Uiminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja normi
  • Aloitettu Aloitettu
Tänä aamuna kävin pitkästä aikaa ennen töitä uimassa. On se vaan rankka laji, vaikka tulee muuten harrasteltua (2xthai nyrkkeily 3xpunttisali) viikossa niin jo vaan paikat väsyi. Tosin oma tekniikka ei ainakaan auta siinä :) Perus vapaauinnissa pää pysyy koko ajan pinnalla ettei tukehdu ja luultavasti muutenkin uin turhan jäykästi. Mutta jos tässä nyt ensin koittais vähän uimakuntoa parantaa ja siinä samalla vähän koittaa rentouttaa sitä tyyliä.. Ehkä se tästä :rock:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
freak

Itsekin lajiin hurahdin tuossa muutama vuosi sitten, tosin viime talvena en satunnaisia sunnuntai-uinteja lukuun ottamatta juuri altaaseen pulahdellut. Tässä kevään korvalla taas päädyin klooriin lillumaan ja löysin itsestäni jotain, joka oli muutama vuosi sitten altaan reunalle jäänyt. Mainio laji, monipuolinen ja mielenkiintoinen. Itse aloitin kuntourheiluni nimenomaan uimalla ja pienillä kävelylenkeillä, joten voin suositella kaikille lämpimästi, mikäli tahtoo kehoaan remontoida. Pieni kilpailuvietti puskisi päälle ja masters-uintia olen miettinyt ja lueksinut Internetin ihmemaasta. Onko masters-kisaajia pakkiksen puolella ja mitäpä mieltä aiheesta? Jostain sattui silmääni, että vasta 25-vuotiaana pääsisi kisaamaan, joten taidan olla vielä liian nuori?
 

Aina kait se tuntuu tuolta kun sinne uimahallin altaaseenkin menee. :D

jakeriver katoppa oman paikkakunnan uimahallin sivuilta, onko siellä masters-toimintaa ja saapastele rohkeasti hallille kysymään valmentajalta pääsetkö mukaan. Treenejä on vähintään noin kolme kertaa viikossa riippuen omasta tasosta ja innosta. Ikärajat alkaa 25-vuodesta ylöspäin, koska kyseessä on ns. aikuisten harrastus.

Lajin parissa on sekä aikuisiällä uinnin aloittaneita sekä entisiä kilpauimareita. Kilpauimareiden piireissä masters-uinteja pidetään "veteraani"-toimintana. :) Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kilpailuissa on äärettömän kova taso, koska mukana on pitkän kilpauran tehneitä uimareita jäähdyttelemässä uraansa.

Tsemppiä hyvään harrastukseen, jos mukaan päätät mennä!
 
Voi olla etta suomessa on ikaraja masterssiin vaikka ihmetyttaa moinen, ittella masters kokemukset ovat USA:sta eika mitaan rajoituksia osallistumiseen ole, uimakaistat jaetaan tason mukaan.

Masters on minusta hyva niille ketka tykkaa tehda paljon tekniikka drillsseja, niita jauhetaan ainakakin taalla alussa, lopussa ja joskus siina valissakin. Naista suurin hyoty on niille joilla on tekniikassa jotain isompaa hiottavaa. Uinnissa nyt on aina on jotain hiottavaa oli maailman huippu tai sitten kuntouimari, siksi se on kivaa, aina on parantamissa jossain.

Jossain vaiheessa tulee raja vastaan etta ohjatut sessiot ovat kyseenalaisia, esim. itella ne hiottavat alueet tarvii vain yhden tai kaksi drill-tyyppista vetoa sekaan. Nyt olen mennyt useimmin niin etta uinti on yhtajaksoinen lenkki ja drillit sullotaan sen lenkin sisaan sen kummemmin pysahtelematta.

