Ukraina ja siitä oppiminen

[Jami2003]

Hyviä pointteja mielestäni Nato uhon keskellä.

Venäjä saa kyllä ihan itseään kiittää siitä että arvatenkin Natoon liittyminen on Suomessa suositumpi vaihtoehto kuin koskaan.

 

[erkjetter]

Pakotteet eivät ole tainneet maailmanhistoriassa toimia milloinkaan. Ajatus, että pakotteet saavat aikaan demokraattisen Venäjän, ovat minusta mallia elä unta nää.

Ei kukaan ajattele että pakotteet ratkaisevat tämän kriisin. Tai ohjaisivat Venäjää johonkin suuntaan. Jotenkin vaan on pakko näyttää että maailma ei hyväksy Venäjän agressiota. Sotilaallista voimaakaan ei haluta käyttää Ukrainan avuksi joten talouspakotteet ovat oikeastaan ainoa vaihtoehto. Toki jokainen täytäntöönpantu pakote on epäonnistunut pakote. Pelote on paras pakote mutta EU on näyttänyt ettei se kykene luomaan pakotepelotetta, valitettavasti. Toivottavasti ääni muuttuu kellossa pian ja EU ilmoittaa että mikäli Venäjä tekee vielä jotain, ihan mitä tahansa, miten tahansa pientä, yksikin kuorma-auto rajan yli niin EU + USA lopettaa KAIKEN finanssisektorin toiminnan sellaisten yritysten kanssa joiden suurin omistaja on Venäjä tai henkilö joka asuu Venäjällä. Tosin tämä on varmasti mallia elä unta nää.

Hyviä pointteja mielestäni Nato uhon keskellä.

Putin on ostanut hyväksynnän kansalaisoikeuksien rajoittamiselle luomalla ulkoisia uhkia ja parantamalla kansan elintasoa. Kun elintaso kääntyy laskuun niin ulkoisia uhkia pitää luoda entistä enemmän ja/tai koventaa otteita. Yleensä tälläinen systeemi romahtaa lopulta sisäänpäin. Valitettavasti siinä on kestänyt aina kauemmin kuin alunperin on ajateltu.

 

[pååtta]

Venäjä saa kyllä ihan itseään kiittää siitä että arvatenkin Natoon liittyminen on Suomessa suositumpi vaihtoehto kuin koskaan.

Natoon liittyminen on toki Suomen oma asia. Tuskin tosin nykyisessä tilanteessa Suomea edes otetaan jäseneksi. Ymmärtääkseni jokaisen jäsenmaan parlamentin tulee hyväksyä uusi jäsen. Pakotteet ovat kuitenkin perseestä, sillä ne haittaavat Suomen omaa taloutta ja radikalisoi Venäjää entisestään, eli mitä järkeä hommassa on? Ei Israelille määrätä pakotteita, vaikka räjäyttävät sairaaloita paskaksi daily basis. Ukrainan ja Venäjän kiista ei yksinkertaisesti kuulu Suomelle tai EU:lle.

 

[Elu]

eli mitä järkeä hommassa on?

Niin elikkä mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Sulkea silmät ja antaa Venäjän valloittaa naapureita ilman seurauksia?

 

[pååtta]

Ei kukaan ajattele että pakotteet ratkaisevat tämän kriisin. Tai ohjaisivat Venäjää johonkin suuntaan. Jotenkin vaan on pakko näyttää että maailma ei hyväksy Venäjän agressiota. Sotilaallista voimaakaan ei haluta käyttää Ukrainan avuksi joten talouspakotteet ovat oikeastaan ainoa vaihtoehto. Toki jokainen täytäntöönpantu pakote on epäonnistunut pakote. Pelote on paras pakote mutta EU on näyttänyt ettei se kykene luomaan pakotepelotetta, valitettavasti. Toivottavasti ääni muuttuu kellossa pian ja EU ilmoittaa että mikäli Venäjä tekee vielä jotain, ihan mitä tahansa, miten tahansa pientä, yksikin kuorma-auto rajan yli niin EU + USA lopettaa KAIKEN finanssisektorin toiminnan sellaisten yritysten kanssa joiden suurin omistaja on Venäjä tai henkilö joka asuu Venäjällä. Tosin tämä on varmasti mallia elä unta nää.

