymys on logistiikasta ja resurssien saatavuudesta. Logistiikka on hyökätessä olennaisessa asemassa ja sillä on aina vaikutusta lopputulokseen. Ukrainalla on ollut hyökkäyksessä noin kolme itsenäisesti toimivaa motorisoitua prikaatia erikoisjoukkoineen. Ne ovat kyenneet etenemään noin 35 kilometrin syvyyteen Venäjän puolelle. Piste.
Miten tästä eteenpäin? Jotta joukot voivat pureutua, ne tarvitsevat jatkuvaa huoltoa, ammuksia ja kalustoa. Tätä varten Ukrainalla on useita avustavia joukko-osastoja, jotka työskentelvät takana, Ukrainan puolella, Sumin alueella. Mm. logistiikkapataljoonia, logistiikkarykmentti ja tukiprikaati.
Hyökkäys- ja reservijoukkoja on pidetty Ukrainan puolella, Sumin pohjoispuolella, suojassa metsäisillä alueilla, jotta venäläiset eivät ole voineet iskeä niihin. Nämä ns. supply dumps ovat paikkoja, minne tavaraa ja tarvikkeita tuodaan ja mitkä toimivat myös tukikohtina. Huoltorykmentti korjaa hajonneen kaluston näissä metsissä. Myös pioneeriyksiköt ja miinanraivaajat on sijoitettu tänne.
Koska Ukrainan asevoimat eivät ole kuitenkaan samalla tasolla kuin länsimaiset sotavoimat, niin kalustosta on jatkuvaa pulaa. Tavanomaisesti tarvikkeita on kuljetettu junilla, mutta Sumin lohkolla junarataa ei ole ja kaikki joudutaan kuljettamaan hyökkäysalueelle kuorma-autoilla pieniä teitä pitkin. Ukraina pyrkii saamaan nyt Glushkovon alueen hallintaansa, jotta tavaraa saataisiin kuljetettua Venäjän puolelle rataa pitkin. Venäläiset tuskin jättävät rataa käyttökuntoon, jos joutuvat perääntymään alueelta.
Jos Ukraina saa nykyisen alueen kokonaan hallintaansa ja levitettyä laitoja, niin nykyisellä logistiikalla se kykenisi teoriassa etenemään Lgovin alueelle, jonne on Sumista 122 kilometriä tietä pitkin matkaa. Taisteluyksiköt tarvitsevat kuitenkin tykistötukea. Ammusten täydentäminen on iso ongelma. Tykistö tarvitsisi noin 50 kuorma-auton päivittäisen huoltoketjun toimiakseen. Venäläiset hävittäjät taas pitävät huolen, että huoltokolonnat eivät pääse liikkumaan Venäjän puolelle tulivapaasti.
Tykinammusten lisäksi tarvitaan vettä, polttoainetta, ruokaa, panoksia, aseita, kranaatteja, varaosia, kenttäkeittiöitä, erikoistoimituksia... Näitä pitää pystyä toimittamaan jatkuvalla syötöllä useita kertoja päivässä, lähes sata tuhatta kiloa muuta tavaraa päivittäin, jo nyt, 35 kilometrin matkalla.
Tosiasiassa paikan päälle saadaan vain muutama kuorma-autollinen tavaraa ja polttoainetta päivässä. Se ei yksinkertaisesti riitä ja hyökkäysjoukoilla on jatkuva pula kaikesta, joten ne eivät pääse etenemään. Vaikka pääsisivätkin, niin ne eivät kykene pitämään valloittamiaan alueita, koska vahvistuksia ja tarvikkeita ei saada toimitettua.
Ukrainalla on nyt Kurskin lohkolla jotain 30 pataljoonaa. Niiden jatkuva huoltaminen Venäjän tulen alla on lähes mahdotonta, mistä johtuen rintamatilanne jähmettyy ja hyökkäys pysähtyy. Kuten olen jo ennustanut, Ukrainan on pakko saada Glushkovon alue, sen rautatie ja Korenevo haltuunsa, jotta se kykenisi jatkamaan operaatiotaan.
Venäjän passiivisuus on nähty lännessä kyvyttömyytenä tilanteen hallitsemiseen. Mielestäni kyse on taas välinpitämättömyydestä ja taktiikasta. Ukrainan hyökkäys Venäjälle on jäänyt pitkälti pelkän pr-kampanjan tasolle. Mitään strategisia tavoitteita ei ole saavutettu. On selvää, että kyseessä on Venäjän imagotappiosta, mutta tilanne toisaalta pelaa Venäjän propagandan piikkiin. Työntyminen Äiti Venäjän alueelle nähdään uutena 'Kurskin taisteluna' ja uhkana Venäjän olemassaololle, mistä johtuen se lähinnä nostaa venäläisten maanpuolustustahtoa.
Todellista uhkaa ei kuitenkaan ole. Venäjälle riittää tällä hetkellä, että se patoaa hyökkäyksen mahdollisimman pienin menetyksin. Venäläisillä on hyvää aikaa odotella, että ukrainalaiset joukot väsyvät, kärsivät jatkuvia tappioita ja resurssit ehtyvät.
Onkin todennäköistä, että kun ukrainalaisten hyökkäys pysähtyy, laitoja ei saada enää kasvatettua ja asemat vakiintuvat, venäläiset aloittavat syksyn tullen Ukrainan joukkojen systemaattisen tuhoamisen, aivan kuten viime vuoden vastahyökkäyksen jälkeenkin.
Tilanne pysynee seuraavat viikot suht staattisena, vaikka Ukraina pääsisikin Glushkovoon asti, sillä Glushkovo pysyy Venäjän tulialueella, mikä pakottaa Ukrainan joukot kaivautumaan, eivätkä he pääse enää etenemään yllätysmomentin avulla. Resursseja hyökkäysvoiman kasvattamiseen tuskin on.