Omasta puolesta suosittelen nyrkeilla kroolausta drillina sitten kun perusteet ovat kunnossa. Tama korostaa koko kroolin mekaniikan oikeaoppisuutta. Sitten kun vaihtaa lennosta taas kammenet auki niin johan kulkee, liikeradat hakeutuvat nain lahes automaattisesti parhaille urilleen, liukuun tulee enemman huomiota niinkuin pitaa ja itse veto alitajuisesti rivakoituu.
 
Voi olla etta suomessa on ikaraja masterssiin vaikka ihmetyttaa moinen, ittella masters kokemukset ovat USA:sta eika mitaan rajoituksia osallistumiseen ole, uimakaistat jaetaan tason mukaan.

Masters on minusta hyva niille ketka tykkaa tehda paljon tekniikka drillsseja, niita jauhetaan ainakakin taalla alussa, lopussa ja joskus siina valissakin. Naista suurin hyoty on niille joilla on tekniikassa jotain isompaa hiottavaa. Uinnissa nyt on aina on jotain hiottavaa oli maailman huippu tai sitten kuntouimari, siksi se on kivaa, aina on parantamissa jossain.

Jossain vaiheessa tulee raja vastaan etta ohjatut sessiot ovat kyseenalaisia, esim. itella ne hiottavat alueet tarvii vain yhden tai kaksi drill-tyyppista vetoa sekaan. Nyt olen mennyt useimmin niin etta uinti on yhtajaksoinen lenkki ja drillit sullotaan sen lenkin sisaan sen kummemmin pysahtelematta.

Omasta puolesta suosittelen nyrkeilla kroolausta drillina sitten kun perusteet ovat kunnossa. Tama korostaa koko kroolin mekaniikan oikeaoppisuutta. Sitten kun vaihtaa lennosta taas kammenet auki niin johan kulkee, liikeradat hakeutuvat nain lahes automaattisesti parhaille urilleen, liukuun tulee enemman huomiota niinkuin pitaa ja itse veto alitajuisesti rivakoituu.

Meillä on myös tuo uimakaistakäytäntö harjoituksissa. Sinänsä ihan kiva jos tulee paljon taukoa uinnista niin pystyy itse ottaa rennomman kaistan. Meillä ei juurikaan valmentajat kyselemättä huomauttele tai opeta. Myös tekniikkaharjoituksia on käsittämättömän vähän, eri klinikoita kyllä sitten järjestetään missä käytään eri tekniikoita läpi. Kai nämä käytännöt menee ihan seuran mukaan Suomessakin?
 
Voi olla etta suomessa on ikaraja masterssiin vaikka ihmetyttaa moinen, ittella masters kokemukset ovat USA:sta eika mitaan rajoituksia osallistumiseen ole, uimakaistat jaetaan tason mukaan.
Noi ikärajat tarkoittaa sitä alaikää, joka vaaditaan että saa kilpailla. 25-vuoden ikä oli nuoremmat ei pääse vielä kilpailemaan mastersseihien.

http://www.uimaliitto.fi/fi/kunto/masters/
Kilpailuissa sarjat vaihtuvat viiden vuoden välein, ja sarjatunnuksina käytetään kirjaimia A (25-29 vuotiaat), B (30-34 vuotiaat) ja jne. Yläikärajaa ei ole.


Mitä nopeasti lukasin niin jenkeissä kaikki yli 18-vuotiaat saa osallistua, mutta ainakin FINA sanoo seuraavaa kisaamisesta.
The Masters program shall promote fitness, friendship, understanding and competition through Swimming, Diving, Synchronised Swimming, Water Polo and Open Water Swimming among those competitors with a minimum age limit of 25 years (Note: exception in MSS 5).

edit.
J.Rossi, taitaa joka seura hoitaa mastersseja eritavalla. Joissain seuroissa saattaa nuoremmat ja kovemmat masterssit harjoitella eripäivinä eri valmentajan alaisuudessa, tai sitten kaikki samassa altaassa, mutta vaikka kolme eri valmentajaa.