Putin on ostanut hyväksynnän kansalaisoikeuksien rajoittamiselle luomalla ulkoisia uhkia ja parantamalla kansan elintasoa. Kun elintaso kääntyy laskuun niin ulkoisia uhkia pitää luoda entistä enemmän ja/tai koventaa otteita. Yleensä tälläinen systeemi romahtaa lopulta sisäänpäin. Valitettavasti siinä on kestänyt aina kauemmin kuin alunperin on ajateltu.

Miksi täytyy tehdä jotain konkreettista? Miksei voi antaa Ukrainan ja Venäjän setviä välejä keskenään. Voidaan tarjota Helsinkiä neuvottelupaikaksi ja myydä aseita osapuolille jos alkavat tapella tosissaan, mutta turhaa asettua toisen osapuolen puolelle ja haitata samalla omaa asemaansa.

- - - Updated - - -

Niin elikkä mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Sulkea silmät ja antaa Venäjän valloittaa naapureita?

Miksei?

 

[NHB]

Pakotteet ovat kuitenkin perseestä, sillä ne haittaavat Suomen omaa taloutta ja radikalisoi Venäjää entisestään, eli mitä järkeä hommassa on? Ei Israelille määrätä pakotteita, vaikka räjäyttävät sairaaloita paskaksi daily basis. Ukrainan ja Venäjän kiista ei yksinkertaisesti kuulu Suomelle tai EU:lle.

Itse olen myös miettinyt noiden pakotteiden hyötyjä. Haittoja on helppo keksiä, mutta hyödyt ovat hankalampi nakki. Paras peruste hyödyille on se, että Putin näkee Naton ja EU:n reagoivan hänen toimiinsa. Se ehkä pidättelee Putinia valtaamasta Itä-Ukrainaa.

 

[Elu]

Miksei?

Sua ilmeisesti ei kiinnosta, että yksinkertaisesti ei ole OK valloittaa itsenäisiä valtioita. Mutta jos se kelpaisi perusteluksi, että Venäjä jatkaa sitä tasan niin kauan, kuin se on Venäjän intressien mukaista. Se on Venäjän intressien mukaista niin kauan, kuin ulkomaailma ei siihen reagoi tuntuvasti.

 

[erkjetter]

Miksi täytyy tehdä jotain konkreettista? Miksei voi antaa Ukrainan ja Venäjän setviä välejä keskenään. Voidaan tarjota Helsinkiä neuvottelupaikaksi ja myydä aseita osapuolille jos alkavat tapella tosissaan, mutta turhaa asettua toisen osapuolen puolelle ja haitata samalla omaa asemaansa.

Pakko tehdä jotain konkreettista koska Venäjällä on tapana käyttää sotilaallista voimaa naapureitaan vastaan jotka yrittävät ottaa etäisyyttä Venäjästä. Me olemme myös Venäjän naapureita. Ei kannata työntää päätä pensaaseen ja hokea "ei koske meitä".

Helpompi mennä porukalla sammuttamaan se naapurin liekeissä oleva koti kuin odottaa että se tulipalo leviää asuinalueella ja ryhtyä toimiin vasta sitten kun oma koti on liekeissä.

Natoon liittyminen on toki Suomen oma asia. Tuskin tosin nykyisessä tilanteessa Suomea edes otetaan jäseneksi. Ymmärtääkseni jokaisen jäsenmaan parlamentin tulee hyväksyä uusi jäsen. Pakotteet ovat kuitenkin perseestä, sillä ne haittaavat Suomen omaa taloutta ja radikalisoi Venäjää entisestään, eli mitä järkeä hommassa on?

Riippuu miten asiaa katsoo. Sotilaallisessa mielessä valtaosa NATO-maista ottaisi Suomen mukaan avosylin pikakäsittelyllä. NATOn itä-rajalle ilmestyisi kertaheitolla merkittävä määrä lisätulivoimaa. Ehkä joku Länsi-Euroopan kriisivaltio vastustaisi asiaa koska pelkäisi sen kärjistävän EU-Venäjä kauppapakotteita entisestään. Taustalla tietenkin käytäisiin kovat neuvottelut että mikäli asia menisi Suomi-äänestykseen NATO:ssa niin sellaista tilannetta ei syntyisi missä yksi valtio äänestää muita vastaan.

Ukrainan ja Venäjän kiista ei yksinkertaisesti kuulu Suomelle tai EU:lle.

Naapurin talo palaa. Ei kuulu mulle, ei kuulu mulle, ei kuulu mulle. Ei se tulipalo leviä...

 

[func]

Kiinalainen tyyli että tehdään bisnestä ja paskat muiden keskinäisistä kiistoista. Sinällään ihan fiksua.

 

[Kaapeli]

Ukrainan ja Venäjän kiista ei yksinkertaisesti kuulu Suomelle tai EU:lle.

Tiedän, että tämä hitlerkortti on vähän kulunut, mutta tähän se sopii vaan niin pirun hyvin:

Eihän Saksan suorittama Itävallan ja Tsekin miehityskään kuulunut Euroopalle. Ennen kuin Saksa päätti tästä Euroopan flegmaattisuudesta rohkaistuneena jatkaakin Puolaan.

Ei Euroopassa pidä katsoa vierestä, kun Putin luo uutta fasisti-neukkulaansa muiden tontille. Krimin ja Ukrainan jälkeen saattaisivat vuorossa sitten olla Transnistria Moldovassa, Baltian venäläisenemmistöiset alueet ja tiesmitä.

 

[Jami2003]

Kiinalainen tyyli että tehdään bisnestä ja paskat muiden keskinäisistä kiistoista. Sinällään ihan fiksua.

Niin siis jos minusta olisi kiinni niin ilmoitettaisiin samana päivänä että emme aseta talouspakotteita Venäjälle ja liitymme Natoon.

(tietysti tässä pari tosi elämän reaaliteettia on matkassa mutta periaatteeltaan)

 

[mskomu]

Voisihan Putin ottaa asian provokaationa ja provosoitua entisestään, mutta silti minusta tuntuisi järkevämmältä hoitaa pakotteet ennalta ehkäisevästi eikä jälkikäteen rankaisevasti. Käytännössä tämä tarkoittaisi siis sitä, että pakotteita tekevät maat sopisivat etukäteen pakotteet ja ehdot niiden toteuttamisella, löisivät ne lukkoon ja ilmoittaisivat julkisesti eteenpäin. Tämän jälkeen Putin tietäisi, että mikäli hän perseilee, niin em. pakotteet astuvat välittömästi voimaan ilman pienintäkään jatkokäsittelyä. Toki hieman jälkiviisasta, mutta parempi oppia kerrasta kuin munata seuraavallakin kerralla. Putiniahan kiinnostaa kansan hyvinvointi varmasti yhtä paljon kuin Kim Jongia ja kannatuksen pitäisi laskea aika alas, ennen kuin ääntenlaskija häviäisi vaalit tai että kansan tyytymättömyys realisoituisi vallankaappausyritykseksi.

 

[Elu]

Kiinalainen tyyli että tehdään bisnestä ja paskat muiden keskinäisistä kiistoista. Sinällään ihan fiksua.

Kiinalla sattuu olemaan rahkeita tällaiseen politiikkaan. Meillä ei.

 

[pååtta]

Tiedän, että tämä hitlerkortti on vähän kulunut, mutta tähän se sopii vaan niin pirun hyvin:

Eihän Saksan suorittama Itävallan ja Tsekin miehityskään kuulunut Euroopalle. Ennen kuin Saksa päätti tästä Euroopan flegmaattisuudesta rohkaistuneena jatkaakin Puolaan.

Ei Euroopassa pidä katsoa vierestä, kun Putin luo uutta fasisti-neukkulaansa muiden tontille. Krimin ja Ukrainan jälkeen saattaisivat vuorossa sitten olla Transnistria Moldovassa, Baltian venäläisenemmistöiset alueet ja tiesmitä.

Hyvä kun otit tämän esille. Patomäellä on tähän vasta-argumentti:

Mutta entä jos nykytilanne muistuttaakin asetelmia Münchenissa vuonna 1938? Münchenin sopimus, jossa Tšekkoslovakian sudeettialue luovutettiin natsi-Saksalle ja tehtiin muitakin aluetarkistuksia (jotka kaikki peruttiin toisen maailmansodan jälkeen), on yksi väärinkäytetyimpiä historiallisia analogioita. Ennakkotapausten ja historiallisten analogioiden roolin tutkijat pitävät sitä varoittavana esimerkkinä siitä miten helposti analogiat voivat johtaa päätöksentekijöitä väärille urille.

Yleensä München-analogialla halutaan sanoa, että dialogin ja kompromissien sijasta tarvitaan peräänantamattomuutta ja mahdollisesti sotilaallisen voiman näyttöä ja jopa käyttöä. On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä hyötyä olisi ollut siitä, että II maailmansota olisi alkanut Euroopan näyttämöllä jo 1938 eikä 1939? Britannia ja Ranska ostivat aikaa ja varustautuivat sotaan minkä ehtivät. Hitler olisi halunnut sotaa jo 1938 ja raivosi lähimmilleen siitä kompromissista, minkä eteen hän joutui.

Ukraina: mitä on tehtävä? ? Heikki Patomäki

Pahoittelen copypaste vastauksia. Haluan kuitenkin välttää omaa mutua hyvin moniselitteisen asian suhteen.

 

[Kaapeli]

Yleensä München-analogialla halutaan sanoa, että dialogin ja kompromissien sijasta tarvitaan peräänantamattomuutta ja mahdollisesti sotilaallisen voiman näyttöä ja jopa käyttöä. On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä hyötyä olisi ollut siitä, että II maailmansota olisi alkanut Euroopan näyttämöllä jo 1938 eikä 1939? Britannia ja Ranska ostivat aikaa ja varustautuivat sotaan minkä ehtivät. Hitler olisi halunnut sotaa jo 1938 ja raivosi lähimmilleen siitä kompromissista, minkä eteen hän joutui.

Toisin sanoen sota Venäjän kanssa on tulossa, joten meidän tulee pelata aikaa varustautumalla ja antaa Venäjän sillävälin rauhassa valloitella palasia Euroopasta?

Vai koittaako Patomäki sanoa, että toisin kuin Hitler, Putin tyytyy siihen, että hän saa pilkkoa ja valoitta Ukrainan, jonka jälkeen olemme kaikki taas kavereita (kuten Hitlerin kanssa tehdyn sopimuksen jälkeen piti käydä).

Minähän en olisi mitään sotaa julistamassa Venäjää vastaan vaan asettamassa vahvat pakotteet sekä vahvistamalla puolustusta tehden Putinille selväksi, että tämmönen peli ei vetele. Kuinka ihmeessä passiivinen suhtautuminen Putinin aggressioon Eurooppaa kohti olisi hyvä vaihtoehto kannaltamme?

 

[pååtta]

Toisin sanoen sota Venäjän kanssa on tulossa, joten meidän tulee pelata aikaa varustautumalla ja antaa Venäjän sillävälin rauhassa valloitella palasia Euroopasta?

Vai koittaako Patomäki sanoa, että toisin kuin Hitler, Putin tyytyy siihen, että hän saa Ukrainan ja sitten ollaan kaikki taas kavereita?

Minähän en olisi mitään sotaa julistamassa Venäjää vastaan vaan asettamassa vahvat pakotteet sekä vahvistamalla puolustusta tehden Putinille selväksi, että tämmönen peli ei vetele. Kuinka ihmeessä passiivinen suhtautuminen Putinin aggressioon Eurooppaa kohti olisi hyvä vaihtoehto kannaltamme?

Lue pitemmälle kirjoitusta. Patomäen kanta kyllä selviää siten. Taino laitetaan koko roska näkyville:

Blogini ”Sanktioiden vaikutus Venäjään ja maailmanpolitiikkaan” herätti lukijoiden mielissä isoja kysymyksiä. ”Miten lännen mielestäsi tulisi suhtautua Venäjän aggressioon, Heikki Patomäki?” ”Kuinka mielestäsi sitten tilanne pitäisi ratkaista ? Pitäisikö meidän vain hyväksyä Venäjän sekaantuminen Ukrainan tilanteeseen ja Venäjän maalaajentumiset niin Krimillä kuin itä-Ukrainassa?” ”Jos ei pakotteita, niin mitä sitten?” Sanalla sanoen: miten konfliktia pitäisi lähteä ratkaisemaan?

Dialogi on välttämätön osa ratkaisua, erityisesti monenkeskinen dialogi ETYJin ja YK:n kautta. Diplomatia on kommunikaatiota vieraantuneiden poliittisten yhteisöjen välillä. Dialogiin kuuluu myös valmius kompromisseihin. Kaikista omaan identiteettiin tai periaatteisiin kuuluvista asioista ei kompromisseja pidä tehdä, mutta ilman valmiutta kuunnella, vakuuttua ja antaa periksi ei dialogia voi olla.

Kylmä sota päättyi onnekkaasti dialogiin, jossa toisen osapuolen inhimillisyys ja tavoitteet tunnustettiin – toki laajassa tutkimuskirjallisuudessa on korostettu myös ydinsodan riskiä, taloudellisia vaikeuksia ja näihin liittyvää oppimisprosessia Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johdossa (ideat omaksuttiin muun muassa läntisestä rauhantutkimuksesta). Dialogin avulla joka tapauksessa päästiin luottamusta lisääviin toimiin, aserajoitussopimuksiin ja uusiin yhteistyön muotoihin.

Mutta entä jos nykytilanne muistuttaakin asetelmia Münchenissa vuonna 1938? Münchenin sopimus, jossa Tšekkoslovakian sudeettialue luovutettiin natsi-Saksalle ja tehtiin muitakin aluetarkistuksia (jotka kaikki peruttiin toisen maailmansodan jälkeen), on yksi väärinkäytetyimpiä historiallisia analogioita. Ennakkotapausten ja historiallisten analogioiden roolin tutkijat pitävät sitä varoittavana esimerkkinä siitä miten helposti analogiat voivat johtaa päätöksentekijöitä väärille urille.

Yleensä München-analogialla halutaan sanoa, että dialogin ja kompromissien sijasta tarvitaan peräänantamattomuutta ja mahdollisesti sotilaallisen voiman näyttöä ja jopa käyttöä. On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä hyötyä olisi ollut siitä, että II maailmansota olisi alkanut Euroopan näyttämöllä jo 1938 eikä 1939? Britannia ja Ranska ostivat aikaa ja varustautuivat sotaan minkä ehtivät. Hitler olisi halunnut sotaa jo 1938 ja raivosi lähimmilleen siitä kompromissista, minkä eteen hän joutui.

Pidemmät prosessit ovat paljon olennaisempia. 1930-luvun tilanteeseen ajauduttiin ensimmäisen maailmansodan ”voittajien” peräänantamattomuuden sekä kapitalistisen maailmantalouden epävakauden takia. Deflationaarinen budjettikuri 1930-luvun alun Saksassa sai aikaan massatyöttömyyden ja natsipuolueen kannatuksen räjähdysmäisen kasvun. Tilanne oli jo hiukan paranemassa ja natsipuolueen kannatus laskemassa kun Hitler päästettiin valtakunnankansleriksi tammikuussa 1933.

Prosessin osalta historiallinen analogia kuitenkin pätee; joiltakin osin samankaltaisia kehityskulkuja on ollut käynnissä myös viime aikoina. Ensin Naton laajeneminen 1990-luvulla johti monien länsimielisten venäläisten siirtymiseen kohti realistisempia voimatasapaino-oppeja. Epävakaa maailmantalous ja erityisesti vuoden 1998 rahoituskriisi puolestaan merkitsivät länsimielisen liberalismin lopullista marginalisoitumista venäläisessä politiikassa.

Serbian pommitukset keväällä 1999 hermostuttivat venäläisen ulkopoliittisen johdon tyystin. Lopulta ”värivallankumoukset” Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgistanissa vakuuttivat poliittisen luokan siitä, että Yhdysvaltain ja lännen tavoitteena on nimenomaan Venäjän heikentäminen.

Tämä havainto ja amerikkalaisen imperialismin kritiikki tuki siirtymää kohti nationalismia ja oppeja venäläis-ortodoksisesta sivilisaatiosta. Myös Yhtenäinen Venäjä -puolueen keskeiset hahmot Putin, Lavrov, Surkov ja Zatulin ovat olleet viime vuosina olleet yhä enemmän kallellaan näihin oppeihin.

Vuosien 2008-9 globaali rahoituskriisi teki syvän loven Venäjän talouteen, samalla vakuuttaen Moskovan siitä, että Yhdysvaltain yksipuolisen johtoaseman päivät ovat luetut. Putinin uuden kauden alkaessa 2012 alkoi vaikuttaa yhä vaikeammalta toistaa edellisen vuosikymmenen talouskasvua, ja legitimaatioperustaa täytyy etsiä muualta.

Vaikka Venäjän poliittinen kehitys on ollut ongelmallinen, Putinin Venäjä ei silti ole pyrkimässä rakentamaan imperiumia Euroopassa, eikä sillä myöskään olisi resursseja sellaiseen. Ilmassa on kuitenkin jonkinasteista revansismia: yhtäältä rajan vetämistä Naton ja EU:n laajenemiselle itäänpäin, toisaalta eräänlaista suurvenäläisyyttä IVY-alueen sisällä. Kaikki näiden oppien mukaiset teot eivät välttämättä ole hyväksyttäviä – avoin kritiikki kuuluu myös diplomaattisen pelin henkeen – mutta dialogi pitää säilyttää aina avoimena ja joihinkin kompromisseihin pitää olla valmis.

Myös Ukrainan kriisin taloudelliset taustat ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Vuonna 2009 Ukrainan BKT tipahti 15%, eikä maa ole sen jälkeen kunnolla toipunut. Eurokriisi ei ole auttanut asiaa. Suuri vaihtotaseen alijäämä ja ulkoinen velkaantuminen veivät Ukrainan lähelle vararikkoa vuonna 2013. Siitä sota alkoi.

Ukrainan jo ollessa sisällissodan partaalla, EU ja IMF vielä vain jatkoivat tiukkojen ehtojen ja budjettikurin politiikkaa. Lainan vastineena on vaadittu ja vaaditaan edelleen samanlaista budjettikuri- ja leikkauspolitiikkaa kuin mikä on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut niin kehitysmaissa kuin Euroopassa, nyt ja menneisyydessä.

Venäjä on puolestaan vastannut EU-hallinnan ja -oppien leviämiseen myös Ukrainaan käyttämällä sekä keppiä että porkkanaa. Kiistat taloudenpidosta ja taloudellisen kehityksen suunnasta ovat lietsoneet konflikteja Ukrainan sisällä.

Ukraina tarvitsee laajamittaista talousapua ja ennen kaikkea laajamittaisen julkisen investointiohjelman, Troikan talouskurin sijasta. EU:n talousulkopolitiikan on siis muututtava; suunnan on käännyttävä. Onnistuuko tämä muuttamatta unionin talouspoliittisia oppeja ja instituutiota myös laajemmin? Näyttää ilmeiseltä, että Ukrainan konflikti ja EU:n oma kehitys ovat kietoutuneet yhteen.

Toisaalta Ukrainan kriisissä on ehditty jo nähdä monenmoisia laittomuuksia ja rikoksia. Mielenosoittajia on ammuttu, valta on vaihdettu laillisista menettelytavoista piittaamatta, alueita on liitetty tai irrotettu epäilyttävin keinoin, ihmisiä on teloitettu ilman oikeudenkäyntiä, siviilejä pommitettu kaupungeissa ja ajettu kodeistaan, ja iso malesialainen matkustajakone on ammuttu alas. Monet tapahtumista ovat kiistanalaisia ja puolin ja toisin epäillään juuri toisen osapuolen olevan vastuussa pahimmista vääryyksistä. Yhdet luottavat yksiin lähteisiin, toiset toisiin. Harva toimittaja tai edes tutkija jaksaa tai ehtii harrastaa systemaattista lähdekritiikkiä.

Oikeutta ei voi olla ilman totuutta ja oikeudenmukaisuutta. Kaikkia tapauksia pitää kohdella samalla tavalla. Kukaan ei ole syyllinen ennen kuin syyllisyys osoitetaan. Siksi tarvitaan riippumattomia oikeusistuimia, jotka voivat käsitellä tällaisia tapauksia myös kansainvälisesti. Erityisesti kansainvälisellä rikostuomioistuilla voisi olla tässä keskeinen rooli. Jos USA liittyisi kansainväliseen rikostuomioistuimeen, ja jos esimerkiksi Britannian sotarikollisia voitaisiin syyttää siellä, myös Venäjää voitaisiin johdonmukaisesti vaatia mukaan ja tilille teoistaan (Venäjä on allekirjoittanut Rooman sopimuksen muttei ratifioinut sitä).

Yleisemminkin oikeudenmukaisuus edellyttää suurta johdonmukaisuutta. Olen useissa blogeissani kritisoinut lännen ja erityisesti Yhdysvaltain kaksinaismoralismista ja maailmassa vallitsevia kaksoisstandardeja. Ne ovat taas kerran silmiinpistävän ilmeisiä. Miten voi olla mahdollista, että Yhdysvaltain tuesta täysin riippuvainen Israel saa jokseenkin vapaasti pommittaa siviilejä Gazassa, mutta Venäjän tuki Ukrainan separatisteille on tuomittavaa? Miten Israelin ydinaseet ovat ihan ok, mutta Irania on painostettu ja uhkailtu vuosikausia pelkän epäilyn pohjalta, että se saattaisi olla kehittämässä valmiuksia rakentaa ydinase.

Kaksinaismoralismi koskee myös unionia. Ajatellaanpa vaikka autoritäärisen oikeiston (tai jopa suoranaisen fasismin) roolia Unkarin tai läntisen Ukrainan kehityksessä, tai saman suuntaan kallellaan olevien puolueiden vaalimenestystä eurovaaleissa 2014. Ensin pitäisi osata soveltaa samoja standardeja kaikkiin tapauksiin. Pitäisi myös osata itsekriittisesti kysyä: mistä tällainen kehitys johtuu?

Tehtävää siis riittää monella tasolla: diplomatiasta laillisuusperiaatteen vahvistamiseen ja EU:n ja maailmantalouden hallinnan uudistamiseen. Lännen ja Venäjän vuorovaikutuksen kontekstina on koko ajan ollut epätasaisesti kasvavan ja epävakaan uusliberaalin maailmantalouden dynamiikka – eikä sen ristiriitaisen kehityksen ja epävakauden aika suinkaan ole ohi.

Sekä vuorovaikutusasetelmia että maailmantalouden hallintaperiaatteita voidaan muuttaa. Esimerkiksi EU:lla on molemmissa suhteissa keskeinen rooli, ja Suomi puolestaan on osa unionia, ja me suomalaiset unionin kansalaisia. Aktivismille on siis tilaa vaikka kuinka, myös kansalaisyhteiskunnan kautta.

 

[Elu]

Lue pitemmälle kirjoitusta. Patomäen kanta kyllä selviää siten. Taino laitetaan koko roska näkyville:

Olisi ystävällistä tiivistää ja osoittaa pääpointit. Kaikilla ei ole riittävästi kiinnostusta virtuaalipippelin kalisteluun, jotta jaksaisi kahlata läpi tusinan pitkiä jaarittelutekstejä löytääkseen argumentteja nettikeskustelua varten.

 

[Mattih3]

pååtta onko ikinä missään tilanteessa järkevää tai oikeudenmukaista kolmansien osapuolien puuttua sotilaallisesti tai taloudellisesti siihen että yksi valtio orjuuttaa ja murhaa ihmisiä naapurivaltioissaan?

 

[Kaapeli]

Lue pitemmälle kirjoitusta. Patomäen kanta kyllä selviää siten. Taino laitetaan koko roska näkyville:

Ylläri, että kaveri oli vassari. Ja tietysti toistuu sama verkkomeedio-hörhöjen loru, että käytännössä kaikki vallankumoukset, joissa heitetään Venäjän sukkanuket ja totalitaristit helvettiin ovat jotenkin kaikenlaisten keppihevosten ja mutkien kautta lännen vika ja salajuoni tuhota Venäjä. Heikentäähän se toki Venäjää, kun sille alisteiset valtiot ja hallitsijat eivät pysy vallassa, mutta eiköhän siihen ole syy jossain aivan muualla kuin lännessä. Onko pakko olla fasistivaltio? Tietysti Venäjä tarvitsee aina ulkoisen vihollisen ja syyllisen.

Sitten monta sivua Yhdysvallat, USA, jenkit...
Tämä on Euroopan kriisi. Venäjä on hyökännyt Eurooppaan ja pyrkii pelottemaan eurooppalaisia maita vasalleikseen. Ukraina poikkesi Putinin visioista ja pyrki lähentymään myös EU:n suuntaan, mutta tämäkin oli "lännen salajuoni tuhota Venäjä", koska Putlerin mielestä kukaan ei voi olla yhtäaikaa länsimaiden ja Venäjän kaveri.

Voiko maailmanpolitiikasta käydä ainuttakaan keskustelua ilman, että nämä hörhöt vetävät mukaan sen ainaisen "no muttakun Yhdysvallat..."? Me emme ole Yhdysvallat. Nyt tässä on kyse Ukrainasta, Euroopasta ja Venäjästä. Eikä länsi ole mikään yksi monoliittinen blokki, joka on vastuussa kollektiivisesti kaikesta. Se nyt vain sattuu jostain syystä olemaan niin, että emme täällä Euroopassa pidä siitä, että Venäjä valtaa naapurimaitamme. Sen suurempaa läntista salaliittoa ei tarvita.

 

[pååtta]

Suht reaalipoliittinen Patomäen puheenvuoro oli. Fakta kuitenkin on, että Venäjä on ydinasevaltio ja Ukraina hallitsee oligarkki juntta. Ukraina ei mikään länsimaa saati demokratia. Turha sekaantua kahden roskamaan välienselvittelyyn.