Edit2.
Kyllä Suomessaskin pääsee masterssehin harjoittelemaan ennen tuota 25-vuoden ikää. Se ikäraja on vaan kisoja varten.
 
Täytyypä katsoa, jos vaikka ensi syksyn päätyisi masters-harjoittelijaksi - harrastuksena se olisi varmasti mainio ja olisi jotain tavoitteellisuuttakin siinä kuntoilun ohessa. Se on huono puoli näissä pitkäkestoisissa yksilölajeissa, että joskus saattaa turhauttaa kovastikin. Ehkä seuratoiminnasta olisi hyötyä uimisen kohdalla.
 
Täytyypä katsoa, jos vaikka ensi syksyn päätyisi masters-harjoittelijaksi - harrastuksena se olisi varmasti mainio ja olisi jotain tavoitteellisuuttakin siinä kuntoilun ohessa. Se on huono puoli näissä pitkäkestoisissa yksilölajeissa, että joskus saattaa turhauttaa kovastikin. Ehkä seuratoiminnasta olisi hyötyä uimisen kohdalla.

Jos turhautuminen uhkaa, kannattaa harkita esim. triathlonia lajiksi.
 
Mastersseihin olen minäkin siirtymässä, kunhan ikää on vuosi lisää. Kahdeksan vuotta on kilpailemisen lopettamisesta nyt ja kun pari vuotta on muita aikuisia uimaan opettanut nyt niin alkaa tehdä mieli itsekin päästä ohjaukseen. Uiminen ihan yksin pelkkää matkaa on nimittäin äärettömän tylsää :)
 
Myonnettakoon, mimuli, etta kyllahan se altaan pohjan tutkiskelu kay paahan ajan mittaan, allasuinnit on luonteeltaan mekaanisia, itte lasken koko matkan vetoja per allaspituus, keskityn tekniikkaan, jne, mutta ei auta vaittaa vastaan, joskus tekee mieli katkaista matka puoleen, tms.

Talvikausi altailla menee haaveillessa kesakauden avovesiuinneista. Naa taas sitten on niita mieleepainuvimpia harjoituksia joita kaiholla muistelee talvella. Just nytkin on aika helkkarinmoinen kaipuu paasta avovesiin. Nimenomaan niin etta session alku ajoittuu auringonnousuun, en nyt tassa keksi parempaa tapaa aloittaa paivaa!!!! :)
 
Uintihan tuntuu aina alussa todella raskaalta, koska siihen tarvii erinlaisen kunnon ja harjoituksen kuin esim. juoksussa tai joukkuelajeissa..
 
Kunto mikä kunto jos vaan on hyvä, ja uida voi huonolla kunnollakin kevyesti jos uinti- ja hengitystekniikka on kohdallaan.
 
Kireemmässä kunnossa lienee vedessä liikkuminenkin helpompaa...QUOTE]

Päinvastoin. Mitä enemmän lihasta ja vähemmän rasvaa sen enemmän joutuu tekemään töitä pinnalla pysymisen eteen. Eteenpäin menemiseen se ei niinkään vaikuta, mutta kun miehillä jalat tuppaa uppoamaan muutenkin niin kireässä kunnossa vielä enemmän -> uintiasento kääntyy pystymmäksi ja uinti on raskaampaa.

joo jos rasvaprossa lähentelee kymmentä niin kyllä varmasti on hankalaa. tosin en osaa/uskalla hengittää itse sivulta saati puhaltaa veteen.
 
Jeps, hengittely tuntuu itelläki olevan suurin ongelma, joka ainaki kroolissa johtaa pikaiseen piiputtamiseen jos ei pidä päätä väärässä asennossa. Tulee vain semmonen waterboarding-fiilis kun koettaa pitää naamaa vedessä. Eipä tuohon kai toisaalta muu auta, kuin lärvin liottaminen tuolla altaassa? Kotireeninä turpa lavuaariin ja vettä perään? Elmukelmua, pyyhe ja suihkun alle? :jahas:

Pari muuta ongelmaa noissa uimatekniikoissa tuntuu olevan tehoton rintauinnin potku ja kroolin toispuoleisuus tms. Oikean puolen käsi menee veteen ihan jees, mutta vasen puoli ei tahdo nousta riittävästi, jää tavallaan kierto vajaaksi.

Venyttely voisi auttaa, kun taitaa olla mm. rintalihakset liian kireällä?
 
Onhan teillä uimalasit käytössä?
Niiden avulla helpottuu toi pään veteen laittaminen huomattavasti.

Hengittämisestä sen verran että kunhan muistaa puhaltaa nenästä (ja suusta) uloshengittäessä niin se jo auttaa huomattavasti. Myös jos uidessa hengittää vain esim. joka toisella tai joka kolmannella vedolla, rauhottaa uintia ja helpottaa hengittämistä.
 
Onko uinti varteenotettava tai jopa paras vaihtoehto kohentaa kuntoa? Siis kestävyyttä?
Sillä molemmissa jaloissani on penikkatauti, joten liika lenkkeily saa ne vielä enemmän kipeäksi.
Vaivaa ei ilmene uidessa, joten kohottaako uinti hyvin kuntoa, jos uin 2000m per kerta ja vaikka kaksi kertaa viikossa?
 
Mulla taitaa olla aika kireät jalat, kun ei ne pysy pinnalla vaikka kuin yrittäis kellua (viitaten edellisiin kommentteihin joissa puhuttiin näistä kireyksistä ja sen vaikutuksesta uintiin). Syynä voi olla myös jalkojen runsas paino :D

No mutta itse asiaan, keskivartalon lihakset näyttelevät uinnissa suurta roolia ja jos syvät vatsat on kunnossa, on myös uintiasento todennäköisesti vakaampi. Olen ihan harrastelija jos sitäkään uinnissa, mutta tämän jo sanoo järkikin. Ei mulla suurempia ongelmia itse uinnin kanssa ole koskaan ollut, perhosenkin oppinu hyvin ja se on itse asiassa vaparin jälkeen teknisesti parasta uintia meikäläiseltä. Seläri on jostain syystä yhtä helvettiä ja tuntuu et olkapäät suunnilleen repeää irti, jos vähänkin jäykkyyttä.
 
Hei,
Heittäkääs vähän vinkkiä uintikestävyyden parantamiseksi. En ole ollut ikinä mikään mestari uimaan joten 100m uintikin saa maitohapot jylläämään. Eli pitäisikö uida pitempiä matkoja hissukseen vai lyhyitä vetojaa nopeammin. Sitten vielä semmoista kyselisin että mistä muista lajeista olisi hyötyä uintia silmlläpitäen.
 
Hei,
Heittäkääs vähän vinkkiä uintikestävyyden parantamiseksi. En ole ollut ikinä mikään mestari uimaan joten 100m uintikin saa maitohapot jylläämään. Eli pitäisikö uida pitempiä matkoja hissukseen vai lyhyitä vetojaa nopeammin. Sitten vielä semmoista kyselisin että mistä muista lajeista olisi hyötyä uintia silmlläpitäen.


Riippuen uinti tyylistä sanoisin tekniikalla olevan suuri osuus jaksamiseen. Kaikki kannattaa aloittaa oikeaoppisen tekniikan harjoittelulla. Tekniikan ollessa hallussa kevenee uiminen todella paljon ja pääset eteenpäin pienemmällä voimalla, myös vauhti säilyy tasaisempana. Monesti näkee uimareita, jotka esim. pitää päätä veden pinnalla rasittaen turhaa niska/hartijaseutua. Uinti pitäisi olla sulavaa liukumista veden pinnalla, eikä vettä "pusketa" edellä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom